Vapaa sana / Pakko on paha sana
: 30.12.21 - klo:12:27
-Pakko on aina paha juttu juridiikassa, mutta en ole huolissani rokotuspakosta. Olen huolissani siitä, että huuhaa on päässyt uimaan sisälle terveydenhuollon ytimeen.
Näin totesi entinen kunnanjohtajamme, nykyinen maakuntajohtaja Markus Hirvonen Facebookissa eduskunnan hyväksymästä hoitohenkilökunnan ”rokotepakosta”. Koulutukseltaan myös sairaanhoitajana hän muistuttaa, että sen koulutuksen ydintä on luottamus lääketieteen ja hoitotieteen tutkittuun tietoon, joten ymmärrän hyvin hänen huolensa huuhaan leviämisestä.
Sitä huuhaata on viime aikoina ollut liikkeellä melkein yhtä paljon kuin koronaa. En nyt rupea tarkemmin kertomaan mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa leviää, mutta siellä sakeimmassa päässä puhutaan kansanmurhasta ja vähintäänkin rikosoikeudellisesta vastuusta perustuslainvastaisen rokotuspakon hyväksyneelle eduskunnalle. Somen omatekoiset virologit ja rokoteasiantuntijat ovat ruvenneet myös perustuslakiasiantuntijoiksi.
Mistä eduskunnassa sitten tarkkaan ottaen päätettiin? Se selviää tuosta ylemmäksi laittamastani Ylen linkistä, jonka otsikko lainausmerkeistä huolimatta antaa vain otsikon lukeville väärän kuvan. Eduskunta ei päättänyt koko kansan tai edes hoitohenkilökunnan pakkorokotuksista, vaan teki tartuntatautilakiin väliaikaisen muutoksen, jolla koronarokotus lisättiin hoitohenkilökunnalta edellytettävien rokotusten joukkoon. Tähän asti on edellytetty muun muassa vuosittaista influenssarokotusta sekä ainakin vesirokko- ja tuhkarokkorokotusta, jollei henkilö ole niitä aiemmin sairastanut. Näin on ollut jo kauan täysin laillisesti, ja nyt listalle lisättiin koronarokotus.
Lisäys ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa sen enempää kuin laki ennen tätä tilapäistä lisäystä. Sen ovat todenneet sekä perustuslakivaliokunta että sen kuulemat valtiosääntöasiantuntijat. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus elämään, ja julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämän takia terveydenhuollon asiakasta ei pidä altistaa terveyden ja hengen vaarantavaan tautiin hoitoa saadessaan. Kyse on potilasturvallisuudesta.
Entä sitten hoitohenkilökunnan oikeudet ruumilliseen koskemattomuuteen sekä työhön ja toimeentuloon? Ruumiilliseen koskemattomuuteen voidaan puuttua monenkin eri lain perusteella, kunhan se tehdään sitä lakia noudattaen. Nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään pakkokeinoista, sillä kukaan ei rokota kieltäytyvää hoitohenkilökuntaan kuuluvaa väkisin. Valinta on edelleen vapaa, ja ainoa seuraus kieltäytymisestä on siirto tilapäisesti muihin tehtäviin tai niiden puuttuessa väliaikainen lomautus.
Mutta eikös se sitten loukkaa perustuslaillista oikeutta työhön ja toimeentuloon? Ei loukkaa, sillä se oikeus ei ole absoluuttinen. Kukaan ei voi sanella vain itselleen mieluisia työehtoja toisen järjestämässä työssä. Monessa työssä työnantaja voi ja on jopa velvollinen määrämään vaikkapa esimerkiksi kypärän, kuulosuojainten, turvakenkien tai työasun käytöstä. Se on henkilökohtaiseen vapauteen kajoamista, mutta ei vastoin perustuslakia.
Työantaja voi vaatia esittämään todisteet riittävästä pätevyydestä, viranomaisluvat, rikosrekisteriotteen tai teettää turvallisuusselvityksen, jos tehtävän suorittaminen asianmukaisesti ja turvallisesti sitä edellyttää. Nämä kaikki ovat henkilön omia asioita, joita muissa tilanteissa ei ole lupa kysellä. Työnantaja voi ja hänen tulee edellyttää, että työssä noudatetaan lakia ja viranomaismääräyksiä, ja niiden mukaan kriittisessä potilastyössä pitää jatkossa olla koronaturvallinen henkilö. Jos joku ei periaatteellisista syistä halua rokotetta ottaa, niin työnantaja ei voi laillisesti pitää tällaista henkilöä kriittisessä potilastyössä.
Yllä oleva teksti perustuu juristikollega Tarja Koivumäen Facebook-päivitykseen, jonka suosittelen lukemaan kokonaan. Hän mainitsee myös pakkorokotuksen laillisen mahdollisuuden tietyille ryhmille tai vaikka koko väestölle, josta nyt siis ei ole kysymys. Pakosta ei ollut kysymys myöskään vuonna 1985, jolloin koko väestölle annettiin poliorokote. Siitä kieltäytyi aniharva, koska poliolla oli ansaitusti huono maine.
Lisäksi siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa, jossa väärä tieto leviää nopeammin kuin oikea
Näin totesi entinen kunnanjohtajamme, nykyinen maakuntajohtaja Markus Hirvonen Facebookissa eduskunnan hyväksymästä hoitohenkilökunnan ”rokotepakosta”. Koulutukseltaan myös sairaanhoitajana hän muistuttaa, että sen koulutuksen ydintä on luottamus lääketieteen ja hoitotieteen tutkittuun tietoon, joten ymmärrän hyvin hänen huolensa huuhaan leviämisestä.
Sitä huuhaata on viime aikoina ollut liikkeellä melkein yhtä paljon kuin koronaa. En nyt rupea tarkemmin kertomaan mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa leviää, mutta siellä sakeimmassa päässä puhutaan kansanmurhasta ja vähintäänkin rikosoikeudellisesta vastuusta perustuslainvastaisen rokotuspakon hyväksyneelle eduskunnalle. Somen omatekoiset virologit ja rokoteasiantuntijat ovat ruvenneet myös perustuslakiasiantuntijoiksi.
Mistä eduskunnassa sitten tarkkaan ottaen päätettiin? Se selviää tuosta ylemmäksi laittamastani Ylen linkistä, jonka otsikko lainausmerkeistä huolimatta antaa vain otsikon lukeville väärän kuvan. Eduskunta ei päättänyt koko kansan tai edes hoitohenkilökunnan pakkorokotuksista, vaan teki tartuntatautilakiin väliaikaisen muutoksen, jolla koronarokotus lisättiin hoitohenkilökunnalta edellytettävien rokotusten joukkoon. Tähän asti on edellytetty muun muassa vuosittaista influenssarokotusta sekä ainakin vesirokko- ja tuhkarokkorokotusta, jollei henkilö ole niitä aiemmin sairastanut. Näin on ollut jo kauan täysin laillisesti, ja nyt listalle lisättiin koronarokotus.
Lisäys ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa sen enempää kuin laki ennen tätä tilapäistä lisäystä. Sen ovat todenneet sekä perustuslakivaliokunta että sen kuulemat valtiosääntöasiantuntijat. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus elämään, ja julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämän takia terveydenhuollon asiakasta ei pidä altistaa terveyden ja hengen vaarantavaan tautiin hoitoa saadessaan. Kyse on potilasturvallisuudesta.
Entä sitten hoitohenkilökunnan oikeudet ruumilliseen koskemattomuuteen sekä työhön ja toimeentuloon? Ruumiilliseen koskemattomuuteen voidaan puuttua monenkin eri lain perusteella, kunhan se tehdään sitä lakia noudattaen. Nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään pakkokeinoista, sillä kukaan ei rokota kieltäytyvää hoitohenkilökuntaan kuuluvaa väkisin. Valinta on edelleen vapaa, ja ainoa seuraus kieltäytymisestä on siirto tilapäisesti muihin tehtäviin tai niiden puuttuessa väliaikainen lomautus.
Mutta eikös se sitten loukkaa perustuslaillista oikeutta työhön ja toimeentuloon? Ei loukkaa, sillä se oikeus ei ole absoluuttinen. Kukaan ei voi sanella vain itselleen mieluisia työehtoja toisen järjestämässä työssä. Monessa työssä työnantaja voi ja on jopa velvollinen määrämään vaikkapa esimerkiksi kypärän, kuulosuojainten, turvakenkien tai työasun käytöstä. Se on henkilökohtaiseen vapauteen kajoamista, mutta ei vastoin perustuslakia.
Työantaja voi vaatia esittämään todisteet riittävästä pätevyydestä, viranomaisluvat, rikosrekisteriotteen tai teettää turvallisuusselvityksen, jos tehtävän suorittaminen asianmukaisesti ja turvallisesti sitä edellyttää. Nämä kaikki ovat henkilön omia asioita, joita muissa tilanteissa ei ole lupa kysellä. Työnantaja voi ja hänen tulee edellyttää, että työssä noudatetaan lakia ja viranomaismääräyksiä, ja niiden mukaan kriittisessä potilastyössä pitää jatkossa olla koronaturvallinen henkilö. Jos joku ei periaatteellisista syistä halua rokotetta ottaa, niin työnantaja ei voi laillisesti pitää tällaista henkilöä kriittisessä potilastyössä.
Yllä oleva teksti perustuu juristikollega Tarja Koivumäen Facebook-päivitykseen, jonka suosittelen lukemaan kokonaan. Hän mainitsee myös pakkorokotuksen laillisen mahdollisuuden tietyille ryhmille tai vaikka koko väestölle, josta nyt siis ei ole kysymys. Pakosta ei ollut kysymys myöskään vuonna 1985, jolloin koko väestölle annettiin poliorokote. Siitä kieltäytyi aniharva, koska poliolla oli ansaitusti huono maine.
Lisäksi siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa, jossa väärä tieto leviää nopeammin kuin oikea
