Paalaan vuosittain noin 1200 pyöröpaalia säilörehua, 300 paalia heinää ja 500 paalia olkea. Vaihdan paalaajan yleensä 11000-15000 paalin kohdalla. Käärijä on kvernelandin 7517, ja tuota ei saa näköjään loppuun ajettua ikinä. Suurin osa säilörehusta tehdään kuitenkin laakasiiloon.

Welgerillä olen ajanut tähän asti (RP12, RP220, RP235).

Haluaisin vinkkejä! Mikä on vankka ja kestävä paalaaja Welgerin lisäksi? Krone on ainut, mikä ei kelpaa.
 

Kylvömies kytki maatalousvetolaitteen vahingossa Valtraan väärin päin. Kylvökoneen aisa jäi siis n. 5 cm normaalia matalammalle. Ehti kylvää n. 20 ha näin. EI HYVÄ. Veikkaan, että lannoitelaatikosta meni noin 3-4 cm liian syvälle. Siemenet ei aivan noin pahasti. Varmasti etummaiset siemenvantaat on "uponneet" hiukan takimmaisia syvemmälle. Jousikuormitus vantaissa kompensoi asiaa hiukan..  Mielenkiintoista nähdä, kun oraat tulee pintaan.

Onko kokemusta vastaavasta? Eli koneen etupää liian syvällä kylvämisestä. Miltä näytti lopputulos?

Olen etsinyt hyvää valtra 8950:ä kakkostraktoriksi. Noh - eihän noita enää ole.. En ole merkkiuskollinen, mutta kun on paljon voimanottohommia niin on etu, että nivelakselit sopii koneiden välillä. Eli valtra it will be, kun niitä on jo ennestään.

T170 / 171 ovat vaihtoehdot, kun noissa on 7,4 l kone ja voimaa tarvitaan. Millaisia kokemuksia Teillä on näistä paaljon ajettuna (8000-11000h)? 



   

Kyseisen koneen ylävaunun kääntömoottorin planeetta hajos.

Löytyykö tietoa käytetyistä osista?

Tämä on muuten mainio maatilakaivuri. Suosittelen.

 

Oli asiallinen juttu maastullissa. Sopivan neutraali kuitenkin ja antoi oikean kuvan alueen maidontuotannosta. Tsemppiä jatkoon.

Tervehdys kaikille.

Parin vuoden rakennusvimma sai tänään päätöksen, kun lehmät siirrettiin uuteen verhoseinäpihattoon. Sopivaa jumppaa koko päivä.

Aamulypsy vanhassa 2x3 tandemissa, 55 lehmän ja 12 hiehon juoksutus pihan poikki uuteen navettaan, appeen sekoitusta (opettelua) ym. ym. Iltalypsy vei 3 h puhdistuksineen. Hiukan yllätti, miten vaikeaa on pihattolehmänkin taivuttaminen takaalypsyasemaan.

Appeeseen oli tarkoitus totutella vanhassa navetassa vaan visiiriin sopiva vaunu saatiin sopivasti päivää ennen eläinten siirtoa Toivottavasti ei tuu liiemmin pötsivaivoja, hyvin näytti kuitenkin ruoka maistuvan. Maitomäärä oli karkeasti arvioiden puolet normaali-iltalypsystä.

Yllättävän ihmeissään on kokenutkin rakentaja, kun parissa päivässä opeteltava apevaunu, juottoautomaatti, lypsykone, maitotankki, tuotannonohjausjärjestelmä, transponderien vaihto, lannanpoiston ohjelmointi ym. Kaikesta selviää, mutta kaikki jää helposti viime tippaan Rakentajille tiedoksi, että viimeistelytyöt vie yllättävästi aikaa.

Kertokaahan omia mukavia sankaritekoja navetoiden käyttöönotosta.
Miten on isäntäväki pysynyt kyydissä mukana. Miten on ostolehmät (parsinavetoista?) kestäneet  pihatto-olosuhteita. Miten lehmät tottui uuteen lypsyasemaan ja kestivätkö ruokinnalliset muutokset. Ja paljonko se tuotos oikeesti putosi ?