Kuinka tuo Stubbis muuten toimii multa- tai kevyillä kivennäismailla? Sekottuuko olki?

Oma kokemus, että kaikki lauttaa karkeilla mailla, ehkä joku syysvehnä menee läpi.

Jos sitä juolaa on vain kohtuudella, kierrekärki kyllä sekoittaa mukavasti

Adam Smith -nimimerkillä tällä oli vuosia sitten aktiivinen foorumilainen, joka oli kans tämmönen isosti investoiva, nuori ja yritteliäs maidontuottaja, miten mahtaa tyypillä mennä nykyään?

Joku (en tunne yksityiskohtia) heitti pyyhkeen kehään.

Etelä-Virossa on täysi vauhti päällä, syyskasveja puidaan mitä sadekuurot vain antavat myöten. Komeita kasvustoja näin matkalaisen silmin, ruisvehnää yllättävän paljon. Täällä on olosuhteet kohdillaan, maaperästä lähtien.

Tähänastinen ensimmäinen syysviljakokeiluni (ruisvehnää)  antoi sadesyksynä tulokseksi, että suoraan kynnökseen (multava maa, aura esiauroilla + veitsileikkureilla) kylvö voitti kertaalleen äestetyn 6-0. Kylvö sivupyöräkoneella. Tuo muokkausretikka voisi antaa hieman lisätwistiä jatkokokeiluihin?

Kuukauden satamattomuus ja läheisen sääaseman Suomen ennätyksen rikkoutuminen (26 peräkkäistä hellepäivää) päättyi. Kolmeen päivään tulleet 45 mm ovat imeytyneet "jälkiä jättämättä" - mitä nyt osa ohrista on vähän kyykännyt. Tuossa sateen keskellä 20 mm jälkeen kävin ajamassa kesantoja ja pölyä riitti yhä.... Nyt näyttäisi suursäätyyppi muuttuneen, pääsee toista rehusatoa taas tähtäilemään sateiden väleissä.

Vastaavassa tilanteessa ollut....
Toisessa kohteessa Kvikup ei toiminut lainkaan. Vaati minulla, että menee normaalista kultivaattorista läpi suosiolla. Sen jälkeen roottori kyllä nostaa juolat pintaan paljon  peruskultivaattoria tehokkaammin ja torjuu juolaa paremmin.

Kyllä tämä, kun ottaa aikaa...  Alkaa olla juuristo jo 70-95 % irti. Itse ajattelen, että tuolla KvikUp -roottorilla saisi  sitä juolaa vähän pienemmäksi liikaa pilkkomatta, jolloin solahtelisi jo kultivaattorista läpi. Mutta vaikka se onkin ihan huippuvehje, ei sekään mahdottomiin pysty.

Kvikup tuli uitettua Jyllannista viime talvena, mutta löytyi sellainen nelimetrinen nostolaitekone, joka on omalle kalustolle liian raskas. Nyt  pitää ottaa isomman traktorin omistaja ajamaan; ensi talvena pitää rakentaa sille roottorille pelkkä kiinnitysrunko tai hinattavuus, niin saa sen lähemmäksi traktoria ja tällaiselle nelitonniselle 100 hv vetäjälle sopivamman.

Wibergs tai varmaankaan oikein mikään piikkimuokkausväline ei oikein toimi. Savimaassa kyllä pystyy ajamaan kerran, sitten toisella kerralla alkaa lauttaamaan. Multamaassa ei toimi sängelläkään hyvin.

Sanoisin, että silppurilla murskaus lyhyeen sänkeen, lapiorullaäkeellä mullokselle, sitten parin viikon välein kultivaattorilla ensin matalahkoon, sitten aina muutaman sentin verran kerrallaan syventäen.

Lapiorullalle vaihtoehto on lautasmuokkari. Lapiorulla tuntuu tekevän multaa vähemmillä ajokerroilla.

Tai kyntöaurat ? Kynnöksen vihertyessä äestää aina vikruutit pois kuivumaan.

-SS-

Lapiorullalla saisi varmaan hienonnettua sitä piikkiä varten... joskus oli Kronoksen päällä puulaatikossa kiviä just sen verran, että vielä uskalsi Valmetilla tielle. Lisäpaino auttoi aika lailla siinä möyhennyksessä.

Tuli tilusjärjestelyssä lohko, jonka juolavehnäisyys on "yllättänyt". Vanha nurmi, todella tiukka "huovasto". Kemia ei ole vaihtoehtojen listalla. Multamaa, vain satunnaisia (jalkapallonkokoisia) kiviä.

Tähänhetkinen Wibergin Stubbis kierrekärjillä ei toimi. Piikki ei jaksa tunkeutua huovastoon ja kun sitten vetää juuristo alapuolelta, kasvusto-juuristo irtoaa isoina lauttoina, jotka eivät enää "solahtele" piikkien (korkeus 65 cm, piikkiväli 75 cm) läpi vaan tukkivat kultivaattoria.   Kivennäismaakohdilla ei ole ongelmaa, koska juuristo pysyy paremmin pohjamaassa kiinni ja sen saa vähitellen hajoteltua pienempiin osiin. Tulossa on juolannostin (KvikUp) roottoreineen, mutta sielläkin ongelmaksi tullee tuo tukkoisuus kultivointivaiheessa.

Mikä noista yleisesti käytössä olevista piikeistä on riittävän jäykkä tunkeutuakseen juolavehnäistön juuristoon? Aiempaa kokemusta on noista silmukkapiikeistä ja Kongskilden Vibroflexistä, mutta kun ei ole vertailukohtaa, niin en viitsisi investoida piikkeihin ilman jonkinlaista varmuutta lopputuloksesta. Kärjen mallistakin voisi ottaa jonkun kommentin.

Ja sekin on tiedossa, että keväällä ajoissa aloittamalla pääsee asiassa paremmin liikkeelle, mutta nyt olisi halua voittaa yksi kasvukausi, vaikka tänä kesänä kultivointihenkilö (katsotaan peiliin...) onkin torkahtanut onnensa ohi.

Kesäkuu 96 mm, Heinäkuu 12 mm. Heinäkuun sademäärästä 10 mm ensimmäisen viikon aikana.  Vielä ei näy selkeitä kuivuusoireita, mutta ei tarvinne odottaa pitkään...  alinen Tornionlaakso

... lyijyakut menivät 1960-luvulla vielä kaatopaikoille penkkaan, lyijyakkujenkin kierrätys on vielä melko tuore bisnes.

-SS-

Tikkurilassa oli vuodesta 1935 Oy Grönberg Ab:n lyijysulatto ja lyijyvalkoistehdas jonnekin 70-luvulle asti, vielä 80-luvulla Beran lyijysulatto kehä kolmosen ja Tuusulantien risteyksessä. Tikkurilan laitos oli ns. kuilu-uuni, eli sinne laitettiin koksia ja  (oksidoitunutta) lyijyromua, uunin pohjalta valutettiin sitten metallista lyijyä. Uutena uunin päässä oli suodatin, koska sieltä saatiin niin paljon lyijyä, että kannatti ihan taloudellisestikin. Sitten 1950-luvulla "suodattimet menivät epäkuntoon" ja joskus 70-luvulla Hgin Kaisaniemessä (20 km etäisyydellä) havaittiin ilman lyijypitoisuudessa selvä piikki, kun tuuli tuli juuri Tikkurilan suunnasta. Aikana, jolloin autotkin polttivat lyijyllistä bensaa. Maatalouden tutkimuskeskuksen pääpaikka oli tuolloin Tikkurilassa ja jostain syystä viljelysmaan raskasmetallitutkimus oli Suomessa silloin eurooppalaista kärkeä...

Mutta noin asiasta: lyijyakku on aika helppo kierrätettävä näihin litiumakkuihin verrattuna. Siellä on standardeissa ja tekniikassa vielä   paljon tekemistä.

Samoin nyt ainakin kymmenestätuhannesta hehtaarista ennen 2022 raivattua peltoa siirtyy tukien alle kiihtyvään tahtiin.

Jotenkin oletan,  että tämä ei ole kovin suuri rahareikä tässä kokonaisuudessa. Täällä kaukana C100-alueella tuli keväällä ilmoitus, että korvauskelpoisuustaivas on itsellenikin auennut reilulle parille hehtaarille, jota olen nyt 18 vuotta  viljellyt perustuen varassa. Tuoreempiin jälleen viljelyyn otettujen lohkojen osalta jatketaan odotteluja. Kaikki nämä on raivattu vähintään 100 vuotta sitten, eivät vaan ole olleet aktiiviviljelyssä 1995-2004...

Ainakin Saksassa Kremlin 'hajoita ja hallitse'-politiikka rahoittaa sekä vasenta että oikeaa äärilaitaa.

Ohraa kylväessä tiesin, että olisi pitänyt antaa kuivua pari päivää lisää, vaan oli jo kesäkuuta ja sateita ennusteessa, joka toteutui. Osin keltaista, joka on nyt jäänyt 15-senttisen hatikan alle. Kolmannes rikotaan, loput ok. Nyt pitää vaan vielä opiskella tarvittava Vipu-seurustelu aiheesta...  Kaurassa vain muutamia ongelmallisia pyöränjälkiä, sen kanssa odotukset vielä hyvät.

Eläkeläisviljelyn loppumista jo hankittiin aikaisemmilla tukikausilla. Eihän siinä silloinkaan kauan nokka tuhissut, että löytyi jokin nuorempi sukulainen, jonka nimi tuli tukipapereihin....

Näin.

-SS-

Tuota luomua kohtaan kokemaa katkeruutta lukuunottamatta jaan suurelta osin SS:n pohdinnat. Erityisesti sen, että jos joku on jäämässä ilman tukia, se on vain hallinnollista osaamattomuutta ja sopivien (bulvaani)verkostojen puutetta. Tottakai se lähistöllä harjoitettava tukiniittomeininki häiritsee itseänikin, näin aktiiviviljelijän identiteetillä varustettuna. Mutta jos tuon hallinnollisin keinoin aikoisi estää, pitää nykyinen määräysnivaska kertoa vielä luvulla n, ennenkuin se pystytään tehokkaasti kitkemään. Eikä sittenkään.

Kaikki tällä vuosi sadalla raivatut pellot kun ennallistaa sekä Kaikki vanhemmatkin turve pellot...

Tällainen peruutuspeilitarkastelu olisi varma tapa lopettaa maatalous Suomesta. Vaikka sopisikin itselle; tällä kylällä peltoala melkein tuplaantuisi, jos vaikkapa tuo -52 otettaisiin tarkastelun pohjaksi... Ja saviseudulla viljely loppuisi sielläkin, kun Jukolan veljesten raivaama suo ennallistettaisiin aikaan ennenkuin kuokka iski sen reunaan, Lakeuden kytövainioista nyt puhumattakaan