On lapsellista kinata teknisistä yksityiskohdista. Ydinvoiman vaarat kaikki varmasti tietävät, tai ainakin osaavat aavistaa.

Olen ajatellut tässä analogiana Natsi-Saksaa, ja Dietrich Bonhoefferia. Mistä hän sai voimaa vastustaa juutalaisvainoja ja Hitleriä? Lääketiede oli kertakaikkisen aukottomasti todistanut, mm. kraneologisin, ym. antropologisin tutkimuksin eri rotujen keskinäisen paremmuusjärjestyksen. Lähtikö Bonhoeffer riitelemään siitä miten niitä kalloja pitäisi mitata, ja mikä on oikea kallon leveyden ja korkeuden suhde? Pitäisikö sille tasolle lähteä ollenkaan?

Jos minulta olisi kysytty, ei ensimmäistäkään ydinvoimalaa olisi rakennettu. Ydinjäteongelma on muiden - ydinmielisten ihmisten ongelma. Itsepähän olette ongelmanne luoneet. Se ei kuulu minun karmaani. Ei todellakaan kuulu. Nyt halutaan, että ikäänkuin kanssasyyllisenä, tai kanssajuoksijana miettisin eri tekniikoita.

Tekniikan suhteen, ja myös kansalaisdemokratian suhteen mallia kannattaisi ottaa Ruotsista.

Minusta ydinvoima merkitsee maailman radikaalia kahtia jakautumista. Ne, jotka loivat tilanteen, ja heidän jälkeläisensä. Ja vähemmistönä se osa kansasta, joka joutui alistumaan, ja katselemaan voimattomana.

Tässä nousee tämä kysymys yhä uudestaan näemmä.

Mitä tekisi jotta nuo olemassa olevat polttoainesauvat lakkaavat olemasta?
Mitä?

Ensinnäkin, minusta on älytöntä että me suomalaiset lähdemme keksimään pyörää uudestaan.

Oletan, että ensimmäinen ongelma on se, että Suomessa ei ole julkista keskustelua aiheesta, joten meiltä puuttuu kaikki perustieto. Ongelma on tiedon ja tiedottamisen puute.

Pitäisi kaiketi seurata silmä tarkkana mitä aiheesta keskustellaan Ruotsissa. Bara bör man klicka där och börja läsa: 

OSS - OPINIONSGRUPPEN FÖR SÄKER SLUTFÖRVARING
http://oss.avfallskedjan.se/hem/

Miljörörelsens syn på energifrågan:
http://nonuclear.se/

Unohdetaan nyt hetkeksi korkea-aktiivinen jäte, ja luodaan katsaus matala- ja keskiaktiiviseen jätteeseen.

Tuolta löytyy aika mielenkiintoinen taulukko, Itämeri on radioaktiivinen: http://nonuclear.se/ostersjon200511.html josta ilmenee, että ruotsalaiset ydinvoimalaitokset päästävät 100 000 kertaa enemmän ihmiseenkertyvää radioaktiivisuutta, kuin Sosnovyi Bor Venäjällä. Suomalaiset ydinvoimalat eivät pärjää paljon paremmin. (Lähde: Risö National Laboratory, 2000 Tanska) Suurimpana saastuttajana Ruotsissa on ilmeisesti puutteellinen matala- ja keskiaktiivisen jätteen varastointi. Tietysti voi olla muitakin tekijöitä. Viitataan vuoden 2005 suuriin cesiumpäästöihin Forsmarkista (SFR). Tästä olen puhunut kyllä aiemmin, ja nyt ensi kertaa näen että joku muukin on tietoinen asiasta. Se, että on kyse matala- tai keskiaktiivisesta jätteestä, ei tarkoita, että se olisi harmitonta, tai vaaratonta. Muka jotain käytettyjä kumihanskoja ja suojapukuja vain, ehkä, mutta ne ovat radioaktiivisia hanskoja ja pukuja.

Tämä tilasto puhuisi sen puolesta että olisi parempi lopettaa ydinvoiman tuotanto Skandinaviassa, ja ostaa sähkö paljon turvallisemmista venäläisistä voimaloista. 100 000 kertaa turvallisemmista. Yksi suuri Itämeren radioaktiivisuutta lisäävä päästölähde on myös Sellafield Englannissa.

Aika yllättäviä tietoja.... Länsi onkin pahempi kuin itä.  :-/

Raijasivu keräilee vanhoja tietosanakirjoja...

Jotta voisimme ymmärtää asiaa, yritän koota tähän esitettyjä kysymyksiä, ja vastailla niihin, sekä yrittää tuoda esille ihmislähtöisempää lähestymistapaa.

Nyt kun IAEA päätti alueen systemaattiset boori, barium, alumiiniruiskutuksensa, muutettiin alue tauottoman ylilentojen seuduksi. Kun tuollainen 1000MW reaktori turvottaa varovaisestikin arvioiden 1000MW säteilyenergiakarkuutuksen biotooppeihimme, niin luuletko vaihtoehtoja enää olevan neutronihyökyjen edessä? Olen paljastellut tuon 2,5kpl/fissohalkeama neutronin väitteen silkaksi 60v harhaksi. Alan sensuroimaton kirjallisuus ENNEN USA Oppenhaimeroikeudenkäyntiä kertoo tuonkin olevan 10 kertaa isompi vuoto 23kpl!

---Otin näytteen R-sivun tekstistä.Yritin lukea tuota tekstiä mutta:
A:Lauserakenteet ovat hirmu vaikeita,tai siis vaikeita ovat lauserakenteet hirmu
B:Asia kun on monimutkainen niin A kohta tekee ymmärtämisen tosi vaikeaksi
C:pohjautuuko kirjuutukset faktaan vai fiktioon?

Kysyy nimimerkki:keskitason koulutettu ei jummarra

Ihmiset harvoin ymmärtää R-sivun tekstiä. Itse ymmärsin sitä melkein heti... siis sen jälkeen kun olin saanut ruodon kakistettua pois kurkusta, aloin katsella silmissä vilistäviä rivejä, ja havaitsin että ne eivät koostukaan sattumanvaraisista sanoista. Mutta minua ei kait lasketa, koska olen tekstin lukemisen ja ymmärtämisen kannalta jonkin sortin ammattilainen. Lauserakenteet ehkä ovat haasteellisia, mutta asiaa helpottaa se, että niillä yritetään sanoa jotain, ja SEN SANOMISEN LOGIIKKA ON AUKOTONTA. Minulle raijasivun teksti aukeni niin, että oivalsin sen olevan kuin jonkin loogisen tietokoneen prosessoimaa informaatiovirtaa.

Tajusin että raijasivu on jollain armoitetulla, tai patologisella tasolla totuudenpuhuja. Yleensä kun selailen tekstejä, katson onko teksti löysää, ja onko se feikattua vai aitoa. Tämä teksti on aitoa. Se tulee suoraan sydämestä. Sellainen teksti on aika harvinaista tässä maailmassa.

Asiat eivät ole vaikeita, mutta ihmisillä useimmiten syntyy torjuntareaktio raijasivuun, ja he alkavat väittää vastaan, he haluavat haastaa väittelyyn, ja usein valittettavaa kyllä käyvät henkilöön. Ehkä siksi koska väsyvät, tai eivät asiatasolla pysy perässä. Mutta väitän, että jos torjuntareaktiota ei synny, tai siitä pääsee yli, ja omaa edes vähän kiinnostusta aiheeseen, eli energiapolitiikkaan, niin raijasivun kirjoitukset alkavat käydä järkeen, ja niistä jopa oppii nauttimaan.

Toki se teksti on tyyliteltyä, taiteellisella tavalla, luovaa tekstiä, omakeksittyjä sanoja, ja lauserakenteita. Sitä oppii lukemaan niinkuin oppii tavaamaan postillasta fraktuuraa, tai katselemaan bysanttilaista kirkkomaalaustaidetta. Silmä harjaantuu.

On turha miettiä pohjautuuko teksti faktaan vai fiktioon. Paras on ajatella niin, että sillä hetkellä kuin raijasivu tuottaa tämän tekstin, hänellä ei ole epäilyksiä etteikö kaikki ole niin totta kuin vain voi. Minusta se osuu totuuden määritelmään. Tavallaan tuo teksti tulee valheenpaljastuskoneen läpi, se ei ole tavallisen - siis fallis-narsistisen omaa etuaan, pyyteitään ja mielipiteitään kampeavan keskivertosukankuluttajan puolueellista ja laiskaa tajunnanvirtaa.

Jussi Halla-Aho - pohjakoulutukseltaan kielitieteilijänä - on tehnyt osuvan, ja eksellentin analyysin tämänsorttisesta tajunnanvirrasta, Tervetuloa hämärän rajamaille!
 http://www.halla-aho.com/tesoma/fileet/johdanto.html NUO 2 SIVUA KANNATTAA LUKEA HUOLELLISESTI.

Ymmärrän tietenkin että uraanikaivoksen vierestä torpan omistavat ihmiset valvoo öitään ja noituvat koko uraanin alimpaan HELEVETTIIN. Samalla he tulevat noituneeksi suomen talouden alimpaan HELEVETTIIN!
     Olisi vain syytä katsoa tulevaisuuteen ja miettiä maksetaanko jatkossa eläkkeitä, säilytetäänkö kansalaisten ostovoima, tarjotaanko halukkaille ilmainen koulutus, hoidetaanko sairaat ja vanhukset ja taataan kaikille ihmisarvoisen elämän kokoinen sosiaaliturva. VAI EI??

Mutta jos vilkaiset miten uraani on jakautunut Suomen maaperään, niin huomaat että noita torppia on melkoisen laajalla alalla. Taitaa olla neljännes tai viidennes Suomen pinta-alasta. Itse asiassa, kuinka ollakaan(!) tismalleen 141-alue. Sehän nyt sattuikin... Sitäpaitsi emme enää elä varsinaisesti Suomessa, vaan Euroopassa. Euroopan harvaan asutulla laitaseudulla.

Rajis... Voisit sie referoida juttusi yhdellä lauseella. Kerro siinä lauseessa
1. Oletko ydinvoiman puolella vai et
2. Kuuntelevatko tuttavasi Sinua hartaasti vai välttelevätkö he Sinua
3. Tiedätkö Sinä tämän asian IHAN varmaan vai USKOTKO Sinä asioiden olevan näin
Haluan oikeasti lukea nämä Sinun kirjoituksesi. Mutta en vaan jaksa kahlata läpi turhan pitkiä ja tieteellisiltä tuntuvia juttuja. Kirjoitat todella intohimoisesti. Maaseudulla intohimoisiin ihmisiin suhtaudutaan yleensä varauksellisesti. Jos haluat valistaa meitä maalaisia tästä asiasta niin ota huomioon se, että:
1. Sivistyssana lauseessa aiheuttaa 60%:n todennäköisyydellä ajatuskatkoksen
2. Suora KEHUMINEN aiheuttaa epäuskoa.
3. Jokainen meistä uskoo, että Sinä haluat meidän rahamme. Nyt tai huomenna.
4. Intohimoisuus on epäuskottavaa koska "yhden asian" ihmiset koetaan maaseudulla yleensä hulluiksi
t.j

Voisin yrittää vastailla näihin, apologeettana. 1. Rajis on siitä mielenkiintoinen kombinaatio, että hän tietää ydinvoimasta käytännön tasolla paljon, mutta vastustaa sitä. 2. Hän tulee ihmisten kanssa juttuun normaalisti. En usko että toitottaa näitä ydinvoima-asioita jokaiselle vastaantulijalle, eihän se olisi mahdollista. Eivät ihmiset ole valmiita ottamaan vastaan. Siis, se on aika harva joka on.  3. Ei ole kyse tiedosta eikä uskosta, vaan kuten sanoin, totuudesta. Omantunnon totuudesta. Rajis on profeetta.

Toisin kuin kaupungissa, maaseudulla on kuitenkin ainakin hyväksytty kylähullut, ja heihin on suhtauduttu ehkä naureskellen, mutta hyväntahtoisesti. Siksi nämä ovat usein päässeet kehittämään persoonallisuuttaan pitkälle, ja ovatkin paljon persoonallisempia, juurevampia ja originellimpiä kuin kaupunkien valjut "kaupunkihullut", jotka jupisevat aineissa metron käytävällä ja huojuvat, ja ihmiset pitävät viiden metrin väliä vähintään.

Ehkä siksi tässä agrifoorumissa...

Rajiksen tekstiä ymmärtää parhaiten kun kytkee aivojen loogisen keskuksen off-asentoon, ja keskittyy enemmän tunnelmaan, ja niihin kuviin joita Rajis maalailee. Keskittyy ottamaan vastaan. Vähän ajan päästä sielussa alkaa syntyä huisia vaikutelmia, jotka ovat hämmentäviä, ja jollain tavalla nautinnollisia. Niissä kauhu sekoittuu nautintoon, sillä tavalla kuin perinteisessä kummitustarinassa. Nämä ovat vain moderneja kummitustarinoita. 

Tietysti intohimoisuuskin on siinä. Tässäkin nimimerkki on Raija, naisen nimi, kukaan ei tunnu uskaltavan katsahtaa siihen. Ei se ole sattumaa. Raijasivu sanoo että naiset ymmärtävät ydinvoima-asioita paremmin kuin miehet, ja hän vetoaakin ns. naisen logiikkaan. Ei pelkästään järjellä, vaan tunteilla, intuitiolla, koko olemuksella. Se on syvää tietoa. Kokemuksellista tietoa, ei pelkkää kaavaa tai teoriaa, vaan mahdollisimman kaukana niistä.

Sitäpaitsi raijasivu on loputtoman syvä. Voimme lukea säkeen sieltä, säkeen täältä... yrittää ymmärtää rajoittuneilla ihmisaivoillamme. Eipähän onnistu. Edessämme seisoo jättiläinen. Voisin kertoa aiheesta, niin tuntuu, loputtomasti, mutta en nyt taida edes yritä sitä tässä. Usein ajatellaan että ihmistä hallitsee järki, mutta en usko siihen. Ihminen elää aina jotain tarinaa. Tarinat hallitsevat meitä. Raijasivu on tarinankertoja, hän on tarina. Nämä tarinat ovat kaikki totta.

Oho. Timppa heittäytyy kovin mielikuvitukselliseksi, ellei peräti runolliseksi.

Se kuuluu sanoa: asiaa ei ole edes siteeksi. Pysytään nyt vaan vakiintuneessa terminologiassa eikä sävelletä omia. )

Kuvassa Anakreon kuulemassa raijasivua joulukuisena pakkaspäivänä Eurajoella 2009.

Punamullasta huomaa, että olemme maalla; ydinenergia on maaseudun asia. Huomataan myös, että Anakreonin tiedot eivät ole mitään kuulopuheita, vaan ollaan paikan päällä todistamassa asioita. Raijasivu sijoittuu vihreään suorakaiteeseen, minkä voi myös tulkita symbolisesti. Raijasivun siluettia halkovat ilmassa roikkuvat sähköjohdot.

Tuossa Styrgen videolla luettiin Ilkka Remestä. Mieleen jäi Suomeen liittyvä lainaus "Tämä on pieni maa, jossa on kova luottamus ydinuskovaisten paavilliseen erehtymättömyyteen". Ydinkriittisyys leimataan automaattisesti "paskapuheeksi". Miksi? Eiköhän kyse ole suomalaiskansallisesta herran pelosta.

Luin tänään aamulla Antti Vahteran kirjaa "Ydinenergian uhkapeli", 1986 ja mietin edelleen Ruotsin tilanteen erilaisuutta tästä Suomen tilanteesta. Uutta asiaa oli paljon, en ole ollut yhtään tietoinen miten kangertelevaa atomiaikaan siirtyminen Ruotsissa oli - Ågestan ja Marvikenin satoja miljoonia kruunuja maksaneet tapaukset esimerkiksi. Ruotsi on tehnyt kalliita ja raskaita erehdyksiä. Eikä pelkästään taloudellisesti katsoen, vaan myos turvallisuusnäkökohdasta. Ågestan voimalaa vaivasivat koko toiminnan ajan "itsepintaiset säteilyvuodot".

Ydinvoimakriitikot, jotka aluksi olivat asiantuntijapiireistä, hiljennettiin; heitä ei kuunneltu, heidän mielipiteitään ei julkaistu. Tunnettu on plasmafysiikan professori, ja Atombolagetin johtokunnan jäsen Hannes Alfvénin tapaus. Hän kritisoi Marvikenin rakentamista jo 1964. Seurauksena hänen tutkimusmäärärahojaan vähennettiin, ja lopulta ne lakkautettiin. Tämä kansainvälisesti tunnettu tiedemies, ja atomialan tutkija joutui lähtemään Yhdysvaltoihin, jossa hänen työtään kohtaan tunnettiin suurta kiinnostusta. Ja varmasti tämän jälkeen kukaan ei uskaltanut esittää kriittisiä näkemyksiä.

Tämä asiantuntijapiireissä. Ennen vuotta 1973 Ruotsissa ei siis esiintynyt ydinvoimakeskustelua. Sen jälkeen ydinkriittisyys levisi Yhdysvallooista Ruotsiin. Mutta tuskin Suomeen(?)

Minusta Ruotsin vuoden 1973 tilanne vastaa Suomen tilannetta 2009. Me tulemme melkein 40 vuotta jälkijunassa, tässä pohjoisessa albaniassamme.

Ruotsissa aloitettiin ydinjätteiden loppusijoituksen tutkiminen jo 1970-luvun puolivälissä, ja KBS-malli syntyi silloin. Siis se systeemi, mihin olemme nyt Suomessa päätyneet. Ruotsissa sensijaan louhittiin Oskarshamnin ydinvoimalan kallioperään yhteisvarasto, jonne jäte varastoidaan 40 vuodeksi. Osa ruotsalaisesta ydinjätteestä kuljetettiin Ranskaan.

Tässä on huomattavaa se, että vaikka KBS-mallia oli suunniteltu heti jo vuodesta 1977 alkaen, kun hallitus oli laatinut ns. ydinvoiman ehtolain - niin silti varsinaiseen loppusijoitukseen ei ole päästy. On täytynyt tulla esiin seikkoja, jotka ovat vaatineet lisäharkintaa.

Raijasivu esitti oman arvionsa näin:

Ei sellaista sirkustirehtöriä muuten olekkaan, joka kaivaa nuo Posivan pussukat ylös. Niiden lämpötila on +400C muutamissa kuukausissa maan alla oltuaan. Säteily niistä tappaa näkemällä, kuten ASEA opetti meille. Lisäksi noista pulllosista katoaa pintaa yli 1mm vuodessa. Noin 30v sisällä niistä vuotaa jo 2/3 osa ja 50v päästä kuparista ei ole jäljellä MITÄÄN! Näin asian esitti mm. tutkijat Silminnäkijäraportissani "Olkiluodosta ikuisuuteen".

Eli, tässähän voi olla se vaara, että ydinjätteet kuumenevat kallioperän sisään hapottuneeksi soraksi, eikä niitä saa millään ilveellä ylös. Sihinä vaan käy, kun radioaktiiviseksi muuttunut pohjavesi höyrystyy ylös taivaalle maailman suurimmasta kiukaasta. Ei se ole niin sanottu että keramisoitunut ydinjäte ei olisi liukenevaa, varsinkin jos sen lämpötilä hipoo +400 astetta C. Jokatapauksessa, käyhän niin, että vaikka jäte olisi tiiviisti suljettu kuparikapseliin, niin säteily pääsee läpi, ja ionisoi pohjavettä niin suurelta säteeltä kuin gamma-, neutroni- ym. muut säteilylajit kantavat. Miten sitten, jos kapseli rikkoutuu vaikkapa neutronipommituksen korrosoimana, tai maanjäristyksessä?

Minusta tuntuu että ihmiset haluavat leimata tällaiset jutut "paskapuheeksi" sen takia, koska he eivät halua tiedostaa ydinjätteen, ja yleensäkin radioaktiivisuuden luonnetta. Ei se ole mitään kiinteää ainetta, joka on helppo sulkea ilmatiiviiseen pulloon. Radioaktiivisuudella on sen lisäksi säteilyluonne, hiukkasluonne, ionisaatioluonne, ym. muita eksoottisia muotoja jotka tavallisen ihmisen arkiajatteluun eivät uppoa. Ydinvoiman kannattajat käyttävät tätä kansan tietämättömyyttä tietenkin hyväkseen. He puhuvat, ikäänkuin kyseessä olisi asia, joka mahtuisi yksinkertaisen arkijattelun puitteisiin, vaikka elämme kvanttitodellisuudessa: neljännessä ulottuvaisuudessa. Jota jatkuu seuraavat muutama miljoona vuotta.

En vaahtoa tässä pelkästään ydinjätteiden loppusijoitusogelmista, vaan minusta me ihmiset emme ole vieläkään sisäistäneet mitä lopultakin merkitsee atomiaikakauteen siirtyminen. Tavallinen olemassaolo loppuu siihen, ja alkaa ydinhyppy ikuisuuteen. Jonkin aikaa voimme sulkea silmämme ja korvamme, mutta lopulta on pakko nähdä todellisuus jonka olemme luoneet. Ydinvoiman historiaa tarkastellessa voi todeta, että kritiikittömän ydinvoimamyönteisyyden kaudet eivät ole koskaan kestäneet kovin kauaa. Lopulta aina realiteetit ovat kaatuneet päälle. Mutta aina tulee uusia innokkaita sukupolvia, ja kärsimme kroonisesta kollektiivisesta muistinmenetyksestä, koska kulttuurimme on lyhytjänteistä.

Ydinreaktio ei kuitenkaan ole lyhytjänteinen. Ei se ajattele, että nyt ja tässä, tai huomenna, tai ensi viikonloppuun, tai ensi vaalikaudelle, tai seuraavalla vuosikymmenellä. Se ajattelee miljoonissa vuosissa. Jos me ihmiset alamme vakavissamme nyt ydinteknologiaan, olisi päästävä eroon tuosta kulttuurimme lyhytjänteisyydestä. Kvartaalikulttuurista ja päivänpolitiikasta olisi päästävä ikuiseen kulttuuriin. Ikuiseen rauhaan. Ikuiseen viisauteen. Jos aiomme olla teknologiamme väärtejä.

Ammuttaisiin aurinkoon. Teoreettinen ratkaisu. Jos menee hiukka ohitte niin polttoaine tulis bumerangina
takaisin.

Jotain realistista siis?

En usko että valmis ratkaisu on tähän hihasta vedettävissä. Ei se ole tarkoituskaan. Näen raijasivun merkityksen siinä, että hän pyrkii tuomaan energiapolitiikasta julkisesti esille, ja kansalaiskeskusteluun näkökohtia, joita ei paljon valtamediassa näe.

Koska näistä asioista ei ole puhuttu, joudutaan hakemaan sanat, terminologia; koko keskustelukulttuuri luomaan nollasta, kääntämään "raamattu" latinasta ja hepreasta kansan kielelle. Ei valmista ratkaisua, vaan hakemista. Miten näistä asioista voisi puhua?

Itse ainakin olen tässä polttoainesauvajutussa raijasivua kuuntelemalla oppinut, että ns. KBS-loppusijoitusmallia on kritisoitu Ruotsissa aikanaan paljonkin. Se luotiin jo vuosina 1977-78. Suomessa vastaavaa kritiikkiä ei tietääkseni ole ollut, ja silloin on vaara, että joudumme sellaisten tekniikoiden testausalustaksi, mitä missään muualla ei ole kokeiltu. Miksi Suomi on tässä asiassa ensimmäinen? Miksi pitää olla?

Yksi ratkaisu olisi pitää käytettyä polttoainetta välivarastossa, kenties kymmeniä-tai-satoja vuosia, ja pitää peukkuja, että siinä ajassa viisastumme, ja yhteiskuntamme tulee avoimemmaksi, ja keksimme yhdessä jonkin ratkaisun. Tehdä siitä avoin malli. En tiedä, onko kuparikapselit hankalaa kaivaa ylös onkaloistaan, jos tarvetta ilmenee, esim parin sadan vuoden kuluttua. Onko tätä pohdittu julkisuudessa tarpeeksi?