Muistelen, että -70 -luvulla väitettiin, että jääkausi saattaa lähentyä. Ilmaston viilenemisestä silloin puhuttiin. Liittyiköhän silloinen öljykriisikin asiaan? Olen hieman nuori muistamaan sitä. Nyt sitten ilmasto jo lämpenee. Saimmeko siis estettyä jääkauden?

Minusta on ihmisiltä aikamoista suuruudenhulluutta kuvitella, että voisimme merkittävästi muuttaa koko maapallon ilmastoa vain sadoissa vuosissa. Maailmassa on vähän väliä esimerkiksi tulivuorenpurkauksia, joista vapautuu kasvihuonekaasuja enemmän, mitä ihmiskunta on ehtinyt koskaan maasta kaivaa.

Ei silti, kyllä kaikesta huolimatta meidän olisi silti hyvä ottaa ympäristö huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Veronmaksajat:
http://www.veronmaksajat.fi/veroilmoitus/maatalouden-veroilmoitus/

"Tasausvaraus on käytettävä investointeihin tai tuloutettava viimeistään kolmantena verovuotena sen tekemisestä. Maatalouskoneisiin ja -kalustoon se tulee käyttää sinä vuonna, jona hyödyke on hankittu, vaikkei konetta vielä olisi otettu käyttöön. Rakennusten, rakennelmien, salaojien, siltojen, patojen ja muiden vastaavanlaisten hyödykkeiden hankintamenoihin tasausvaraus on käytettävä sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut. Tasausvarausta ei voida purkaa lisäalueeksi ostetun tilan tuotantorakennuksiin."

Pitäisi kelvata myös vuokramaiden ojituksiin, koska nekin laitetaan veroilmoituksen salaojainvestointeihin.
Lisäksi salaojiin purkaminen ei vaikuta nettovarallisuuteen, kuten purkaminen esim rakennuksiin.
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/Tilanjohtaminen/Verosuunnittelu/investoinnit

Urakoitsija. Tosin tie meni nyt suoraan sohjoksi. Ei tarvi hiekotella.

En uskokaan, että kerääjäkasvit voisivat ottaa talteen kaikki ylimääräiset ravinteet. Mutta niin paljon, kun mahdollista. Jos sillä voitaisi pidättää maassa vaikka jokin pieni osuus niistä katoavista reserveistä.

Toki voihan tuo olla samanlainen uskomus verrattuna suorakylvöön, mutta kyllä suorakylvössäkin oma positiivinen osansa on. Vähintäänkin se toimii osalla maalajeista. Kerääjäkasveista on joillakin pitkään luomussa olleilla tiloilla erinomaisia kokemuksia, ja olihan tuossa tuo tutkimuskin, joka osoitti satojen aluksi notkahtaneen kerääjäkasveilla, mutta lisääntyneen pidemmällä aikavälillä.

http://www.vyr.fi/www/fi/liitetiedostot/tapahtumat/viljelijaseminaari_2015/Kankanen_Hannu_Luke.pdf

Totta on, että asioista ei kaikkiaan tiedetä varmaankaan tarpeeksi, siksi onkin harmillista, että maatalousalan sitoutumatonta tutkimusta ajetaan alas. Merkittävää tutkimustyötä tehdään lähinnä kemian ja lannoiteteollisuuteen sidoksissa olevissa tutkimusyksiköissä. Minusta kuitenkin sekä suorakylvön sopivuus, että kerääjäkasvien edut käyvät järkeen nimenomaan viljelyn kannalta, eikä niinkään tukiautomaation kannalta. Niin tavanomaisessa, kuin luomussakin. Tosin luomusuorakylvöön sopivaa systeemiä en ole vielä luomuun keksinyt. Englannissa ja USA:ssa näitäkin kyllä tutkitaan ja jopa tehdään.

Ei varmaankaan olisi mahdotonta kokeilla joillain lohkoilla kerääjäkasveja ja opetella miten homma omilla mailla onnistuu. Nythän ympäristökorvaus hoitaisi kustannukset, tarvitaan vain vähän viitseliäisyyttä ja uteliaisuutta. Kylväähän voi joitakin hehtaareja vaikka toisella ajokerralla, niin ei tule investointikustannuksiakaan kokeilusta.

Tuossa tutkimuksessa muuten sanotaan, ettei heinänsiemeniä kannata sekoittaa viljan siemeneen.

En halua vaahdota kerääjien puolesta, mutta minusta niiden toimintaperusteissa on kyllä järkeä. Itse laitan kaikille kasveille niitä, vaikka en tukia pystykään läheskään kaikilta hehtaareilta nostamaan. Oma osuuteni tukikelposesta kerääjäkasvialasta on n. 20 - 40 % pinta-alasta vuosittain riippuen syysviljan määrästä.

Tuo oli mielenkiintoista, että on tutkimus, jossa suurilla sadoilla saadaan multavuutta nostettua. Olisi kiintoisaa lukea asiasta. Voisin ajatella silloin käytetyn syysviljoja, koska niiden vihermassasta niin suuri osa on maan alla syvässä juuristossa. On kai se mahdollista kyllä. Kyllä kaikki, mikä multavuutta parantaa kelpaa. Silti aiemmin esillä ollut brittitutkimus on huolissaan multavuuden vähenemisestä, vaikka siellä ainakin pitäisi olla paljonkin korkeampi satotaso.

Tuo skenaario apilanurmen ravinteiden liukenemisesta Itämereen ei ole minustakaan tuulesta temmattu. Siksi en esimerkiksi murskaa nurmia, vaan niitän ne, jotta hajoaminen hidastuisi ja ravinteet säilyisivät paremmin seuraavalle vuodelle. Tavoitteena on aina saada ravinteet pidätettyä maassa. Siksi viherlannoitusnurmissa on mukana timoteit ja ruokonadat ym heinät sitomassa apiloiden tuottamia ja nostamia ravinteita maahan. Muutenhan puhtaan apilanurmen pitäisi olla paras viherlannoittaja, mitä se yksinviljeltynä ei ole.

Tavanomaisella viljelyllä toki pyritään ottamaan suuri sato, ja pidättämään ravinteet siemeniin. Silti, eikö siinäkin jää samalla tavoin pintaan helppoliukoisia ravinteita huuhtoutumaan. Siis oljissa ja juurissa. Ehkä jopa enemmän, koska kasvit harvoin saavat talteen kaikkea lannoitteissa annettuja ravinteita talteen. Ehkä typpeä lukuunottamatta, koska on sopivimmassa muodossa.

Juuri tätä varten ymmärtääkseni kerääjäkasvitoimenpidettä on ajettu tukijärjestelmään. Että saataisi talteen mahdollisimman paljon hajoamisravinteita ja vielä liukoisessa muodossa olevia lannoiteravinteita.

Jokainen meistä tietää kyllä mitä pitäisi tehdä,
 haasteeksi muodostuu se tekeminen.

Lainaus käyttäjältä: Don Essex - 17.02.15 - klo:06:06

Savella tosiaankin ravinteille riittää paikkoja. Siellä ongelma lienee löytää keinot saada ne irti kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

Jos maassa oikeasti on hyvä mururakenne, juuristolla on riittävästi maatilavuutta etsiä ravinteita alhaisestakin pitoisuudesta. Jos on sellaista karkeaa tiilimurskaa, missä juuret kiertelevät kovia savikokkareita, pitää olla aika väkevä maaliuos, että niitä ravinteita tarpeeksi löytyy...

Tätä juuri tavoitellaan. Syväjuurisilla apiloilla ja ruokonadalla ja varovaisella, oikein ajoitetuilla muokkauksilla mururakenne kuntoon. Yllättävän nopeasti muutos alkoi näkyä. Ihan vaikeimpia savia on vain vähän, mutta kyllä pari vuotta viherlannoitusta ja papu muuttivat maata parempaan suuntaan nopeasti.

Tuota on jouduttu ennakoimaan. Tästähän oli puhetta jo syksyllä. Kyllä tästäkin selvitään, vaikka hetkeksi tiukalle vetääkin syksyllä.

Onneksi jostakin tulee tietoa ajoissa, toisin kuin tukiehdoista.

Ei kartellin tuomiot näytä vaikuttavan puun hintaan mitenkään. Eli kilpailu ei vieläkään ole tervettä. Energiapuun tuen rajoitus, sekä puun kasvun verotusvaatimukset spv-lain käsittelyssä ovat selviä merkkejä siitä, ettei kilpailua hyväksytä metsäteollisuuden puunhankinnassa tulevaisuudessakaan. Siellä se kartelli taustalla häämöttää, hienovaraisemmin ja varovaisemmin kuin ennen.

Energiapuusta saa tällä hetkellä täällä n. 20-21 €/k-m3, ja päälle olikohan 7 € energiapuutuki hankintana, ja kuidusta 28 - 30 € tienvarressa. Kun energiarangan voi tehdä pitkäksi 5 - 6 m ja läpimitan 4 cm, alkavat hinnat olla niin lähellä, että energiapuun tekeminen kiinnostaa.

Eihän tähän kartellituomiot kai mitään auta, mutta kyllä puun reaalihintojen pitäisi vähän paremmin pitää tasonsa.

Jankkurointi kannattaa aina pyrkiä vakauttamaan syväjuurisilla kasveilla.

Hiilen lisääntyminen maassa auttaa ravinteiden pidätyksessä. Karkeat kivennäismaat ovat todellakin hankalia ravinteiden pidätyksen vuoksi. Rakennekuidut ja alus-ja kerääjäkasvit, sekä em. biohiili auttaisivat varmaan ainakin jonkin verran.

Savella tosiaankin ravinteille riittää paikkoja. Siellä ongelma lienee löytää keinot saada ne irti kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

Pykälä 20. Kerääjäkasvia oltava tasaisesti lohkolla

http://www.mmm.fi/attachments/mmm/lausuntopyynnot/k97Xa6BLB/120115_asetusluonnos_MMMa.pdf

Ilmeisesti vaikka kuivuuden tuhoama kerääjä ei oikeuttane korvauksiin. Eikä pellon kulmalla pyörähdys tai kuitit.

Agri ja vähän murtolaa. Masinisteja ajoittain seuraan. Naamakirjat ym tuntemattomia ja sinne varmaan jäävätkin.

Turvemaat ovat oma ongelmansa, joista en oikein mitään tiedä hiilensidonnan osalta. Savilla taas ei ole kysymys siitä, että siirrettäisi lisää hiiltä turpeen muodossa vapautumaan pellolle.

Kysymys on siitä, että saadaan maahan lisää sellaisia hiukkasia, jotka voisivat sitoa itseensä vettä ja ravinteita sellaisessa muodossa, että kasvien on helpompi muuttaa ravinteet itselleen käyttökelpoiseen muotoon. Veden sitomiskyky taas auttaa kasvia saamaan vettä kuivana aikana. Myöskin märkinä vuosina runsashiilinen maa pystyy ottamaan vastaan enemmän vettä kantavuuden romahtamatta. Samalla saadaan merkittävä määrä ihmisten toiminnassaan vapauttamasta hiilidioksidista sidottua sinne, mihin se kuuluukin, eli kasvien käyttöön. Ja samalla saadaan maan rakenne kestämään paremmin koneiden aiheuttamaa rakennerasitusta.

Näin maahan saadaan aikaan parempi ravinteiden pidätyskyky, jolla voidaan säästää rahaa, kun kalliit lannoitteiden ja kasvijätteiden ravinteet pysyvät tallessa, eivätkä huuhtoudu Itämereen. Uskoisin tavanomaisellakin puolella olevan kiinnostusta siihen, että lannoitteita tarvittaisi vain starttilannoksena alkukesästä, ja muut ravinteet pääosin olisivat maassa jo valmiina. Luomussakin typpeä saadaan kyllä tarvittaessa maahan varastoitua riittävästi, ongelma on lähinnä typen vapautumisen oikea ajoitus.

Maan kemiallisen ja biologisen toiminnan ymmärtäminen olisi minusta tulevaisuuden tärkeimpiä tutkimuskohteita. Se voisi vaan olla joillekin teollisuudenhaaroille kiusallista. Mutta tuo edellämainitun brittien tutkimuksenkin perusteella pian alkaa paikoin olla pakko alkaa ymmärtää.

Herneen puinti normaalisampolla onnistuu hyvin. Lämminilmakuivuri toimii myös ihan hyvin. Ainoa muutos kuivauksessa on meillä se, että kuivaamme kahdessa osassa. Kosteudesta riippuen ensin hieman alennetulla lämmöllä puoliväliin, sitten jäähdytys ja tauko. Sen jälkeen lähes viljalämmöllä kuivaksi. Tällä estetään halkeilu ja että itävyys säilyy tossiksi. Jos siementä on riittävästi, kuivaan kerralla valmiiksi. Ei valkuaispitoisuus pienistä halkeiluista kärsi. Niin siis rehuhernettä. Ruokaherneellä on omia juttujaan.

Jos laitat hernettä, kannattaa siitä satoakin pyrkiä ottamaan. Ainakin siemeneksi. Siemenkulu on tosiaan korkea ainakin ostotavaralla.

Olen tehnyt juuri suurehkot ovet ladon päätyseinään. Ylähirsi oli sopivan korkealla, joten ei tarvinnut katkaista. Lisäpalkki tehtiin ja asiallisesti reivattiin.

Silti kävi niin kuin skn:lläkin, eli savimaalla nurkkakivet lähtivät karkuun. Seinät ovat nyt vinossa, ja piti viritellä harjateräs pitämään etureuna paikoillaan. Lähivuosina pitää alkaa tehdä tuolle jotakin. Samalla on tarkoitus nostaa latoa melkein metri ylöspäin, kun on jo maan tasalla ja jopa vähän montussa. Samalla nyt voisi kysellä vinkkejä, miten tuon voisi operoida. Betonianturat ovat mielessä, vai pitäisikö valaa reunavahvistettu laatta.