OK. kiitos vinkistä. Aletaan hiomaan kauraa sitten puintien jälkeen 

Uusimmassa KM® lehdessä on ohjeet kuormapeitteen laittamiseksi. Tosin esimerkissä oli peräkärry jonka yläreunasta saa otteen kättä ojentamalla. Velsa85 vetää noin 10m3.

Nuo uusimmat kärryt ovat tuplat tilavampia joten tikkaat vaan mukaan viljapellolle jos haluaa tehdä viimeisen päälle turvallisesti 

Ihan hullu menoa, täydellinen työhulluus päällä. Ei malta hidastaa edes sen vertaa että kusta ehtisi. Aina puimurin säiliötä tyhjentäessä voi vähän lorauttaa mutta se pitää sitten keskeyttää jos säiliö tyhjenee. Sitten kun pääsee viemään kuormia tilalle niin traktorista ulosmitataan kaikki tehot irti. Kuivuri hurisemaan, sitten puimaan toinen satsi yön vaihtoa varten. Sen jälkeen äes perään ja syysviljepeltoja tekemään. 2 kertaa upotin traktorin liki akselia myöten kun ajoin märkään kohtaan.

Kaiken lisäksi paha flunssa iski juuri kun pääsi tekemään töitä. Ei siinä mitään, onhan näitä lääkkeitä joissa ei väsytä ja jaksaa puskea.

Vein kauranäytteen ostajalle mutta ei kelvannut. Nuuhki sitä kuin mikäkin asiantuntija ja huusi "hyi helevetti mitä mustaa paskaa, ei tällänen tavara satamaan kelpaa".

Miten mä pääsen kaurastani eroon? 

Menin tänään tilalle seitsemältä vaihtamaan kuivuriin uuden kaurasatsin. Kuivatus oli kestänyt 5,5 tuntia. On muuten sitten karmean näköistä tavaraa, tummia jyviä. Kaura ei enään kestä pitkään tälläisiä ilmoja.

Sitten aloin ihmetellä vehnäpeltoa, tähkät oli alkaneet poksadella kuin popkornit, jyvät turpoavat ja alkavat itää. Eilen noita ei näkynyt yhtään tänään aamulla 5% jyvistä.

Ohrakin on niin ränsistyneen näköistä että sais ottaa pois.

Rypsin puintiin pääsee heti kun viljat on puitu.

Voi veljet missä liemessä olen tällä hetkellä.  Ei tiedä mistä alottais puimisen jos SE antaa mun puida.

Lisäksi tänään tuli mavi:n kirje ja tajusin ettei kaikkia tukia maksetakkaan kerralla.

Olin tänään yllättynyt kun näin kauran itävän ilmavissa lakokohdissakin. Samoin vehnä vihertää maan lähellä. Lakoista ohraakaan en lähde enään nostamaan kun on niin paljon muutakin hommaa.

2-3 prosenttia itänyttä lakoa jotka vedän läpi pöytä korkealla. Näin vaikeana vuonna 5% sadon menetys ei harmitta yhtään jos muut saa ylös. Antaisi edes 4 hyvää puintipäivää peräkkäin niin tekisin jo ihmeitä.

Tänään oli viides kippausaika aamu seitsemältä. 70+ tonnia toimitettu. Alkaa olla paikat kuulemma viljavarastolla vähän täynnä.

Sen jälkeen huolsin puimurin ja sain 2 sadekuuroa niskaan. Ensimmäinen tuli ihan kirkkaalta taivaalta heti kun ajoin puimurin ulos tallista 

Tilasin öljyä kuivuriin lisää maanantaiaamuna. Tuli tänään torstaina 17.00.

Joskus kolmelta tapahtui omituinen säätilan muutos, aurinko paistoi ja tuuli. Puintihalut alkoivat kasvamaan ja menin katsomaan kauramaata. Lensin perseelleni kun Rocky vihersi jo komeasti ilmavissakin lakopaikoissa. Otin sitten viiden jälkeen 2 hehtaaria eli pari kuivurillista ylös.

Nyt tilanne on se että kaikki ohran, vehnän ja kauran lakopaikat on menetetty omalla tilalla. Onneksi niitä ei vielä paljoa ole 2-3% kokonaisalasta.  35% puitu ja kusessa ollaan 

Häme

Njotta odottelin sitten kello 12:00 asti että eilinen sade haihtuis kun tutkan mukaan pilvet olivat hyvin kaukana. Ehdin puida 40 minuuttia kun kuuro kasteli sen pellon. Navakka tuuli, kova sateenpuuska ja painava pressu se vasta on viheliäinen yhdistelmä. Tuuli tarttui koko ajan johonkin kulmaan kun koitti laittaa ja pressu kusi aina jostain kohtaa vajaassa kuormassa suoraan viljan päälle. Usein kysytään että voiko vitutukseen kuolla? Voin kertoa että ei voi!

Ajoin sitten kaluston kotiin länsilaidalta ja huomasin että idässä puimakoneet käyvät täysillä. 4km päästä sieltä mistä puin. Ei muuta kuin äkkiä puimuri ja kärry itäisimmälle ohrapellolle ja puiminen käyntiin. Sepä vasta oli riemukasta aluksi kun ilman moddusta jäänyt ränsistynyt ohra oli heikosti kiinni läpikastuneessa multamaassa ja syleilin isänmaata kymmeneen kertaan leikkuupöydältä. Tarvittiin todellakin malttia puksuttaa alun kosteissa oloissa niin hiljaa ettei ohra tullut juuri ja multamöykkyineen mukaan.

Noin tunnin päästä auringon kuivatttamana puinti alkoi sujua ja otin vähän lakonaistakin mukaan. Ihan pellossa kiinniolevan märän liimalaon jätin suosiolla maahan ja ajelin pöytä korkealla sen minkä ehdin. Mutta olihan se menoa, välillä toinen jakanan kärki keräsi rantapallon kokoisen kerän joka sitten sujahti puimurin sisään niin että koko kone naukui kuin karvapallon niellyt kissa. Niiden kiljahduksien jälkeen mitä puimuri teki oli tuli tehtyä kristinmerkkejä ihan luonnostaan omaa rintaa vasten kun matka pääsi taas jatkumaan. En tiedä oisko kannattanut jättää lakopaikat peltoon sillä kärryyn alkoi muodostua kamelin kyttyröitä aina tyhjennyksessä.

3ha taistelin tänään ylös ja saan siitä pari kuivurillista. On muuten mukava ääni tuo kuivurista kantautuva hurina näin iltaisin, kuuluu jotenkin tähän vuodenaikaan.

Ei tässä puinnit niinkään huoleta, kyllä ne ylös saa ja rehuksi myytyä mutta on niin kova halu päästä kylvämään ruista ettei malta tehdä mitään.

Ruispellot olivat kynnettäessä nättiä kuivaa kukkamultaa mutta sateissa se on muuttunut mustaksi liisteriksi. Pahinta ovat nuo sääennusteissa kerrotut tulevat sademäärät.

Jokainen sadepäivä alkaa pienentämään rukiin viljelyalaani ja mahdollisuus siihen että säästän siemenet ensi syksyyn kasvaa.

Mukava työnteko on muuttunut yrjöttäväksi rämpimiseksi. Sadekuurot on ajastettu niin että mieliala vaihtuu monta kertaa toiveikkaasta syvään vitutukseen. Tänään olin lähdössä yhdeltä pellolle mutta kuuro iski kun vein traktoria pellolle. Sekin tuli harmittoman näköisestä pilvestä ukkoskuuromaisen voimakkaasti. Toisen iskun tein pellolle viideltä, aurinko paistoi ja puinti kävi kun aloitin mutta kerkesin ajaa suoran pellon päähän ja pienehkö tumma pilvi kasteli niin pahasti että oli pakko lopettaa. Ei muuta kuin 400 metrin puitu vilja suoraan lähimpään savikuoppaan, puimuri seis ja mietin 20 minuuttia silmät kiinni omaa uraani sateen hakatessa puimurin muovista ohjaamon kattoa.

Täällä on neljänlaista säätilaa

Mustia ukkospilviä, sataa vettä
Harmaita sadepilviä, sataa vettä
Valkoisia pilviä, tipottelee vettä
Puolipilvistä, tihkuu vettä

Mieliala vaihtuu aina toivosta vitutukseen sademäärän mukaan. Välillä olen ehtinyt saada kärryt ja puimurin pellolle ja lähes pilvetön taivas on alkanut vihmomaan märkää paskaa. Anopin kanssa tuijotetaan keittiön ikkunasta sadesäätä ja välillä pääsee leikkimään puimurin kassa talllsita sisään-ulos leikkiä 

Hieno puintipäivä, sain mukavasti hehtaareita alle. Tosin naapurin viljelyn lopettanut ja maansa vuokrannut äijä tuli pilaamaan iloa kun hyppäri puimurin kyytiin pirstaamaan. "ei jumankauta ensimmäistä kertaa mennään tällä pellolla puimurilla täysi kierros päästä päähän viljalla säiliötä tyhjentämättä." ja "tästä sun ohrastahan paistaa päivä läpi, et pääse poika ees kolmeen tonniin" 

Puiminen on niin hieno laji että siitä voisi jopa maksaa!

Lähärin puimahan vehnää sen jälkeen kun olin todennut jyvät hampaita kovemmiksi. Mikään mahti ei pidätellyt itseäni enään puimasta koska halusin menettää isäntänä ollessa puintineitsyyteni juuri tänään. Ekan kierroksen jälkeen tyhjäsin  säiliön ja loikkasin upouuden wile78:n kera kärryyn ja pettymys oli suuri. kosteus 26.7%. Sen jälkeen jätin vihertävät ruiskutusjäljet peltoon ja näykin vain valmiimpia paikkoja, kosteus oli 22.9%. Otin ylös vähän vajaan kuivurillisen ja oli tarkoitus pistää pyörimään mutta vesisade esti kärryn tyhjentämisen.

Ensimmäinen päivä muuten isäntänä jolloin kaikki vehkeet pelasi, valmet lähti käyntiin ykkösellä, puimuri toimi niinkuin pitääkin eikä mistään vuotanut öljyä. Sellanen tuntuma että selviän ilman takaiskuja koko loppuvuoden 

Kylmä hiki otsalla kiertelin lähiseutuja ja oli tuskallista nähdä useita puimureita pelloilla tekemässä tärkeää työtään.

Itse kiertelin peltojani etsien kulmaa mistä pääsisi nakertamaan kuorman että pääsisi testaamaan puimurin ja kuivurin mutta ei missään puitavan näköistäkään. Epätasainen orastuminen ja surkea kylvöjälki varmistaa vihreitä tähkiä joka puolelle.

ANNA JO PUIDA!

Claas Dominator 48S 1990. Kestää isältä pojalle.

Muistan vieläkin kuin eilisen kun rekka toi puimurin pihaan, mummo huusi että "nys se tulloo" ja koko poppoo hymyili keittiön ikkunan takana. Sinne sit juoksin rekan lähelle saappaat lintassa kun en malttanut niitä vetää kunnolla ylös. Noi olikin niitä viimesiä vuosia kun faijaa kiinnosti viljely ennen kun vastoinkäymiset katkeroitti ja viina alkoi maittamaan