Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: [1] 2 3 ... 7

Viestit - TSL

ei lämpiä panjo eikä pyörän napa eikä sielläpäin tunnu mitään ylimääräistä lämpöä löytyvän...on se vaan yks perkele tollanen vaiva.   ois es joku selvä merkki niin tietäis pistää kappaleiks ja korjata...

Ikävästi alkaa kuulostaa katkaisuhoidon paikalta.

Jos meinaat itse tehdä, ja jos englannin kielestä saat selvää, mieti korjaamokäsikirjojen hankkimista. Ne saa netistä New Hollandin verkkokaupasta. Kunnon ohjeilla ja kuvilla työ on aika paljon helpompaa.


miun tilulilua nyykkäri alko pitää tieajossa ihme ääntä siinä vaihekeppien kohilla.   ihan kuin kissa raapis lattiaa ja sitten alkaa semmonen korina kuin joku laakrei kuorineen pyöris ja sirinää...   ja tuo kuuluu satunnaisesti ja en ole pystyny paikallistamaan mikä hohta korajaa...

Siis vaan liikkeessä, ei paikallaan ollessa vaikka kierroksia nostaisi tai hydrauliikkaa kuormittaisi? Ja nimenomaan maantiellä, ei hitaassa ajossa?

Eikö se silloin mielellään olisi jokin joka pyörii vaan kun traktori liikkuu? Onko etuakselissa öljyt tallella? Pura etuakselin kardaani irti ja kokeile ettei etuakselissa tai nelivedon akselitumpissa ole ylimääräistä väljää. Valuta pieni määrä peräöljyä ulos ja katso että peräöljyssä ei ole metallia mukana.

Ja aja varovasti siksi kunnes vika löytyy: minulla kerran paukahti kesken ajon etuakselin tasauspyörästö jumiin. Meinasi tulla litteä nenä kun vauhti loppui kesken.

 
Tietävät kertokoot, kestääkö new hollandin electroshift-loota maatalouskäytössä? Minulle kerrottiin, että on heikot laakeroinnit eikä nuihin pidä puuttua (NH TS100 -02)
Onko Italialaiset osat, mutta kasattu Englannissa? :o

TS on Ford 40-sarjalainen hienommissa kuorissa. Aito englantilainen. TS100 on mallisarjasta se keskimmäinen: ei mikään tehopommi mutta toisaalta, saman vaihteen eteen on heitetty isompaakin konetta, niin että miksi se 90-heppaisesta nelosesta väsyisi?

Minä olen omastani (TS100 ES -00) tykännyt, ihan näppärä pikkukone, ikäisekseen mukavakin käyttää. Tuli minulle käytettynä noin 3500 tuntia lasissa karjatilan etukuormaintöistä, ja on nyt kasvinviljelytilalla monenlaisessa maatalousajossa. Ennen muuta ruiskukoneena, kylvöhommissa ja erilaisissa etukuormaajalla ryskäämisissä kertyy tunteja, mutta olen minä sillä joitain syksyjä kiskonut kyntöauraakin. Vikoja tähänastisella monivuotisella ja noin 2500 tunnin yhteisellä taipalella:

  • Sähkövikoja. Erilaisia ja monta, mutta kaikista on selvitty yleismittarilla, krimppereillä, erkalla ja kytkentäkuvilla. Nämä ovat sitten oireilleet mm. nostolaitteen ja vaihteen käytöksessä: aina on peljästys suuri ja ikävä kouristava tunne lompakon kohdalla kun vaihteet temppuilevat tai nostolaite jää alas, mutta kuten sanottu, lopulta korjaukset ovat olleet helppoja ja huokeita.
  • Erikoinen vaihdevika, jossa päävaihteen vaihtajan renkaan lukkonasta jumi sillä seurauksella, että vaihtaja ei suostunut enää liikkumaan. Painoin nastan ruuvitaltan kärjellä sisään, ja vika oli poissa. Öljynvaihdossa ei näkynyt mitään hälyttävää, ja suodattimien vaihdon jälkeen on taas ajettu satoja tunteja. Miten käynee sitten ensi viikolla...
  • Etuakseli. Kardaaniakselin tiiviste kyllästyi äkisti ja kokonaan tiivistämishommiin, ja minä en huomannut asiaa ajoissa.
  • Maski ja lokasuojien levikkeet ravistuvat irti, niitä saa olla korjailemassa yhtenään.
  • Tuulettajan hihnan kiristäjä (joka on hävittömän kallis niin simppelin näköiseksi osaksi) menee aina kolmen-neljän tuhannen tunnin välein, ja syö hihnan jommasta kummasta sivusta alkaen pois. Kannattaa huomata ja korjata ennen kuin hihna pettää kokonaan...

Minusta tuo ei ole sen pahempi tai parempi kuin muidenkaan samoilla tunneilla olevien samanikäisten koneiden vikalista. Minä en ole myöskään kuullut että nyykkärin ES olisi erityisen heikko laatikko, mutta varmaan ihan kohta tähän ketjuun kirjoittaa monia Deeren ja Valtterin omistajia jotka taas ovat kuulleet nyykkärin kertakaikkisesta kehnoudesta kaikilta sukulaispojilta ja kylänmiehiltä... 
 
Jos harkitset tuollaisen ostamista, niin katso normaalien asioiden lisäksi:

- Ettei moottori huohota liikaa.
- Että pakkojen kalibrointi (proseduuri on käyttöohjekirjassa) ei ole ihan tapissaan.
- Että hydraulipumppu alhaalla taka-akselin etupuolella ei vuoda kovin kauheasti eikä ole kovin kolhuinen.
- Että iso johtonippu joka kiertää rungon päällä mutta hytin alla vaihteiston kantta pitkin vasemmalla puolella on terveen ja koskemattoman näköinen.
- Että vaihteiston elektroniikka, joka on hytissä oikealla lokasuojan päällä kotelossa (neljä ruuvia irti nostolaitteen säätimien paneelista, ja boksin saa näkyviin) on saman ikäinen kuin traktorikin. Siinä on yleensä tarra jossa mainitaan vuosikerta.
Ihan ensimmäiseksi: en ymmärrä traktoreista juuri mitään.

Tähän mennessä olet varmaan huomannut että keskustelu kääntyi aika pian vikoihin ja varaosiin ja niiden saatavuuteen purkaamoilta ja muualta.

Tähän on hyvä syy: Maatalouskoneissa on sellainen ominaisuus, että ne menevät rikki. Ihan merkistä ja vuosimallista riippumatta. Joskus nopeasti, joskus vähän hitaammin, mutta kaikki ennemmin tai myöhemmin.

Joskus ne hajoavat kalliisti ja hankalasti, vähän harvemmin niihin tulee halpa ja helppo pikkuvika, mutta yleensä niissä on sellainen ongelma jonka korjaaminen itse on periaatteessa mahdollista ja paljon, paljon halvempaa kuin huoltomiehen soittaminen paikalle.

Tätä kannattaa miettiä monelta kantilta: pysyvätkö sinulla työkalut kädessä? Onko tuttavia jotka osaavat neuvoa ja auttaa alkuun koneiden korjaamisessa? Vai oletko ihan kokonaan huoltomiehen varassa sitten kun kone päättää etteivät konehommat enää sitä huvita?

Jos olet huoltomiehen varassa, kysele naapurustosta ja kyliltä kokemuksia eri merkkien huoltomiehistä teillä päin: jos jonkin merkin huollolla on maine äkkivääränä, hankalana, pitkävihaisena, osaamattomana, saamattomana, kiireisenä ja kalliina, älä nyt ainakaan sitä merkkiä osta (tästä syystä meillä ei ole Deereä). Joitain huoltomiehiä ei tahdo saada koskemaan teinivuosiinsa ehtineisiin traktoreihin, ja sinun budjetillasi juuri niihin kannattaa keskittyä - sitäkin asiaa kannattaa miettiä.

Valitse merkki, jonka huoltomies on avuliaan - neuvoo mielellään omatoimisissa korjaustöissä - ja mukavan miehen maineessa, kohtuullisen matkan päässä teiltä, eikä kauhean ylityöllistetty.

Sitten varaat budjetistasi aluksi muutaman tonnin työkaluihin (yleismittaria unohtamatta), harkitset korjaamokäsikirjan hankkimista ja katsot missä hallissa sitä traktoriasi aiot huoltaa ja korjata. Viet työkalusi sinne halliin, ja ostat sinne sopivaa rasvaa (yksi hankkimistasi työkaluista oli muuten rasvaprässi) tynnyrin moottoriöljyä ja toisen/kolmannen tynnyrin hydrauliikka- ja/tai vaihdeöljyä. Hallin eteen ostat vielä - uuden! - farmarisäiliön johon tilaat pari tonnia polttoöljyä. Sitten lasket budjettisi uudelleen: huoltamatta, ilman voitelua ja polttoainetta sillä traktorilla ei tee mitään, niin että varaudu ihan oikeasti käyttämään osa budjetistasi kaikkeen muuhun kuin traktoriin.

Sitten vain kauppoja hieromaan!

Traktorimerkeillä ei loppupeleissä ihan niin dramaattisia eroja keskenään ole: minä ajan tyytyväisenä New Hollandeja, vaikka ne tiettävästi ovat kallisvaraosaisia vikapesiä. Naapurilla on Valtroja ja muutama Case, ja ihan erinomaista ja oikea-aikaista jälkeä niillä näyttää syntyvän. Toisella puolen naapurilla on Deere. Soiva peli sekin, mutta siinä näyttää olevan sellainen ominaisuus, että sellaisen kun ostaa niin saa uskonnon kaupan päälle. 

Onnea kuitenkin traktorikaupoille!


Mitäpäs tarkoittaa siemenpakkaajan ja maahantuojan "Ankara vastuu", joka mainitaan Eviran hukkakaurailmoituksessa viljelijälle. Eli jotenkin näin, että "viljelijä voi hakea korvausta hukkakaurasaastunnan aiheuttamasta haitasta ankaran vastuun periaatteen mukaisesti"

Normaalisti vahingonkorvausvastuu syntyy, jos jollekin aiheutuu vahinkoa ja vahinko on seurausta tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta (tuottamus taas tarkoittaa sitä, että joku laiminlyö hänelle kuuluvaa ja olosuhteiden edellyttämää velvollisuutta huolellisuuteen, vaikka pystyisi sitä noudattamaan).

"Ankara vastuu" ei tarkoita muuta kuin että vahingonkorvausvelvollisuus syntyy vaikka vahinkoa ei olisi aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudella. Jos on "ankara vastuu" vahingonkorvausvelvollisuuteen riittää, että vahinko on syy-yhteydessä siihen ankaran vastuun alaiseen toimintaan (eli tässä tapauksessa siemenkauppaan).

Sinun tarvitsee siis enää osoittaa, että hukkakaura sinun pellollasi on syy-yhteydessä sertisiemenenessä olleeseen hukkakauraan, eikä esimerkiksi ollut pellolla vanhastaan tai tullut sinne jostain muusta syystä. Sinun ei tarvitse sen lisäksi osoittaa että sertisiemenessä oli hukkakauraa koska sertikauppias oli tahallaan tai tuottamuksella sotkenut sertiinsä hukkakauraa.

Korvaus on enintään toteen näytetyn vahingon suuruinen. Paino sanalla enintään.

Kasvintuotanto / Vs: Kevättyöt 2015
: 28.06.15 - klo:19:49
No nyt on tehty kevättyöt: viimeiseen metsäkulmaan syntyi jonkinmoinen riistapelto, eikä vetoapua tarvinnut kuin kerran. Tänään ei edes satanut, mikäs siinä oli maataloutta harjoittaa.

Mitenkä muuten on, kun siinä lohkossa märkiin kulmiin ei ollut mitään asiaa ajaa. Jos haluaisi oikein tunnollinen hallintoalamainen olla, mitä niistä kylvämättömistä nurkista pitäisi viranomaiselle kertoa? "Ylivoimainen este" oli kaiketi silloin, kun merkittävä osa alasta jää kylvämättä. Jos vain jokin yksittäinen lohko jää kylvämättä tuet pitäisi kaiketi MaVin ohjeen mukaan peruuttaa (tosin minä en ole huomannut että MaVi olisi kertonut miten). Minulla jäi runsaan hehtaarin lohkosta kaksikymmentä tai kolmekymmentä aaria liian märkänä tekemättä, minkämoisella paperilla niistä voisi viranomaiselle tiedottaa?
Kasvintuotanto / Vs: Kuka omistaa siemenet
: 22.05.15 - klo:17:06

Olennaisempaa tässä mielestäni on kuitenkin tuo, että kukin saa tehdä sellaisen sopimuksen kuin haluaa jos maan tai alueen lait sallivat. Kenenkäänhän ei ole kai pakko viljellä GMO-lajikkeita.


Kunhan lakiin geenimateriaalin patentoinnista vain saadaan lause, että GMO-geenien löytyminen jonkun pellolta ei ole riittävä näyttö patenttirikkomuksesta. Perusolettamana pitää aina olla, että patentoidut geenit ovat levinneet luonnollisesti, risteymien kautta, ja siten karanneet patentin haltijan hallinnasta.

Meinaan, heilimöivä tai kukkiva viljelyskasvi on aika antelias niiden geeniensä kanssa, eikä aina muista pitää niitä patentoituja GMO-geenejä vain sopimuspellolla.


Aika vähäiseksi jäisi tosiaan ruiskuttelut, jos "vesistöön rajoittuva alue" olisi sellainen, johon rantaan pääsee ilman että tarvitsee kulkea metsän läpi. Voisin väittää, että 200 km meren rannikolta jokainen paitsi metsän sisässä oleva kulkutietön aukko saadaan rajoittumaan merivesistöön jollakin tavalla. Oikeampi ehkä olisi se, että näkyykö sitä rantaa, vesistöä ja vettä.

Tukes näyttää kuitenkin ajattelevan, että "vesistöön rajoittuvaa aluetta" on kaikki 100 metriä tai vähemmän vesilain tarkoittamasta vesistöstä oleva maa.

Oikeammin tai vääremmin, ne kuitenkin ovat tässä asiassa valvontaviranomaisia, niin että minä ajattelin ottaa niiden mielipiteen aika vakavasti.





niin tupajumille vaan että esim acanto prima on viuhka kielletty kokonaan

Ei muuten kuin vesistöihin rajoittuvilla lohkoilla.

-SS-

Vaiko etäisyys vesistöön? Mites se sanamuoto mahtaakaan mennä.
Ei ole yhtään vesistöön rajoittuvaa lohkoa, mutta lohkon rajalta alle sadan metrin päästä löytyy vesistöjä...

Ja mitataanko vesirajasta vai pellon rajasta, niinkun suojakaistakin?


Näin ikään:

http://www.tukes.fi/Tiedostot/Kemikaalituotteet/kasvinsuojeluaineet/kuvat/vesistorajoitukset_kuvat_kaikki.pdf

Etäisyys mitataan vaakatasossa ruiskutushetken vesirajasta. Suojaetäisyyttä ei katkaise lohkon raja, sen sijaan ruiskutuspaikan ja rannan välissä oleva metsikkö (vähintään 3-4 metriä leveä, vähintään 5 metriä pellon pinnasta ylöspäin, täydessä lehdessään ja tiheä) poistaa tarpeen suojaetäisyydelle.

Sitten vielä se kasvinsuojeluaineen vaatima vesirajasta mitattava suojaetäisyys ja ympäristökorvauksen suojakaista on eri asiat: suojakaistalle ei ympäristökorvaukseen sitoutunut saa ruiskuttaa, vaikka aineen etiketissä luvattaisiin että rajoitus ulottuu vain kolmeen metriin vesirajasta.
Tuollaiset aurat perässä:

http://www.moroaratri.com/sito/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=34

Kyllähän tuollainen 25 tuumaa viilun leveyttä puolen metrin syvyydeltä käännettynä saattaa vähän ottaa vetotehoa.

Mikä tuollaisessa syväkynnössä muuten oikein on ideana? Kai ne tuollakin videolla tiesivät mitä ovat tekemässä...
No jos ei saa lukemastaan selvää, silloin pitää mennä niihin viljelijätilaisuuksiin, ainakin Lounais-Suomessa on 2 kertaa viikossa nyt jo ollut. Päivällä ja illalla, töistäkin ehtii. Meille viime viikolla selvästi sanottiin, että

Luetun ymmärtämisestä on pelkän tekstin pohjalta paha sanoa juuta taikka jaata, ja Lounais-Suomesta en tiedä enempää kuin että se ehkä on täältä katsoen etelään ja länteen, mutta meillä päin niissä viljelijätilaisuuksissa ei ihan noin selvästi sanottu mitään. Ja pullakahveilla pulla oli kuivaa ja kahvi laihaa.

Mutta jos pistolapion saa uppoamaan jankkosaveen, maa varmasti on hyvinkin kuohkeassa kunnossa. Öljyretikkaa ei silloin tarvita.


Lukekaa ihmeessä se peltomaan laatutesti -esittely antamastani linkistä, missä vaiheessa sitä Peltomaan Laatutestiä se itsearviointi tehdään. Ei tuossa hakuoppaassa vaadita lähettämään niitä testituloksia, vain se itsearviointi.


No sitähän minä juuri ihmettelin: mihin niitä itsearviointilomakkeita aiotaan käyttää?

Kyllähän minä sen verran sentään ymmärsin, että lomake ja kuoppa ovat eri asioita, eivätkä välttämättä liity toisiinsa. Senkin minä oivalsin, että lomakkeita täyttämällä ei opi samoja asioita kuin kuoppia kaivelemalla. Ja vielä senkin mitenkuten ymmärsin, että kuoppien kaivelulla oppimiaan asioita ei ole ihan pakko kirjata yhteenkään hallinnon lomakkeeseen.

Sitä minä vaan, että vaikka kaikki muut ovatkin vähän hitaita verrattuna nimim. SS:n säkenöivän älyn salamaa nopeampaan päättelyyn, voisiko kuitenkin olla niin, että päätös jättäytyä ympäristökorvauksen ulkopuolelle ei ole ihan kaikille tiloille ja isännille yhtä itsestäänselvä?

Oikeastaan ihan hyvä että tämä kuoppatesti vaatimus kirjattiin ylös sillä nämä nykyajan viljelijät tunnustelevat mieluummin pimppiä kuin isänmaata pelloillaan.

No eiköhän jokainen terve ja viriili mies (tai lepakko, ei nyt olla ahdasmielisiä) tuossa valintatilanteessa jätä sen pellolla möyrimisen myöhempään ajankohtaan. Ehtii sen kasvinviljelyn tehdä sillä välin kun emäntä lepää, se etu meillä sentään on karjatilallisiin verraten.

Se kyllä on totta, että tunnollinen ja järkevä isäntä selvittää viljelymaan kasvukunnon, eikä siihen oikein ole muuta keinoa kuin kuopan kaivaminen ja maan tutkiminen, mutta en minä silti haluaisi hallinnolle kertoa isänmaan tunnustelemisen tuloksista (sen enempää kuin sen toisen hipelöimisen yksityiskohdista), kun en tiedä mihin hallinto niitä tuloksia käyttää: käykö tässä niin, että hyviksi itsearvioiduilta pelloilta leikataan tukia seuraavalla sopimuskaudella? Vai niin, että huonoiksi itsearvioiduille pelloille läimäistään sanktioita ja pakotteita?



Kasvintuotanto / Vs: Kumina ja tuet?
: 27.01.15 - klo:19:35
Onko joku löytänyt tietoa, miten kuminan tuet ja tukiehdot muuttuvatkaan tänä vuonna?

Mitään lopullista tai tarkkaa ei tietenkään ole, mutta jotain sentään on löytynyt:

- Liima-ansat ilmeisesti poistuvat. Ainakaan niistä ei ole mitään mainintaa asetusluonnoksissa.

- Kuminalle ei voi valita puutarhakasvien toimenpiteistä orgaanisen katteen käyttöä tai vaihtoehtoista kasvinsuojelua. Se mainitaan luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi ympäristökorvaukseksi, 17 § 1. mom. (http://www.mmm.fi/attachments/mmm/lausuntopyynnot/kMZ8UP4SD/120115_asetusluonnos_VNA.pdf)

- Sen sijaan kumina mainitaan tuon asetusluonnoksen liitteessä 1 puutarhakasvien luettelossa, eli muut puutarhakasvien toimenpiteet on valittavissa kuminalle (eli ilmeisesti ravinteiden tasapainoinen käyttö tulee kuminalle puutarhakasvien korvauksella).

- Tasapainoinen käyttö tapahtuu siemenmausteet ja yrtit -taulukon mukaan, eli vähän niukemmalla typellä ja fosforilla kuin viljan vastaava.

- Kasvipeitteisyydestä maksetaan kuminalohkoille, se mainitaan erikseen luonnoksessa Maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi ympäristökorvauksesta, 18 §.  http://www.mmm.fi/attachments/mmm/lausuntopyynnot/k97Xa6BLB/120115_asetusluonnos_MMMa.pdf

- Kerääjäkasvi lopetettavalla kuminalohkolla olisi mahdollinen ja houkuttelevakin yhdistelmä, mutta siitä ei ole mitään mainintaa missään asetusluonnoksessa tai muussa materiaalissa.

- Sama koskee näitä lannan kanssa sottaamisia: ei mitään erityistä mainintaa kuminasta ja lannasta. Kuvittelisin mielessäni, että nämä toimenpiteet (kerääjäkasvi ja lantatoimenpiteet) voi valita lopetettavalle ja/tai perustettavalla kuminalle vaan ei kylvövuoden syksyllä tai (kolmivuotisen kuminakierron) ensimmäisenä satovuonna, mutta tätä ei siis sanota missään, se on vain minun arvaukseni asiasta.




Kaupungin vuokramaa... ;D

No niinpä tietysti. Arvasinhan minä että siihen on jokin ihan tol*****nen syy.

Sivuja: [1] 2 3 ... 7