Pehtoori-Matilta jäi sitten Itäsuon raivaus kesken , vaikka siihen hommaan talon vanhat kunnianhimoiset isännät oli Matin taloon palkanneet.  Matti  kyllä yritti kaikkensa, mutta kun aina vaan tuli uusia sadekuuroja , ja viemäritkään ei vetäneet, niin eihän se suo siitä kuivunut.
Matti ei tainnut itse saada valita ojuriporukoitten  kymppejäkään, vaan vanhat suonraivaaja- isännät tahtoi nekin päättää.
Pehtoorin roolia muutenkin nykyään ojahommissa korostetaan liikaa niin vastuussa kuin palkkauksessa: Porukoitten  kympit ne sen tuloksen kuitenkin lopulta tekee.

Kun Salaojakeskuksessakin oltiin sitä mieltä ettei Itäsuo vielä lähivuosinakaan mitään tuota, rahat alkoi talosta huveta ,  väkikin oli eripuraista, ja lasten viikkorahatkin maksettiin velaksi,  oli Matin pesti lopussa. Nyt kun tarvittaisiin kuulemma  operatiivinen pehtoori  ja taloon orgaanista kasvua , ei varpaanväliin, vaan lähinnä varmaan pihapelloille.  Että näin.

Saranapuolella taas ollaan  sitä mieltä, että  taloon sukupolvenvaihdos ja  johtoon realistinen rakennusmies, jolla on kanttia myös peruuttaa  tarvittaessa.