Mun navetan pesu veny ja vanu kun aina tuli jotain muuta. Mut nyt se on tehty. Kaksi päivää siinä meni. Hartiat huutaa hoosiannaa ja selkä on ku rautakanki.
Nuo parsimatot painaa ku synti mutta kun kaikki oli tarkotus pestä niin sitten pestiin. Lopussa alkoi jo karsinoidenkin matot
painaa ja isot ryhmäkarsinoiden ruokintakaukalot pani jo puhaltamaan kun niitä yksin paikoilleen nosti.

Onneksi tuuli just oikealta suunnalta niin läpiveto kuivasi navettaa sitä mukaa kuin pesi ja tuulettimet hoiti loput.
Lehmän hyväkkäät näyttivät ensin siltä, että ei ei, ei me voida tulla sinne kun siellä haisee niin oudolle, siis puhtaalle.
Piti jo vähän ääntä korottaa, että mahtuivat tuittupäät tulemaan navettaan. Tosin saattoivat protestoida sitäkin, kun iltalypsyä piti venyttää että
ehti kunnolla kuivaa ja sai itekki jotain murua rinnan alle.
Nyt sitten sauna lämpiää, saa olla ihan yksin koneella, kukaan ei häiritse kun väittävät mokomat,
että haisen muka pahalle. Miten sekin lie mahdollista, kun paska on räpissy pesurin paineesta niin, että sitä tuntuu olevan korvissakin .

Mites muilla menee? Kesä alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyä ja työsuma ei vaan ota helpottaakseen. Lomaa on sitten kun lumi sataa maahan. Pitkäänköhän sitäkin saa odottaa.

Toivottavasti teillä kaikilla on asiat ok, vaikka näitä ristejä ja vastuksia tällä alalla piisaakin.

Nyt pesulle, ja huomenna en tee mitään muuta kuin perushommat. Jos ei sitten satu jotain yllättävää ilmenemään. Toivottavasti ei ainakaan tule yllätysvieraita, on emäntä nyt vähän naatti 

Jo on ihminen vähästä onnellinen!

Tänään päätin vetäistä ennen iltanavettaa kunnon päikkärit ja ne sitten veny kahteen tuntiin.
Siitä sitten piristyin niin, että kun ämpyt oli saatu laitumelle ja navetta aamukuntoon, kipaisin jääkaapin kautta ulos ja touhusin siellä
pihatöissä yli kymmeneen.
Tuuli reippaasti, ei ollu hyttysen hyttystä, ruohonleikkuri tulille ja tulihan siistiä.
Sitten vielä vesiletkun kanssa pensaille ja kukille vettä ja lopuksi vaan istuskelin kuistilla ja katselin lehmien makoilua laitumella.
Naapurit onneksi niin huonokuuloisia, ettei mun touhut iltamyöhään herätä ketään, mutta kaikki naapureidenkin kissat ja koirat keräänty kinttuihin pyörimään.

Jotenkin se olo oli ja on edelleen niin hyvä, tässä hetkessä kaikki hyvin.
Nämä pienet arjen onnen tunteet ovat itselle olleet aina se kantava voima. Kun joskus meinaa maailma kurmuuttaa liikaa, niin nämä hetket antaa se voiman ja ihan sisäisen tyyneyden katsella maailmaa asioiden ohi ja nähdä se hyvä, mitä itsellä on. Vaikka loton jättipotti kyllä elämää helpottaisi, ei se koskaan voisi korvata sitä hetkeä, kun maailma tuntuu pysähtyneen ja itse elää siinä hetkessä, jossa ihan joka asia on täydellisesti hyvin.

Ja vaikka se hetki olisi lyhytkin, mutta se on sitäkin arvokkaampi.

Suihkuun vielä pitäisi lampsia ja aamulla ihan varmasti väsyttää, mutta juuri nyt se ei haittaa. Se on vasta huomenna se.

Sinulle, joka luet tämän illalla, haluan toivottaa Hyvää yötä ja levollista unta.

Sinulle, joka luet tämän aamulla, herättyäsi, haluan toivottaa hyvää huomenta ja onnea uuteen päivään.

Laajennetaampas tätä keskustelua. Kovasti nyt pyörii vain Valion ympärillä ja kun meitä muitakin tuottajia on. Mitenkäs Arla, siellä on vielä näin julkisesti ollut aika hiljaista? Samoin muutamat muut meijerit. Hiukan tässä olen viime päivät haistellut muutakin kuin lehmän paskan hajua ja kysellyt mahdollisista muutoksista. Kaikkialla tuntuu kuitenkin olevan agendana odotella, miten arla reagoi tilanteeseen. Olempa myös kuullut huhuja, että ei ne kaikki pienet ole kovinkaan kovalla kädellä tuottajiaan rankaisemassa. Toki huhut ovat huhuja, mutta aina niissä joku totuuden siemen itää. Yhden tappio on toisen voitto.

Se, mikä joskus korpeaa itseä, on se, että kun  aikanaan tissinkoittelijaksi aloin, niin en kyllä muista, että silloin tuottajat tällä tavalla olisivat toisiinsa suhtautuneet. Toki silloinkin oli ison talon isäntiä ja emäntiä ja sitten niitä, joiden mielestä pieni on kaunista. Kuitenkin koin, että silloin puhallettiin paljon paremmin yhteiseen hiileen, Jokainen oli oma persoonansa, mutta tätä nykyisen kaltaista nälvimistä oli kyllä huomattavasti vähemmän. Tunnen tuottajia pitkin poikin armasta kotimaata, jokaista tuottajaa tuotantoalasta riippumatta kunnioitan. Mikä siinä on ongelma, jos joku tienaa? Tuli tulo sitten maidosta, viljasta, lihasta, urakoinnista jne. Eikö se ole pääasia että tienaa? Jos nyt maitosektorilla taas rytisee, niin miten se liittyy esimerkiksi siihen, paljonko viljamies saa tukea tai naapurin mullinkasvattaja lompakontäytettä?

Tämä ala nyt on semmoinen, jossa on hyvä, jos matikka on 10 ja uskonto 4, silloin realiteetit vie eteenpäin. Toisinpäin jos nuo suhteet on, niin paljon kyllä silloin laskee muiden varaan. Kun se vastuu kuitenkin pitää itse asioistaan kantaa. Elämä on valintoja, Välillä menee putkeen, välillä taas persiilleen. Kupaa tahtoo itse enemmän?