Ei ihme, että kiinalaiset ovat niin ärhäköitä tuota Donut Labia vastaan ?

SAIC Motor to begin mass delivery of solid-state batteries in 2027

Näillä on juuri nuo speksit: "400 Wh/kg, a volumetric energy density above 820 Wh/L, and single-cell capacities greater than 75 Ah. Cells pass nail-penetration tests and sustained exposure in a 200°C thermal chamber without catching fire or exploding, and low-temperature capacity retention exceeds 90 per cent."

"Tailan New Energy" - yhtiö on tehnyt näitä ohutpinnoitusmateriaaleja, ilman elektrolyyttejä, ja ovat juuri saaneet rahoittajilta vähintään 50 miljoonan dollarin rahoituksen. Kiinalaiset kertovat avoimesti, että noiden tehokkaampien akkujen teollisen valmistuksen "kuolemanlaakso" on todellinen, vaikka teknologia tiedetään. Siksi heitä harmittanee, kun suomalaiset ovat menossa heistä ohi kuin Häkkinen Zontasta ja Schumista silloin  vuonna 2000.

Vai ovatko ?

Kiinalaisilla yrityksellä on näille "solid State " - akuille jo tuhansia patentteja, ja näyttävät tietävän asioista paljon. Koeautot ovat olleet jo muutaman vuoden ajan liikkeessä. Jotenkin suomalaiset - jos oikeasti ovat saamassa akkunsa toimimaan - saattavat mokata homman lähtemällä soitellen sotaan.

-SS-

Tieteilijät ovat tutkineet näitä donitsifirman lupauksia, ja ylimalkaisesti mainitut nanomateriaalit ja grafeenit ja hiilikuidut ovat ohjanneet monet etsiskelijät Korean tasavallan ( Etelä-Korea) valtionyliopistojen tukemiin tutkimuksiin, joissa luvattuja energiatiheyksiä on saatu aikaan ns. superkondensaattorien avulla. Eli nämä kondensaattorit ovat tavallaan kuitumuotoisia kondensaattoreita, ja varaussyklejä on käytännössä rajaton määrä ja varauskyky on suuri. Seloste on viime vuonna julkaistu, ks. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1359836825000691  /1/

Väitän, että tällä Lehtimäellä on tuotteistamisen taitoa varmasti, mutta kyseisen tutkimusjulkaisun kun lukee, ei tuollaisen valmistaminen ja kokeileminen ihan joka pertti perusinsinööriltä luonnistu. Olisikohan vaan käynyt rahatukon kanssa Soulin Yliopistossa ostoksilla ?

-SS-

/1/ Dongju Lee , Junghwan Kim et al. Nanocell-structured carbon nanotube composite fibers for ultrahigh energy and power density supercapacitors. Composites Part B: Engineering ; Volume 295, 15 April 2025 Republic of Korea

TR-Varaosat yhtiö oli se  joka nyt sitten liitettiin HCP Finlandiin, jossa on uusi ammattijohto puikoissa. Siinä varmaan jonkinlainen eläkepalkkio on vanhoille omistajille irronnut, ja työpaikkakin varaosamyynnissä säilyi.

-SS-

Jäspin tuubikattila on pieni, menee helposti konttiin. 250 kW kokoisia löytyy, mallien tehot  85 -  450 kW. Se on semmoinen 175 cm pitkä laatikko, poikkileikkaukseltaan 1 x 1 m neliö. Poltin on toisessa päässä, savutorvi toisessa päässä. Huoltoluukku sulkee koko poltinpäädyn, joten eteen pitää saada 1,2 m tilaa. Kokonaispituustarve lienee alle 4 m.  Mitäpä muuta siihen konttiin sitten tarvitaan. Shuntti sekä kiertopumppu kontin sivuseinään ja paisuntasäiliö perälle. Menee lyhimmässä mahdollisessa merikontissa, ja tilaakin jää.

Tehtaalla on 185 kW malli kaksiliekkipolttimella, Palokammio on veden ympäröimä, palokaasut kimpoavat kammion päästä takaisin ulkoreunoja myöten ja ajautuvat tuubikehään, jotka vievät savun perälle, josta ne kerätään savutorveen. Tuubeissa on pyörteilyä lisäävät propellitangot, meidän kattila ollut kovassa käytössä vuodesta 2005, öljyä poltettu ehkä 900 000 litraa. Paneelissa on valmiiksi termostaatit 1 ja 2 -tehoille, ylilämpötermostaatti, pakokaasun ja veden lämpömittarit ja painemittari. Erittäin yksinkertainen rakenne, joka polttaa puhtaasti, ainoat viat ovat olleet yksi termostaatti ja Oilonin imuilman säätöpellin moottori.

En myy noita, mutta on kokemusta. Ohjekirja löytyy https://jaspi.fi/wp-content/uploads/2016/08/Jaspi_TUUBIKATTILA_kayttoohje_0211.pdf


-SS-

Europositronin nanoteknologia varmaankin on saanut uutta potkua nyt. Silloinkin kerättiin suomalaisilta yli miljoona euroa tuotekehitykseen. Onkohan tuo keksintö siirtynyt uusille yrittäjille, toimivaa näytekappaletta ei ole ollut kummallakaan, Donut Labin sähköakku lienee alun perin ollut Nordic Nano Groupin keksintö, vaikka donitsin keksijä kieltääkin asian. Tässä Nano Group  firmassa sentään on ainakin yksi intialais-suomalainen tekniikan tohtori jopa. Donut Lab osti kesällä osan Nordic Nano Groupista, siitä asian voisi päätellä, että teknologiaa ollaan siirtämässä, ei välttämättä keksimässä uutta. Saksasta kyseinen lupaava nanomateriaali näyttäisi olevan peräisin.

Imatralle jo tuli näiden nanoakkujen akkutehdas, sai lähes kolme miljoonaa ELY-keskukselta, tehdas piti saattaa alkuun syyskuussa  2025, mutta lehtitietojen mukaan joku oli käynyt paikalla, ja edelleen halli on yhtä tyhjä kuin vuonna 2024, tyhjentymisensä jälkeen.

Donut Labsin yhteistyö Verge-moottoripyörätehtaassa (jossa nähtävästi on samoja omistajia kuin Donut Labsissa) on vähintään kuoriltaan näkynyt messuilla ja esimerkiksi Tekniikan Maailman koeajossa, mutta lähinnä Youtube-vaikuttajilla koeajettu kiinalainen(?) protosarja oli varustettu normaaleilla kiinalaisilla litiumioniakuilla. Liikevaihdosta päätellen Verge-moottoripyöriä lienee netissä ennakkomyyty lähinnä muutamia.

Toivotaan kaikkea hyvää, mutta voi tulla aikanaan paljon keskustellun Vitukirveen kohtalo vastaan, kun markkinointi on muutaman paikallisen kyläjulkkiksen vastuulla, mikseivät myyneet suoraan vaikka Samsungille tai esimerkiksi Teslalle sitä juttua. Satoja miljoonia olisi voinut tulla niinkin. Tämän akkukeksinnön markkinoijalla on ennestään kokemusta keksinnön myymisestä, möi ohjelmistosovelluksensa (AppGyver) SAP-konsernille, kymmenen miljoonan suuruusluokalla, ainakin verotietojen mukaan.

Voi siis olla oikea keksintö, mutta aika sitten kertoo, miten toimii. Onhan tällä Lehtimäellä semmoinenkin yritys kuin Cova Power, jossa väitetysti on jo käytetty kyseistä akkukeksintöä, perustuu siis kuorma-autoijhn perävaunun sähköistämiseen, tavallaan apuvedoksi ?

-SS-

Mukava kuulla jotain kriittistäkin tästä uudesta superlajikkeesta. Minulla oli samanlaiset fiilikset Avenuesta, että kuivassa yllättävän versomisherkkä.

Siis Jackya ei pidä tuomita versoutumisesta, keväällä kevytmuokatussa tuota ilmiötä esiintyy, Jackyssa paljon vähemmän kuin Mattyssa kuitenkin: Matty oli puitava pitkään sänkeen, kun versoruoho alkoi tukkia terää. Sitten kun kuukausi puinnista tultiin kynnölle, oli Mattyn sänki tällaista:


Kuva: Mattyn toinen sato lokakuussa 2025.

-SS-

Luken tunnuslukutaulukossa naudanlihan kannattavuuskerroin oli 2023 - 2025   0,49 ; 0,81 ja 0,95. Olisko tuossa viitettä paremmasta ajasta ?
Esimerkiksi viljaviljelyssä kannattavuuskertoimet ovat olleet alhaisemmat,  0,29 ; 0,40  ja 0,32  Luken taulukossa on varmaan joku virhe, viljanviljelyn kannattavuuskertoimissa oli miinusmerkkejä, eikös ne vaan oteta sitä edestä pois. Silti vähäisempi lukuarvo kuin monella muulla tuotannonalalla. https://taloustohtori.luke.fi/maa_ja_puutarhatalous/aikasarja/kannattavuuskerroin-tuotantosuunnittain/

Tai jotain.

-SS-

Tuossa aikaisemmin SS kirjoitti, että muualla Euroopassa ruis on rehuvilja. Mille elukoille ne siellä ruista syöttävät?

Ruis on USA:ssa/Kanadassa vihantaviljana käytetty, talven katekasvi silppuroidaan kevätkesällä appeeksi ja sitten soybeanit kesäkuussa sänkeen.  Sianrehuun voidaan laskea ainakin 10 % hybridiruista. Hybridiruis kun vehnämäisenä ei ole niin perinteisen rukiin mausteista eikä sekoita possun vatsaa kai.

-SS-

Löytyykö jostain taulukko mistä näkee kylvetyt ruis hehtaarit ja rukiin viljelijöiden lukumäärä molemmilta mainituilta ajanjaksoilta?

Löytyy, mutta se ei tässä ole ollenkaan tärkeää. Tärkeintä on, miten satovaihtelun suhteellinen suuruusluokka koko Suomen sadossa on tuplaantunut, jos siis ajatellaan säännöllistä 70000 - 100000 tonnin vuotuista tarvetta, niin vähäiselläkin määrällä hybridiruista huippuvuonna tuotanto pomppaa 200000 tonniin ja vaikeampana vuotena jäävät ne pikkutilat tarjoamaan sitä 30000 tonniansa, ehkä joka viides vuosi. Ja myllyjen tuontitoimi on tietenkin härski ja pikainen, kun Erkki Eturivi ei onnistunutkaan...

Sitten kun kenttäkelpoisten lajikkeiden viljely lopullisesti loppuu, satovaihtelu voi olla 170000 tonnia ja 0 tonnia !

-SS-

Tuossa taulukossa lienee myös luomut mukana? Luomussa kolme tonnia hehtaarilta taitaa olla hyvä sato kun tavanomaisessa hyvä alkaa vitosella. Selittää aika paljon vaihteluvälin muutosta 2000-luvulle tultaessa.

Meillä viljeltiin ruista siemeneksi 2000 -luvun alkuvuosina. Silloiset populaatiolajikkeet (Reetta esim.) teki suhteellisen vähällä vaivalla aika tasaisesti viiden tonnin sadon, eikä torajyvistä ollut tietoakaan. Tuohon perustan ajatuksen siitä, että rukiin viljelyssä populaatiolajikkeet ovat edelleen varteenotettava vaihtoehto.

Käytännössä esim. 5 t/ha x 200 € sadosta, normiviljan tuet, lisäksi kasvipeitteisyyspalkkio. Strategiana se, että syksyllä pidetään kulut kurissa ja satovuonna toimitaan järkevästi tilanteen mukaan. Vertailua voi tehdä syysvehnään (talvehtimis-, hinta- ja laaturiski) sekä kevätviljoihin. Hinta tietysti ratkaisee: myykö satonsa riskillä etukäteen vai jättäytyy syysmarkkinoiden armoille?   

Tuo keskihajonta siis on vuotuisen kokonaissadon vaihtelun ilmiasu, jossa populaatiorukiin sato - myös luomu - on vähäisemmässä asemassa. Väitän, että 2000-luvulla nimenomaan silloin tällöin  - ei joka vuonna siis - muotiin tulleiden hybridien valtaisa sadontuottopotentiaali ryöpsäyttää ruista yksittäisinä vuosina markkinoille vaikkapa tuplat johonkin toiseen vuoteen verrattuna, ja taas sitten hybridien jäädessä jonkin syksyn tai talven pikkuasian takia peränpitäjiksi, populaatioruis tuottaa edelleen sen saman kuin ennenkin: luomurukiin satotaso nimenomaan on tasainen, koska sellainen luomussa käytetty laajaperäinen rukiintuotanto antaa suunnilleen samanlaisen sadon vuodenkulusta  riippumatta, kun taas tehokas keinolannoitus tuo lakoriskin ja sieltä kautta lisäriskiä, vaikkakin lisäsatoakin.

Olisi hienoa olettaa hintana säännönmukaisesti +200 €/tn, mutta ei ole vielä viittä vuotta siitä kun ruista sai tuputtaa, ja hinta oli viisikymppiä syysvehnän alapuolella, jopa vähemmän kuin rehuohralla ! Yksittäinen viljaliike tarjosi jossakin vaiheessa ruissopimusta, jossa sai takuuhinnan +20 € vehnän markkinahintaan verrattuna. Se 20 euroa ei riitä kompensaatioksi sakoluku- ja torajyväriskistä eikä syksyn kahukärpäsvahdista, joita kärväsiä rukiin punertava itu elokuun lopusta syyskuun puoliväliin oikein houkuttelee. Syksyksi 2026 leipävehnän hintaero rukiiseen näyttääkin jäävän alle 20 euron....

Survivor bias ja piilossa olevat muuttujat selittävät hybridirukiiden satokisakymppitonnareita "sadan kilon typpilannoituksella" . Matemaattisesti kymppitonnarin jyväsadossa voi olla minimissään 1,5% typpeä (vaihteluväli 1,5 - 2,2 %) ja juurissa + oljissa 0,5% typpeä. Eli 10 tonnia jyviä, typpeä 150 kg, olkia ja juuria viisi tonnia, 25 kg typpeä. Eli minimissään 175 kg typpeä. Ei siis millään sadalla kilolla savimaalla, ohran perään kylvämällä saada aikaiseksi sitä kymppitonnaria, vaan mullan orgaanista typpeä irtauttamalla  ja runsaalla orgaanisella esilannoituksella voi homma onnistua. Jeah, alueella, jolla ohrastakin tulee se kasitonnari...Mullattomalla viljakasvitilalla vaaditaan koko vuosi typenkeräämistä, ehkä bioreaktoriin säilöön, ja sitten vielä se 150 kg keväällä keinotyppilannoitetta, perunalientä ja muuta mallasuutetta. Märkä rannikon syksy kyllä vie maahan kynnettyjen apiloiden typet mennessään.

Toki hybridin kymppitonnari antaisi sadanviidenkympin hinnallakin puolitoista tonnia bruttoa, siitä pois kallis siemen, kolme pyretroidia, mangaanit, hivenet, syksyn  tautiaine, satanen Sluxxeihin, puolimetriset kuraurat pellossa ruiskutraktorin jäljissä,  ja syksyn ja seuraavan kevään roima lannoitus kymppitonnarin mukaan (jos ei miljoonaa kiloa karjanlantaa alla) , samalla tautiaineet parit korrensäätelyt, niin vaikkapa viistonnari saatuna hybridistä ei olisikaan enää juhlimisen aihe, kun samalla varmasti  on aivan mustapilküllista se sato. Sitten viljelijät kisaavat, kuka ehtii saada seuraavan sopimuksen jo kesällä ennen kylvöä, hybridisiemenen saanti silloin on varmistettava jopa aikaisemmin, ja jos kylvösäät ovat hyvät, kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät laittamaan kymppitonnarit itämään, tiedetään siis jo, että seuraavana kesänä ei enää sopimuksia tehdäkään, kun kaikki varastot ovat ylivuotista täynnä. Ja se narun veto siis jatkuu vuoden kahden välein, ja vain vaikeat talvehtimistalvet - jotka vaivaavat hybridejä edelleen -  mahdollistavat talousviljelijälle markkinoita populaatiorukiilleen. Jos hybridiruis onnistuu hyvin, onnistuu myös satoisa syysvehnä, paljon vähäisemmällä torajyvä- ja toksiiniriskillä.  Ja valkuaisen saa vehnässä nousemaan melko yksinkertaisilla keinoilla, jos vilja jo kasvaa kesällä hyvin. Mielelläni ajelen polvenkorkuisessa Ceylonissa vaikka viisi kertaa lannoitteita ja typpiruiskutuksia, ei ole mitenkään tarkkaavaisuutta vaativaa hommaa.

Vaikka vehnästä olisikin vakava ylituotanto, vehnällä silti on maailmanmarkkina, joka määrittelee rukiin markkinahintaa myös.

Hoitakoon opportunistinen hybridiruistalous hitaasti näivettyvän kotimaisen leipäruismarkkinan vaikeinakin vuosina, en enää ole kiinnostunut sisäsiitosdopingista. TOS-siementä viljelen vanhasta lajikkeesta, ja talvipeitekasvina ja riistapeltokasvina käytän, niin kuin muutkin suurissa viljantuottajamaissa.

-SS-

....Muuten tuo etukuormaajien  kiinnitysstandardien kirjavuus on älytön.

Eurokiinnike on heikoksi väitetty, mutta olen kuullut, että alkaa olla lähes puolet uusista maatilakuormaajista eurokiinnikkeellä varustettuja. Meillä on semmoinen vanha teollisuusetuetukuormaaja, jossa ei ole mitään kiinnikettä, tappien irrotus ja asennus alkoi tuntua turhan työläältä, teetin Hyväkoneella mittojen mukaan eurokiinnikkeen, ja sieltä hankitut työlaitteet ovat nyt myös eurokiinnikkeellä. Vaikka se kiinnitysrunko onkin vain käsikahvalla lukittava, silti on paljon entistä helpompi koukkia mukaan kauhaa ja trukkipiikkejä tai suursäkkinostinta.

Sen verran mittasin vikaan että kauhan kallistuskulma jäi liian pieneksi yläasennosta tyhjennettäessä. Kun toinen kauhasylinteri oli taipunut ja toisessa oli vuoto ja se päätymutteri oli joskus hitsattu kiinni, ostin Kuisman hydrauliikkaliikkeestä 10 cm pitemmät kauhasylinterit. Nyt tyhjenee, ja silti koukistus toimii hyvin.

-SS-

Sen verran voisi sanoa, että nykyteknologia ja lajikkeisto lisää vaihtelua ja riskien toteutumista: Otetaan esimerkiksi vaikka rukiinviljelyn kokonaissato kahtena eri neljännesvuosisadan jaksolla:

1950 - 1975.  Keskimääräinen kokonaissato 140 000 tonnia. Keskihajonta 22 %
2000 - 2015. Keskimäärinen kokonaissato  73 700 tonnia. Keskihajonta 42 % !!

Rukiin satovarmuus siis on heikentynyt eikä parantunut. Lisäksi suuret vaihtelut aiheuttavat hintaan epävakautta.

Just saying.

-SS-

Et sitten Rakkine saanut aikaiseksi kysyjälle mitään tietoa kesän valmistelusta ruista varten. Minä ainakin annoin rehellisen mielipiteeni, että pitää panostaa siihen kasitonnarihybridiin, jolloin edellisen kesän kesanto on parempi kuin nurmi, koska etanat ovat saaneet hyvästi paljaaksi isot alat harvaa orasta, näkyi se jo ruiskisassakin, jossa liian moni tosissaan kisaan ryhtynyt joutui jättämään leikin kesken. Kisatuloksissa on liian selvästi näkyvissä niin sanottu selviytymisharha,

Ruis on marginaalisempi kasvi kuin sokerijuurikas tai kumina ! Hyvät niille proruissiviljelijöille, VIP-sopimustensa kanssa, torajyvät ei haittaa, ei T2 toksiinit, ja vähin äänin mylly tuo Puolasta rehuruista mukaan ruisleivän saamiseksi ruisleiväksi eikä vehnäleiväksi. Hybridiruiskulttuuri ei ole kenttäkelpoinen. Ruis loppuu saman tien, kun siemenvarastot eivät riitä kuin ehkä yhden syksyn satoon kun rajat menevät kiinni.

Satotason ja samalla hintatason heilahtelu on nykyään liiallista, jotta ruista voisi ottaa vakavasti normaalina talousviljelynä. Toki rock'roll viljelijä hyppää silloin tällöin sokerijuurikkaiden, kuminoiden ja härkäpapujen ja rapsien jälkeen ruiskelkkaan ja poistuu kymppitonnarinsa jälkeen vähin äänin takavasemmalle, kun taas rukiin kanssa säännöllistä kiertoa yrittäville tulee sinä vuonna  keskisormi vastaan.

2000-luvulla rukiin kokonaissato jäi reilusti alle kulutuksen vuosina 2005,2009, 2013 ja 2018, eikä 2022 mikään huippuvuosi ollut. Niinäkin vuosina meiltä lähti ihan samanlainen Riihiruis-kuorma kuin ennenkin. Vuosina 1920 - 1974 ei Suomessa jääty koskaan alle 100 000 tonnin, ja vuoteen 1940 mennessä ei ollut alitettu 200 000 tonnia yhtenäkään vuonna ! Että Rakkine voisi harkita uudelleen tuota "ammattitaito" - väitettään. Kyse tuossa kymppitonnarihybridissä on oikeastaan aivan eri kasvista kuin rukiista. Torajyvän pahkojen enimmäismäärä aleni 0.02 prosenttiin, eikä ole pitkän aikaa kun useimmissa hybridikuormissa teki tiukkaa 0,1 prosenttiakin. Sitten lisäkuormaksi torajyvän tuottamien toksiinien eli ergotalkaloidien sallittu enimmäismäärä rukiista valmistetuissa myllytuotteissa tiukentuu 500 mikrogrammasta 250 mikrogrammaan kilossa 1.7.2028. Katsotaan, kuinka suu silloin pannaan. Ei auta värilajittelut ei.

Ruis on vähäarvoinen rehuvilja ja peitekasvi muualla maailmassa, toki nämä osaajat saavat sopimusvakuutukset, että mylly ottaa riskitkin itselleen. Mutta ulkomaanmarkkinoita ei ole.

-SS-

Mikä mahtaisi olla kannattavin alusta, jos ensi syksynä meinaisi vähän ruista laittaa? VLN, viherkesanto, aikainen ohra tai herne?

Kannattavin ? 8000 kg/ha satotaso on minimi, jotta voi sen neljä tonnia käyttää torajyvien värilajitteluun, toksiinitesteihin, rahtaamisiin ja lajittelurejektiin.  Että tosissaan on lähdettävä proruis-kasvuohjelmaviljelyyn ja varattava ainakin reilu annos lannoitetta, hivenaineet mangaanit, kaksi annosta pyretriiniä kahukärpäsille ja ainakin kaksi annosta Sluxxia, jos siis elokuun helteillä rupeaa sitä ruista kohkaamaan. Näinä vuosina kun on tapan ollut parikin kuukautta olla ihan kesäiset olosuhteet vielä.

Populaatioruis vai hybridi ? Populaatiorukiin voi näinä lämpiminä syksyinä kylvää syyskuulla, kuin syysvehnän, mikä tahansa esikasvi käy hyvin. Aikainen kylvö tuo vain ongelmia ja kovan ruiskutustarpeen.  Herne kyllä parantaa kasvua.  Hybridirukiille paras ehkä aikainen ohra, Vertti/Lene tai vastaava, ja kunnon kyntö ja hienojakoinen mullos. Viherkesantoon tai VLN , vaikka kuinka hyvin kyntäisi, etanat ovat paljon enempi riesana.  Eli Sluxxia kuluu. Itse en enää ikinä laita elokuulla mitään syyskasvia heinän perästä, etanat ovat yllättävän vikkeliä ryntäämään ituja kalvamaan. Avokesanto  olisi paras ratkaisu. Samalla avokesanto vapauttaa rukiille ravinteita maaperästä.

-SS-

Kolmipistenostolaitteen mittojen yhteensopivuudesta lienee tarpeetonta huolehtia: tämmöisellä museotilalla puolet laitteista on vielä CAT1 - mitoituksella, vaikka traktoreissa on jo pitkään ollut 28 mm vetovarren pallon reiät ja 25.5 mm työntövarren pallon reikä. Leukussa oli 1970-luvun lopulla semmoinen kaksiosainen työntövarrentappi, paksumpi tyvestä ja ohut toisesta päästä, ja mukana tuli holkki tiivistämään sen sokkapään löysä reikä - jollei työkoneessa ollut pientä reikää valmiiksi. Vetovarsien tapit ovat näissä vanhoissa työkoneissa useimmiten 22 mm paksut, työntövarren haarukassa saattaa olla kahdet reiät, 19 mm ja 25,5 mm reiät. Kevyessä työssä jotakin sirkkelisahaa voi kantaa pienillä tapeilla isoissa pallorei'issä, mutta meillä ainakin on niitä 28 mm ulkoläpimitan ja 22,4 mm sisäläpimitan holkkeja, jotka tiivistävät isomman CAT2 vetovarren lonksumattomaksi koneen tappiin. Esimerkiksi Muko-kultivaattori, Eho -ruisku, Japa sirkkelipilkkoja, Sampo äes, Juko rivilannoitin,  ym. Jos työkoneessa on semmoiset kaksi lätkää vierekkäin, joissa on 28 mm reiät, tarvitaan CAT1 nostolaitteelle semmoinen ohuempi tappi, jossa sitten on holkit kahden puolen vetovarren palloniveltä.

Sillä japanin ihmeellä ei saa 22 mm tappia poikki (780 kg nostaakin vain) eikä muutenkaan kokoluokkansa työkoneita rikki. Voi olla, että Valtra musertaa semmoiset työlaitteet. Että yhteiskäytössä on oltava varovainen, eikös se Valtra ole enemmän kuin tuplasti isompi kuin se Solis.

-SS-