Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: [1] 2

Viestit - Rammy

Tuli askarelltua paskarelltua Tume 2500 HKL:n kimpussa. Etummaisen siemenvannasrivin neliöakselin päät ja reunimmaiset holkit loppuun kuluneet. Kulunut holkki hiomalla pois ja 60+4 mm putkenpätkä tilalle. Parinkymmenen sentin palat akselista pois ja 40+40+4 mm uudet pätkät tilalle, akselin sisälle rautaputkesta tumppi ja hitsillä kiinni. Vannasautomatiikkaan lattaraudat ja uudet holkit. Nostosylinterien yläpään vahvistus ja uudet alapään tapit. Ja noihin siemen- ja lannoiteputkien muovitappien sisään 1/4 unc kierretappien pätkät. Taas mennään monta, monta vuotta.......   
Sinne muovitapin sisään kierretään 1/4 unc kierretankoa ja millin laikalla poikki. Toimii jos tappi ei ole vielä kokonaan poikki.
Falkberg jordbruk Oy, Ylönkylä
Toistakymmentä vuotta ollut Woodmizer LT 15, sähkökäyttöinen kiinteästi katoksen alle asennettuna. Hidashan se on sirkkeliin verrattuna. Kaikenlaisia erikoismittoja mukava työstää, usein ovat pölkkyjänsä tuomassa milloin minkinlaisen pöydän tarpeiksi. Viimeksi kolmisenkymmentä sähkötolppaa pistettiin siivuiksi. Itse olen lautaa ja runkotavaraa omiksi tarpeiksi aika tavalla valmistanut. Ihan mukava ja kuntoa vaativa harrastus. Pientä sivutuloakin ohessa tulee.
Täältä löytyy 40 vuoden kokemus Esa/Valtra maatilakaivureista. Ihan jonkun pienen homman voi nostolaitteisiin kiinnitetyllä ja kääntymättömällä penkillä tehdä. Itsellä nuo ovat olleet Valmetin/Valtran perässä kiinnitysholkeissa, on paljon tukevampi kiinnitys. Hitec Valtralla voi penkin ollessa kaivuuasennossa vekslailla pienellä vaihteella, kätevää. Vanhalla Vallulla piti joka siirrolla käännellä penkkiä. Kyllä noilla kaikenlaista on tullut sorkittua, pientä urakkaakin.
Tässä takavuosina uusin kaikki putkien pidikkeet korjaussarjalla, maksoi vitosen kappale.
Nokia 800 tough. Vaikuttaa lupaavalta.
Nyt on vuoden verran kertynyt kokemusta Nibe Vedex 3300 kattilasta. Pienikokoinen, puhallinavusteinen käänteispalokattila 55 cm pesällä. Keraaminen valuarina, noin 5*20 cm rako josta kaasut palavat alaspäin kattilan sisuksiin. 1500 litran varaaja, elikä hommana kattilan sytytys, täyttö ja unohdus. Termostaatti sammuttaa kattilan, kun pesällinen on palanut. Latauskiertopumppukin oli alunperin tuohon yhdistetty, mutta jos varaaja sekä kattila sattuvat ylikuumenemaan termari sammuttaa sekä puhaltimen että latauskierron. Senpä takia kytkin latauspumpun aikareleeseen, joka on pannusta riippumaton. Jäähdytyskierukka ja mekaaninen ylikuumenemistermostaatti ovat varmuuden vuoksi käytössä. Pesän pohjalle jää noin litran verran tuhkaa ja hiiliä, jotka poistan ennen seuraavaa täyttöä. Nuo hiilet ovat mitä parasta sytykettä, joten pannun sytyttäminen on tosi vaivatonta. Arinassa vuoden käytön jälkeen näkyi jo kulumisen merkkejä, joten asensin suojaavan kerroksen tulitiililaatoista päälle. Tuo arina on huomattavan yksinkertainen verrattuna vaikka johonkin Atmokseen, on kyllä helppo valaa itse uusi. Uudet kivet ovat aika arvokkaita varaosina, noin 300 euron luokkaa. Kattilan puhdistus on helppoa. Tyytyväinen olen ollut, kestävyyden näyttää aika.

Ja hintaa tuollaisella oli n. ?
Ruotsalainen laatumerkki maksaa (puolassa tehty), reilu kolme tonnia. Pari Atmosta olisi saanut samaan hintaan.
Ilmaston lämpeneminen on nyt pop ja mantra. Mielestäni pikemminkin pitäisi varautua yhtäkkiseen keskilämpötilojen laskuun. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla ja nälkävuodet 1800 luvulla antavat ajattelemisen aihetta. Kuolonvuosina tapahtui maailmalla monta tulivuorenpurkausta ja keskilämpötila romahti. Viljasadot Pohjolassa epäonnistuivat monena kesänä ja jopa kolmannes suomalaisista kuoli nälkään ja tauteihin. Mitäs tehdään suuren tulivuorenpurkauksen yllättäessä? Perunaa vaan harson alle?
Tuli tuossa käytettyä tuota neuvo2020 rahaakin, energia-asioissa. Tuommoisen 3 kw systeemin takaisinmaksuajaksi omalla tilalla tuli 60 vuotta. Ja eihän koko homma toimi, jos verkkovirta on jostain syystä poikki. Pitäisi olla akusto sen varalle, jos ystävällisen naapurimaan hakkerit tai ohjukset rupeavat rajoittamaan sähkönjakelua. Sitten kun sähköauto saadaan vaivattomasti kytkettyä aurinkosähköhimmeleihin rupeaa asia kiinnostamaan.
Puulämmitys ja vastukset varaajassa, eikö sillä kesällä saisi puita ja työtä säästettyä?
Miksei. Vaatisi varmaan oman johdotuksen suoraan panelisysteemistä varaajalle, jos ei halua verkkovirtaa ohessa käyttää. Taitaa hankaloittaa muuta käyttöä? Hyötysuhdekin on huono verrattuna aurinkokeräimiin.
Tuli tuossa käytettyä tuota neuvo2020 rahaakin, energia-asioissa. Tuommoisen 3 kw systeemin takaisinmaksuajaksi omalla tilalla tuli 60 vuotta. Ja eihän koko homma toimi, jos verkkovirta on jostain syystä poikki. Pitäisi olla akusto sen varalle, jos ystävällisen naapurimaan hakkerit tai ohjukset rupeavat rajoittamaan sähkönjakelua. Sitten kun sähköauto saadaan vaivattomasti kytkettyä aurinkosähköhimmeleihin rupeaa asia kiinnostamaan.
Nyt on vuoden verran kertynyt kokemusta Nibe Vedex 3300 kattilasta. Pienikokoinen, puhallinavusteinen käänteispalokattila 55 cm pesällä. Keraaminen valuarina, noin 5*20 cm rako josta kaasut palavat alaspäin kattilan sisuksiin. 1500 litran varaaja, elikä hommana kattilan sytytys, täyttö ja unohdus. Termostaatti sammuttaa kattilan, kun pesällinen on palanut. Latauskiertopumppukin oli alunperin tuohon yhdistetty, mutta jos varaaja sekä kattila sattuvat ylikuumenemaan termari sammuttaa sekä puhaltimen että latauskierron. Senpä takia kytkin latauspumpun aikareleeseen, joka on pannusta riippumaton. Jäähdytyskierukka ja mekaaninen ylikuumenemistermostaatti ovat varmuuden vuoksi käytössä. Pesän pohjalle jää noin litran verran tuhkaa ja hiiliä, jotka poistan ennen seuraavaa täyttöä. Nuo hiilet ovat mitä parasta sytykettä, joten pannun sytyttäminen on tosi vaivatonta. Arinassa vuoden käytön jälkeen näkyi jo kulumisen merkkejä, joten asensin suojaavan kerroksen tulitiililaatoista päälle. Tuo arina on huomattavan yksinkertainen verrattuna vaikka johonkin Atmokseen, on kyllä helppo valaa itse uusi. Uudet kivet ovat aika arvokkaita varaosina, noin 300 euron luokkaa. Kattilan puhdistus on helppoa. Tyytyväinen olen ollut, kestävyyden näyttää aika. 
Lainaus käyttäjältä: sorkkis
 link=topic=89652.msg1586867#msg1586867 date=1582114964
Syksyllä ei välttämättä ihan kauppakuivaksi saa, mutta keväällä sitten loppusilaus.
Onko monta laaria, miten on kuorettuman kanssa?
Kuivaamossa on pinta-alaa n. 200 neliötä. Neljä laaria, itse väkerretty konehallin päähän ja kerran laajennettukin. Osa ajonkestävää mahdollista tulevaa käyttöä ajatellen. Kaksi 7,5 kw potkuripuhallinta ja 15 kw käytetty Dan-Corn puhallin. Kahden millin paksuisesta reikälevyistä lattia, oli kallein menoerä. Parhaimmillaan (pahimmillaan!) puolentoista metrin paksuudelta vehnää. Ei tietenkään kerralla märkää viljaa voi koko paksuudelta laittaa, välillä täytyy puhallella ja vaan odotella. Kuorettumaa pinnalta haravalla rikottu, sekoiteltu ei yhtään. Kyllä se vaan kuivuu pikkuhiljaa. Ei hommasta mitään tulisi ilman tuota aurinkokeräintä. Miksei sitä energiaa tuolta katolta ottaisi, kun kerran ilmaiseksi saa?. Auttaisi lämminilmakuivurissakin huomattavasti. Sähköä on mennyt noin 30 kw/tonni. Eihän tämä systeemi millekään kovin suurelle tilalle tietenkään käy, mutta tämmöisen harrastelijan kuvioihin kyllä sopii. Ilmakuivaussiilo hyötyisi myös valtavasti, jos jostain konehallin katon alta saisi ilman otettua.

Aurinkokeräin ? Minkälainen ?
Kaikki on selvästi selitetty Rammyn tekstissä .
Kyllä mutta aurinkokeräilimiä on myös muunlaisia .
                                                       Hallin kuivuriosassa on ristikoiden alapinnassa pelti. Kuivausilma otetaan ristikkotilasta. Aluskatetta ei tässä tilassa ole. Muualla hallissa aluskatteeseen on leikattu reijät harjan lähelle, josta kattopellin alta lämmennyt ilma pääsee virtaamaan hyötykäyttöön.
Syksyllä ei välttämättä ihan kauppakuivaksi saa, mutta keväällä sitten loppusilaus.
Onko monta laaria, miten on kuorettuman kanssa?
Kuivaamossa on pinta-alaa n. 200 neliötä. Neljä laaria, itse väkerretty konehallin päähän ja kerran laajennettukin. Osa ajonkestävää mahdollista tulevaa käyttöä ajatellen. Kaksi 7,5 kw potkuripuhallinta ja 15 kw käytetty Dan-Corn puhallin. Kahden millin paksuisesta reikälevyistä lattia, oli kallein menoerä. Parhaimmillaan (pahimmillaan!) puolentoista metrin paksuudelta vehnää. Ei tietenkään kerralla märkää viljaa voi koko paksuudelta laittaa, välillä täytyy puhallella ja vaan odotella. Kuorettumaa pinnalta haravalla rikottu, sekoiteltu ei yhtään. Kyllä se vaan kuivuu pikkuhiljaa. Ei hommasta mitään tulisi ilman tuota aurinkokeräintä. Miksei sitä energiaa tuolta katolta ottaisi, kun kerran ilmaiseksi saa?. Auttaisi lämminilmakuivurissakin huomattavasti. Sähköä on mennyt noin 30 kw/tonni. Eihän tämä systeemi millekään kovin suurelle tilalle tietenkään käy, mutta tämmöisen harrastelijan kuvioihin kyllä sopii. Ilmakuivaussiilo hyötyisi myös valtavasti, jos jostain konehallin katon alta saisi ilman otettua.





Syksyllä ei välttämättä ihan kauppakuivaksi saa, mutta keväällä sitten loppusilaus.
Sivuja: [1] 2