Kasvintuotanto / Vs: Viljan kuljetusta Hämeessä
: 21.12.17 - klo:11:02
Hyvä homma! Kiitoksia vinkeistä, kyllä näillä vaihtoehdoilla saadaan rukiit eteenpäin
Se on selvä että savikoille ei Huhkia viedä, sinne on eri koneet.
No tässä vieressä on pelto, joka on semmoista plinisavea, ettei paremmasta väliä. Huhkilla nostettiin, puhdistusharja oli rummussa. Nostot ja kynnöt tehtiin piikkipyörillä.
-SS-
Oli kirja tallella vielä... Ymmärsin ettei siinä ole tiivisteitä vaan suojatut laakerit.
Laakerinvaihtoa tietäisi.
Kun se vaihde on muutenkin pellistä hitsattu rungon osa, laittaisin itse vahvempaa öljyä tai vaseliiniterästyksen. Hiljaahan se rumpu pyörii.
Tällä viikolla puidun hybridirukiin kyntö täysin toivotonta. Onko mitään järkeä ajaa sänki+pahnat esim Cabella, vai meneekö kyntö vain vaikeammaksi? Haaveissa siis ruis rukiin perään. Myöhäiseksihän se kylvö joka tapauksessa kyllä menee
Kallis siemen hukkaantuu vaan tähän aikaan kylvetttynä.
Mutta kynnöstä: eikös kiekkoleikkurin poisto ollut se ensimmäinen apu, jos ei läpäise.
-SS-
Höpöhöpö ei täällä kukaan itke. Mutta kiivas reaktio kysymyksiini kertoo kyllä kuminayhteisöstä jotakin, vai kertooko.
Eli jonkinlainen suosittelubonus olisikin käytössä ? Se selittääkin sen kuminan työnnön. Onko se sitten hyödyksi ennestään viljeleville, se onkin sitten toinen kysymys. Tuota työntöä joo ihmettelen, Bernerkin on monta kertaa lähestynyt tiedotteella, ymmärtäisin, jos Berner itse olisi viljelyttäjä, mutta ei taida olla.
Hinnoittelu siis on jonkinlainen takuuhinta ja siihen jälkitili jos hinnat nousevat. Miten hinnan lasku esimerkiksi kolmevuotiskaudella, onko sopimus sinne asti, vai pyritäänkö sopimukselle joka kesäksi erikseen, vanhallakin kasvustolla ?
Tukipolitiikka on todella hyvin lobattu, mutta uusien mukaan tulevien viljelijöiden perustoimenpiteen nousu noin 150:llä on jostakin rahoitettava. Eli jos lisähehtaareja hankitaan vaikkapa 3000, tekee se vuosittain noin puoli miljoonaa ympäristökorvauksen lisäkuluja. Tämä on luonteeltaan erilainen kuin tuotantopalkkio, joka jaetaan kulloinkin viljelyssä olevien alojen kesken.
Onko kolmen toimijan välillä alueellinen ja hintapoliittinen aluejako. Vientiyhtiö näyttäisi ainakin kahdella toimijalla olevan yhteinen. Eli onko kolmeen osaan jaettu viljelyttämistoiminta jonkinlainen näennäinen kilpailuasetelma.
-SS-
Yhtä tai vieläkin ketjuohjatumpaa on esim. broilertuotanto. Kesäkanoja on turha tarjota Kariniemelle.
Käsittääkseni kuminan tukimix v. 2016 on A7B-alueella seuraavanlainen:
Perustuki: 118
Viherryttämistuki: 74
LFA: 217
Ympäristökorvaus: 200
YHTEENSÄ: 609
Kumina lasketaan talviaikaiseen kasvipeitteisyysalaan.
Se on varmaan parempi kuin viherkesannon, mutta verrattuna viljaan ja öljykasveihin en minä ainakaan löydä tuosta mitään, minkä takia juuri kuminaa pitäisi viljellä. Kyllä se viljelymotivaatio ainakin itselläni lähtee ihan tuottajahinnasta, työhuippujen tasaamisesta, viljelykierrosta ja esikasviarvosta ja suoraan sanottuna siitäkin, että on kiva asioida sellaisen sopimuskumppanin kanssa, joka ei koko ajan yritä pissiä silmään ja veeteillä. Viimeksi mainitussa asiassa esimerkiksi Viking Maltilla olisi runsaasti opittavaa.
Onhan tuki 150 euroa parempi kuin syysvehnällä, 200-250 euroa parempi kuin viherkesannolla (kesannolla ei kasvipeitteisyyskorvausta, enkä oikein ole ilahtunut siitä) . Rukiilla ehkä satasen ero. Ainoa joka pääsee lähelle, on syysrapsi.
Ja varsin perinpohjaisesti perussyy tuli, kuminan sopimuskumppanin kanssa siis henkilökemia toimii, tämä saattaa olla sattumaa, koska muutakin viljelyä tehdään sopimusviljelynä, kuitenkin ns. "villi" tuotantomahdollisuus pitää näissä tapauksissa viljelyttäjät varuillaan. Yleisesti maailmalla tällainen 100% sopimusviljely on yleisempää, varsinkin kehitysmaissa. On todellakin teollisessa broilerituotannossa (muualla kuin Suomessa) tunnettua, että hyvät markkinat eivät heijastu enää viljelijäportaaseen asti, vaan esimerkiksi 10% tuottajista irtisanotaan säännöllisesti laadun ja suoritustason perusteella, parhaimmat saavat lisätuotanto-oikeuksia, ja vasta viime hädässä värvätään uusia sopimustuottajia. Ja kaikki tuottavuusloikat palkitsevat sopimusisäntäporrasta, ei viljelijöitä.
Ja joissakin paikoin sopimuskumppanit kilpailevat sopimusviljelijöittensä kanssa suoraan, herää kysymys, miten reilua kilpailu sellaisessa tilanteessa oikeastaan on...
Uskoisin, että kuminankin keskisato nousisi nopeasti, jos tuet olisivat pienemmät, ja viljelyttäjät pitäisivät laatu- ja määrätarkkailutuloksia sopimuksen uusimisen perusteena. En tietenkään usko näin täällä tehtävän, suomalainen kuminasopimusviljely lienee Reilun Kaupan tuotantoa muutenkin.
-SS-
Tässä samalla voiki kysyä että minkälaista toi kumina oikeesti on viljellä. Kuinka paljo tarvii ruiskuttaa ja ketä vastaan? Eka vuosiko haastavin? Onko yhtä työlästä ku rapsi?
Tekisi mieli kokeilla ku oon ottanu tavotteeks maanrakenteen parantamisen, tekis varmaan pellolle hyvää! Ja verrattuna vln:n tai lhp:n, voisi kuminasta vaikka saada jotain myytävääkin. Minkä takia sitä siis ei sen enempää viljellä? Eikä tarvi kylvääkään joka vuosi.
Taitaa kuminanviljely olla semmoista pienen kellokasryhmän talutusnuorassa kulkemista, eli 100% sopimusviljelyä. Eli siihen hommaan tulee lähinnä kutsu, ei siihen haeta pystymetsästä. Kuminan tukeakaan ei saane ihan vaan kuminaa kylvämällä, eli pitänee näyttää sopimuspaperi.
Kyllä kumina olisi nimenomaan viherkesannoksi ja maanparannuskesannoksi oiva, koska tuen saa kylvökesäksi, esim. syysrapsista poiketen, ja seuraavaksi kesäksi, ja sitten alkusyksystä ruista tai syysvehnää perään. Puinti- kuivaus - ja kasvinsuojelukysymykset tarvinnevat teflonhermot, että sietää katsella totaalisia epäonnistumisia ja rikkojen valtaamia rytöjä.
Valituilla sopimusviljelijöillä lienee konsulentti mukana toiminnassa, tuo aineet ja kasvinsuojeluohjelmat paikalle, pitänevät kurssejakin, ja nettimainoksissa kuminaa vilautellaan koko Suomen peltoviljelyn vaihtoehdoksi, vaikka eihän se sitä ole.
-SS-