Tuossa aikaisemmin SS kirjoitti, että muualla Euroopassa ruis on rehuvilja. Mille elukoille ne siellä ruista syöttävät?

Ruis on USA:ssa/Kanadassa vihantaviljana käytetty, talven katekasvi silppuroidaan kevätkesällä appeeksi ja sitten soybeanit kesäkuussa sänkeen.  Sianrehuun voidaan laskea ainakin 10 % hybridiruista. Hybridiruis kun vehnämäisenä ei ole niin perinteisen rukiin mausteista eikä sekoita possun vatsaa kai.

-SS-

Löytyykö jostain taulukko mistä näkee kylvetyt ruis hehtaarit ja rukiin viljelijöiden lukumäärä molemmilta mainituilta ajanjaksoilta?

Löytyy, mutta se ei tässä ole ollenkaan tärkeää. Tärkeintä on, miten satovaihtelun suhteellinen suuruusluokka koko Suomen sadossa on tuplaantunut, jos siis ajatellaan säännöllistä 70000 - 100000 tonnin vuotuista tarvetta, niin vähäiselläkin määrällä hybridiruista huippuvuonna tuotanto pomppaa 200000 tonniin ja vaikeampana vuotena jäävät ne pikkutilat tarjoamaan sitä 30000 tonniansa, ehkä joka viides vuosi. Ja myllyjen tuontitoimi on tietenkin härski ja pikainen, kun Erkki Eturivi ei onnistunutkaan...

Sitten kun kenttäkelpoisten lajikkeiden viljely lopullisesti loppuu, satovaihtelu voi olla 170000 tonnia ja 0 tonnia !

-SS-

Tuossa taulukossa lienee myös luomut mukana? Luomussa kolme tonnia hehtaarilta taitaa olla hyvä sato kun tavanomaisessa hyvä alkaa vitosella. Selittää aika paljon vaihteluvälin muutosta 2000-luvulle tultaessa.

Meillä viljeltiin ruista siemeneksi 2000 -luvun alkuvuosina. Silloiset populaatiolajikkeet (Reetta esim.) teki suhteellisen vähällä vaivalla aika tasaisesti viiden tonnin sadon, eikä torajyvistä ollut tietoakaan. Tuohon perustan ajatuksen siitä, että rukiin viljelyssä populaatiolajikkeet ovat edelleen varteenotettava vaihtoehto.

Käytännössä esim. 5 t/ha x 200 € sadosta, normiviljan tuet, lisäksi kasvipeitteisyyspalkkio. Strategiana se, että syksyllä pidetään kulut kurissa ja satovuonna toimitaan järkevästi tilanteen mukaan. Vertailua voi tehdä syysvehnään (talvehtimis-, hinta- ja laaturiski) sekä kevätviljoihin. Hinta tietysti ratkaisee: myykö satonsa riskillä etukäteen vai jättäytyy syysmarkkinoiden armoille?   

Tuo keskihajonta siis on vuotuisen kokonaissadon vaihtelun ilmiasu, jossa populaatiorukiin sato - myös luomu - on vähäisemmässä asemassa. Väitän, että 2000-luvulla nimenomaan silloin tällöin  - ei joka vuonna siis - muotiin tulleiden hybridien valtaisa sadontuottopotentiaali ryöpsäyttää ruista yksittäisinä vuosina markkinoille vaikkapa tuplat johonkin toiseen vuoteen verrattuna, ja taas sitten hybridien jäädessä jonkin syksyn tai talven pikkuasian takia peränpitäjiksi, populaatioruis tuottaa edelleen sen saman kuin ennenkin: luomurukiin satotaso nimenomaan on tasainen, koska sellainen luomussa käytetty laajaperäinen rukiintuotanto antaa suunnilleen samanlaisen sadon vuodenkulusta  riippumatta, kun taas tehokas keinolannoitus tuo lakoriskin ja sieltä kautta lisäriskiä, vaikkakin lisäsatoakin.

Olisi hienoa olettaa hintana säännönmukaisesti +200 €/tn, mutta ei ole vielä viittä vuotta siitä kun ruista sai tuputtaa, ja hinta oli viisikymppiä syysvehnän alapuolella, jopa vähemmän kuin rehuohralla ! Yksittäinen viljaliike tarjosi jossakin vaiheessa ruissopimusta, jossa sai takuuhinnan +20 € vehnän markkinahintaan verrattuna. Se 20 euroa ei riitä kompensaatioksi sakoluku- ja torajyväriskistä eikä syksyn kahukärpäsvahdista, joita kärväsiä rukiin punertava itu elokuun lopusta syyskuun puoliväliin oikein houkuttelee. Syksyksi 2026 leipävehnän hintaero rukiiseen näyttääkin jäävän alle 20 euron....

Survivor bias ja piilossa olevat muuttujat selittävät hybridirukiiden satokisakymppitonnareita "sadan kilon typpilannoituksella" . Matemaattisesti kymppitonnarin jyväsadossa voi olla minimissään 1,5% typpeä (vaihteluväli 1,5 - 2,2 %) ja juurissa + oljissa 0,5% typpeä. Eli 10 tonnia jyviä, typpeä 150 kg, olkia ja juuria viisi tonnia, 25 kg typpeä. Eli minimissään 175 kg typpeä. Ei siis millään sadalla kilolla savimaalla, ohran perään kylvämällä saada aikaiseksi sitä kymppitonnaria, vaan mullan orgaanista typpeä irtauttamalla  ja runsaalla orgaanisella esilannoituksella voi homma onnistua. Jeah, alueella, jolla ohrastakin tulee se kasitonnari...Mullattomalla viljakasvitilalla vaaditaan koko vuosi typenkeräämistä, ehkä bioreaktoriin säilöön, ja sitten vielä se 150 kg keväällä keinotyppilannoitetta, perunalientä ja muuta mallasuutetta. Märkä rannikon syksy kyllä vie maahan kynnettyjen apiloiden typet mennessään.

Toki hybridin kymppitonnari antaisi sadanviidenkympin hinnallakin puolitoista tonnia bruttoa, siitä pois kallis siemen, kolme pyretroidia, mangaanit, hivenet, syksyn  tautiaine, satanen Sluxxeihin, puolimetriset kuraurat pellossa ruiskutraktorin jäljissä,  ja syksyn ja seuraavan kevään roima lannoitus kymppitonnarin mukaan (jos ei miljoonaa kiloa karjanlantaa alla) , samalla tautiaineet parit korrensäätelyt, niin vaikkapa viistonnari saatuna hybridistä ei olisikaan enää juhlimisen aihe, kun samalla varmasti  on aivan mustapilküllista se sato. Sitten viljelijät kisaavat, kuka ehtii saada seuraavan sopimuksen jo kesällä ennen kylvöä, hybridisiemenen saanti silloin on varmistettava jopa aikaisemmin, ja jos kylvösäät ovat hyvät, kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät laittamaan kymppitonnarit itämään, tiedetään siis jo, että seuraavana kesänä ei enää sopimuksia tehdäkään, kun kaikki varastot ovat ylivuotista täynnä. Ja se narun veto siis jatkuu vuoden kahden välein, ja vain vaikeat talvehtimistalvet - jotka vaivaavat hybridejä edelleen -  mahdollistavat talousviljelijälle markkinoita populaatiorukiilleen. Jos hybridiruis onnistuu hyvin, onnistuu myös satoisa syysvehnä, paljon vähäisemmällä torajyvä- ja toksiiniriskillä.  Ja valkuaisen saa vehnässä nousemaan melko yksinkertaisilla keinoilla, jos vilja jo kasvaa kesällä hyvin. Mielelläni ajelen polvenkorkuisessa Ceylonissa vaikka viisi kertaa lannoitteita ja typpiruiskutuksia, ei ole mitenkään tarkkaavaisuutta vaativaa hommaa.

Vaikka vehnästä olisikin vakava ylituotanto, vehnällä silti on maailmanmarkkina, joka määrittelee rukiin markkinahintaa myös.

Hoitakoon opportunistinen hybridiruistalous hitaasti näivettyvän kotimaisen leipäruismarkkinan vaikeinakin vuosina, en enää ole kiinnostunut sisäsiitosdopingista. TOS-siementä viljelen vanhasta lajikkeesta, ja talvipeitekasvina ja riistapeltokasvina käytän, niin kuin muutkin suurissa viljantuottajamaissa.

-SS-

....Muuten tuo etukuormaajien  kiinnitysstandardien kirjavuus on älytön.

Eurokiinnike on heikoksi väitetty, mutta olen kuullut, että alkaa olla lähes puolet uusista maatilakuormaajista eurokiinnikkeellä varustettuja. Meillä on semmoinen vanha teollisuusetuetukuormaaja, jossa ei ole mitään kiinnikettä, tappien irrotus ja asennus alkoi tuntua turhan työläältä, teetin Hyväkoneella mittojen mukaan eurokiinnikkeen, ja sieltä hankitut työlaitteet ovat nyt myös eurokiinnikkeellä. Vaikka se kiinnitysrunko onkin vain käsikahvalla lukittava, silti on paljon entistä helpompi koukkia mukaan kauhaa ja trukkipiikkejä tai suursäkkinostinta.

Sen verran mittasin vikaan että kauhan kallistuskulma jäi liian pieneksi yläasennosta tyhjennettäessä. Kun toinen kauhasylinteri oli taipunut ja toisessa oli vuoto ja se päätymutteri oli joskus hitsattu kiinni, ostin Kuisman hydrauliikkaliikkeestä 10 cm pitemmät kauhasylinterit. Nyt tyhjenee, ja silti koukistus toimii hyvin.

-SS-

Sen verran voisi sanoa, että nykyteknologia ja lajikkeisto lisää vaihtelua ja riskien toteutumista: Otetaan esimerkiksi vaikka rukiinviljelyn kokonaissato kahtena eri neljännesvuosisadan jaksolla:

1950 - 1975.  Keskimääräinen kokonaissato 140 000 tonnia. Keskihajonta 22 %
2000 - 2015. Keskimäärinen kokonaissato  73 700 tonnia. Keskihajonta 42 % !!

Rukiin satovarmuus siis on heikentynyt eikä parantunut. Lisäksi suuret vaihtelut aiheuttavat hintaan epävakautta.

Just saying.

-SS-

Et sitten Rakkine saanut aikaiseksi kysyjälle mitään tietoa kesän valmistelusta ruista varten. Minä ainakin annoin rehellisen mielipiteeni, että pitää panostaa siihen kasitonnarihybridiin, jolloin edellisen kesän kesanto on parempi kuin nurmi, koska etanat ovat saaneet hyvästi paljaaksi isot alat harvaa orasta, näkyi se jo ruiskisassakin, jossa liian moni tosissaan kisaan ryhtynyt joutui jättämään leikin kesken. Kisatuloksissa on liian selvästi näkyvissä niin sanottu selviytymisharha,

Ruis on marginaalisempi kasvi kuin sokerijuurikas tai kumina ! Hyvät niille proruissiviljelijöille, VIP-sopimustensa kanssa, torajyvät ei haittaa, ei T2 toksiinit, ja vähin äänin mylly tuo Puolasta rehuruista mukaan ruisleivän saamiseksi ruisleiväksi eikä vehnäleiväksi. Hybridiruiskulttuuri ei ole kenttäkelpoinen. Ruis loppuu saman tien, kun siemenvarastot eivät riitä kuin ehkä yhden syksyn satoon kun rajat menevät kiinni.

Satotason ja samalla hintatason heilahtelu on nykyään liiallista, jotta ruista voisi ottaa vakavasti normaalina talousviljelynä. Toki rock'roll viljelijä hyppää silloin tällöin sokerijuurikkaiden, kuminoiden ja härkäpapujen ja rapsien jälkeen ruiskelkkaan ja poistuu kymppitonnarinsa jälkeen vähin äänin takavasemmalle, kun taas rukiin kanssa säännöllistä kiertoa yrittäville tulee sinä vuonna  keskisormi vastaan.

2000-luvulla rukiin kokonaissato jäi reilusti alle kulutuksen vuosina 2005,2009, 2013 ja 2018, eikä 2022 mikään huippuvuosi ollut. Niinäkin vuosina meiltä lähti ihan samanlainen Riihiruis-kuorma kuin ennenkin. Vuosina 1920 - 1974 ei Suomessa jääty koskaan alle 100 000 tonnin, ja vuoteen 1940 mennessä ei ollut alitettu 200 000 tonnia yhtenäkään vuonna ! Että Rakkine voisi harkita uudelleen tuota "ammattitaito" - väitettään. Kyse tuossa kymppitonnarihybridissä on oikeastaan aivan eri kasvista kuin rukiista. Torajyvän pahkojen enimmäismäärä aleni 0.02 prosenttiin, eikä ole pitkän aikaa kun useimmissa hybridikuormissa teki tiukkaa 0,1 prosenttiakin. Sitten lisäkuormaksi torajyvän tuottamien toksiinien eli ergotalkaloidien sallittu enimmäismäärä rukiista valmistetuissa myllytuotteissa tiukentuu 500 mikrogrammasta 250 mikrogrammaan kilossa 1.7.2028. Katsotaan, kuinka suu silloin pannaan. Ei auta värilajittelut ei.

Ruis on vähäarvoinen rehuvilja ja peitekasvi muualla maailmassa, toki nämä osaajat saavat sopimusvakuutukset, että mylly ottaa riskitkin itselleen. Mutta ulkomaanmarkkinoita ei ole.

-SS-

Mikä mahtaisi olla kannattavin alusta, jos ensi syksynä meinaisi vähän ruista laittaa? VLN, viherkesanto, aikainen ohra tai herne?

Kannattavin ? 8000 kg/ha satotaso on minimi, jotta voi sen neljä tonnia käyttää torajyvien värilajitteluun, toksiinitesteihin, rahtaamisiin ja lajittelurejektiin.  Että tosissaan on lähdettävä proruis-kasvuohjelmaviljelyyn ja varattava ainakin reilu annos lannoitetta, hivenaineet mangaanit, kaksi annosta pyretriiniä kahukärpäsille ja ainakin kaksi annosta Sluxxia, jos siis elokuun helteillä rupeaa sitä ruista kohkaamaan. Näinä vuosina kun on tapan ollut parikin kuukautta olla ihan kesäiset olosuhteet vielä.

Populaatioruis vai hybridi ? Populaatiorukiin voi näinä lämpiminä syksyinä kylvää syyskuulla, kuin syysvehnän, mikä tahansa esikasvi käy hyvin. Aikainen kylvö tuo vain ongelmia ja kovan ruiskutustarpeen.  Herne kyllä parantaa kasvua.  Hybridirukiille paras ehkä aikainen ohra, Vertti/Lene tai vastaava, ja kunnon kyntö ja hienojakoinen mullos. Viherkesantoon tai VLN , vaikka kuinka hyvin kyntäisi, etanat ovat paljon enempi riesana.  Eli Sluxxia kuluu. Itse en enää ikinä laita elokuulla mitään syyskasvia heinän perästä, etanat ovat yllättävän vikkeliä ryntäämään ituja kalvamaan. Avokesanto  olisi paras ratkaisu. Samalla avokesanto vapauttaa rukiille ravinteita maaperästä.

-SS-

Kolmipistenostolaitteen mittojen yhteensopivuudesta lienee tarpeetonta huolehtia: tämmöisellä museotilalla puolet laitteista on vielä CAT1 - mitoituksella, vaikka traktoreissa on jo pitkään ollut 28 mm vetovarren pallon reiät ja 25.5 mm työntövarren pallon reikä. Leukussa oli 1970-luvun lopulla semmoinen kaksiosainen työntövarrentappi, paksumpi tyvestä ja ohut toisesta päästä, ja mukana tuli holkki tiivistämään sen sokkapään löysä reikä - jollei työkoneessa ollut pientä reikää valmiiksi. Vetovarsien tapit ovat näissä vanhoissa työkoneissa useimmiten 22 mm paksut, työntövarren haarukassa saattaa olla kahdet reiät, 19 mm ja 25,5 mm reiät. Kevyessä työssä jotakin sirkkelisahaa voi kantaa pienillä tapeilla isoissa pallorei'issä, mutta meillä ainakin on niitä 28 mm ulkoläpimitan ja 22,4 mm sisäläpimitan holkkeja, jotka tiivistävät isomman CAT2 vetovarren lonksumattomaksi koneen tappiin. Esimerkiksi Muko-kultivaattori, Eho -ruisku, Japa sirkkelipilkkoja, Sampo äes, Juko rivilannoitin,  ym. Jos työkoneessa on semmoiset kaksi lätkää vierekkäin, joissa on 28 mm reiät, tarvitaan CAT1 nostolaitteelle semmoinen ohuempi tappi, jossa sitten on holkit kahden puolen vetovarren palloniveltä.

Sillä japanin ihmeellä ei saa 22 mm tappia poikki (780 kg nostaakin vain) eikä muutenkaan kokoluokkansa työkoneita rikki. Voi olla, että Valtra musertaa semmoiset työlaitteet. Että yhteiskäytössä on oltava varovainen, eikös se Valtra ole enemmän kuin tuplasti isompi kuin se Solis.

-SS-

Toki tekoäly voi hakea tiedot Yaran lannoiteohjeista. Mutta tässäpä onkin se ongelma, että tuo viisi tonnia ei välttämättä irtoa noilla ympäristökorvauksen lannoituksilla, eikä lannoitusoptimiin edes ole taidettu päästä. Tässä pitäisi laskeskella apusäilörehunurmen kanssa tuo lannoitusoptimi esimerkiksi 5 + 5 ha vehnä + nurmi, eri pinta-alasuhteilla ja satotavoitteilla, ottaen huomioon siemenkulut ja ruiskutusala ym.

Pitkään valvontaa sumuttanut viljelijä ymmärtää intuitiivisesti, kuinka tuossa tietyissä reunaehdoissa toimitaan, voisi tietenkin olla hyvä nähdä, miten tekoäly asian hoitaisi ?

-SS-

Tekoälyjen ilmaisversiot on pelkästään tehostettuja hakukoneita. Ei ole kokemusta maksullisista versioista, et mihin ne pystyvät.
Mikähän on tekoälysovellusten maatalousosaaminen. Korvaakohan ne kohta proagrian neuvojat?

Mulla älypuhelimessa ChatGPT, Gemini, Deepseek ja Grok.
Välillä on kiinnostavaa tehdä vertailuja, esittää saman kysymyksen kaikille ja jokaiselta tulee erilainen vastaus. Ihmeellistä.

Kannattaa kysyä vaikka seuraava kysymys. "USA:ssa päivittäistavarakauppojen hyllyt on jouduttu lukitsemaan varkauksien takia. Mutta miksi aurinkovoiteita ei ole tarvinnut lukita ?" Jokainen meemejä katsellut ihminen tajuaa tuon vitsin (loukkaantuen tai hihitellen, poliittisesta suuntauksesta riippuen) ja oikean vastauksen, mutta jokainen noista mainituista tekoälyistä laittoi niihin sisään ohjelmoidun woke-suodattimen päälle ja arveli jotakin aivan naurettavaa. Kuten että hammastahna saattaa olla kalliimpi tuote kuin aurinkovoide. Mitä se ei ole.

-SS-

Miksi se kaura pitää kylvää kesäkuussa? Syysvehnä pitää viimeistään maaliskuussa lannoittaa, tänä talvena voisi olla kohta se sauma kun kura kantaa traktorin, onko se jouluaatto ilta vai riskillä odottaa loppiaisen yli🤔🤔🤔

Niin, normaalisti kymmeniä vuosia sitten meillä on kylvetty huhtikuun viimeisellä viikolla tai myöhemmin toukokuun alussa, siis kynnökseen, mutta kauralle kylvettävät sänkimaat olivat toukokuulle tultaessa pinnalta kovaa laattaa ja muutaman sentin syvyydeltä vaivautuvaa kukkopillitahnaa. Niitä savipalleroita en mene pyörittelemään, suurin vahinko on semmoisessa tapahtunut riittävän monta kertaa. Eli kesäkuulle menee, kun oikeat kuivat alkavat. Toukokuun räntäsateisen normitakatalven jälkeen odotellaan...odotellaan, ja pääseekin seuraavan kerran vesilätäkköpahnan sekaan kesäkuulla.

Sitten maaperä onkin puolen päivän krapisevan kuivan föönituulen jälkeen 20 cm syvyydeltä kuivaa halkeillutta tiiltä, ei mene ihmisten kokoinen kultivaattori maahan, kiiltävä viiru tulee, ei uppoa lautasäes, ja lapiorullan lapiot vaan paukkuvat ja pomppivat, kun ei ole pehmeää murua pinnalla.  Nyt onkin vaihteeksi  kynnetty suuri osa palstoista  ensi kerran noin viiteen vuoteen, pääsee normaalirytmissä kylvöille, eikä pieni sadekaan haittaa kesken kylvöjen, multa on vastaanottavainen koneille taas muutaman tulisen päivän jälkeen. Sänkimaa sitä ei ole.

Näistä kevätkylvöjen sääongelmista pääsee, kun taas saa aikaiseksi syysviljakierron. Sillä saa kynnettyä kasvipeitettä vaikka 100% Nyt kun syysviljan pintaankylvöä on harjoiteltu, ei tule ongelmaksi saada vaikka 100% pelloista kynnön alle. Syysviljarikko kasvaa kevätkylvöisenä erinomaisesti verrattuna kevään sänkikylvöön.  Jopa rapsi tuntuu pitävän orasrikosta. Olisiko syysmuokkaus ja elävä juuristo silti erilainen mureuttaja. Ja voihan sitä syysviljaa jättääkin, jos on kovin vihreää.

Syysvehnää ja ruista voi vapaasti lannoittaa toukokuulla tai vasta kesäkuulla, tosiasia on, että suurella suulla puhuvat voivat tulla rakentamaan sen kasvuohjelman tänne itse ja myös vastaavat siitä, että toimii yhtä hyvin tai paremmin kuin aikainen lannoitus. Siitä kevätkesän kuivuudessa keltaiseksi surkastuvasta ja kasvunsa lopettavasta syysvehnästä kun ei kesän mittaan synny kunnon viljaa ollenkaan.

Vuodet eivät ole veljeksiä, mutta jos on ruukannut kolme kertaa viidestä oma pitkäveto voittaa, miksi vaihtaa vaihtoehtoon, joka tuottaa satunnaisesti vain kaksi kertaa viidestä hyötyä?

Tämä kirjoitus siis ei koske Pohjanmaata eikä Sisä-Suomen vesiplitkumaita.

-SS-

Ceylon oli tapaninpäivänä tällaista:


Kuva: Ceylon syysvehnä, kultivoitu, pintalevitetty ja lapiorullalla sekoitettu

-SS-

Ei ole oikein lannoitetta tullut mietityksi. Yara saa toistella tavaran loppumista ja hätäillä tilauksia ihan rauhassa. Ehkäpä tuosta naapurikylältä pitää kysellä salpeetaria, hinta ei ole paljon kesästä noussut.

Siemenet pitäisi kanssa tutkia, mitä hankkisi, Lene-ohraa ja Feedway -ohraa on jemmassa. Mutta Sylvesterillä olisi tarkoitus jatkaa, oli vahva kasvussaan ja näyttää toimivan minimilannoituksen olosuhteissa. Calisperoa jos saisi vehnäksi jostakin vielä, toimi märässä ja taatusti kuivassa. Jacky-kaurasta jäi ristiriitainen tuntemus, vaikka sato oli OK ja donksiinit vähäiset, niin kaikki ne tautiaineet ja laonestot, ja kirvantorjunnat, silti hellejakson jälkeinen jälkiversonta ja vihreän sekainen putu ohraa myöhemmin puituna, vaikka kelpasikin rehuksi, ei ole taloudellisesti kilpailukykyinen, ja vaatii varastokuutioita liian paljon. Ohraa voi viljellä kylvä-ja- unohda-meiningillä, jos on 1. kierron vuosi. Noteerauksissa näkyvä syksyn hinta rehuohralla on sama kuin rehukauralla, ei ole kahta sanaa, kumpi on helpompi viljellä, kuivata, säilyttää ja rahdata.

Että monimuotoa ja maanparannusta varten on siementä aivan riittävästi, jos ei hotsita keväällä kylvää, eipä tuota syysvehnää enempää välttämättä viitsisi edes laittaa, välivuosina on kummasti ollut tuotto ihan hyvä. Kasvuohjelma™-vuodet eivät ole olleet sen parempia, vaivaa kuitenkin monikertaisesti.

On aika tuurissa, tuleeko ensi kesänä vettä; lähinnä se tekee eron tuhannenviidensadan ja viidentuhannenviidensadan kilon välillä.

-SS-

Heh - täytyy kai ottaa silmät käteen ja yrittää katsella noita palluroita ja kiinnikkeitä. T nimim aloittelija, joka arvostaa yksinkertaistettuja ohjeita:-D  Mutta hyvä tietää, että noihin voi ehkä saada adaptereita

Voi vaikka katsella kolmipistekiinnikkeen maailman tietoisuuteen tuoneen Harry Fergusonin kolmipistenostolaitetta Youtuubista. Esimerkiksi tämä   Sitten voi tutkia kaaviota, ja tunnistaa eri osia ja kirjata numeroihin selityksiä.


Kuva: taulukko CAT 1 .. 4   tappien mitoista.


Kuva: kolmipistenostolaitteen kiinnityksen periaatekuva

Olen arvellut noita numeroita, ja ne voisivat esimerkiksi olla seuraavat:
1= työntövarsi, usein vanttikierteellä varustettu
2= vetovarret
3= työntövarren pallopää, työkoneen pää, voi lisäksi olla ns. alas päin aukeava pikakoura
4= vetovarren päät palloineen, voi lisäksi olla vaihdettavat pallot tai ylös päin aukeava pikakoura tuossa
5= työntövarren etupään pallo traktoriin. Aina ei ole palloa vaan semmoinen klinkku joka heiluu eri suuntiin
6= vetovarren etupään kiinnitys traktoriin, joko haarukka ja tappi siittä läpi tai peräkotelosta ulos törröttävä tappi.
7= työntövarren tappi. Näitä käydään H:n/L:n tiskiltä ostamassa lisää kun aina häviksissä.
8= työkoneen kiinnityskolmion tappi vetovarsia varten
9= työntövarren korvake traktorissa, usein semmoinen haarukka, josta se tappi menee läpitte.
10= rengassokka, näitäkin kannattaa ostaa valmiiksi kassillinen. 
11= nostovarsi (oikealla puolella näkyy kaltevuudensäätökampi, saa muutettua nostovarren pituutta)
12= työkoneen kiinnityskolmion työntövarren kiinnityskohta, haarukka, jossa saattaa olla useita reikäpareja päällekkäin
13= työkoneen kolmipistekiinnityskolmio, vetovarsien ja työntövarren kiinnitysten pystyetäisyys, esim. Cat1 457mm, Cat2 610mm
14= standardissa alin vetovarren ulkopään pallon korkeus
15= standardissa vetovarsien päiden korkeusero säätökammen avulla saavutettavissa
16= vetovarsien pallojen normaali väli keskiviivaan (l1 taulukossa)
17= vetovarren pallojen leveys, märittelee samalla kiinnityskolmion tapin pituuden tyvestä sokan reikään.

Onhan noilla varmaan virallisetkin nimitykset, mutta en nyt katsonut mistään suomenkielen kielikellosta, mikä oikea nimityslista olisi.

-SS-

Kellfrillä olisi Trima- tai Eurokiinnikkeellä 2.5 m kääntyvä etukuormaaja-aura. Siinä on laukaisulaite ja tassut, että jos haukkaa, kääntyy terä eteen päin. Tassuilla voi pitää terän irti maasta, hienosäätö kauhasylinteriä koukistamalla. Kampanjahinta jotain 1500. Paino 383 kg.

Valtrassa jos on joku Vilske tai Valtra kuormaaja, niin onkohan niissä eri kiinnike.

-SS-