Tämä tehtiin jo Bushin aikana mutta onko ajat siitä muuttuneet. Öljyä tarvitaan.
"Isku Iranin ydinlaitoksia vastaan saattaisi tulla Amerikalle kalliiksi. Tutki tätä karttaa huolellisesti, ottaen huomioon kapea Hormuzin salmi jonka läpi tankkereiden täytyy kulkea matkatessaan Intian valtamerelle. Noin 40% maailman öljykuljetuksista kulkee tämän kaksi mailia leveän salmen läpi. Iranin joukot ovat valmiudessa tämän salmen kummallakin rannalla.
Persianlahti
Edelleen, Iranin armeija on hyvin nykyaikainen ja hyvin aseistettu. Kuuntele artikkelia joka puhuu tästä realiteetista.
UUTISKATSAUS: "Iranin uhka: Lännen hyökkäys vaarantaisi Lähi-idän öljyn", World Tribune, 3.3.2005.
"Iran on varoittanut että Persianlahden öljykuljetukset vaarantuisivat mikäli Yhdysvallat hyökkäisi tätä Islamilaista tasavaltaa vastaan. Ensimmäisenä tällaiseen uhkaan, korkea-arvoinen iranilainen viranomainen otti esille mahdollisuuden vastata hyökkäykseen ottamalla kohteeksi Lähi-idän öljynviennin. Iran voisi helposti sulkea Hormuzin salmen sekä käyttää ohjuksiaan tankkereita vastaan. Viikoissa, muu maailma nääntyisi öljyn puutteessa ja globaali talous olisi vaarassa. USA:n Energiaministeriö ennustaa että liikenne Hormuzin salmen läpi kasvaa 60% vuoteen 2025 mennessä. Rezai, joka on entinen Vallankumouskaartin upseeri sekä presidenttiehdokas, kertoi Fars News Agencylle että hyökkäys Irania vastaan nostaisi öljyn hinnan 70 dollariin."
Länsimailla on sen verran pienet öljyvarastot että lyhytkin öljykuljetysten keskeytys satuttaisi pahasti. Yksin tämän tosiseikan pitäisi antaa Presidentti Bushille aihetta huoleen.
Iran on jokin aika sitten ajanut simulaation jossa harjoiteltiin hyökkäämistä USA:n laivaston kimppuun Persianlahdella.
UUTISKATSAUS: "Lähtölaskenta Israelin tuholle", DEBKAfile, 12.4.2002.
"Tämä lähtölaskenta alkaa maanantaina jolloin Iranin armeija ja Vallankumouskaarti aloittavat laajan viisi päivää kestävän sotaharjoituksen nimeltään 'Wadat' eli 'Yhtenäisyys' Persianlahdella. Iranin laivasto ja ilmavoimat harjoittelevat Hormuzin salmen haltuunottoa ja laivaliikenteen katkaisemista. He harjoittelevat myös maihinnousua Abu Musan saarelle ja muille saarille Hormuzin salmen suulla. Noin 50.000 sotilasta on kokoontunut Bandar Abbasin satamaan; nämä yksiköt harjoittelevat Persianlahden saarten valtaamista."
Kuten sinä voit nähdä, Iran on vakaasti päättänyt iskeä takaisin mikäli Yhdysvallat iskee häntä vastaan. Koska Venäjä on aseistanut Iranin samantyyppisellä ilmapuolustuksella kuin mitä hänellä on itsellään, Iran on Irakia kovempi pala purtavaksi. Itse asiassa, Iranilla on huomattava sotilaallinen voima. Maalla on kyky iskeä meidän kimppuumme ja kovaa. Meidän johtajamme tietävät tämän sotilaallisen realiteetin, ja tämä saattaa olla syynä siihen miksi Yhdysvallat ei ole vielä iskenyt, vaikka Bushin ministerit ovatkin uhitelleet vuoden 2003 kesästä lähtien.
Kuinka haavoittuvia meidän merivoimamme ovat?
Varmasti, sinä sanot: meidän Pentagonimme ei tietoisesti asettaisi merivoimia kohtuuttomaan riskiin viemällä kaikki meidän lentotukialuksemme pienelle alueelle jollainen Persianlahti on! Varmasti, ei väliä vaikka Persianlahti on ruuhkainen ja vaikka laivojen täytyy purjehtia yksi kerrallaan Hormuzin salmen läpi. Varmasti, meitä suojelee puolustus-tuli josta me emme tiedä mitään. Toivon että olet oikeassa, sillä faktat siten kun me ne tunnemme ovat pelottavia. Uutisessa 1449 -- otsikko "Onko Venäjän ja Kiinan ohjusteknologia tuominnut USA:n laivaston kolmannessa maailmansodassa?" -- me raportoimme että Venäjä on meitä edellä laivasta-laivaan -ohjusteknologiassa, ollen kehittänyt ääntä nopeamman SS-N-22 Moskit -risteilyohjuksen jolle NATO on antanut nimen "Sunburn". Tätä SS-N-22 -ohjusta pidetään maailman vaarallisimpana meritaisteluohjuksena, ja se lentää 2,5-kertaisella äänen nopeudella metrin vedenpinnan yläpuolella. Edelleen, me raportoimme etä Venäjä on kehittänyt aivan uudenlaisen veneen josta käsin näitä ohjuksia laukaistaan.
Sitten, me luimme että Kiina on ostanut näitä ohjuksia laukaisualustoineen. Täten, sekä Kiina että Venäjä ovat kehittäneet meritaistelu-ohjusjärjestelmän jota vastaan meidän torjuntaohjuksemme eivät pysty.
Mutta, sitten me luimme että tämä SS-N-22 "Sunburn" -ohjus voi kantaa ydinkärkeä! Tämä mahdollisuus on hyytävä kun sinä ymmärrät että me olemme keskittäneet aluksemme pienelle alueelle jollainen Persianlahti on. Edelleen, mikäli hyökkäisimme Iraniin, meidän täytyisi keskittää entistä enemmän aseistusta Persianlahdelle.
Me olemme kuulleet raportteja että meidän laivastomme olisi hiljattain kehittänyt erittäin nopean torjuntaohjuksen, joten kenties me voisimme puolustaa itseämme näitä ohjuksia vastaan jotka lähestyvät laivojamme 1700 mailin tuntinopeudella. Tosin, ongelma voi olla siinä että meidän tutka-ohjatut tietokoneemme yksinkertaisesti eivät pysty ampumaan tarpeeksi nopeasti osuakseen tällaiseen ohjukseen. Me puhumme tästä aiheesta lisää tuonnempana.
Tämä seuraava tarina osoittaa meille kuinka haavoittuvia meidän merivoimamme todellakin ovat, erityisesti lähitaistelussa osaavaa vihollista vastaan. Seikka joka tekee tämän tarinan niin pelottavaksi on se, että tämä skenaario toteutui amerikkalaisten pelaamassa sotapeli-harjoituksessa! Amerikkalainen komentaja joka leikki viholliskomentajaa "upotti" amerikkalaisen laivaston käyttäen taktiikoita joita iranilaiset ja venäläiset todennäköisesti käyttäisivät.
Sotapeli tuhoaa myytin Yhdysvaltain laivaston ylivoimaisuudesta
UUTISKATSAUS: "Myytti USA:n ylivoimaisuudsta vajoaa Persianlahden syvyyksiin", Rense.com, 16.4.2005.
"Kesällä 2002, Presidentti Bushin valmistellessa invaasiotaan Irakiin, USA:n armeija toteutti historian kalleimman sotaleikin. Operaatio Millenium Challenge, kuten sitä kutsuttiin, maksoi noin 250 miljoonaa dollaria ja vaati kahden vuoden valmisteluajan. Näyttämöksi valittiin Persianlahti ja tässä harjoituksessa simuloitiin yhteenottoa hypoteettisen roistovaltion kanssa. Tässä 'sodassa'käytettiin paljon tietokoneita ja siihen osallistui myös 13.500 sotilasta. USA:n joukkoja kutsuttiin nimellä 'Force Blue' ja vihollista nimeltä 'OPFOR' tai 'Force Red'. Tämä 'sota' kesti kolme viikkoa ja päättyi 'vihollisen' kukistumiseen elokuun 15. päivänä. Se mitä oikeasti tapahtui oli jotakin aivan muuta, ja se palveli varoituksena mitä tapahtuisi jos Yhdysvallat joutuisi mukaan konfloktiin tällä alueella."
"Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun amerikkalainen komentaja on vääristellyt sotaharjoituksen tuloksia, sillä todelliset tulokset olisivat olleet noloja USA:n johdolle, Valkoisesta Talosta Pentagoniin. Clintonin hallinnon varhaisina vuosina, amerikkalaiset eliitti-lentäjät leikkivät sotaa israelilaisten pilottien kanssa. Amerikkalaiset nöyryytettiin niin pahasti että Pentagon pyysi Israelin hallitusta olemaan julkaisematta tuloksia."
"Vihollista leikkinyt amerikkalainen komentaja oli nimeltään Kenraaliluutnantti Paul Van Riper. Tämän 'sodan' ensimmäisten päivien aikana hän ampui suurimman osan laivstosta meren syvyyksiin."
"Tätä sotapeliä kutsuttiin termillä 'Free Play' tarkoittaen että molemmilla osapuolilla oli lupa käyttää mitä tahansa taktiikkaa voittaakseen sodan. Suurin osa sotatoimista oli tietokoneen luomia, mutta myös yksiköt kentällä toteuttivat useita siirtoja ja vastasiirtoja. Vertaus shakkipeliin ei ole huono. Huomattavan ylivoimainen USA:n armada koostui tavanomaisesta lentotukialus-osastosta jota tuki joukko lentokoneita ja laivoja. Van Riperillä oli käytössään paljon heikompi arsenaali pienempiä aluksia, monet niistä siviili-laivoja, sekä tyypillisiä Kolmannen maailman valtion aseistusta."
"Mutta Van Roper onnistui heikkouksistaan huolimatta. USA:n armeija ei kyennyt seuraamaan hänen yhteydenpitoaan sillä hän käytti radiotaajuuksia. Joka käänteessä, Van Riper teki jotakin odottamatonta. Van Riper aseisti siviilialuksensa ja vei ne lähelle USA:n laivastoa joka ei olisi koskaan odottanut hyökkäystä perinteisistä huviveneistä käsin. Äkkiä Force Red:in propaanikäyttöiset lentokoneet parveilivat amerikkalaisten sotalaivojen yllä tehden kamikaze-iskuja. Myös jotkin huviveneistä tekivät kamikaze-iskuja. Toiset ampuivat Silkworm -risteilyohjuksia lyhyeltä etäisyydeltä ja upottivat lentotukialuksen, Yhdysvaltain laivaston suurimman aluksen, sekä kaksi helikoptereiden kuljetusalusta jotka olivat täynnä sotilaita. Kun tämä oli ohi, suurin osa USA:n laivastoa oli tuhottu. 16 amerikkalaista sotalaivaa oli meren pohjassa ja loput olivat epäjärjestyksessä. Tuhannet amerikkalaiset sotilaat olivat kuolleita tai haavoittuneita."
"Jos tämä olisi tapahtunut todellisessa elämässä se olisi ollut Amerikan suurin merivoimien tappio Pearl Harborin jälkeen."
Selvästikin, tämä katastrofi oli jotakin sellaista mitä Pentagon ei kyennyt ennustamaan. Julkisuudessa, Pentagonin puhemies ei myöntänyt minkäänlaisen katastrofin olemassaoloa, sillä sotapelissä tuhotut laivat ja kuolleet sotilaat voidaan herättää henkiin napin painalluksella. Lopuksi, tämän roistovaltion hallitus kukistettiin ja voitto saavutettiin -- mutta vasta sen jälkeen kun Kenraali Van Riper luovutti. Pentagon ei myöntänyt että heillä olisi ollut jotakin opittavaa ja väitti että muutoksille ei ollut tarvetta.
Mutta, sinä saatat väittää, he kuitenkin ottivat opikseen ja tekevät hullun lailla töitä muuttaakseen taktiikoitaan jotta he eivät kohtaisi tällaista katastrofia todellisessa elämässä. Sinä saatat olla oikeassa vaikkakin useimpia katastrofin aiheuttaneita syitä ei voida helposti korjata. Tämä siksi että meidän merivoimamme luotiin ja varustettiin taistelemaan avoimella merellä ja on täten hyvin haavoittuva käydessään sotaa lähietäisyydellä toimivaa vihollista vastaan joka käyttää epätavanomaisia taktiikoita. Kuuntele kun tämä artikkeli setvii tätä hirvittävää realiteettia.
"Sen sijaan että olisi horisontin takana niinkuin laivasto normaalisti taistelee, he istuvat nyt aivan rannikon tuntumassa jossa sinä voit nähdä heidät. Minä tarkoitan että meidän mallimme ja simulaatiomme eivät kykene tekemään eroa vihollislaivojen ja muiden laivojen välillä..."
"Kenraali Kernanin ontto puolustus oli se että simulaation rakentaminen vilkkaiden laivaväylien lähelle oli välttämätöntä ja tämä vaati laivastoa 'kytkemään pois päältä' joitakin puolustuslaitteita; tätä ei olisi tarvinnut tehdä todellisessa sota-tilanteessa. Tämä on luultavasti totta, mutta kenraalin huomautus että todellisessa sota-tilanteessa laivasto järjestäytyisi toisella tavalla oli valhetta. Laivaston suurin ongelma sen operoidessa Persianlahden vesillä on se, että alueen rajallinen tila rajoittaa amerikkalaisten puolustautumista, joka on suunniteltu avoimen meren taisteluihin. Persianlahti ei ole muuta kuin suuri järve, loppujen lopuksi, ja tällaisessa ympäristössä laivaston 'horisontin taakse' -puolustuskyky on rajallinen. Laivasto ei voi myöskään vetäytyä turvallisen välimatkan päähän, sillä USA:n miehitysjoukot Irakissa tarvitsevat laivaston tukea. Tämän yksinkertaisen faktan vaikutuksista tulevaan mahdolliseen konfliktiin esim. Iranin kanssa ei ole keskusteltu amerikkalaisessa lehdistössä."
Kun Kenraali Kernanin haastattelu jatkui, hän jatkoi puhumista laivaston "yli horisontin" operaatioista, joka on hieno asia mikäli sinä joudut taistelemaan avoimella merellä Venäjän laivastoa vastaan. Kuitenkin, mikäli USA:n laivasto taistelisi Iranin nopeasti liikuteltavia taisteluveneitä ja -laivoja vastaan jotka on kaikki varustettu venäläisillä ääntä nopeammilla ohjuksilla tappiot olisivat todennäköisesti suuret, aivan kuten tämä sota-simulaatio osoitti.
Kenraali Kernanin ei olisi pitänyt olla yllättynyt, sillä aiemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi että tällaisia ongelmia olisi odotettavissa, eikä pelkästään iranilaisten kanssa.
"Jo vuonna 1997 noin 40 valtiota omisti näitä hirvittäviä meritaisteluohjuksia. Vuoteen 2000 mennessä luku oli noussut seitsemäänkymmeneen, ja tusina eri valtiota yrittää valmistaa ja kehitellä niitä itse. Miksi nämä meritaisteluohjukset ovat niin houkuttelevia? Vastaus on se että ne ovat suhteellisen yksinkertaisia valmistaa, erityisesti ballististen ohjusten kanssa. Risteilyohjukset voidaan rakentaa pitkälti samoista osista kuin kaupalliset lentokoneetkin. Ne ovat luotettavia ja tehokkaita, helppoja asentaa ja käyttää, sekä melko edullisia. Jopa köyhillä mailla on varaa niihin. Vielä, yksi risteilyohjus voi upottaa tai vaurioittaa vakavasti minkä tahansa amerikkalaisen laivan."
Nyt, kuuntele huolellisesti tämä seuraava paljastus sillä se todistaa oikeaksi faktan jonka Cutting Edge kertoi joitakin vuosia sitten artikkelissa numero 1449. Avaintekijä joka tekee USA:n laivastosta niin haavoittuvan venäläisille ääntä nopeammille ohjuksille on se että amerikkalaisilla tutkilla ei ole riittävästi aikaa laskea tulevan ohjuksen rataa, laatia suunnitelmaa ja ampua torjuntatulta. Tämä seuraava paljastus osoittaa aiheelliseksi meidän huolemme.
"GAO:n (Government Accounting Office) raportin mukaan, 'avain risteilyohjusten uhkaan on saada lisää reagointiaikaa', niin että laivat voivat jäljittää, tunnistaa ja tuhota lähestyvät ohjukset. Vaikea ongelma on se että laivaston AWAC-tutkajärjestelmät ovat vähemmän tehokkaita rannikkoseudulla, josta Persianlahti on hyvä esimerkki."
Tässä meillä on kaksi erillistä ongelmaa jotka yhdessä saavat aikaan kohtalokkaat seuraukset. Pienet alukset jotka ampuvat lähietäisyydeltä kaikenlaisilla aseilla -- mukaanlukien ääntä nopeampia laivojen tuhoajia -- voivat tehdä tämän tutkan säteen alapuolella ja aiheuttaa tuhoa.
Sinä et korjaa tätä ongelmaa yhdessä yössä. Sillä välin, venäläiset etenevät nopeasti suunnitelmissaan tehdä näistä laivojen tuhoajista entistä tuhoisampia.
"Toinen tärkeä tekijä on se että risteilyohjus-teknologia itsessään kulkee nopeasti eteenpäin. GAO:n raportti varoitti että seuraavan sukupolven meritaisteluohjuksia on saatavilla vuonna 2007 ja että ne ovat nopeampia ja näkymättömämpiä, ja että ne varustetaan kehittyneellä tutkajärjestelmällä. Itse asiassa, yksi näistä kehittyneistä meritaisteluohjuksista on jo nyt saatavilla: venäläinen Yakhonts-ohjus. Se lentää kolminkertaisella äänen nopeudella, osaa iskeä pieneenkin kohteeseen ja sen kantama on 185 mailia: koko Persianlahti. Venäläiset kehittivät tämän ohjuksen myyntiä varten. Ei ole epäilystäkään etteikö Iran olisi listalla."
Artikkeli päättyy vakavahenkiseen tekstiin.
"Useista syistä, laivaston omat ennusteet heidän kyvystään puolustautua risteilyohjuksia vastaan ovat ylioptimistisia. Laivaston oma data osoittaa etteo ole olemassa hopealuoteja. Teknologinen kuilu on rakenteellinen eikä sitä ylitetä vuosiin jos koskaan. Amerikkalaiset sotalaivat tulevat olemaan alttiita risteilyohjuksille ainakin lähitulevaisuudessa, kenties yhä suuremmassa määrin. Kaikkein haavoittuvin laiva USA:n laivastossa ei ole mikään muu kuin itse lippulaiva, Nimitz-luokan lentotukialukset."
Tieto että meidän suuret lentotukialuksemme ovat erittäin alttiita meritaisteluohjuksille ei ole uutta informaatiota, eikä se ole rajoitettu koskemaan asiantuntijoita. Vuoden 2003 maalis-huhtikuussa minä juttelin pitkään erään ystävän kanssa (majuri) joka oli hiljattain jäänyt eläkkeelle armeijasta. Hän antoi minulle paljon hyviä neuvoja, mukaanlukien lentotukialustemme tilanteesta niiden kohdatessa vihollisen jolla on moderneja ohjuksia. Hän sanoi että meidän aluksemme olisivat "vain istuvia ankkoja". Vielä, useimmat amerikkalaiset yhä uskovat että turvallisin paikka taisteluiden aikana on lentotukialus.
Tämän artikkelin kirjoittaja päättää arvionsa:
"Vain mieti: Jos Van Riper onnistui pyrkimyksissään Silkworm-ohjusten kanssa, jotka ovat heikkotehoisia Scud-ohjuksia, kuvittele mitä voisi tapahtua jos USA:n laivasto, istuen Persianlahdella kuten monet ankat, kohtaisivat ääntä nopeampia Yakhonts-ohjuksia, aseita joita ei kenties voida pysäyttää?
Intialais-venäläinen meritaisteluohjus-koe onnistui sata prosenttisesti
Ampu tulee!
Tässä kohtaa, salli meidän katsastaa tuore esimerkki siitä kuinka nopeita ja tuhoisia nämä meritaisteluohjukset todella ovat.
UUTISKATSAUS: "BrahMos-risteilyohjus laukaistiin länsirannikolta: sadan prosentin onnistuminen laivasta-laivaan mallissa", The Hindu Online, 16.4.2005.
"Täydellinen kymppi: BrahMos, ääntä nopeampi risteilyohjus, laukaistiin perjantai-aamuna laivasta Arabianmereltä kohti kohteena ollutta laivaa... Tämä BrahMos-ohjuksen kymmenes lento, ääntä nopeamman ohjuksen joka on Intian ja Venäjän yhdessä kehittämä, oli sata prosenttinen menestys. Tämä ohjus lähti INS Rajput-nimiseltä laivalta joka purjehti Arabianmerellä länsirannikon ulkopuolella ja tuhosi kohteensa."
Huomioi että tämä meritaisteluohjus oli "Intian ja Venäjän yhdessä kehittämä". Tämä fakta vahvistaa meidän aiemman paljastuksemme että venäläiset kehittivät tämän ohjusteknologian. Venäläiset antoivat kiinalaisille tämän ohjusteknologian mutta jakavat sitä nyt muille valtioille.
Nyt, salli meidän palata tähän vakavaan artikkeliin.
"Tämä tapahtuma osoittaa että tämän ohjuksen tuotanto laivastoa varten on alkanut. Kaikki tuotantolaitokset Intiassa ja Venäjällä ovat täysin omistautuneita tuottaakseen tarpeellisen määrän ohjuksia... BrahMos on ensisijassa meritaisteluohjus joka lentää 2,8...3 kertaisella äänen nopeudella. Kohteena ollut laiva hajosi palasiksi sekä itse ohjuksen että kineettisen energian voimasta."
Ilmiselvästi, ohjus joka matkaa tällaisella nopeudella tekee enemmän vahinkoa kuin itse räjähde. Tämä laiva kirjaimellisesti hajosi palasiksi.
Nyt, salli meidän katsastaa loppuosa tästä artikkelista. Sinä näet että tämä uskomattoman nopea ohjus voidaan sijoittaa juuri siten kuin Kenraali Paul Van Riper teki tässä sotaharjoituksessa.
"BrahMos on monipuolinen ohjus joka voidaan laukaista siiloista maalta, isoista kuorma-autoista, laivoista, lentokoneista ja sukellusveneistä."
Tämä kenraali (Van Riper) tiesi kaiken tästä ohjuksesta ja siitä kuinka se voidaan asentaa. Kuinka monta laivaa olisi tuhoutunutkaan tässä simulaatiossa jos hänellä olisi ollut ääntä nopeampia ohjuksia?
Kenties syynä miksi Bushin hallitus ei ole hyökännyt Iraniin on tämä vuoden 2002 katastrofiin päättynyt sotapeli. Me olemme kertoneet uskovamme että Iran on turvassa koska Hesekielin luvussa 38-39 hän marssii Venäjän kanssa Israelin kimppuun Lopun aikana. Iranin nykyinen hallitus on vihamielinen Israelia ja länsimaita kohtaan -- juuri sellainen hallitus joka voisi osallistua Venäjän johtamaan invaasioon Israelia vastaan.
Tulemmeko me koskaan hyökkäämään Irania vastaan? Me tiedämme että propaganda mihin oletettu hyökkäys perustuu on väärää: Iranilla on jo nyt ydinaseita. Meidän täytyy vain odottaa nähdäksemme mitä tapahtuu, ja rukoilla että amerikkalaisten sotilaiden ja merimiesten ei tarvitsisi maksaa tästä hengellään."