Mistä kuulit/luit?

eläs sano.   kun eivät saaneet elikkoa autosta teurastamolle ni lopettiva sinne ja honkajoki hoiti loput ja molemmat laitto laskun.     mut entä jos on vain toinen puolikas nuista puonneista?   elikkä kolme merkkiä.

Ei siihen ottanut kantaa mutta en toisaalta sitä erikseen kysynytkään. Sanoi vain että jos toinen merkki on täysin ehjänä korvassa ja toinen merkki täysin ehjänä tallessa (eli yhteensä neljä merkkiä) niin se kyllä riittää. Tuosta voisi kyllä semmoisen tulkinnan saada että kolme ei välttämättä riittäisi, mutta eihän sitä tiedä. Voi olla tapaus/teurastamokohtainen. Hakivat lehmän kyllä nopsaan, aamulla ilmoitettiin ja iltapäivällä tuli auto. Alkaakohan siellä olla lihasta pula? Toisaalta meni kyllä kiirepalvelulla, mutta on sitä joskus joutunut pari-kolme päivääkin odottamaan vaikka kuinka on pyydetty mahd. pikaista noutoa.

Soiteltiin teurastamolle (A-tuottajat kyseessä jos joku miettii) ja sieltä sanoivat että riittää jos toinen merkki on kokonaisena korvassa ja tippunut merkki kokonaisena tallessa. Tippunut merkki muovipussiin ja kuskille käteen. Näemmä joku järki tässäkin touhussa on vielä mukana. Tiedä sitten tosiaan että miten käy jos tiputtaa toisen merkin autossa. No, halvempi homma kuin tilata honkajoki...

Mitenhän on, tuli yksi vähän akuutimpi tapaus joka pitäisi ilmoittaa kiireellisenä teuraaksi, ja tietenkin tämä kyseinen tapaus meni ja tiputti toisesta korvasta merkin. Ei (tietenkään) ole korvausmerkkiä eikä tilapäismerkkejäkään missään kaapin perällä. Joskus muistelen teuraskuskin sanoneen että riittää kun on edes toinen merkki korvassa ja mietin että onkohan edelleen näin vai onko säännöt tiukentuneet. Mahtaiskohan riittää jos tippunut merkki on teuraskuskin taskussa?

Omaa tyhmyyttä tietysti että ei ollut tilapäismerkkejä varastossa. Niitä tänään tilasin ja toki tuon korvausmerkinkin, mutta kun postilakko. Tilapäismerkit ilmeisesti toimitetaan pakettina, joka ainakin teoriassa pitäisi liikkua myös lakon aikana, mutta kauankohan tuohonkin menee...

Taisi tuo eläinlääkäri aivoketoosistakin mainita mutta ei ottanut sen enempää sitten kantaa kun kuuli että ei ollut huonosyöntinen. Mutta kyllähän poikineilla toisaalta piilevääkin ketoosia on ilman mitään rajuja syömälakkoja. Hmm, voiskohan tuo aivoketoosi tulla noin "kertaheitolla" vaikka muita ketoosin näkyviä oireita ei ole... Tämä meidän tapaus oli toisaalta kyllä jo niin tillin tallin kun eläinlääkäri viimein saapui että ei varmaan olisi glukoositiputukset auttaneet.

Nyt tuli tuosta aivoketoosista mieleen yksi syömättömyystapaus useamman vuoden takaa, taisin olla tenava vielä. Yksi poikinyt lehmä meni syömättömäksi ja eleli pitkän aikaa pelkällä pullotuksella ja oli todella laiha. Yksi päivä alkoi huojua ja hoippua parressa kuin humalainen ja halvausta epäiltiin. Taidettiin juottaa kalkkia ja propyleenia ja tokeni sillä, alkoi viimein syödäkin ja taisi poikia vielä pari kertaa ennen kuin meni autoon utarerakenteen takia. Ettei vaan ollut tuota aivoketoosia sitten. Oli talviaika niin ei tullut huomattua että oliko näkökykyyn vaikutusta.

Tottahan se on että hoitajalla on vastuu pitää silmät auki ongelmien varalta, ja kyllä tässä on tullut itseä sätittyä viimesen neljän viikon aikana useampaan kertaan, sen verran lehmän kohtalo edelleen harmittaa. Opiksi on kuitenkin otettu tästäkin tapauksesta, mutta en itseäni niin yli-ihmisenä pidä että tohtisin mennä sanomaan että viimeiseksi mokaksi jää. Ikää on on alle kolmekymmentä eli olen monessakin mielessä vasta ihan aloittelija näissä hommissa eikä läheskään kaikkea ole tullut vielä nähtyä ja koettua. Hirteen en itseäni tämän tapauksen takia ala vetämään, virheitä kun sattuu ja niistä joko oppii tai ei opi. Ja niin kuin joku tuossa sanoi, lehmien kanssa tulee kaikenlaista eikä niitä voi kaikelta pelastaa.

Erityisesti kuitenkin jäi jäytämään kun en ottanut sen vakavammin sitä lehmän vatsan nytkähtelyä, ihan vilpittömästi luulin että kyse oli märepalan suuhun pullauttamisesta kun se siltä todella näytti (ja lehmä tosiaan alkoi märehtiä). Jos tuota yhtä Magian aikaisempaa kommenttia oikein tulkitsin, niin juuri tämä oire oli merkki juoksutusmahaongelmasta, ymmärsinkö oikein? On noita juoksutusmahaongelmaisia joskus tullut aiemminkin vastaan mutta ovat oireilleet eri tavalla ja esim. heittäytyneet selkeästi kivuliaksi ja syömättömiksi. Tämä kyseinen lehmä kuitenkin söi ja märehti normaalilla tavalla aikalailla loppuun asti. Toki jokainen tapaus ja lehmä on yksilö ja oireet voivat ilmetä eri tavalla. Sen hetkisestä ruokinnasta sen verran, että navetassa oli säilörehua ja kuivaa heinää tarjolla, ei olkea kylläkään, laitumella tietty nurmi. Väkirehuja ei nyt mitenkään mahdottomia määriä sairastumishetkellä saanut kun oli nuori laidun tarjolla. Poikiminen valvottiin silloin toukokuussa ja vasikka on aika normikokoinen, ei mikään iso. Tunnutuksesta sen verran, että sitä olen kokeilumielessä alkanut rajoittaa. Ainakin asetonitauteja ja muita syömättömyyksia ja utarepöhöjä on nykyisin reilusti vähemmän. Toki vähän tunnutetaan että pötsipapillit herää mutta ei nyt kilotolkulla.

Laitumet on aika tarkkaan kierretty myrkkykasvien varalta, joten se ei varmaan ollut sokeuden syy. Alan kallistua tuohon juoksutusmahateoriaan. Ensimmäistä kertaa kuulen että voi aiheuttaa verenmyrkytyksen. Jostain luin nyt jälkeenpäin että lehmälle voi tulla pahan juoksutusmahavaivan yhteydessä myös sisäinen verenvuoto joka ei oireile vaikkapa mustalla sonnalla koska ei yksinkertaisesti ehdi vaan lehmä heittää veivinsä ennen kuin siihen pisteeseen päästään. Sitäkin mietin että onko aikoinaan syönyt jotain terävää joka alkoi poikimisen jälkeen pistämään. Vähän väliä saa kerätä ainakin kaljatölkin suikaleita ruokintapöydältä, kiitos kylän ahkerimman juopon.

Oli aika nuori eläinlääkäri, veikkaisin että ei hirveästi työuraa vielä takana.

Voi olla että jää tämä tapaus mysteeriksi, pitääpäs ottaa tämä puheeksi sitten vakkarieläinlääkärin kanssa kun seuraavan kerran tulee käymään ja kysyä että onko veikkauksia. Muistan lapsuudesta vain yhden vastaavanlaisen tapauksen, oli myöskin vanhemmanpuoleinen lehmä, muistaakseni halvaantui ensin mutta toipui jotenkuten siitä, ja sitten meni yllättäen sokeaksi.

Tässä on nyt reilun viikon lehmät kulkeneet laitumella ja yksi vanhempi lehmä joka on kuukausi takaperin poikinut alkoi oireilemaan erinäisillä tavoilla. Kun oli pari päivää oli kulkenut laitumella niin huomasin iltalypsyllä että lehmä nytkähteli ja säpsähteli vatsan alueelta oudosti muutaman kymmenen sekunnin välein. Tämä oire oli sillä tavalla vaikea huomata, että jos lehmää ei olisi juuri oikealla hetkellä tarkkaillut, ei tätä kummaa nytkähtelyä olisi juuri huomannut. Lehmä alkoi kuitenkin märehtiä ja nykiminen loppui, ja ajattelin ensin että yritti vain pullauttaa märepalaa suuhun ja laitoin tuon nytkähtelyn sen piikkiin.

No. Sitten tuli nuo helteet. Lehmät olivat ulkona aamut, aamupäivät sekä yöt, kuumimman ajan eli päivät ja  iltapäivät olivat sisällä. Tämä kyseinen lehmä tuntui kärsivän helteestä enemmän kuin muut, läähätti, kuolasi ja huojui parressa eikä meinannut jaloillaan pysyä, koordinaatio tuntui olevan hukassa. Kasteltiin märillä pyyhkeillä ja annettiin magnesiumia parina-kolmena päivänä siltä varalta että jos kyseessä on laidunhalvaus. Virkistyi aina kun pääsi illalla ulos ja tuo toikkaroiminen ja huojuminenkin loppui. Helteet meni ohi, luojan kiitos, lehmä vaikutti normaalilta ja ajattelin että ehkä kyseessä oli lämpöstressi tai sitten alkava laidunhalvaus.

Eilen iltakierrolla kun jakelin väkirehuja niin huomasin että lehmän yleisilmeessä oli jotain outoa, rehun syönti oli sellaista hakemista ja etsiskelyä hetken aikaa. Tuli heti mieleen että ihan kuin lehmä ei näkisi kunnolla, heilutin kättä silmien edessä ja se kuitenkin reagoi räpyttämällä ja alkoi syödä. Aamulla kun päästettiin ulos niin käveli suoraan kohti seinää, törmäili ja vaappui pitkin navettaa ja jotenkin löysi tiensä ovelle. Jatkoi toikkarointia ulkona ja oli ihan umpisokea, ei nähnyt eikä pysähtynyt, juoksi vain. Vei aidat mennessään, meinasi suunnata ensin lietalantalaan ja sitten tielle kunnes matka päättyi ojanpohjalle. Puhelu eläinlääkärille joka epäili aivoketoosia, myrkytystä (lyijy tai muu) tai sitten kasvainta. Kun saapui paikalle, lehmällä alkoi olla muitakin hermosto-oireita, maiskutteli suutaan ja pää vavahteli ja nyki. Koska se teloi jalkaansa siinä sokeana remutessaan ja vaikutti aika toivottomalta, päätettiin lopettaa. Eläintohtori oli vähän mietteliään näköinen eikä osannut antaa varmaa syytä sokeudelle ja muille oireille, tuntui kuitenkin eniten epäilevän joko kasvainta tai myrkytystä.

Kenelläkään vastaavaa? Tuo viikon takainen nytkähtely mietityttää, ja toki tuo helteiden aikainen horjuminen, että liittyivätkö jotenkin tähän sokeuteen. Saattoihan se tuo aivoketoosi olla, lehmä on toisaalta ollut ihan hyvä syömään eikä muita näkyviä ketoosin oireita ole ollut. Toki oli lievästi laihanpuoleinen koska juuri poikinut ja maidontuotanto lähdössä vauhtiin. Myrkkykasveja ei laitumella pitäisi olla (käyn illalla toki vielä tekemässä kierroksen), eikä mitään lyijypitoista esim akkuja ole päässyt nuolemaan. Seleeniä ei pitäisi saada mistään liikaa. A-vitamiinin puute kuulemma sokeuttaa, mutta sen puutetta ei pitäisi olla koska lehmät sitä saavat säännöllisesti. Ell sanoi että jos olisi puutostila niin muillakin lehmillä olisi oireita. Tympäsee niin perhanan paljon.