Jostakin syystä talvisodan romantisoivat ne, jotka eivät sota-aikaan olleet vielä isänsä suunnitelmissakaan. Jälkikäteen on helppoa lukea sotapäiväkirjoja antaen mielikuvituksen laukata.

Olen minäkin lukenut sotakirjoja, jotka ovat siellä olleiden todellisten asiantuntijoiden kirjoittamia. Yksikään ei tuo esille sitä, kuinka monta ryssää tuli tapettua. Sitävastoin ryhmähenkeä ja luottamusta tuli siitäkin edestä korostettua. Eniten kunnioitettiin aseveljissä sellaisia, jota uhrautuivat  toisten puolesta tai toimillaan pelastivat suomalaisia ihmishenkiä, sotakavereitaan hankalasta tilanteesta.

Tuo lainaus ei ole sotakirjoista eikä mielikuvitusta vaan suora lainaus2KKK:n kirjurin kirjoittamasta tekstistä.Ampuja on sukua ja Konekiväärin syöttäjä muuan seppä tuosta ihan naapurista.Hän oli kertonut siitä vääpelistä.

[/quote]
[/quote]

Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Ajattelija kai lähinnä ihmetteli sodan ylenpalttista romantisointia ja ihailua sellaisten taholta, jotka eivät ole itse olleet viedä edes hyppimässä pussista toiseen sodan ryskeessä. Itse en ole tavannut ensimmäistäkään sotaveteraania, joka olisi tehnyt suurta numeroa tappamisesta, vaikka hyvin luultavasti ovatkin sellaiseen pakosta osallistuneet. Ei kannattaisi liikoja elämöidä sotaveteraanien teoilla ja yrittää näin haukata palasta kunniasta itselleen.

Että ampujakin ihan sukua. Mitenkä läheinen sukulainen lienee kyseessä?