Parvum-tartunta ei ole mikään kovin outo pikkuvasikoilla, eikä edes vastustettava eläintauti. Se on yleisin pariviikkoisilla vasikoilla, ja vasikat yleensä pääsevät siitä eroon kunhan kasvavat. Isompia nautoja se ei yleensä vaivaa. Tartunnan voi saada myös saastuneesta juomavedestä, lannassahan se elää. Jos se tarttuu ihmiseen, se ei yleensä aiheutä kovin vakavia oireita. Itsekin sairastuin, mutta selvisin viikon pelkällä mahan kurinalla. Hajusta huomasi tartunnan.

 Maalis-huhtikuulla meillä oli ripulia vasikoissa. Varsinkin yhtä vasikkaa mieheni letkutti pari viikkoa. Letkun hän tietenkin puhalsi aina tyhjäksi. Vasikkojen ripulituotos oli todella pahan hajuista.
Mieheni ja vanhin poikani tyhjäsivät yleensä pikkuvasikkojen karsinat, käsipelillä tietenkin. Huhtikuun lopussa mies tuli mahatautiin, ensin oksensi ja sitten alkoi ripuli. Siitä seuraavana päivänä poika alkoi oksentaa. Kumpainenkin oli niin huonossa kunnossa, että tarvittiin nesteytystä. Kumpaakin tutkittiin, ja lopuksi löytyi Kryptosporidium Parvum-loinen kummankin ulosteesta. Se oli tullut näistä ripulivasikoista. Poikani oli reilut kaksi päivää osastolla nesteytyksessä, parin pelkän päivystysnesteytyksen lisäksi, ennekuin hän alkoi toipua. Mieheni oli kuusi päivää osastolla, sitten hän löytyi kuolleena huoneensa kylpyhuoneesta. Kolmatta viikkoa kestänyt vesiripuli kuivatti aikuisen miehen (52 v) niin, että veriarvot ja munuaisarvot keikahtivat päälaelleen. Ja sitten pumppu ei kestänyt. Voimakas rytmihäiriö oli viimeinen, mitä mieheni koki, ja syynä oli voimakas ripuli ja siitä johtunut kuivuminen. Loisiin ei ole lääkettä, ainoa hoitokeino on nesteytys. Ja kun se ei auta, on hyvät neuvot kalliita.