Tietääkö kukaan tällasta laulua? Kuulin että jotakin tällaista vedetty yhteislauluna karjanhoitokurssilla n. 50-luvun alussa. Ei toki löydy Youtubesta eurodance versiona että pääsis popittamaan

89 on niinkin tylsä kuin ikäni mistään asennoista ei tietoakaan...

Työtyylini on se kaikista epäterveellisin - lehmät hoidetaan tunteja laskematta, yöunia säästämättä, ja vereslihalla - sitten vedetään pari kertaa vuodessa pää täyteen 

Ilta- ja viikonlopputyöt kuuluvat asiaan

Kosmonautin kanssa jos tulee ongelmia, monesti yritän etsiä ohjekirjasta ja soitan huoltomieheltä apua. Lelyllä ainakin on huonot ohjekirjat vaikeustasoa nostettaessa. Perushommiin löytyvät ohjeet ja räjäytyskuvat aika helposti, mutta heti jos vähänkin suurempi ongelma, niin ei löydy tietoja.

Isännällä on se tyyli, että unohdetaan sanoa jostain asiasta pitkäänkin ja sitten ollaan vihaisia kun en ole itse jotain hoksannut. Ovat nämä ihan neuvoteltavissa ja omassa asenteessanikin on korjattavaa, sillä loukkaannun herkästi ja olen alakynnessä osaamiseni kanssa, kun hoksaan niin hitaasti asioita. Aina jää jotain huomaamatta/tekemättä, ja sen tekemättömän asian kyllä isäntäväki huomaa heti!

Viimeksi oli todella huonoa tuuria, kun lomittaja keräsi itselleen irtopisteitä työntekijöiden kustannuksella. Maito oli päässyt vanhaksi vasikoiden omassa tankissa, koska olin ollut pari päivää pesemättä tankkia ja tarkoitukseni oli pestä heti seuraavana aamuna. Tulikin kuitenkin yllättäen kunnan tarjoama lomittaja ja unohdin ohjeistuksesta mainita, että pese tankki heti. Ei tullut mieleen, koska minua vanhempi lomittaja on paljon tilalla ollut ja tehnyt vasikoille piimää niin, ettei siitä edes tarvinnut enää erillisohjeistusta. Vasta viimeisenä lomituspäivänään pesi tankin ja siinä vaiheessa vihreä lima olikin jo seinämässä. Siitä piti tietysti huomauttaa isäntäväelle. Minun virheeni oli tässä, että olisin voinut huomauttaa tankin pesusta vaikka tuttu työ lomittajalle olikin. Lisäksi sinne luultavasti tuli liikaa maitoa (vasikat eivät ehtineet juoda samassa tahdissa) ja tankkia ei saanut kunnolla tyhjäksi heti.

Sanoin kyllä suoraan, miten asia on, mutta silti saa aina olla selittämässä ja nyt tilan väki luulee varmaan, että pidämme aina vasutankkia vihreän liman peitossa. Jouduin vaikeuksiin lomittajan *****maisen tempun takia, eli en voi enää ikinä pitää edes parin päivän lomaa. Koska lomalta tultuani kaivellaan virheitäni ja syytetään myös sellaisista, joita en ole tehnyt. Tuntuu turhalta todistella mitään. Ja minun keskittymiskykyni puutteesta ja huolimattomuudesta on kyse tietysti, koska minulla on tämä ADHD.

Olen kauan ollut tilalla ja pidän itse työstä todella paljon, mutta epäilen, että minua savustetaan ulos tai nokitaan nyt kun olen heikolla. Voi toki olla muutakin. Perheineni olen sotkussa hometaloasian kanssa. Palkka tulee ja on ihan kohtalainen, mutta raha ei riitä mihinkään. Taloasia ei ole pahimmasta päästä ja järjestyy tavalla tai toisella syksyyn mennessä, mutta voiko sen sulkea täysin elämästään, ettei se näkyisi töissä mitenkään väsymyksenä?

Rahan takia on pakko ainakin jonkun aikaa olla vaikka etsisinkin uuden työpaikan. Mutta toisaalta se olisi nokkimiselle periksi antamista ja voihan tilanne tasaantua. Harmittaa todella paljon, sillä itse työ on mahtavaa. Olen pyytänyt, että virheistä voisi huomauttaa asiallisesti ja ajoissa.

UT-näytteet tietysti suoraan lehmästä neljänneskohtaisesti! Kerran otin sekanäytteen sangosta kun kipeä ja todella levoton potkurilehmä, jonka yhtä tissiä robotti herjasi soluista ja johtavuus tapissa. Ihme kyllä antoi robotin lypsää mutta ihmiskättä arasteli. Yksi tissi pilasi maidon, näin sekanäytteenkin tuloksesta tiesimme mistä bakteerista on kyse. En muista mikä bakteeri, mutta näkyi kolmella plussalla ja muut näytteen bakteerit sai unohtaa. Yleensä näissä tilanteissa näyte silti käsin - yms. toinen apuun rauhoittelemaan/pitämään potkurautaa tai pahimmissa tapauksissa nenäpihdit&toisen takajalan sitominen.

Kiitos asiallisista vastauksista!! kai tällaista joskus voi sattua..

Helpoimmillaan (aivan minimin) saa juostua läpi 2 tunnissa/vuoro, aivan hätäkäynti joskus 1,5 h. Tällä saa viivelistan tyhjäksi, vasikat juotettua, robotin huollettua ja paskat kolattua. Mutta silloin jää seuraavalle päivälle kolminkertainen homma. Aina on jotain pestävää, suunniteltavaa, ryhmiteltävää, siirrettävää, lääkittävää, siivottavaa, laskettavaa, konehommia esim. kestokuivikekarsinoitten tyhjäystä, tätä pahamaineista ilmoittelua, ja joka puolelle soittelua...  Ja vasikat ovat oma lukunsa, enemmänkin saisi panostaa jos meinaa niistä kunnon lehmiä. Onneksi iso osa lehmistä antaa esim. hieroa linimenttiä tai ajaa utarekarvoja vapaana pihatossa. Eläimiä on 4 eri paikassa, vaikka toki lypsynavetassa menee 90%ajasta

Jos ei ole erikoistilanteita esim. hiehojen poikimaruuhkaa, niin lypsyviive on murheista pienin. Nyt päästiin paskamaisesta viivetilanteesta kertaheitolla parempaan laittamalla 2 huonoa lehmää autoon, niin aina pitää katsoa, mihin robotin aika oikeasti kuluu.

Pihatossa kyllä tuhraantuu väkisin aikaa elukoiden ajamiseen yksilöhoidettaviksi, vaikka suurin osa lehmistä kulkee hyvin erotteluosastolle ja laittaa pään lukkoparsiin. Moni antaa laittaa linimentit ja ajaa utarekarvat vapaana ollessaan.

Käytän sopivasti aikaa robotin tietojen miettimiseen. Varsinkin solut jos kyttää neuroottisesti ja yrittää puuttua heti niin pääsee helpommalla tulehdusten kanssa. Solutarkkailua vaikeuttaa solulaitteen epätarkkuus, pitää ottaa sangoista perinteisiä lättypannutestejä. Laite on sellainen jo tehtaalta välillä johtavuus on korkealla ja solut kuitenkin hyvät, välillä toisin päin! Joskus ei mittaa ollenkaan vaikka pitäisi..

En tiedä onko vms:stä helpompi tehdä yksipaikkainen lypsyasema tarvittaessa, mutta punainen robo vaatii kaikenlaista kikkailua, että saadaan esim. poikimisen jälkeinen pöhötissi lypsettyä.

Isäntäväellä on muuta bisnestä ja heitä kysellään apuun tarvittaessa, tämä sopii hyvin kun saa tehdä itsenäisesti.

Palkka on keskiverto, ei hyvä muttei voi huonoksikaan sanoa. Työtä riittää ja tuntimääristä sentään ei ole *****iltu, koska olen tarkkaan selostanut navetan seikkailut eli mihin tunnit kuluvat kun niitä näyttää tulevan.

Mitä jos työntekijällä jää yhden eläimen teurasilmoitus tekemättä? Eikä ole mitään muistikuvaa, onko voinut olla kyseessä jokin muu virhe. Netti on pätkinyt usein, kun tila on syrjässä ja puhelimitse ilmoitettu eläin voi olla myös puhelimeen vastanneen käsittelijän virhe jos esim. siellä päässä on tietotekniikka pätkinyt tai ollut kiire.

Rutiineja on, seuraan Ammua säännöllisesti ja ilmoitan eläimet saman tien jos olen paikalla. Tarkistan, onko eläin tullut karjatunnukselta poistuneisiin eläimiin ja siirrän lehmäkortin toiseen kansioon.

Navettapäiväkirjan kautta yritän selvittää, mitä on voinut tapahtua.

Minulla on keskittymisvaikeuksia. Kaikki huomaavat sen. On itseni ja varmaan muidenkin helppo ajatella että kaikki huolimattomuusvirheet johtuvat aina siitä. Kai niitä sattuu normaaleillekin ihmisille ja tietokoneille!

Pitäisikö ymmärtää irtisanoutua ja pyrkiä johonkin työpajatoimintaan/sossuun? Suomen maatalous on siinä tilassa, ettei ole varaa tehdä ainuttakaan taloudellista tappiota tilalle. Työntekijän elämän pitäisi olla tasapainossa, eikä "elämän kova koulu". Minulla olisi kuitenkin perhe elätettävänä ja pitäisi jatkaa työssä, kehittyä ja keskittyä paremmin. Mutta keinot ovat kohta lopussa.

Ei ole koskaan varaa esim. laskea antibioottimaitoa tankkiin. Onneksi tätä ei ole vielä tapahtunut. Olen kerran tehnyt myös väärän positiivisen testin tankkimaidosta (selvittiin helpotuksella), koska maitosukka oli kauhean näköinen ja pelkäsin, että ab-maitoa on mennyt tankkiin jostain robotin lypsämästä umpitissistä. Onneksi toisella testillä selvisi, että näin ei ollut. (Soitin muuten tuotantoneuvojalle kun asia jäi vaivaamaan. Hoidettuun, umpeutettuun tissiin voi jäädä antibioottia jos sinne jää kuraa. Olen alkanut umpeuttaa yksittäisiä tissejä vasta kun delvo on puhdas)

Pitäisikö menetetty tuki korvata palkastani? En edes tiedä vielä, onko tiedon puuttuminen minun syytäni vai ei. Ottaa niin päähän että harakiri tuli mieleen mutta ei ei ei kuitenkaan. Minun kohdalleni nyt sattuu tällainen, kun yritän kaikin voimin olla huolellinen mutten vaan pysty. Olen aina puolustuskannalla kaikesta ja siksi otan pomon kanssa usein yhteen.

Olen siis tilatyöntekijä, agrologin koulutuksella, 7 vuotta työskennellyt lehmien parissa. Ilman lomittajakokemusta ja koulutusta en pärjäisi edes näinkään. Ja talo-ja metsävelat, useampia töitä elääkseni ja 2 metsätilaa ne on minullakin, teen täyttä päivää ja välillä yötäkin, ei kaikkien palkollisten elämä ole se 8 tuntia työtä/8 tuntia vapaata/8 tuntia unta.

Vasikkakuolleisuus on noussut syksyllä korkealle vaikka miten hyvin yritetään hoitaa ja luetaan vasikanhoito-ohjeita joka päivä. Poikimaruuhka sattui pahimpaan aikaan ja lehmillä on joidenkin hivenaineiden puutoksia koska rehut. Niiden laatuun en voi hirveästi itse vaikuttaa. Tulee varmaan sellainen kuva että hoidan vasikoita huonosti, etten välittäisi kun ne eivät ole omia. Kotona mies jupisee että lehmät ovat tärkeämpiä kuin hän.

Sattuuko muille virheitä? Tilallisille? Työntekijöille? Miten ne on soviteltu?