Kasvintuotanto / Vs: Apilansiemenen ymppäys
: 03.12.25 - klo:20:12Tutkijana ja tehtailijana: maan pH on paras indikaattori ennusteelle. Vanhoilla kivennäismaapelloilla jos pH on kuusi tai enemmän, sadonlisäys on epävarma. Jos taas on hiljan raivattu pelto, alhainen pH (<5,8) ja multa/turvemaa, niin sadonlisäys on varmaa. Sitten tuossa välissä pitäisi tarkentaa aika paljon viljelyhistoriasta ym., jotta voidaan tarkentaa ennustetta. Kylvömäärällä 5 kg/ha ha-kustannukseksi tulee alle 10€, eli kovin kallis vakuutus tuo ei ole. Jatkossa: jos se pH on kuuden luokkaa tai parempi, niin nuo bakteerit ovat aika lailla pysyvää lajia, ei saman sukupolven aikana tarvitse miettiä asiaa enää uudestaan.
Osaatko sanoa, miten siemenen ymppäys vaikuttaa puna-apilan siementuotantoon? Sitä on tullut tässä harrasteltua joitain vuosia, osin maanparannusmielessä, mutta myös rahankiilto silmissä. Satoa on saatu vaihtelevasti, nollasta neljäänsataan kiloon/hehtaari.
Meillä peehoot on järjestään yli kuuden eikä apilaa näillä pelloilla ole kasvanut sitten 70 -luvun alun. Kierrossa on myös hernettä, mutta sillä taitaa olla eri bakteerikanta juurissaan.
Veikkaan, että samalla lailla kun kasvuun yleensäkin. Typensidonta on voimakkaimmillaan, kun vegetatiivinen kasvu on aktiivisimmillaan: palkokasvit eivät sido typpeä "varastoon", vaan aina senhetkiseen kasvuun. Varsinkin palkoviljoilla typensidonta lakkaa (samalla kun myös biomassan kerääntyminen lakkaa), kun siemenet alkavat tuleentua. Silloin kasvi lähinnä siirtää typpeä + muita ravinteita näihin lisääntymisen kannalta kriittisiin kohteisiin.
Herneen bakteeri on eri biotyyppiä, eri nystyröintigeenit, jotka ovat kasvilajispesifejä. Lähisukulaiset kasvit nystyröityvät toistensa bakteereilla (esim. apilat, herne-virna-härkäpapu, mailaset-mesikät). Lähisukulaisten sisälläkin on hieman yhteensopivuusjuttuja; maksimaalinen typensidonta vaatisi juuri ko. lajikkeelle valikoidut bakteerit.
