Weijo, en minä tässä lannistu ja olet aivan oikeassa, että sokeutta on. Sitä ku innostuu jostakin on monille ongelmille sokea tai ne kieltää. Tässä ketjussa on tullut paljon hyvää, mistä on varmasti hyötyä.

Selvitettäviä asioita on paljon ja suhteet kauppoihin ja muihin sidosryhmiin pitää olla kunnossa ennen kuin tehdään mitään. Jokatapauksessa teurastamoa en ala rakentamaan kuin vasta vuoden päästä, on nykyiset hommat sillai kesken, ettei irrottautuminen ole mahdollista. Eli ajatusta ja siihen liittyviä asioita on aikaa kypsytellä. Liian kauan ei kuitenkaan saa miettiä, muuten kaikki jää tekemättä...

Tuo ruokakultuurin erillaisuus voi olla totta ja siihen tarvittaisiin muutos. Se tosin on jo niin iso urakka, ettei siihen kukaan yksin pysty. Väestöstä voisin sanoa, että 150km säteellä asuu 500 000 ihmistä, 250km säteellä asuu 2 000 000 ihmistä. Jos on esimerkiksi kolme myyntiautoa, mistä lihaa myydään suoraan niin ei se ainakaan ihmisten määrään kaadu. Kauppojen parkkipaikoilla porukkaa käy päivän aikana todella paljon, kaupalta voisi jopa saada markkinointi apua. Eihän tilateurastamot kauppojen kanssa kilpaile vaan saattavat jopa tukea heitä.

Ihmettelen kyllä hieman tuota kommettia, ettei suomalainen ole valmis maksamaan laadusta, onko oikeasti niin? Jos esimerkiksi selvästi paremman makuinen makkara maksaa 20% enemmän, eikö suomalainen osta sitä? Ruoka on ylipäänsäkkin niin halpaa ja sen osuus tuloista on niin pieni, ettei lisäpanostus tuntuisi missään.

Luomu voi olla sellainen, mistä maksetaan, mutta sen tuottaminen on niin kallista, että lisähinnan pitäisi olla vähintään 100%. Eikö bulkin, jos tavallista tuotantoa sellaiseksi voi sanoa ja luomun väliin mahdu laadukkait tuotteita? Onhan Kivikyläkin 10 vuoden aikana kasvanut yhden miehen firmasta 200 työntekijän elintarvikeyhtiöksi. Kivikylän salaisuus oli nimenomaan hieman kalliimmissa laadukkaissa tuotteissa.

Jep keskustelu on ollut rakentavaa ja muutenkin hyvin mielenkiintoista. Nuorena miehenä riskinotto on helppoa ja realisoituneesta riskistä voi toipua, mutta kuten vastaranta sanoit, kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta.

Kivikylä on ollut kyllä sellainen menestystarina, että ei voi kuin ihailla, siinä on yksi ehdoton esikuva. Toinen esikuva on Saarioinen, suhdanteet saa mennä miten menee, mutta Saarioinen tekee tasasta tulosta.

Osaisiko joku kertoa, kuinka paljon ensimmäisen kahden vuoden markkinointi maksaisi? Lisäksi kysyisin vielä, mistä mahdollisia lihanleikkaajia voisi kumppaniksi rekrytoida?

Weijolla oli aikaisemmin hyviä kommentteja myynnistä ja sen toteuttamisesta. Luultavasti homma menisi niin, että teurastamo rakennettaisiin 3 000 sian kapasiteettiin, mutta eläimiä läpi ajattaisiin vain sen verran kuin on kysyntää.

Tuota linkittämääsi opinnäytetyötä olen lueskellut, ihan hyvä etenkin tuo alku, mutta löytyiskö vastaavaa, missä käsiteltäisiin aivan uuden rakentamista? Mielenkiintoisinta olisi lukea jotakin raporttia, missä käsiteltäisiin olemassaolevia laitoksia ja niiden menestymistä...

Hieman on pessimistinen fiilis tilateurastamon perustamista kohtaan. Onhan näitä menestyneitä tilateurastamoita aika paljon. Totta on kyllä se, että parhaiten menestyneet ovat ulkoistaneet kasvatuksen ja teurastamisen (esim. huhtahyvä, kivikylä, makuliha). Tietäiskö joku tilastoa missä olisi lueteltu suomen teurastamot/lihanleikkaamot ja, mistä selviäisi kuinka monella on omaa alkutuotantoa.

Kommenttina aikaisempaan, missä lueteltiin kuinka paljon työtä tässä olisi. Ajatus on, että teurastamolla olisi osakkaana lihanleikkaaja, joka olisi vastuussa teurastamisesta, viranomaismääräyksien noudattamisesta, leikkaamisesta ja tuotekehityksestä. Minä hoitaisin myynnin ja markkinoinnin sekä sikojen kasvatuksen. Työntekijöitä pitäisi palkata teurastamolle ehkä kaksi ja sikalaan vähintään yksi? Ja työtähän tässä tottakai olisi, mutta, missä aloittelevassa yrityksessä ei olisi?

Myyntiin voisin sanoa sen verran, että jos myynti lähtee vetämään voisi myyntiautojakin olla useampia, tarpeen mukaan. Edelleen kysyn, jos lihaa ei myydä suoraan kuluttajille esim. myyntiautosta, niin, miten asiakaskontakti tehtäisiin? Kaupan hyllylle ei voi mennä ennen kuin tuote on asiakkaille tuttu.

Parempi hinta ei perustuisi niinkään kotimaisuuteen vaan ennen kaikkea laatuun. Makkaran on oltava niin hyvää, että asiakas pitää sitä huipputuotteena. Lisähinnan ei myöskään tarvi olla suuren suuri 20 prosenttiakin on jo aika paljon. Eikö laadusta muka olla valmiita maksamaan?  Mikä tekee suomalaisista niin nihkeitä pienten tuottajien tuotteita kohtaan, esim. Saksassa on todella paljon enemmän pienteurastamoita ja pienmeijereitä väkilukuun suhteutettuna kuin suomessa.

Voi olla, että oma lihatuotanto ei ole kannattavaa. Toisaalta jos on kotoisin sikatilalta ja osaaminen sikojen hoidossa on korkealla tasolla, kannattaisiko sikojen pitoa kuitenkin jatkaa? Tottakai työntekijöitä pitää palkata, eihän siihen oma jaksaminen muuten millään riitä. Mutta jos vastuuna on lihan myynti ja markkinointi sekä sikalan johtaminen, onko se liikaa? Myyntiikin voi ottaa apuvoimia, kesällä kesätyöntekijöitä on ihan jonoksi asti tarjolla. Mutta nämä on näitä kokemattoman nuoren miehen ajatuksia joihin kommentteja alunperin lähdinkin hakemaan.

Yksi vaihtoehtohan on se, että aloittaa omalla tuotannolla ja jos myynti lähtee lentoon ostaa lisäraaka-aineen ulkopuolelta. Tuo 3 000 lihasikaa tuottaa lihaa noin 240 000 kg, tuon kokoinen laitos luokitellaan vielä pienteurastamoksi. 3 000 sian laitos tarvitsee 10 000 asiakasta, onko se paljon? 150km säteellä asuuu kuitenkin yli 500 000hlö. Aikaisemmin oli puhetta markkinoiden testaamisesta pienillä erillä, onko siinä mitään järkeä? Markkinatutkimus tehdään tottakai, sitähän jo yritystukien saaminenkin edellyttää. Eikä tuotantoa heti aloitettaisi täydellä teholla, mutta laitos rakennettaisiin 3 000 sian vuosikapasiteettiin sopivaksi.

Oma alkutuotanto on myös siinä mielessä hyvä, että silloin pystyy helposti säätelemään lihan tulemista teurastamoon. Kuka ulkopuolinen sikamies suostuu toimittamaan eri määrän sikoja viikossa? Selvää on myös, että pitäisi saada lihatalon kanssa sopimus, että siat joita itse en pysty teurastamaan menisi lihatalolle. Tälläisiä sopimuksia on tehty, eli mahdotonta sekään ei ole. Varsinkin alkuvaiheessa menekki voi olla epätasaista. Se vielä, että alunperinkin ajatus olisi, että teurastamo olisi oma yhtiönsä, ei suinkaan osa maatilaa. Eli käytännössä teurastamolla ei olisi omaa alkutuotantoa, siat vain tulisivat teurastamon omistajan omasta sikalasta.

Homma tosiaan on ideointivaiheessa ja tässä vaiheessa kaikkia ajatuksia mietitään ennakkoluulottomasti. Tottakai homma hakee muotoansa ja osa ajatuksista putoaa pois, jopa suurinosa ideoista jää toteuttamatta. Mitä tulee tuohon myyntiin, niin, mites se myynti mielestänne pitäis hoitaa jos ei myyntiautolla? Kaupan hyllylle on turha mennä ennen kuin asiakas on oppinut arvostamaan tuotetta, on valmis maksamaan siitä enemmän ja osaa hakea sen hyllystä. Kauppojen parkkipaikoillahan käy iso määrä asiakkaita, jos siellä myynnin tekeminen ei ole fiksua niin, missä?

Minun mielestä Joharan idea on varsin hyvä. Eihän sillä koko liiketoimintaa pyöritetä, mutta muun toiminan osana se on hyvä. Ylipäänsähän tilateurastamon pitää tarjota yksilöllistä palvelua ja tehdä sitä, mitä asiakas haluaa. Tuollaisessa porsaasahan kate olisi oletettavasti varsin hyvä ja kiva lisä muuhun myyntiin.

Osaiskos joku sanoa, mistä mahdollisia lihanleikkaajia voisi kumppaniksi kosiskella? Pitääkö laittaa vain juttua liikkeelle ja katsoa jos joku "ilmoittautuisi" .

Keskustelua on ollut myyntipaikasta. Minun myyntipaikkani tulisi olemaan aika korvessa, mutta olen ajatellut hommat myyntiauton/ja joista voisin myydä suoraan lihaa kuluttajille. Kiertelisin toreilla, asuntoalueilla (vähän kuin jäätelöauto) ja etenkin kauppojen parkkipaikoilla. Lihaa voisi myydä myös kaupoissa itse omalla lihatiskillä, tämä on kuulemma varsin suosittua? Myymälän osuus liikevaihdosta olisi varsin pieni, mutta sen olemassaolo olisi kokonaisuuden kannalta tärkeä. Myymälän yhteyteen voisi rakentaa kaikkea härpäkettä, lamma- ja lehmälaitumen ja villisikatarhan. Miltä kuulostaa, fiksulta vai lapselliselta?

Olen Jätkän kanssa täysin samaa mieltä, että sijainti on todella tärkeää. Minä miellän lähiruuan 100-150km säteellä tuotetuksi. Tilateurastamon ympärillä pitää olla asiakkaita. Itse asun länsi-suomessa, eli ihmisiä on 150 kilsan säteellä yli 500 000. 3 000 sian teurastamo/leikkaamo vaatii noin 10 000 asiakasta jotka syövät 25kg sian lihaa vuodessa ja kaikki kulutettu liha ostetaan teurastamolta/leikkaamolta. Tuotteiden on oltava laadukkaita ja tietenkin hieman kalliimpia. En usko tilateurastamon voivan kilpailla hinnalla, kilpailutekijät ovat laatu ja brändi. Brändin rakentaminen ja laadun tuottaminen ovat vaikeita, missä epäonnistuminen tulee kalliiksi, mutta onnistuminen paljon hyvää...

Mikä teidän mielestä on lähiruokaa? Virallista selitystähän sille ei ole.

lehmänviljelijä ei tiedä, mistä puhuu tai on vähän hölmö. Minkä takia ei saisi olla isoja tiloja ja mihin väittämäsi isojen tilojen tuottama huonompi lihanlaatu perustuu? GMO- soijaan vai? Suomeen ei tuoda GMO- soijaa tällä hetkellä, en tiiä, mistä käsitys tulee, mutta se on väärä. Viljapossu taas on melkoista harhaanjohtamista. Kaikkien sikojen rehu pohjautuu viljaan. Mitä pahaa siinä on, että sialle tarjoaa sen tarvitsemaa ravintoa ja viljan joukkkoon lisätään OVR:ää? OVR parantaa rehun makua ja pohjautuu täysin ohraan. Jalostus puolestaan pohjautuu aivan täysin kuluttajan toivomuksiin. Kuluttaja haluaa vähärasvaista lihaa ja sitä jalostajat ovat halunneet tarjota. Vähärasvaisuudella ei ole mitään tekemistä "tehotuotannon" kanssa, se on koko tuotannon asia.

Mutta tämä nyt siirtyy pois itse asiasta. Tuntuu, että tilateurastamon rakentaminen ei keskustelijoiden mielestä olisi kannattavaa? Kuitenkin meillä on paljon tilateurastamoja jotka ovat menestyneet... Tietääkö joku, kuinka suurella osalla pienistä teurastamoista on omaa alkutuotantoa?

Sikapuolella luomu ei ole, mitään super eettistä. Suomessa ei ole esim. luomuvalkuaista saatavilla riittävästi eikä luomurehussa ole riittävästi eikä oikeassa suhteessa sian tarvitsemia aminohappoja. Toisinsanoen luomussa sika ei saa oikeanlaista ravintoa, onko se eettistä? Toinen suuri ongelma on lääkinnän rajoittaminen, mikä idea on, että lihasikaa saa lääkitä vain kahdesti? Tavanomaisessa tuotannossakin "varmuuden vuoksi" lääkitseminen on kiellettyä, luomussa suorastaan kielletään kipeen eläimen hoito, onko se eettistä?

Suuremmat karsinat ja kuivikkeiden käyttö on sitä todellista sian hyvinvoinnin parantamista. Se on mahdollista huomattavasti halvemmalla ilman luomun hölmöjä sääntöjä. Tottakai on niin, että luomu ei pelkästään, eikä edes suurimmalta osalta pyri eläimen hyvinvoinnin parantamiseen. Tavoitteena on luonnonmukaisesti tuotettu ja puhdas, ongelma on vain siinä, että tavanomainenkin suomalainen liha on todella puhdasta. Lisäarvo, minkä asiakas luomussa saa on aika pieni varsinkin jos vertaisi tuotantoon, missä eläimellä on enemmän tilaa ja kuivikettä käytössään.

Sian lihan tuotannon luomusäännöt on niin tiukat ja järjettömät, ettei homma isossa mittakaavassa kannata. Joku voi erikoistua, mutta kovin paljon tilaa niillä markkinoilla ei ole. Ennemmin mielestäni kannattaisi panostaa eläintehyvinvointiin ja koittaa markkinoida sitä. Unohtaa luomun ruokinta- ja lääkintärajoitukset yms. Jos luomulle on markkinoita syntyy sinne myös tarjontaa...

Ajatus toiminnassa olisikin saada yhtiökumppaniksi lihanleikkaaja joka ottaisi vastuun teurastamon ja leikkaamon toiminnasta. Itse huolehtisin, että sikavirta on tasainen sekä tuotteiden myynnistä ja markkinnoinnista. Eihän kukaan sellainen yli-ihminen ole joka kaiken hallitsee, kun otan lihanleikkaajan yhtiökumppaniksi saan hänet sitoutumaan toimintaan. Teurastamisen voisi periaatteessa ulkoistaakkin, mutta tulisiko siitä merkittäviä säästöjä? Jos itse kuitenkin leikkaa niin tuotantolaitoksen on oltava asiallinen, myös kuljetuskustannuksia syntyy jos teurastamo on kauempana.

Osaako joku sanoa, kuinka paljon työvoimaa tuo 3 000 sian teurastamo tarvitsisi? Osaako kukaan kertoa, mitä tuotannon käynnistäminen maksaa tai mistä asiasta voisi hankkia lisätietoa?

Ramille vastauksena, että tarkoitus on rakentaa lihalle tarina kotitilalta asiakkaan lautaselle. Eli alkutuotanto ja teurastus tulisi olemaan erittäin oleellinen osa yrityksen toimintaa.

Karjulta kysyisin, että mistä tietoa on saatavilla? Netistä olen löytänyt lähinnä vain lehtijuttuja eri tilateurastamoista/leikkaamoista ja joitain satunaisia selvityksiä. Teurastamon perustamisesta ja sen kustannuksista tietoa en ole löytänyt. En ole myöskään löytänyt kuinka paljon tuotannon käynnistäminen voisi maksaa ja kuinka paljon markkinointiin pitäisi rahaa varata.

ijasja2 kiitän linkistä, en tuosta tiennyt aikaisemmin. Idea kysyä lopettaineilta on hyvä, kiitoksia siitä. Minun ajatus oli, että pyytäisin toisella puolella suomea toimivaa tilateurastamoa yhtiökumppaniksi ja mentoriksi. En olisi hänen kilpailia kun etäisyys olisi suuri, saisin arvokasta tietoa ja kumppani pääsisi osakkaaksi toiseen tilateurastamoon.

landehande, miten käytännössä voin kaiken ulkoistaa? Tuollaisia ratkaisuja en ole löytänyt yhtäkään kun olen netissä pyörinyt. Bussineksen pointti olisi siinä, että koko ketju olisi hallussa jolloin sen ohjaaminen asiakkaan toivomuksien mukaiseksi olisi helppoa. Kuten alussa sanoin, tuotteelle pitäisi muodostaa tarina, missä oma alkutuotannon merkitys on oleellinen.

Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja olisi hienoa jos saataisiin kunnon keskustelu aikaiseksi...!

Ei oikein vastaa kysymyksiin. Tottakai homma kannattaa jos on tarpeeksi kysyntää. Kysyntää uskon olevan jonkin verran, mutta olisi kiva tietää, mitä perustaminen maksaa ja kuinka suuri työporukka siihen pitäis koota.

Kuinka paljon markkinointiin uppoaa rahaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana, mitä asioita pitää muistaa ottaa huomioon ja mitkä on ne suurimmat kompastuskivet...?