Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Ja saa jäädä talveksikin kynnökselle 2/3 pinta-alasta. Auratulta ei saa talviaikaiskasvipeitteisyys rahoja.
Jos pysyvistä nurmista hakee kasvipeitteisyyden tukea pitää kaikki tilan pysyvät nurmet olla kasvipeitteisiä talvella.
Niittotraktorin maski muurautuu umpeen pakkasella niittäessä.
Kokoviljana sitten taas maistuu paremmin, mutta paalauksella suurin osa jyvistä jää peltoon. Pitäisi olla silppuri suoraniittopäällä.
Ulosoton pysäytysnappi tuli kai -84. Tuohon taidettu itse laittaa katkaisija. Vaihdevipujen alapää ei ihan ensimmäistä mallia. Aluevaihteisiin yleensä vaihdettu tuo uudempi malli. Meidän -83 oli päävaihdevipu loppuun asti vanhanmallisella mekaniikalla. Alkujaan punainen hytti maalattu uudempien väritykseen. Sisäverhoilu alkujaan punainen.
Jos laidunnat niin anna pika-aidalla hyvin kaitoina kaistaleina niin ei tallaannu.
Belindalla oli taipumus jättää kaikki jyvät vajaiksi jos otti olosuhteista nokkiinsa. Kun paineli jyvää tuntui toisesta päästä tyhjältä. Hankaloitti valssimyllyllä litistystä. Parempi kun jäisi kahut peltoon ja täyttäisi kunnolla loput.
Krampilla näyttää olevan monenlaista
Ennen käännytyslain käsittelyä pitäisi tehdä heinäkapina. Mennä eduskuntatalon käytävälle estämään vihreiden meno käännytyslain äänestykseen.
Kosteus ja leuto sää pistää myös tuleennuttavat taudit vauhtiin. Harva suomessa troppaa sitävertaa että suuremmin tuleentuminen viivästyisi. Sen mitä saa viivästettyä kyllä näkyy sadossa.
Eemelille: Eikös tuo kanala ole B-alueella?
Muuten vahingonkorvauksista. Pitäisi Eurofinsin vastuuvakuutuksesta jotain irrota. Muutenkin ainakin Googlen mukaan Erofinsin liikevaihto on 6,15 Mrd € vuodessa. Semmonen kymmenesosa suomen valtion liikevaihdosta.
Syysrypsi voisi olla kokeilemisen arvoinen, mu8ta sen kylvöaika on vielä kaksi viikkoa aikaisemmin kuin syysrapsin, eli se vajaatehoinen vuosi tulee sitten ennen kylvöä vastaan. Syysrapsi valmistuu aika lailla samaan aikaan kuin populaatioruis, ja sen voi vielä kylvää noin 15.8. Syysohrasta jäi merkittävä epäilys, kun edes saisi TOS-siementä aikaiseksi, niin voisi kokeilla upporikasta ja rutiköyhää. Syysvehnällä huolimattoman oraat tuntuvat selviävän talvesta paremmin kuin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sijoitetut ja ruokitut.
-SS-
Ton mukaan syysrypsin voi kylvää myöhemmin. https://www.agrimedia.fi/mielessa-syysoljykasvin-kylvo-matti-hamalaisen-viisi-vinkkia-onnistumiseen/
Ruispeltoihin on nyt yleisesti ilmestynyt toinen sato tähkälle.
Onkin varmaankin korjuu mielenkiintoista.
Sanoisin, että niillä rannikon viljelijöillä on ongelma, jotka ovat aloittaneet "lihavalla" 1990-luvulla. Eivät ehkä tajua, että säät ovat palanneet "normaaliksi". 1980-2010 sateita tuli ehkä joka toinen kesä, ja silloin tällöin suuremmat sadot palkitsivat. Tulevaisuus näytti ehkä paremmalta kuin nyt viime vuosien jälkeen. On kuitenkin muistettava, että säät ovat tavallaan jonkinlaista heilahdusliikettä, kymmenien vuosien jänteellä. Kyse ei välttämättä ole ilmastonmuutoksesta, vaan näyttäisi olevan jaksottaisiakin vaihteluita. Muistetaan myös, että Pohjanmaata ja Oulun Lääniä kiusasivat vielä 1950-luvulla jatkuvat elohallat, jotka veivät vehnästä hehtolitrapainot, kaurasta itävyyden ja sadon.
Kuva: kesäkuun sademäärävaihtelut Turussa 1960-2023 (FMI)
Ennustan, että lähivuosina säät eivät vaihdu kosteisiin kesiin ainakaan nopeasti.
Vanhalla sukupolvella on korvaamatonta tietoa, miten silloin selvittiin. Heinänviljely ei välttämättä tuo poudankestävyyttä viljelyyn, sen näkee yli 20 vuotta luomuviljellyistä latausnurmista, apilat eivät kasva paksuna mattona, vaan kituvat, välissä on kuivuudenkestäviä matalia heiniä ja pujoja, mitään miehenkorkuista timoteita ei noin vaan saa aikaiseksi. Oheistamassani kuvassa kesäkuussa näkyy erityisen kuiva 1960-luku, jolloin meillä oltiin viljelynurmikierrossa, suojavilja saattoi mennä pieleen, kun sekä vilja että pikkuruinen nurmenalku kuivuivat valkoiseksi pölyksi. Laitumet ja vanhat nurmet selvisivät horroksessa, maan pinta valkoisena, mutta juuresta lähti sitten kasvua, jos satoi. Syysvehnää tuli kylällä hyvin. Ehkä talvet olivat kylmiä ja lumisia. Naapurin emäntä oli puuskahtanut kuivan lähdekaivon pohjaa kurkkiessaan, että "kun täällä ei sitten koskaan sada !" . Vasta viime kesä herätti näkemään, millaista omien vanhempien elämä kuivalla 1960-luvulla oli: esimerkiksi viimekesäisten omien viherkesantojen niitto, eihän siellä ollut heinäkuulle tullessa kuin valkoista kuloa hiukan, ja odelma alkoi herätä himmeänä vasta elokuulla. Ei ihme, että joutui ne kuvaamaan Ruokavirastolle.
Kylmis mainitsi ohran jälkiversonnasta, muistan itse 1960-luvulla ainavihannat ohramaat, jotka puintiajan ukkoskuurojen tullessa aina vaan vihertyivät, odotti mitä odotti. Se jälkiversonta kertoo kuumista ja kuivista orasvaiheista ja myös versonnalle altteista lajikkeista.
Sen verran aiheseen että kannattaa sitä apupaskaa varata siihen unelmien 6 t satoon, mutta käyttää jaettua lannoitusta. Ei tule heitettyä sitten helmiä hukkaan jos pellolla näyttää siltä että mahdollisuus on (jälleen kerran) vain siihen 3 tonnin satoon.
Tuo on suoraviivainen toiminta hikevillä mailla, mutta johdonmukaisesti kuivilla savikoilla jäädään juurikin tuohon 3 t satoon, koska sitä sadetta ei vaan tule, ennen kuin vilja on sadonmuodostuksensa tehnyt. Tänä keväänä oikein kellotin, kuinka nopeasti pintalannoitus vaikuttaa, se on helppo todentaa esimerkiksi KEG-korteilla. Niin siihen menee 14-16 vuorokautta ja tarvitaan 25 - 40 millimetrin sade ! Eli yksinkertaistettuna: lannoitus kolme viikkoa ennen tähkälle tuloa ehtii vaikuttaa vasta tähkälle, jolloin lannoitus vaikuttaa valkuaiseen ja vain niukasti satoon, joka komponentti muodostuu kolme viikkoa ennen tähkälle tuloa ? No kolme viikkoa ennen tähkälle tuloa kasvusto on täällä siinä kuivimmassa orasvaiheessa, helteen väreillessä pölypyörteisen pellon päällä, oras on harmaankellertävää, ravinnepuutteessa, kun sitä lannoitevanaa ei ole siellä syvällä kosteassa maassa käytettäväksi. Kylvölannoittimen lannoitteen nollaruudut tulivat tänä kesänä taikinalannoitteen kera testatuksi, siitä harvasta kellertävästä oraasta ei tule raskaana nuokkuvien tähkien merta, vaikka laittaisit tonnin hehtaarille pintaan, ja vaikka sataisi kuinka. Oliko se 2008 , tein pintalannoituskokeen raitoina, kaikki pintaan tasausäestyksessä, kaikki sijoittamalla. Eli se pintalannoitettu sentään äestettiin multaan. Ei tullut enää mieleen toistaa ksyeistä koetta, sen verran hurjan näköistä oli se kirkkaankeltainen kuoleva kasvusto.
Kylvöpohjan kovuus ja sijoituslannoituksen mataluus voivat olla tekijä, jota ei ole mietitty. Lannoituksen kiekkovantaat ja "pystyt tappivantaat" ehkä tekevät kylvöpohjaan sivuiltaan tiivistyneen vaivatun saviviillon, aikanaan Jukolla kylvin lannoitteet syvään, maahakeutuvalla ja värisevällä S-jousivantaalla. Tumen sivusuunnassa jäykkä "pystylatta" nousee maasta kovassa paikassa. Sille täytyy olla selitys, kun joidenkin hightech-kylvölannoittimien hyvät oraat tuolla olivat läiskittäin keltaisia, kuin syöttö olisi katkeillut, näyttää siltä, että maapohja on ollut liian kosteaa, jolloin sinne vaivautuvaan saveen vedetystä lannoitevanasta tulee juuria hylkivä ? Talven sateiden jälkeen auringon paahtama sänkimaa on pinnaltaan niin tiivistä, että kultivaattorikaan ei mene maahan.
Syysviljojen viljelyssä tasasilla savipelloilla palattava väliaikaisiin avo-ojiin 
Naapuri joskus totesi että syysviljojen viljely loppui salaojitukseen. Sarka kun oli edes jollain tapaa muotoiltu oli talvehtiminen varmempaa kuin tasaisella pellolla.
Kuivien vuosien viljelyvarmin pelto täälläkin on vanhan kiemurtelevan purolaakson paikalle synnytetty 4,4 ha:n lautasenpohja peltolohko, siinä päätettiin luopua ajatuksesta salaojittaa, vaan nyt siellä on kaivuriojina valtaojan pohjasta lähtevät 16 m ojavälit, sarat muotoiltu keskeltä noin 40 cm korkeammaksi, koska siellä tasaisella ojan pohja ei ole enää kaukana maan pinnasta. Valtaojaprojekti joskus 1900-luvun alussa päätti tehdä valtaojasta viivasuoran, kahden puolen ojaa tulvasateissa kertyy sen kiemurtelevan vesiväylän alkuperäinen reitti. Nykyinen valtaoja täyttyy lietteellä todella nopeasti, koska kaato vaan on kilometrille liian vähäinen.
-SS-
1970-luvulla sadetettiin peltoja paljon enemmän kuin nykyisin. Pienenkin puron varrella isännillä oli putki-letkukalustoja. Sadetuskoneitakin tehtiin Suomessakin ainakin 3 tehtaassa. Sitten 1977 alkaen kesät muuttuivat pääsääntöisesti sateisemmiksi. Nurmi tekee yleensä kohtuullisen ensimmäisen sadon pelkällä talvikosteudella, jollei ihan pelkkää timoteita ole.
Keski-Euroopassa liikkeet varastoivat lannoitteet. Isännät käy liikkeestä täyttämässä viskuria kun lannoittelevat.
Edellisen 3 m etukone murskaimella ja 3,5 m mepa murskaimella+ mattoperällä uushankintahinta oli kalliimpi kuin tämä murskaimeton S12 perhonen. 150 heppainen parikymppinen traktori jaksoi viedä perhosta iloisemmin. Murskainyhdistelmällä niitettiin kahta vuoroa n 16 h/vrk, jotta saatiin ajosilppurille 8 h ajo, 70-80 ha. Perhosella ajaa yksi kuski helposti 100 ha päivässä.
Tuli vetotraktorikin sitten päivitettyä parin vuoden jälkeen kun vanhus alkoi käydä turhan epävarmaksi. Korvaavaa traktoria ei ihan helposti löytynyt. Etunostolaitetta löytyy, mutta etu voa on aika harvinainen täälläpäin. Automaattiohjaus on myös suuri helpotus perhosen kanssa.
