Entisessä oppilaitoksessa muutama vuosi takaperin tein taloussuunnitelmia MTT:n kirjanpitotiloista omia harjoitustöitä varten. Näiden laskelmien oletusarvona oli säilörehun tuotantokustannukseksi 25 senttiä / ka-kilo. Lannoitteiden hinnat olivat toki vuodelt 2005, mutta muutoin pelkkä oman kaluston poistoarvo nosti huomattavasti tuotantokustannusta. Tämän tuotantokustannuksen kun nostaa tonnitasolle, niin juurikaan ei säilörehu enää rypsirouheelle häviä. Omassa konkurssissa vain on tullut mietittyä, että kun pelaa alhaisilla väkirehuprosenteilla, niin väkirehuprosentin laskemisen edellytyksenä on hyvälaatuinen ja EDULLINEN säilörehu. Monesti, kun ammattilehdissä on lypsykarjatiloista juttua, niin rehunteko täysin omalla kalustolla lasketaan valttikortiksi työn tärkeyden vuoksi. Jos väkirehuprosenttiki kuitenkin on yli 55% ja säilörehu on myös kallista, niin onko kukaan ajatellut, että kiintiöidenkin tulevaisuuden ollessa auki on pyrittävä luomaan erotusta maidon tuotantokustannuksen ja tuottajahinnan välille eikä ylläpitämään kustannuksia vallitsevan hintatason mukaan.

Oma työ vs. urakoitsija-vertailun tekemiseen riittää hyvin yksinkertainen erotustuottolaskelma. Omien koneiden vuosittainen arvonalenema SUMU-poiston mukaan, remonteille varattu budjetti, oman työn ja ulkopuolisen työn kustannus(maatalousyrittäjänkin laskennallinen tuntipalkka tällä hetkellä yli 15e/h ilman sosiaalikuluja) sekä pääoman hankkimisesta saatava 5% korko VS. urakoinnin kustannus.

Erotustuottolaskelma on siinä mielessä säälimätön, että esim. kolmen rehunkorjuun taktiikasta koituu lähinnä vain oman työn kustannusta nostava tekijä.  Säilörehun tuotantokustannus taasen lasketaan kuiva-ainekiloa kohti. Tuotantokustannus on mielestäni huono mittari koneiden hankkimiseen - konehankintojen perusteltavuus korreloi yleensä käyttömäärän, ei sadon mukaan. Oma näkemykseni on, että kolmen säilörehusadon taktiikassa urakoitsijan käyttö tulee joissakin tapauksissa edullisemmaksi, koska se edellyttää omana työnä tekevältä kaluston lyhyemmän vaihtovälin. Käyttömäärää ei kuitenkaan esim. noukinvaunussa kannata laskea tunteina vaan hehtaareina. Kolme satoa samalta pinta-alalta korjaavalle kalliimpi kalusto ei ole mielestäni taloudellisesti perustellumpi kahden sadon tekijään verrattuna.

Oman rehuyhteistyöketjun kaksi noukinvaunua, 7,5m karhotin ja 6,5m niittoyhdistelmä sekä urakoitsijan 25-tonnisen pyörökuormaaja pääsevät keskimäärin 5,5 kilometrin siirtoetäisyyksillä alle 140 euron hehtaarikustannukseen. Noukinvaunujen korjuuhehtaarit satoa kohden ovat 200ha ja 270 ha, karhottimella ja niittoyhdistelmällä urakoidaan omien töiden lisäksi noin 330 hehtaarin kierros/sato. 12 tunnin molempien noukinvaunujen yhtämittaisella ajolla päiväsaavutus on keskimäärin 40 hehtaaria.

Ei kai kukaan maksa kaksiroottorisella karhottimella tehdystä työstä 30e/ha?

Noukinvaunuissa päästään helposti 35 mm silpunpituuteen, mikäli rehuvirtaus  roottorissa pysyy riittävän suurena. Kolme tai neljä 3,2 metrisen niittokoneen karhetta yhdistettynä sullojan terille riittää töitä. Karhottamatonta pystytään ylipäätään ajamaan yli 15 km/h ajonopeudella, jolloin silputus luonnollisesti jää vajaaksi, kun tavara virtaa nopeasti läpi vastakamman ja teräsarjan välisestä vajaasta aukosta.

Adamille kertoisin, että pyörökuormaajan kynsikauhalla onnistuttiin levittämään noukinvaunurehua 15 cm paksuuteen helposti, kunhan noukinvaunulla kyettiin ajamaan pitkälti siiloon. Tämä levitysvaihe tiivistämisineen pystyttiin viemään läpi 15 minuutissa kahden noukinvaunun korjuuketjussa kummankin yhdistelmän toimittaessa aumalle keskimäärin kaksi kuormaa tunnissa.  Tämä onnistuu 140 kuorman aumassa 100 kuormaan asti.  Liian pieneksi silputtu säilörehu  voi apeseoksessa olla yhä lisääntyvässä määrin väkirehun kaltaista ja aiheuttaa juoksutusmahan siirtymiä  ja rasvapitoisuuden laskua, mikäli pitkää kuitua ei ole tarjolla seoksessa.

10 minuuttia pidempi sekoitusaika apevaunussa sillä aikaa, kun vesi valuu kärryyn  kuivan säilörehun sidosaineeksi ja edellisen päivän ape siirretään alle 6 kk ikäisille vasikoille, on mielestäni polttoainetaloudessaan järkevämpää kuin ylikoneellistetun korjuuketjun ylläpito lyhyen silpun perässä 

Eii kyllä viime vuoden sääolot jaettuna lietesäiliön pinta-alalla harmittaneet yhtään sitä seikkaa, että ympäristölupahakemuksessa oltiin valmiita laari kattamaan. Etäsäiliöt olis vielä tyhjänä, mutta melkeen parin viikon pumppaukset vois vielä katsoa ja pelata äkkirikasta-rutiköyhää sen suhteen, riittääkö 40 cm pinta ennen paskarähinöitä.

Kyllä jos täysmaitojuotolle ja omalle työlleen palkan laskee, niin sekä Ison A:n että Snellun vasikkahinnat ovat kyllä 10 päivän ikäsenä vielä polkuhintaisia. Mukavaa kaiken kukkuraksi, kun vasikat haetaankin tästä 10 päivän iästä lähes poikkeuksetta pari viikkoa jälkeenpäin. Joulun aikaan  haetun erän 2 kuukautta vanhaa vasikkaa ei tilitetty edes välitysvasikkana. Yhteistyökuvion hiominen  naapurikylän mullimiehen kanssa on muodostunut kyllä erittäin kiinnostavaksi - ostohinta vois olla matalampi, mikäli ajallaan haettais.

En minä nyt sitä pöydän putsausta niin kovasti rakasta, mutta tehtävä se on parin päivän välein kun pöytä tyhjenee. Eipä siinä mene kuin muutama minuutti. Visiiripöytä ei vaan tuntunut omalta jutulta kun rakennusta lähdettiin miettimään. Vielä ainakin vaikuttaa ihan hyvältä ratkaisulta... Sama minkälaisen ratkaisun tekee rakennuksen tyypin tai muiden asioiden suhteen pitää olla perusteltavissa ainakin itselle Kaikissa ratkaisuissa on puolensa.

Nautamagneetilla aika mielenkiintoisia juttuja appeen kulutuksen seuraamiseksi... Mulla on exelissä taulukko millä seuraan k.a-kilojen kulutusta ja niillä tuotettua maitomäärää. Adamilta sain vinkin että tuolla tavalla on hyvä seurata rehun kulutusta ja hyötysuhdetta.
Mulla menee ehkä hieman hankalaksi jos pitää "jätteet" alkaa siivoamaan pois edestä, kun kaikki "turhat" eläilmet on eri rakennuksessa. Tai sitten pitää lapioida lumikauhaan ja jättää pohjaksi umpiappeeseen. Tällä hetkelläkin on umpiappeen pohjana lehmäapetta johon lisään huonoa säilistä ja olkea paalin verran+vitamiinit ja kivennäiset. Näyttäis toimivan joutavien ruokinta hyvin tuolla menetelmällä. Ongelmana oli aikaisemmin poikimisen jälkeen tulevat ripulit kun eivät olleet tottuneet lypsyappeen komponentteihin. Pari viikkoa otti pötsin tottuminen viljaan ja puolitiivisteeseen.

No juuri tuon ka-syönnin tarkkailun vakioimiseksi on tuo 10% hävikki kokeiltu. Nykysellä reseptillä, jos rehuntähteitä on 24 tunnin kuluttua se kymmenesosa, niin lehmäkohtainen ka-syönti on vuorokaudessa noin 21. Väkirehuprosentti 45.

Apepöytä on totutusti tyhjennetty aina ennen uuden jakoa - 10% hävikkiin on ollu nyt viime aikoina pyrkimys.  Tähteeksi korjattu ape kelpaa alle 6kk nuorikoiden ruokintaan.  Itse olen ainakin sellasen havainnon tehnyt, että siinä vaiheessa kun apetta tosiaan on enää se 10% - rehunkulutus parinkin tunnin sisällä keskellä kirkasta päivää käytännössä olematonta. 5000 kilon kokonaisappeesta 10% on vielä sentään sellainen määrä, josta riittää ruokintapöydälle  kaikille syötäväksi.

Hävikin punnitsen kippaamalla tavaran takasin apekärryyn ja katsomalla näytöltä. Ruokinnan ongelmat tuosta ainakin tuntuu näkevän - kesällä ei ainakaan karkearehu maittanut(reseptin korkea kuiva-aine ja lajittuvuus)  ja 24 tunnin sisällä hävikki kasvoi, kun reseptistä puuttui esim. perunarehun tai tärkkelysrankin tapainen komponentteja liimaava sidosaine. Lisäksi säilörehun säilönnällisen laadun vaikutukset on tullut tuosta tavasta melko nopeasti huomattua.