Kauppa jatkaa keskittymistään.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/keskon-yrityskauppa-aiheuttaa-mullistuksen-tukkuportaassa/BYdiLV6w

Lainaus tekstistä: "Tavarantoimittajien ja tuottajien osalta kaupan keskittyminen tulee näkymään yhä vähäisimpinä ostajina."

Viljelijät toivovat tälläkin palstalla oman tilanteensa paranevan tarjoajia lisäämällä, mutta sillä ylitarjonnan aikaan on yleisten markkinatalousoppien mukaan kannattavuuteen vain katastrofaaliset vaikutukset. On mielenkiintoista nähdä kumman puolen talousopit korjaavat suuremmat voitot? kysyy nimimerkki Teurastamoja lisää myös Ylä-Savoon   

Vartiainen ehti laittaa Ruotsin työmarkkinat kuntoon. Kyllä tuo Saksan malli periaatteessa on oikea, mutta tuskin kenenkään eurolla töitä tarvitsee tehdä harjoitteluaikaa pidemmälle.

Ei maailmassa töitä ole jokin tietty määrä, mikä tulee tehdyksi kuudessa tunnissa ja sitä ei riitä kaikille jos työtä tehdään kahdeksan tuntia. Ongelma on työn kannattavuus ja tuottavuus ja tuottavuuden kohottaminen jää työnantajien kontolle. Ei järjetöntä työtä kenenkään tarvitse tehdä viidellä ja kuudella eurolla Suomessa, toisin kuin Amerikassa tällä hetkellä esim. McDonald'sissa (työttömyys Yhdysvalloissa taitaa olla hivenen päälle 5 %). En ole mikään heidän työmarkkinoiden kritiikitön ihailija, mutta paljon niistäkin on varmaan opittavissa.

Kyllä talouden dynamiikka ja kilpailu hoitaa lopun työmarkkinoilla, kun puitteet on luotu kuntoon. Meillä työvoiman kysyntä- ja tarjontakäyrä eivät vain kohtaa tämän matalamman työttömyysasteen kohdalla hövelien tulonsiirtojen johdosta (toki monista syistä johtuva heikko talouskasvukin pahentaa tilannetta). Töihin ei lähdetä kun on mahdollista saada riittävä korvaus menettämättä vapaa-aikaa. Korkea verokiila pitää meillä työn tarjontakäyrän ja kysyntäkäyrän vielä etäämmällä toisistaan ja luo jopa entistä otollisemmat puitteet harmaalle taloudelle. Talouskasvua naapurimaihin nähden heikentää työmarkkinoidenkin heikko dynamiikka ja tätä valtiovalta haluaa nyt nopeasti parantaa 5 % kustannusten laskuhypyllä. Kynnys lähteä töihin on liian korkealla liian isolla porukalla. Kun työllisyysaste paranee se laskisi verotuksen tarvetta, keräisi eläkemaksutuloja lisääntyvästi, toisi kulutuskysyntää, .....

SAK haluaisi toki vähintään neuvotella puolivuotta tai vuoden ja saada vesitettyä tuon viisi prosenttia esim. 3,5 % ja tämän jälkeen Ay-johto voisi perustella oman olemassaolonsa (monista asioista on neuvoteltu jopa vuosia, mutta mitään näkyviä tuloksia ei ole saatu). Vuosi aikaa taas menetettäisiin ja riittävää kilpailukykyparannusta ei saataisi aikaan. On oltava tavoite ja aikaraja ja silti tunnustettava, että nämäkään toimet eivät välttämättä riitä, mutta näillä saataisiin hyvä alku dynaamisemmalle työmarkkinailmapiirille. Toki kun rattaat saadaan pyörimään tai jos saataisiin voidaan aina hyvinvointia jakaa, mutta nyt vain joudumme ensin jakamaan niukkuutta ja torjumaan pahempi karilleajo.

Keskustelupalstalla tuottajahinnan pelastukseksi näkyy nousevan määräajoin vapautuminen pienien tilojen tuomasta kustannustaakasta maidon keräilyssä. Tätä samaa keskustelua käytiin maidon hinnan laskettua finanssikriisin puhkeamisen jälkeen ja taas sitä käydään kiivaasti. Tuntuu siltä, että sillä sentin osalla mikä tässä säästettäisiin, pelastuisi useimpien tilojen talous. Minä kovin epäilen, että kun nämä pienet tilat pian kuitenkin poistuvat suurimmalta osalta keskuudestamme, tulee tukipolitiikka maidontuotannonkin ympärillä muuttumaan huomattavan paljon kylmemmäksi. Moni saattaa mielessään vielä kaivata pieniäkin tiloja.

Tähän kun vielä lisätään hyvin toimiva kilpailu meijerikentässämme (joka näyttää vauhdittuvan viljelijöiden siitä innostuessa), olemmekin nopeasti lähempänä keskimääräistä eurooppalaista hintatasoa. Tämä on tietysti ollut kuluttajien toiveissa ja kuluttajien etua ajava kuluttajaviranomainen näyttää onnistuneen tehtävässään maidon hinnan alentamiseksi Venäjän vientikiellon sitä vielä vauhdittaessa.

Tuossa hyvä kirjoitus Lidlin rantautumisesta suomeen. Kirjoitus on julkaistu Kauppalehti Optiossa jo lokakuussa

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/unelmavavy+-+lidlista/201412713704

Lidliläiset toimivat saksalaisella täsmällisyydellä ja tehokkuudella. Tulostaso vuodelta 2013 aivan eri tasolla, kuin meidän omien S- ja K-ryhmän päivittäistavarakaupalla. Tulosprosentti Lidlillä liikevaihdosta vuonna 2013 oli 6,7 % ja S- ja K-ryhmillä 2,0 % ja 2,2 %. Nämä luvut he pystyvät tekemään matalammalla myyntihintatasolla, sekä kasvavalla liikevaihdolla. Jo noista voi päätellä, että meidän pöhöttynyt päivittäistavarakauppa on joutunut kohtaamaan todellisen kilpailijan.

Tässä lyhyt lainaus tekstistä, joka kuvaa hyvin kotimaassa tuotettujen elintarvikkeiden kohtaamaa kilpailua:
"Hintakin on Lidlin asiakkaalle tärkeä. Sipponen tietää asiakkaiden kipurajan. Hinnan rinnalle tulevat kuitenkin muutkin seikat kuten kotimaisuus, puhtaus ja läheisyys. Vihanneksissa ja juureksissa kotimaisuus on arvossaan. Myös kalan pitää olla kotimaista. Sisäfilee voi olla vaikkapa Uruguaysta. Eteläamerikkalainen liha on tänään lähes yhtä arvostettua kuin suomalainen liha. Pesuaineiden ja kosmetiikan alkuperän merkitys on hämärtynyt. Lidlissä nuorallatanssi on ollut hinnan ja laadun naittaminen. Siinäkin ketju on onnistunut."

"Me emme katso muihin. Me tutkimme asiakkaita. Me tutkimme aivan koko ajan, mitä asiakasajattelee meistä. Tiedämme vahvuutemme, tunnemme lähitulevaisuuttamme, osaamme tuoteryhmämme ja hallitsemme mainontamme tehon."

Suomalaisilla toimijoilla tässä kisassa riittää tekemistä koko ketjussa ruohonjuuritasolta kuluttajan kassiin.

Onko hypättävä mereen, osa on tainnut tehdä jo niin? 

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/valion+meijeri+palaa+tampereella/201409698942

Omakohtaiset havainnot Agrimarketin sujuvasti toimivaan laskutukseen ovat saaneet minut ainakin lievästi sanoen ärsyyntymään. Viimeinen havainto tuli vuodenvaihteen tienoilta pesuaineoston tiimoilta. Olen todennäköisesti tilannut puhelimella pesuainetynnyrin 23.12. (laskussa lukee toimitus ja kyseinen päivä). Rahtikirjassa päiväys 31.12.2013, jolloin todennäköisesti lähtenyt ja tuli aika pian varmaan sen jälkeen. Kyseistä tapahtumaketjua seurannut lasku tuli 9.1.2014 ja oli päivätty 31.12.2013, mikä hyvin mahdollista, ellei ole kirjattu tarkoituksellisesti viime vuodelle. Eräpäivä kyseiselle laskulle oli tuo sama 9.1.2013, minä lasku saapui laskutusosoitteeseen. Laskutuspäivän ja kirjeen saapumisen väliin osuu viisi arkipäivää, mutta pyhät ovat voineet sotkea postinkulkua. Heillä näyttää olevan tapana muistuttaa nopeasti, ellei lasku ole maksettu eräpäivänä (koron muodossa ja jopa niin, vaikka olisi sen itse jo lisännyt maksettuun laskuun). Tästä annoin palautetta suoraan yritykseen ja laskutus pysyi muutaman kuukauden inhimillisenä. Nyt koin paremmaksi ottaa asian esille täällä yleisellä foorumilla, mikä saattaa olla monesti tehokkaampi sisäisen viestinnän väline. Toki ei aina niin miellyttävä. Olisi mukava kuulla onko kukaan muu joutunut kokemaan vastaavaa.

Tässä toki vikaa itsessäkin, mutta yksin hoitaessa maatilaa, omat ja perheen asiat huolehdittavana, sairaan vanhuksen perään katsominen (kuten monella muullakin tällä palstalla näyttää olevan) ei aina laskuja ja muitakaan kirjeitä välttämättä tule avattua heti niiden saavuttua, vaan se saattaa olla yksi päivä viikossa, jolloin pyrkii ne asiat hoitamaan keskitetysti. Toivoisi tällaiselta isommaltakin yritykseltä ymmärrystä myyntisaamisten kiertonopeuden laskemiseen esimerkiksi 5-7 pv, sillä tuskin heidän maksuvalmius siihen voi kaatua tämänhetkisellä korkotasolla.

Voisiko joku asian tunteva kertoa tiivistetysti, miten viljansiemenen kohdalla menee siemenen tulo markkinoille jalostajan toiminnan jälkeen. Kauanko yksinmyynnissä jollakin sopimuskumppanilla jne. ?

Mites nyt suu pannaan?

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/valio+pelottelee+maitomyynnin+lopettamisella/201309500601

http://www.taloussanomat.fi/paivittaistavarat/2013/08/21/maidolla-menee-hyvin-mutta-alkaako-juustosota/201311550/12

Lainaus tekstin loppuosasta:

"Kuluttaja maksaa litran kevytmaitopurkista 1,05 euroa. Hinnasta valtio perii 13 senttiä arvonlisäveroa. Maidon tuottaja, teollisuus ja kauppa saavat kukin runsaan 30 sentin suuruiset osuudet." 

Vilkas näkyy olevan keskustelu aiheessta

Pouttu myydään virolaisyritykselle. Haluavat jalansijaa porojen maahan.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/lihanjalostaja+pouttu+myydaan+viroon/201303374733

Valioon kohdistuneessa saalistushinnoitteluajojahdissa näyttäisi olevan ylimpänä tarkoituksena Valion ”neuvotteluvoiman” pehmittäminen. Valiolla toimiessa kotimarkkinoilla ”määräävässä” markkina-asemassa kauppa ja kuluttaja kokevat kohdanneensa vahvemman. Tätä tilannetta on lähdetty nyt voimalla korjaamaan. Tapaus tullaan käsittelemään varmaankin kaikissa oikeusasteissa ja lopullista päätöstä en uskaltaisi lähteä arvailemaan. Lopputulos tullaan näkemään varmaan vuoden parin kuluttua ja sen vaikutukset kotimaiseen maidon tilityshintaa aikajänteellä 2-5 vuotta.

Maidontuottajan, kaupan ja kuluttajan näkökulmasta ihannetilanne voisi olla kolme vahvaa kotimaista toimijaa (oligopolinen kilpailu), mutta se on hyvin teoreettinen tilanne ja niidenkin olisi hyvin vaikea taistella isoja ulkomaisia vastaan. Tilanteessa, missä lukematon määrä pieniä toimijoita lähtee tarjoamaan/”neuvottelemaan” nopeasti pilaantuvan tuotteen toimituksesta keskittyneelle kaupalle, voimme arvata lopputuloksen. Tällaisesta toiminnasta käytetään nimitystä täydellinen kilpailu, jossa yritys on hinnan ottaja (ei asettaja → monopoli). Keskieurooppalainen maidon hinta kuvaa hyvin tällaista tilannetta ja me olemme sitä noin 10 senttiä litralle ylempänä.

Nykyisessä tai muutaman toimijan mallissa jalostaja ja kauppa voivat toimia tietyllä tapaa suhdemarkkinoinnin pelisääntöjen mukaan, missä hinta asettuu tasolle joka tuo molemmille osapuolille arvoa tai lisäarvoa. Näin voisin päätellä tapahtuvan esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla, missä Maitokolmio on säilynyt aina osuuskauppa KPO:n päämaidontoimittajana. Tuskin heidän tarjouksensa ovat aina olleet halvimpia, mutta he ovat pystyneet palvelulla ja molemmille merkittävällä suhteella säilyttämään asemansa (suhde ja palvelu ovat tuoneet neuvotteluvoiman)

Minä joudun omasta asemastani katsomaan maitoasiaa tuottajan näkökulmasta ja valiolaisien lasien läpi. Vaikka otan lasini pois päästä, en voi nähdä tuottajien omistaman osuuskunnan aseman heikentymistä millään muotoa tilannetta parantavana maidontuottajan asemasta, vaikka se tapahtuisi minkä toimijan kohdalla. Kuluttajanäkökulmasta asia saattaa olla toki toinen.

Täällä on käyty läpi värikkäästi erinäisiä tehokkuuden mittareita. Tällainen tuki/tuotos kiinnostaisi, sitä on saatettu sivuta jossain aiemmissa ketjuissa. En uskalla ensimmäisenä kertoa omia lukujani maidontuottajana, sillä en ole varmaan tehokkaimmasta päästä reippaasta pinta-alasta eläinmäärään nähden. Jääkö verotettavaa enemmän vai vähemmän kuin tukipotti. Itsellä verotettava tulo tukien luokkaa.

Mielestäni sen voisi laske näin. En tiedä onko alla esimerkissä oikea tapa. Tuet jaetaan tilalta ulospäin myytyihin/luovutettuihin tuotteisiin. Tarvitsee tietysti hivenen arviointia, jos ei kovin tarkkaa kustannuspaikkoihin perustuvaa sisäistä laskentaa.

Esimerkki. Maitoa myyty 100.000 litraa. Lihaa 2500 kg (lehmiä). Vasikoita ei mielestäni kannata huomioida. Viljaa 15 tn. Kokonaistuet 30.000 €. (Peltoa viljelyssä 30-40 ha ei tarvitse kertoa)

Tällaisella olisi varmaan maito n 100.000 l (osuus koko potista 23000 €) 23000 € /100000 litraa = 0,23 €/l
Liha 4000 € /2500 kg = 1,60 €/kg  (tämä osuus jokin liha-alalle tyypillinen, en tiedä mikä)
Vilja 3000 € /15.000 kg = 0,20 €/kg

Lihanautatilalla vastaavat voisi olla:  tuet /tilalla tuotetu lihakilot (esim. nauta 350 kg -  välitys vasikka) x teurasmäärä vuodessa) ja jako muihin myytyihin tuotteisiin.

Arviot €/litra ja €/kg mielestäni riittävä ja ne kertovat tuotannon tehokkuudesta, onko muutakin tullut kuin paskaa ja paalimuovia.

Olen yrittänyt lähettää mittalypsy ja syntymätietoja WinAmmulla, mutta nyt pitkin päivää ei vastaanottopää salli sitä. Kummassa päässä johtoa (valokuitu) on vika? Virhenumero on 10061 ja ilmoittaa, että yhteyttä ei voi muodostaa, kun kohdekone ei salli sitä. 

Alla tapahumapaikka ohjelmakoodissa:

Winsock
Component:[GDCSView.frmStatus] Method:[Connect] Computer:[JASKA-PC version 1.0.0]
Component:[MLYLuiGDCSView.GDCSView] Method:[RunService] Computer:[JASKA-PC version 1.0.0]
C:[clsConnectionBroker V 1.70.0] M:[SendNotificationsOfETR] [JASKA-PC]
C:[mdlConnection V 1.70.0] M:[SendNotificationsOfETR] [JASKA-PC]
C:[frmConnection V 1.70.0] M:[SendNotices] [JASKA-PC]

Onko odotettava arkea, sillä pyhätyöllä ei nyt näytä olevan siunausta?

Tanskalaisisäntä kehuu Suomalaisessa Maaseutu juottavan neljä tölkkiä kepukkaa emakolle, niin pysyvät rauhallisena imetyksessä. Suomessa sen verran kovassa hinnassa keskiketterä, että kannattaisiko antaa yksi mehukatillinen mietoa kiljua emakolle. Tässä taitaa olla tanskalaisten maatalouden menestymisen salaisuus?

Maataloudessa käytettävien teknisesti yksinkertaisempien koneiden hintataso tuntuu käsittämättömältä. Pienviljelijänä en ole niitä kyllä juuri hankkinut, mutta olen sivusta seurannut perävaunujen, äkeiden, aurojen yms. melkoisen vähän tekniikkaa sisältävien koneiden hinnankehitystä. Teräksen hinta on nytkin painunut maailmanmarkkinoilla lähes nollaan ja koneiden jo korkeisiin hinnastoihin ollaan taas tuomassa tuntuvia korotuksia (kotimaa n. 4-5% ja ulkomaiset 2-3%).

Mielestäni monien tuotteiden kohdalla ollaan pitkälti päästy markkinalähtöiseen hinnoitteluun tai jopa kermankuorinta- tai imagohinnoitteluun (Fhendt yms). Toimiala, missä toimitaan hyvin matalilla katteilla ja jopa kannattavuusrajaa hipovilla tuotannoilla ei kestäisi mielestäni monenkaan yksinkertaisemman koneen kohdalla kuin edullisessa itäiseneuroopan maassa tehdyn kustannusperäisen tuotteen.

Onko tähän käsittämättömän korkeiden koneiden hintoihin ajanut EU:n tietyissä maissa toteuttama koneiden hankinnan subventio, vai asiakkaiden suunnaton mieltymys kaikkiin mahdollisiin härpäkkeisiin? Markkinointiorganisaatiot ovat toki pienissä maissa aivan ylimitoitettuja ja haukkaavat leijonanosan palatsiensa ja kaupustelijoidensa kustannuksiin. Koneiden valmistajien taloudellisissa menestymisissä näyttäisi olevan myös suurta vaihtelua, osa pärjää heikosti, mutta osa melko vaatimatontakin tuotetta kyhäävää kotimaista toimijaa vääntää hyvää tulosta.