Lainaus käyttäjältä: maaorja - 28.01.18 - klo:21:37

Käykääs vähän oman kylän Salea pidemmällä. Intiat yms.tämän pollan sotkevat,ei nämä vähäiset suomalaiset maajussit..

Kyllä kannattaa.

Kiina, USA ja EU vastaavat 53% koko maailman päästöistä, samassa suhteessa kaikki, myös hiilidioksidi.
Välillisesti amerikkalaiset firmat tekevän muuallakin maailmassa kaivostoimintaa ja öljynhankintaa, eli
osa saasteista menee amerikkalaisten piikkiin, vaikka näennäisesti kehitysmaassa.

Intia itse asiassa on pieni maa päästöjen osalta. Savimajamaissa jätevuoret ovat länsimaalaisten ojarantojen sinne tuomia.

-SS-

Niin mikä kannattaa SS?
Jo minimaalisten päästöjen vähentäminen kurjuutta kansakunnalleen aiheuttaen, vai?  Vai Salen kipailijoilla käynti.
Mielestäni aina pitää mennä niin, että ensin pakotetaan pahimmat saastuttajat vähentämään päästönsä keskimääräiselle tasolle. Se ei kannata, että edistykselliset kärsivät ja maksavat, ja tahallaan kaiken sähläävät ja sotkevat sen kuin lisäävät päästöjään. Näinhän nyt mennään Pariisin ilmastosopimuspelleilyssä. Ja näin on kautta aikain menty fosforipäästöissä Itämerellä; venäläisten ja polakkien ei tarvitse tehdä täysin holtittomille päästöilleen mitään, mutta finski-ilvelijät vedätetään nollafosforikantaan.

Tässä suora lainaus eräästä blogista koskien juuri tuota Pariisia:
" Sopimuksen 4. artiklassa tunnustetaan ero kehittyneiden ja kehitysmaiden osalta. Jälkimmäiset saavat sopimuksen mukaan kasvattaa CO2-päästöjään, mutta niitä kannustetaan ajan mittaan vähentämään siten, kuin talous sallii. Ja kyllähän nuo päästöt kasvavatkin, sillä muutamien seuraavien vuosien aikana Kiina, Intia ja muut kehittyvät taloudet pystyttävät vähintään kerran viikossa vastaavan kapasiteetin hiilivoimaa, jonka Helsingin kaupungin energiayhtiö aikoo valtuustonsa mukaan sulkea vuonna 2024.

Vähiten kehittyneille maille ja pienille tropiikin saarivaltioille annetaan mahdollisuus luoda sellaisia ”alhaisen hiilipäästön strategioita”, kuin ne haluavat. Tuvalu, Malediivit, Kiribati jne., voivat siis ostaa edelleen dieselgeneraattoreita siten kuin tykkäävät. Tämä on sikäli kummallista, että juuri noilla maillahan pitäisi olla parhaat mahdollisuudet ottaa käyttöön nykyistä aurinko- ja tuulienergiaa, mutta ehkä ne eivät kansainvälisen yhteisönkään mielestä ole kilpailukykyisiä ja noiden maiden mahdollisuuksien rajoissa."

Jaa niin, tämä vielä:
 http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2017/07/pohjoisen-ilmastokatastrofista-luonnon.html?showComment=1514896212901

Kannattaa vastata, ja täysin sievistelemättä. Jos uskoo ilmastohuuhaan olevan huuhaata, saa ihan kivat vastaukset aikaan ja "tutkijoiden" pasmat sekaisin. Tämmöiset kyselyt ovat lähes ainoa keino saada porukan mielipiteitä esiin, ja kenties niillä sitten vaikuttaa johonkin.
Luultavasti toki vain konsensuksen mukaiset vastaukset huomioidaan, jotta saadaan taas "yleisesti soviittua" linjaa kannattava näkökulma ainoaksi loppupäätelmäksi ilveilijöiden asenteista. Sitten hehkutetaan, kuinka ilveilijätkin "ymmärtävät syyllisyytensä" ja ovat valmiit "pelastamaan ilmastoa" ja seuraavissa tukipelleilyissä sorvataan kaikki mahdollinen plus vähän yli, jotta eteläsuomalainen kasvinviljelijä ei missään olosuhteissa saisi tehdä yhtään mitään järkevää pelloillansa tuottaakseen laadukasta ruokaa. Eli niistetään fosforeista, typestä, myrkyistä, kynnöstä, lfa:sta jne.

Mitä hyötyä on päätoimisuudesta viljanviljelyssä? Kuinka saa aikansa kulumaan rospuuttoaikana? Sen takia moni hakee elämäänsä jotain muutakin sisältö tilan ulkopuolelta. Missäpä se aika mukavammin kuluisi, kuin työn merkeissä. Siitä tulee vielä rahaakin.

Mm. se hyöty, että pystyy tekemään kaikki viljelystyöt täysin optimaaliseen aikaan vain sääolosuhteiden rajoitteissa. Näin ollen työt tulee tehdyksi rennosti, mukavasti, virkeänä, turvallisesti, tarkkaan suunnitellusti, rauhallisesti - ja kaiken kaikkiaan niin, että on mahdollista saada paras mahdollinen tulos ja tuotos.
Aika kuluu niinä pakollisten peltoviljelytöiden ulkopuolelle jäävinä 8-9 kuukautena mm. leppoisasti lomaillen pitkillä ulkomaanmatkoilla, rakennuksia, koneita, peltoja ja teitä kunnostaen/ rakentaen, metsänhoitotöitä tehden, perheen kanssa harrastaen ja oleskellen. Lisäksi on vielä mahdollista rauhassa ja harkiten säädellä sijoitustuotteita optimaalisesti tuottaviksi. Pitkästymisen mahdollisuutta ei ole.

Misa.

Varsinkin katiskamallinen, jossa on paljon kiviä. Misa on saanut parhaat arviot raktekkarin kiukaiden hyötysuhdemittauksissakin.

Mistral 4,9 ha: 6000±100 kg/ha, valk. 13,5%, hlp 83,1, sako 221. Esikasvi VLN. Komea pystykasvusto ilman jarruja tai tautiaineita.

Solanus 5,2 ha: 5500±100 kg/ha, valk. 14,9%, hlp 83,3, sako 179. Esikasvi rapsi sekä komposti syksyllä. Lako % noin 40, ja meni suht aikaisessa vaiheessa nurin. Kiloja olisi vissiin tullut enemmän jos olis pysynyt pystyssä. Ei jarruja, ei tautiaineita.

Zebra 9,5 ha: 5200±100 kg/ha, valk. 12,5, hlp 83, 3 erilaista erä joiden sakot 202, 190 ja 165. Esikasvi rapsi + komposti. Lako % ehkä 20. Korren pituus n. 115 cm... Ei jarruja, ei tautiaineita.

Näitä tuloksia ei ole pakko uskoa. Mutta lounais-saaristossa oli tosiaan erinomaiset olosuhteet tänä vuonna, ei kertaakaan ollut liian kuivaa mikä yleensä on suurin satoa rajoittava tekijä. Ko. lohkot ovat muuten erinomaisessa kasvukunnossa. Kasvinvuorotus näytti myös kyntensä.

Mistral menee jatkoon. Zebra kasvaa rukiin mittaiseksi sadon kustannuksella multavilla mailla. Muuten yleensä luotettava lajike. Huonompi sakoluku kuin Mistral oli aikamoinen yllätys.

Mielenkiintoisia speksituloksia Lierolta. Kova satotaso tosin oli jo lajikekoetulosten perusteella tiedossa, mutta että noinkin suurta eroa tullut "todellisilla" viljelyksillä.

Lisätietona kiinnostaa Liero, että mitenkä noissa vehnissäsi oli kasvuajat? Erityisesti Zebraan verrattuna kiinnostaa, valmistuiko KWS Mistral samassa ajassa tai jopa ennen?

Jotkut vielä nykyisinkin pelästyvät "alhaisia" sakolukutasoja, jos ne ovat vähänkin alle kovimpien tasojen. Tätä vähän itse ihmettelen, kun jo vuosikausien ajan on ollut tilanne, että sakoluvulla ei ole mitään merkitystä, paitsi jos itse jauhaa ja leipoo. Rehuvehnän hinta on niin vähän leipävehnää alhaisempi, että vähemmät tuotantokustannukset kuittaavat sen. Viljanviljelytilallahan valkuainenkin jää aina alhaiseksi, kun ei voida /ei kannata ajaa typpeä moneen kertaan ja jo senkin takia menee rehuksi. Satotasot kuitenkin ovat suht samat oli sitten leipää elikkä ei.

Lohkolla oli -14 ohran jälkeen runsaasti juolatupsakkeita. Glyfotuskelejä ei oikein ollut, joten -15 ja -16 kevätvehnällä pidettiin homma hallinnassa Attribuutilla. Juola ei juuri haitannut vehnän kasvua, jäi matalaksi alle eikä tähkinyt. Viime syksynä luulin puinnin jälkeen keliä olevan ja päätin yrittää lopullista ratkaisua. Gyfotin 360:llä lokakuun alussa pari viikkoa puinneista - saderopsaukset oli hakannut pahnoja maahan ja juola tullut suht hyvin läpi, sekä oli pääosin vihreää. Ajattelin, että kun kerran ko. lohko jää sängelle talveksi (jäänyt jo 7 vuotta), niin saa sitten vaikuttaa talveen asti rauhassa.

Lokakuun lopulla ehkä oli ruskistumista havaittavissa, mutta toisaalta niin oli pyörtänöissäkin vapaasti rehottaneissa juolissa ja heinissä. Liekö yleensä tuohon aikaan jo viherkasvut haltissa ja kuivahtamaan päin. Aloin toivoa myös kevätvaikutusta, vaikken siihen uskokaan.

Annoin lohkon olla ja kuivua keväällä rauhassa, eikä lautasmuokkailun aikaan toukokuun puolenvälin paikkeilla ollut juolatupsaissa eloa havaittavissa. (Viereinen vastaavasti saastunut ohransänkilohko jäi syksyllä myrkyittä ja se alkoi jo vihertää odottaen Powermaxia.) Muokkaukset sujui ihmeen hyvin, ei tukkeutumista, kuten edellisenä keväänä, vähän s-piikkiäes ja laahavantaan jälkiäes ripotteli juuria. Kaura lähti hyvään kasvuun, eikä pensomisvaiheessa montaa juolapaikkaa ollut havaittavissa - näytti siis syysmyrkytys onnistuneen.

Puidessa totuus paljastui. Juolavehnätupsakkeita oli jokseenkin samoissa paikoissa ja yhtä laajoina, kuin runsasta vuotta aiemmin. Ne olivat kasvaneet loppukesän ja alkusyksyn aikana ja eivät onneksi paljon olleet häirinneet kauran kasvua, sato oli hyvä. Puintia vähän häiritsivät. Viereisellä ohralohkolla Powermax toukokuun lopulla ja 5-6 pv odotus ennen lautasmuokkausta oli sen sijaan tehonnut; tupsakkeista n. 90-95 % oli puidessa täysin kadoksissa, vain muutama oli jäänyt henkiin ja nekin olivat pienempiä.

Näyttää siis siltä, että myöhäinen syysmyrkytys 360:lla onnistuu huonommin, kuin myöhäinen kevätmyrkytys tuplaväkevyyksisellä. Koska kauralohkolle ei sateiden takia saanut syyskasvia, täytyy sen sänki nyt sitten ajaa keväällä väkevällä glyfolla. Vain puolentoista vuoden jälkeen edellisestä myrkytyksestä. Eli kevätvehnä rajautuu pois, kun kylvö menee myöhäiseksi.

Jos puintien jälkeen ei pääse syyskuun puolenvälin paikkeilla myrkyttämään, taidan alkaa kategorisesti jättää homman kevääseen. Kovin taajaan en kuitenkaan haluasi glyfoa ajaa pellolle eliöiden ja pohjavesien haitaksi. Mielestäni glyfoilussa pitäisi päästä pelkällä viljakierrollakin tilanteeseen, jossa myrkytetään korkeintaan vain noin joka viides vuosi.

Joku ihmetteli, miksei nuoriso enää kynnä, vaikka sillä voitaisiin vähentää glyfon käyttöä. Näinhän se on, ja itse ainakin mieluusti kyntäisin. Mutta tukipolitiikka on ajanut siihen, että on pakko jättää paljon sängelle. 56 e on iso raha, varsinkin kun pudotusta on tullut joka tapauksessa. Toki nykyisin, pohjosi-Euroopan ilmaston kylmetessä, myös lisääntyvät syyssateet estävät syyskyntöä.

Terve. Uutena täällä.

Kyselisin muilta ryhmäläisiltä miteskä on onnistunut tilanpidon ja palkkatyön yhdistäminen. Lähinnä mites töistä pois olot onnistuu, helposti vai tuleeko sanomista. Itse nyt muutaman vuoden vilja/metsätilaa ja palkkatyötä tehneenä todennut, et  on välillä aika häsäkkää.  Lomat ja illat menee aika pitkälle tilantöissä. Tilalla aikas paljon työvelkaa lähinnä rakennuksissa ja metsissä ja koneissa siis vähä kaikes, et aina löytyy jotain rassattavaa ei meinaa aika riittää, ei sillä et valittaisin tilanhommia teen ihan mielelläni, mut toi palkkahomma tökkii... minkälaista muilla?
Töissä saa  kuunnella kettuilua mm, poissaoloista, maajussien "valtavista" tuista ja sun muuta. Yleensäkin pännii kun tilan hommat saa tehdä aina kauheella kiirulla ja hosumisella, eikä kuten itse haluais. Pitäis keksii jotain muuta tähän tilanpidon lisäks. Verottajakin rankaisee jos tilalta joskus jotain jäis, mitä ei kyl oo tapahtunu.....tälläsia tuli vaan mieleen. Mites muilla.

Jotenkuten. Samankaltaisia kokemuksia kuin kerroit itselläsi olevan - nyt menty vähän toistakymmentä vuotta meikä puikoissa. Töissä tulee aina sanomista; kollegat saa satunnaisvapaita matkusteluun, harrastuksiin, loikoiluun ym. ihan tosta vaan, mutta viljelystöihin niitä ei kirveelläkään annettaisi. Nykyisin vältänkin aiheesta puhumista töissä ja puhun sesonkiaikoina vain "perhemenoista", kun pitää yrittää saada vapaapäiviä.
Korjausvelkaa kertyy varsinkin rakennuksiin, mutta myös metsänhoitotöihin. Tosin niitä lisää se, että ei asuta tilalla, koska siellä lähtökohdat oli täysin kohtuuttomat eikä olisi kannattanut lähteä "reeraamaan", koska työmatkat palkkatöihin olisi kuitenkin ollut molemmille kertakaikkisesti liian pitkät. Eli palkkatöissä on pakko olla, koska tila on pieni, alle keskikokoinen nykymittapuulla. Toisaalta syntyy dilemma; on jotenkuten mahdollista touhottaa tilakokoon nähden suht tehokkailla/uudehkoilla koneilla, kun ei tarvitse peltotuotolla maksaa asuntolainaa. Pakko olla vähän liioitellut koneet, kun tehokasta peliaikaa on niin vähän ja kerittävä kuitenkin on. Vastaavilla menisi täysaikaisena ainakin tupla-ala.

Vuosilomia en käytä sesonkitöihin, lähinnä vain lomarahavapaita ja joitain yksittäisiä palkattomia ja joustovapaatunteja. Perheen kanssa pitää myös lomailla, ei tule mitään mistään muuten. Ja ylipäänsä, heinäkuussa pitää lomailla vähintään neljä viikkoa. Yleensä on erittäin vaikea saada vapaita juuri oikeaan aikaan maataloustöiden suhteen. Muinaisessa työpaikassani olin vuorotöissä ja otin haittalisät vapaina. Siitä kertyi useampi viikko "ylimääräisiä" vapaita per vuosi ja sillon otin 2-3 vk sekä keväällä, että syksyllä. Se oli hienoa maataloustöiden kannalta,  mutta ajankohdat oli päätettävä pari kk etukäteen, joten keleistä ei ollut tietoakaan. Kerran sattui niin, että 3 vk puintilomaan osui yksi (1) puintikelpoinen päivä. Nykyisessä työssäni sitten vähän enemmän täsmänä vapaat, mutta toisaalta muutama tunti tai yksi tai kaksi päivää kerralla ei mahdollista kovin rauhallista (eli mukavaa) työntekoa.

Sesonkiaikoina valitettavasti yleensä toimii ns. 5+2 -ilmiö; se tarkoittaa, että arkena on suht vähäsateista ja viikonloppuna on kylmää ja märkää. Mm. nyt on kyseinen ilmiö päällä, oli myös 3 ja 2 viikkoa sitten. Viime vkl:na oli poikkeus, mutta silloin oli satanut täällä (E-Birganmaa) juuri ennen vkl:a niin paljon, että kaikki oli kuitenkin monta päivää aivan märkää. Tällainen kuvio toistuu enemmän kuin tod.näk. laskennan ja tilastotieteen puitteissa pitäisi olla mahdollista.

Väsymys pukkaa toisinaan kovimpina sesonkihetkinä, kun yöunet jää liian lyhyiksi. Se kyllä rassaa kovasti ja ikääntyessä varsinkin. Mutta toistaiseksi jaksan, enkä lähde urakoitsijapelleilyihin, joita monet hehkuttavat. Mielestäni sivutoimisen viljelyn idea on nimenomaan siinä, että saa jotain mitä palkkatöistä ei saa (komppaan tässä Schutz Staffelia), joten jos ei nappaa, niin pellot myyntiin ja osakespekulantiksi. Mitään työvaiheita ei pidä urakoituttaa ("ei kompromisseja - HK").

Mennen tullen jätän palkkatyöt kunhan voitan riittävästi uhkapelissä, on nämä kasvinviljelyhommat vaan niin mukavia töitä. Jokseenkin ainoita järkeviä hommia mitä maa päällään kantaa, lähes kaikki muu on huuhaata.

Sen takia lähden taas ilolla uuden kauden kylvöihin, koska se on niin mukavaa hommaa. Jos siitä ei tykkäisi, niin toki pellot kannattaisi myydä kovaan hintaan ja sijoittaa varat tuottavasti. Hömppäheinien viljely ja muu tukikeinottelu on pelleilyä, eikä niin kuulu tehdä. Se, että tukijärjestelmä on moiset touhut ajanut kannattavaksi ei riitä perusteluksi, vaan pitää äänestää kaikissa vaaleissa niin, että systeemi muutetaan. Koko EU-aika on menty väärään suuntaan, koska kansan enemmistö äänestää aina väärin.

Verotettavaa jää viljanviljelyistäni melko varmasti vähemmän kuin hömppäpelleilyillä jäisi (koneet myyden), mutta se on merkityksetöntä, kuten yllä kirjoitin. Hömpilläkin pitäisi kuitenkin tehdä jotain pelloilla, mutta ei oikeita todellisia maatalous- ja viljelytöitä. Joten mitä järkeä siinä sitten olisi, eihän se olisi mukavaa ja hauskaa, mutta veisi kuitenkin aikaa. Ei jollain niittokoneella ajelu ole yhtään mitään; kyntö, äestys, kylvö ja puinti sen sijaan on. Tai joku heinänsiementen kylvely, mitä hemmettiä, huuhaata! Eli samantien kannattaisi sitten lopettaa ja myydä maat. Tai vuokrata, jos on potentiaalinen jatkaja kasvamassa.

Se, että palkansaajana on pakko käyttää lomarahavapaita ja palkattomia, sekä kevään ja syksyn viikonloput ja illat viljelytöihin ym. korjaamisiin, koputteluihin ja naputteluihin on toki toisinaan helevetin raskasta. Mutta silloinkin on koko ajan taustalla kantavana voimana ajatus, että joskus se iso uhkapelivoitto napsahtaa. Ja sitten, sitten voi kertakaikkiaan heittäytyä täysaikaviljelijän auvoiseen maailmaan. Voi sitä autuutta, kuinka sitä voikaan mies odottaa, lähes yhtä paljon kuin unissaan kuvittelee kaikenräjäyttävää seksipomminaista vierelleen.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 26.03.17 - klo:09:12

Kuinka todennäköistä on, että seuraavalle tukikaudelle luomutuki poistuu? Tai alenee tai nousee? Entä millä prosenttiosuudella luomutavarasta tulee rehua, vaikka elintarvike kelpoista yrittää viljellä? Entä luomun hinta nouseeko vai laskeeko? Vaihtelu haarukka? Entä tavanomaisen hinta?

Entäs sitten luomuun siirtyminen, jos ajattelee ensi vuonna aloittaa siirtymisen (2018 SV1) niin millaisia valmistelevia toimia kannattaisi suorittaa tänä vuonna?

Ja SKN. Pistä vaikka linkkiä missä on ollut juttua tuosta sinun tyylistäsi millä tuo kasvuhirviö saadaan luotua. Niin voisin syöttää laskelmiin tuollaisenkin version ja katsoa miltä se näyttäisi.

Oma arvaus on, että luomu ja hömppäheinätuet pysyy, rahaa siirretään taas peruspotista näihin ja kompensaationa sitten lisää naurettavia investointitukia. Tämä on toki huono suunta, mutta pitää virkamiehet työnsyrjässä. Kaikki investointituet ovat valuneet suoraan ulos kaupalle, Selkeyttäisi kovasti peliä, kun tuosta järjestelmästä luovuttaisiin kokonaan.

 Sama hehtaarituki kaikille ja eläintuki per persereikä, siinä olisi aika helppo systeemi. Luomua tulisi jos luomutuotteiden hinta kannustaisi luomutuotantoon. Nyt murskattavia luomukenttiä tuetaan aika kalliiseen hintaan.

Komppaan. Kepulien aluepolitiikka ja holtittoman suuren agrologi- ja agronomilauman väkisintyöllistämisinto on pääsyy, ettei tukipolitiikka koskaan mene parempaan (ja yksinkertaisempaan) suuntaan.

Seuraavassa hallituksessa on erityisen sosialistinen vire, joten arvata saattaa, että normiviljelyn tuet laskevat etelä-Suomessa ja luomutuen tukia nostetaan. Vihreät vaativat sitä ja saavat sen läpi. Kepu suostuu, koska koplaa pakettiin mm. nuo ym. jutut. Muutokset eivät varmaan ole kovin suuria, veikkaan n. - 5...10 % ja +10...15%.

Typerien kuluttajien luomu-usko on vahvaa, joten luomuviljojen hinnat varmaan vähän nousevat, ehkä muutaman % joka vuosi keskimäärin. Ero normiin näin ollen kasvaa, koska tavanomaisen hinta ei keskimäärin nouse (Suomessa). Suomessa tarvittaisiin varmaankin 30-50 % pelloista luomuun, jotta tuottajahinta alkaisi laskea. Siihen mennee vielä pari-kolme tukikautta.

Kiitokset kaikille vastanneille, asiallisia huomioita teiltä sain. SamiT: Kiitos tarjouksesta, myynnissä oleva koneesi on varmastii aivan loistava, mutta on hintaluokaltaan tuplaten, mitä olin kaavaillut ehdottomaksi ylärajaksi.

Asia menee osaltani nyt vähän syvempään pohdintaan - ehkä kuitenkin urakoinneilla pärjää, kun on tähänkin asti pärjätty. Täytyy vain sitten hyväksyä se tosiasia, ettei kaikkea mitä tekee mieli kaivella, tarvitse oikeasti kuitenkaan kaivaa. Wolfheartscryn huomio rempoista on palauttava, näinhän se käytettyjen kanssa aina on, että jotain hajoo. Aikaresurssi on jo miinuksella traktoriremppojen ja peltokonekorjailuiden myötä.

Toisaalta, ikääkin alkaa jo olla (enää 23 v eläkkeelle nykysäännöin ), ja voisi ajatella myös niin, että ei kaiken pidä olla superharkittua ja erityisen tarpeellista. Venettäkään ei ole ja prätkiäkin vain yksi kerrallaan, joten harrastustelakone "olis kiva".

Tekeekö n. 3,5-5 tn kumitelakoneella pienen maatilan (sivutoiminen viljatila) hommissa mitään oleellista? Kertokaapa kokemuksista, kellä niitä vain on.
Eli saako valtaojia perkailtua sivusta, jaksaako kaivaa kovaa savipeltoa vanhoja salaojanpäitä haettaessa, pystyykö korjailemaan metsätietä ym.
Vai ovatko ne vain vihertyöfirmojen pihankohennushommiin?

Itse olen vähän kallellaan hankkia moisen käytetyn, kun niitä toisinaan on (muka) edullisesti tarjolla. Monenlaista kaiveltavaa olisi joka kevät, kesä ja syksy. Urakoitsijoita on vaikea saada, varsinkin silloin kun palkkatyön kiireiltä itse ehtii paikalle - eli ojantäyte ym. hyötykuormat jää herkästi ajelematta, jolloin puoli projektia on pilalla. Paljon olisi tunnin parin kaiveluita, joihin urakkamies ei mielellään lähde. Myös siviilipuolen kaiveluita olisi paljon alkaen pluti-pluti altaasta lapselle aina juuri asuintalon pihan korjailuihin.

Kuinkas moisten minikoneiden herkät paikat? Mitä 10-15 vuotiaassa 4-5 kh ajetussa on "varmasti" rikki, eli mikä paikka erityisesti pitää tarkastaa ennen ostamista? Remppa-aikaa ei pahemmin ole, eikä merkittävästi taitojakaan.
Mikä merkki on kova sana, mitä kannattaa välttää?
Entä sitten ero "pykälää" isompaan, eli n.7 tn kaivuriin, saavuttaisiko sillä suuren käyttöarvolisän 2-3 tn pienempään nähden? Hinta pomppaa vähintään 30 % ja yleensä tunteja enemmän. Itse arvelen, että ei silläkään vielä isoja valtaojia päältä kaivella, tai kovin isoja lohkareita/kantoja irrotella.
Urakointia minulla ei olisi tarkoitus tehdä, paitsi sitten joskus tulevaisuudessa, kun joutuu työttömäksi.

"Käyttömaksussa maksajina olisivat olleet vain ja ainoastaan kaupunkien katuverkon ulkopuolisten teiden käyttäjät eli ihminen joka ei poistu taajama-alueelta, olisi säästynyt kokonaan maksulta. Raskas liikenne ja ulkomaiset kuljetusfirmatkin olisivat tulleet osuuksillaan mukaan maksajien joukkoon. Periaate vähän kuin yksityisteiden yksikkömaksut nykyisellään.

Veroa, jolla nyt tieverkkoa ylläpidetään, maksaa myös autoton cityvihreä...."


Pari tarkennusta:
- Itä-Euroopan rekkamiehet ja venäläiset turistiautoilijat olisi jätetty tiemaksujen ulkopuolelle ulkopoliittisista syistä.
- Autottomat ihmiset eivät maksa tieverkon ylläpidosta yhtään mitään. 1 Mrd €, joka tiestöön käytetään, otetaan yksinomaan yksityisautoilijoiden maksuista. Loput näistä yksityisautoilijoilta kerättävistä maksuista, laskutavasta riippuen n. 5-7 Mrd €, käytetään valtion muihin menoihin, mm. metron, paikallisbussien, lähijunien ja saaristolauttojen kustannuksiin, sekä rataverkon ja vesiväylien rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin.

Pykälää raskaammasta 3 m Rolmakosta on parin vuoden kokemus. Jousien sijaan siinä on kumipatukkajousto. Kone on hyvä, kevyt vetää ja kestävän oloinen. Kovilla savilla, varsinkin syysmuokkauksessa (ei ole roudan löyhentämää), saisi painoa olla enemmän ts. hinausvarustus olisi paikallaan. Muutoin nl -kone on näppärä, ja lähellä traktoria olevana ei aiheuta takapyörille edes 3-siipisen kääntöauran tasoista painoa.

Reunalautasten säätö on hiukan hankala saada sopivaksi, jotta ei synny vallia/ uraa tai maa lennä liian kauas sivulle. Yleensä on varoiksi ajettava vähän päällekkäin, mikä on varsinkin keväällä perseestä, kun on paripyörät muutenkin vähän yli työleveyden. Tähän voisi kehittää jonkun erillisen pellinpalan ohjuriksi, jolloin lautasen voisi surutta laittaa normitasoon alas.

Tuo jousijoustoinen katsomasi malli saattaa jo olla liian kevyt tunkeutumaan koviin maihin. Äestä se tuskin korvaa, mutta kynnön toisinaan ja kultivoinnin varsinkin. Kaksi joustopiikkiäestystä parin pv päästä tekee hyvän pohjan laahavannaskoneelle. Oljet silppuuntuvat melko hyvin.