Tuo lajikevalikoima on tietyllä tavalla pyrkimys parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen eri olosuhteissa: Lajikkeen käyttö happamuuden mukaan, aikainen pohjoisrinteelle ja metsäkainaloon, myöhäisempi etelärinteeseen ja aikaiseen kylvöön, lujakortinen multamaalle, pitkäkortinen savimaalle, ja niin edes päin.
Koko alan laitto samalle lajikkeelle on tietenkin tavoitteena, mutta tämä löytämisvaihe vaatii kaistaviljelyä tai ainakin eri palstoille jakamista. Uusien lajikkeiden testaaminen 450 euron tonnihintaisella sertisiemenellä koko alalle on melko kallista, ja lisää kustannuksia vähintään saman verran kuin lannoitteen 150 euron suuruinen tonnihinnan nousu ?
Siksi uusia lajikkeita tulee testatuksi vanhan lajikkeen viljelyn ohella. Kahtena edellisenä vuotena erilaiset ohralajikkeet eivät ole paljon laadultaan vaihdelleet, satotasoltaan ja lakoisuudeltaan kyllä. Onneksi on vaihtoehtoja erilaisiin olosuhteisiin. Kauralla satovaihtelut olivat suuret, vaikka koko kuorma kelpasi rehuksi hyvin, kahden lajikkeen viljelyyn oli syynä, että jo varastossa ollutta peitattua Mattya ei ollut tarvittavaan alaan riittävästi, ja kauppiaalta sai täydennykseksi Jackya, onneksi. Jacky oli ehdottomasti voimallisempi kuin Matty, joka tuntui ottavan itseensä jokaisesta vähänkin epämukavasta säävaiheesta kesän aikana. Kumpikin lajike oli mm. Raision lajikelistassa, eikä etukäteen antanut aihetta laadun osalta huoleen.
Voi olla, että vielä joskus kauraa tulee viljelyyn, esimerkiksi ohra-syysvehnä-viherkesanto-syyskyntö - kierron jälkeen. Kauran laaturiski käyttöön kelpaamattomaksi on tällä hetkellä viljakasveista toiseksi suurin, ruis on ehdoton ykkönen tässä. Satuin puheisiin erään rukiiseen erikoistuneen viljelijän kanssa, muussa yhteydessä, sen jälkeen menikin pari tuntia mielipiteitä vaihdellessa, meikäläisen harrastelijan kokemukset olivat aivan samat, ja värilajittelun vaivalloisuus ja kustannukset, mm. värilajittelurejektin suuruuden puraisu koettiin samalla tavalla; pahimmillaan kuustonnarista tulee nelitonnari, ja siitä kahdesta roskikseen menevästä tonnista lisäksi maksetaan rukiin nimellishinta lajittelukuluina pois omasta lompakosta ! Uusimmat laatuvaatimukset parin tulevan vuoden sisään ergot-alkaloidien rajojen kiristyessä muutamaan kymmeneen mikrogrammaan, niitä toksiineja varmasti näkyy hybrideissä, vaikka yhtään mustaa pilkkua ei näkyisi, koska se alkaloidi on pölyssä, joka on tarttunut aikaisemmassa vaiheessa, esimerkiksi puimurissa tai kärryssä. Torajyvät pitäisi poistaa jo puidessa, ennen kuin ne pääsevät puimuriin sisään !
Varmasti syntyy eräänlainen alakulttuuri, jossa mylly järjestää jonkinlaisen pesuteknologian, johon sitten proruis-sisäpiiri hakeutuu avaintoimittajaksi kuin johonkin salaiseen lahkoon konsanaan. Puolalainen rehuruis on tietysti hyvää ruisjauhon jatkamiseen, eli kyllä me ruisleipää saadaan jatkossakin.
-SS-