Suomi on viime viikkoina jälleen kauhistellut tuotantoeläintemme surkeita oloja. Meidän on tartuttava toimeen ja lopetettava eläinten kärsimyksen tukeminen verovaroin maksetuilla tehotuotannon maataloustuilla. Lisäksi eläinsuojelulaki kaipaa kipeästi eläinten oloja kohentavaa kokonaisuudistusta, sanoo ViNOn vastavalittu puheenjohtaja Saara Ilvessalo.

Järjestö moittii nykyistä maataloustukijärjestelmää ilmastonmuutosta kiihdyttäväksi, ympäristöä pilaavaksi ja eläimiä julmasti kohtelevaksi.

ViNO esittääkin, että tehotuotannon tukien lopettamisen lisäksi eläinperäisille tuotteille asetetaan lihavero, jotta eläintuotannon hinta vastaisi sen ympäristölle aiheuttamia kustannuksia.

Viikonvaihteen ilta-sanomissa huomasin seuraavaa:

"Tahot lobbaavat päätöksiä omaan pussiinsa, niin maanviljelijät, teollisuus, pankkiirit, kauppa kuin ammattiyhdistysliike. Käsittääkseni parhaiten on kohta sadan vuoden ajan onnistunut MTK. Maataloustuottajien kokonaispotti on tänään yli 3 miljardia euroa. Päätoimisia maanviljelijöitä on noin 50 000. Jakolasku kertoo että jokaista tilaa tuetaan keskimäärin 60 000 eurolla joka vuosi. Mikään muu ammattikunta ei Suomessa nauti yhtä suurta yhteiskunnan tukea.

- Lasse Lehtinen

Yhtyneet Kuvalehdet, toimittaja 1966–1969
Yleisradio, TV-toimittaja, uutiset 1969–1972
Kansanedustaja, 1972–1983
Lehdistöneuvos, Ulkoministeriö 1983–1985
Lehdistöneuvos, Suomen suurlähetystö, Lontoo 1985–1989
Lehdistöneuvos, Ulkoministeriö 1989
Lähetystöneuvos, Euroopan integraatio, Ulkoministeriö 1990
Amer-yhtymä Oy, viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtaja 1990–1993
Itsenäinen TV-tuottaja ja kirjailija 1993–

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1442565289666.html

"pitää *hik leikata maataloustuet *hik niitä on ihan julmettu määrä"

Ohrapirtelö ainakin maistuu 

"Mun tyttö laulaa äänekkäästi ja puhuu muille ihmisille. Ihanaa, että hän ei ole oppinut pelkäämään ja varomaan, että milloin tulee turpiin", Umayya Abu-Hanna sanoi Huomenta Suomelle tiistaiaamuna. sen "näkee, että hän ei ole kasvanut täällä".

Parin vuoden takaisessa kirjoituksessa Abu-Hanna kuvaili Amsterdamin monikulttuurista ilmapiiriä ja Suomessa kukkivaa ”katkeruutta ulkomaalaisia kohtaan”.

Viisi vuotta sitten hän muutti Suomesta Alankomaiden pääkaupunkiin Amsterdamiin. "En vieläkään edes puhu hollantia".  Kuusi ensimmäistä kuukautta istuin sohvalla ja itkin. On se aika rajua oppia uuden maan tavoille.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1439253374770.html

Nyt kun pääkasvia saa olla 75% alasta ja kahta pääkasvia enimmilään 95% niin on aika järkeistää toimintaa. Nyt siiloista löytyy rotanpaskan peittämänä 5 eri lajiketta ja tonnimääristä ei mitään hajua. Vanhimmat puusiilot ovat jo päälle 50-vuotiaita rottien reijittämiä joten melkonen sotku odottamassa keväällä.

Ensimäiseksi luovun vehnänviljelystä kunnes tulee joku mielenkiintoinen lajike. Puintiaikaan tuli nukuttua huonosti kun vehnäntähkät paisuivat vesisateessa maissinkokoisiksi ja alkoivat räjähdellä tähkässä imettyään 10 päivän jatkuvan alla vettä. Rehutavaraa siitä tuli ja vähän päälle satasen sai rahtien jälkeen.

Rypsi ei onnistunut sen paremmin. Taimet tuli hyvin pintaan muta hävisivät sitä mukaa ojien ja metsien varsista ruiskutuksesta huolimatta. Lopusta huolehti aurinko ja poutivat maat. 1400kg jäätiin.

2015 kylvöön menee

75% rehuohraa. Jopa mitään viljelystä tietämättömänä tunarina sain ohrasta 4000 kg ha ja kaikki jäi vielä pystyyn. Ohrapellossa kävellessäni tuntui hetkittäin että minähän osaan tämän homman.

15% kauraa. Ihan ok sato mutta meni pahasti lakoon kun en raaaskinut laittaa korrensäädettä.

10% syysruista. Kauppias lupasi että 6000kg tulee tämän lajikkeen satopotentiaalilla osasi hommat tai ei.

Aloitin kasvinviljelyn vuodenvaihteessa ja olen tutustunut myyjien kirjoon.

Olen tavannut päällekäyvän myyjän joka häiritsee työntekoa puhelimitse ja tarjoaa kalustoa joka olisi tarpeen vasta jos peltoa olisi 3x enemmän. Yleensä vielä haukkuu muut merkit ja oman ketjun merkit pitää kuulemma arvonsa niin hyvin että kannattaa panostaa niin isoon koneeseen kun on varaa.

Sitten löytyy aina kopissaan istuva myyjä joka tekee aina ensimmäisen tarjouksen haista paska hinnalla. Sen jälkeen kerron mitä hintaa ajattelin ja sitten alkaa tämä aikaa ja käyntejä vaativa esileikki jonka seurauksena hinta saadaan lopulta lähelle sitä tasoa mikä oli heti alussa mielessä. Kysyinkin viimeksi että mikset heti tarjonnut tällä hinnalla niin ei oltaisi tuhlattu aikaa...

Ja viimeiseksi tärkein eli luottomyyjä joka on kuin koira joka hakee kepin vedestä mielellään. Eli voin soittaa pellolta ja myyjä katsoo tavaran ja HINNAN kohdalleen ja vastapalveluksena keskitän kaikki ostokset luottomyyjän kautta. No tämä tuntui toimivan hetken aikaa hyvin kunnes ahneus iski ja koitti vedättää 1100€ kilpailijaa enemmän 3000€:n alv0 ja täysin sama tuote. Sanomattakin selvää että keskittäminen loppui tähän vedätykseen.

Näkee selvästi että myyjät ovat käyneet samoilla myyntikursseilla millä minäkin. Huvittaa aina kun törmää samoihin fraaseihin mitä konsultit käyttivät kursseilla ja mitä 2013/2014 myyntikirjallisuudessa käytetään.

Näköjään tässä ammatissa on kannattavinta vertaa hintoja netissä ja taistella myyjien kanssa eurosta. Kun omien tuotteiden myyntihintoihin ei voi juuri vaikuttaa niin tulosta pitää tehdä ostohinnoilla.

Löytyykö mistään mainintaa luopujan vastuista sukupolvenvaihdoksessa. Meillä oli hyvin vahva yhteisymmärrys siitä että vanha isäntä auttaa alkuun ja on tukemassa ensimmäiset vuodet. No ensimmäinen epäilys lähti siitä että kun kyselin apulantojen ostoista niin äijä tokaisi että "tilaa #%#%& lannoittees, kyllä se tietokone kertoo mitä sinne kannattaa laittaa".

Toisekseen äijä lähti heti kun paperit oli selvät ensimmäisellä lennolla "intterreilaamaan" Aasian kierrokselle joka alkoi Thaimaahan.  En tiedä kauan tämä reissu kestää mutta kohta alkaa kolmas kuukausi pelkästään Pattayalla ja kertoi seuraavan kohteensa olevan Filippiineillä. Se vähä mitä ollaan soiteltu niin äijä on ollut ihan soosissa.

Eilen kertoi miettineensä suomi kaksion vuokrasopimuksen purkua, ei oo välttämässä enään tulossa takas... Kysyin että mites toukotyöt niin vastaus oli "pidä poika #!¤%##  saves ihan itelläs". Kertoi lisäksi että puistattaa ajatuskin traktorin ohjaamoon kiipeämisestä tai viljanpölystä. Toisekseen kertoi kyllästyneensä siihen piiloleikkiin kun molemmat isot pojat karkas aina kun pieru saharaan kun ois apua töissä kaivannut. Sanoin toki etten ole mikään ajatuksen lukia siinä että tarvitaanko nyt apua vai ei.

Kyllä mä nyt koneet löydän ladosta mutta ois nyt ollu kiva saada vähän apuja erilaisissa säädöissä. Kuitenkin teoriassa kiinnostaa että jos homma levähtäisi käsiin niin olisinko yksin vastuussa vai onko luopuja vielä jotenkin sitoutunut tähän touhuun?