Voisiko syynä siihen, ettei kerääjäkasveja ole ryhdytty käyttämään yleisemmin, tiedon puute. Toistuvasti viljeltynä ne näyttäisivät lisäävän satotasoa.
http://vyr.fi/www/fi/liitetiedostot/tapahtumat/viljelijaseminaari_2015/Kankanen_Hannu_Luke.pdfToki säiden vaihtelut aiheuttavat suurempia muutoksia satotasoissa, mutta voisiko kerääjistä silti olla jotakin hyötyäkin. Ainakin muiden maan hiilipitoisuuksia lisäävien toimien ohella. Maassa oleva hiili kuitenkin sitoo vettä ja ravinteita aina enemmän, mitä enemmän sitä siellä on. Samalla maan vesitilavuus lisääntyy, jolloin sekä kuivuuden että märkyyden kesto paranee. Eli kuivana kautena kasvit saavat vettä pitempään hiileen sitoutuneen veden ansiosta, samoin märkinä kausina hiili imee vettä itseensä, jolloin maahan sopii enemmän vettä ilman, että kantavuus vähenee. Toki myös maan rakenteen paraneminen parantaa liian veden poistumista salaojiin.
Luomuopeista voisi olla yllättävänkin paljon hyötyä juuri tavanomaisesti viljeleville. Tuo kerääjäkasvi onnistuessaan voi tuoda maahan hiiltä yhtä paljon, kun sitä sadossa poistuu. Kaikkia noita kerääjäkasvikeskustelussa olevia linkkejä ei varmaankaan kannata tänne uudelleen laittaa.
Itse uskon kerääjäkasveihin osana hyvin monimutkaista maan biologisen ja kemiallisen toiminnan ylläpitäjänä. Tosin se on vain hyvin pieni osanen koko maan systeemin toimintaa. Se ei yksin ratkaise mitään, mutta voi jopa pysäyttää maan köyhtymisen. Maan köyhtyminen ei minusta tarkoita vain ravinteiden puutetta, vaan myös monien ravinteiden parempaa saatavuutta. Voisiko parempi biologinen aktiivisuus vaikka parantaa lannoitteiden muuttumista kasveille käyttökelpoisempaan muotoon? Lannoitefosforistahan vain pieni osa tulee kasvin käyttöön samana vuonna. Mikrobit ja madot tarvitsevat monipuolista ravintoa, jota kerääjäkasvit voisivat osaltaan tarjota. Ja sitten se paljon puhuttu ravinteiden talteenotto, joka lienee toimenpiteen pääajatus.