Oy olis varmaan ihan harkinnan arvoinen juttu. Se että miten siihen sitten siirtyy ja milloin on toinen juttu kokonaan.

Kaikki eivät ala jäähdyttelemään hömppäheinillä ja muilla näennäis shaisseilla vaikka eläke ikä olisi lähelläkin. Kun jatkajat on remmissä mukana niin ei ole jäähdyttämiselle ole sijaa vaan tilaa pitää kehittää tulevaisuutta ajatellen. Pieni parsinavetta ei ole ratkaisu tulevaisuuteen. Kattokaa vaikka ruotsista mallia, siellä on haettu kannattavuus suuremmista yksiköistä eikä laskettu hommaa tukioen varaan vaan pieniin yksikkökustannuksiin ja tehokkuuteen.    

Spv:hen on meillä vielä matkaa, mutta suunnitteluhan kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Meillä ei ole liiemmin rahaa käytetty tuotantotilojen uudistamiseen pitkään aikaan ja nyt on sitten sellainen tilanne että miljoonainvestointi olisi melkolailla pakko toteuttaa melko pian. Tähän samaan saumaan sattuupi sukupolven vaihdos, mikä tapahtuu 5-10 vuoden kuluttua. Tässä mielessä olen pyöritellyt, että kumpikohan näistä kannattaa toteuttaa ensin.

Jos velattomista lähtökohdista pistäis vaikka sen parin robotin kopin tai +500 mullilan pystyyn ennen spv:tä, niin tällä saatais hyvän kokoinen velka aikaiseksi. Sen jälkeen olisi mahdollista käyttää huojennuksia ja myydä tila 50% käyvästä arvosta. Tällöin olisi mahdollista siirtää se investoidessa syntyvä velka luopujalta jatkajalle, Loppuosa maksuun korkotukilainalla, jota ei kovin paljoa tarttee. Tässä vaihtoehdossa ei tarvitsisi  maksella lahjaveroa, eikä suurta rahasummaa, koska se on ovelasti käytetty tilan investointiin.

Toinen vaihtoehto on tehdä spv hieman aikaisemmin ja investoida spv:n jälkeen, mutta tässä vaihoehdossa olisi reilusti enemmän spv velkaa kun kun ei lahjana sitä todennäköisesti haluta siirtää, koska lahjavero ja sisarustenväliset suhteet. Lisäksi jotain olisi jäätävä luopujillekkin. Tässä vaihtoehdossa olisi toisaalta her*****sempi investointituki.

Kokemusta maatilan taloudenhoidosta ja veroasiosta minulla ei vielä kauheasti ole. Siksi haluaisin kuulla mitä viisaammat on näistä ajatuksista mieltä.  

Kyllä tässä todellakin on asiat vielä hyvin kun ei mitään ole investoitu. oikeen hurjaksi jos homma menee, Niin on vielä mahdollisuus perääntyä. Toki jatkossa laajennus on pieni haaste.

kyllä sitä luomua ja näennäisviljelyä on mietitty, mutta onko tällä näennäisviljelylläkään mitään pitempiaikaista tulevaisuutta, kun tuet muuttuvat jatkuvasti. luomu saattaisi olla tulevaisuuden suuntaus ja sitä kyllä pitää oikeasti harkita oli tuotantosuuntana mikä hyvänsä.

Ja on meillä tosiaan joku toistasataa mullikkaa, niin on juuri ja juuri kotieläintila status

Täällä kun väitellään näistä tilakohtaisista asioista näinkin innolla, niin ajattelin lisätä vettä myllyyn. Ei voi lyttäillä näitä yhden robotin puuhaloita ilman että tietää taustoja. Kaikilla ei ole sitä suurta peltopinta- alaa ja muita resursseja siihen kahden robotin yksikköön. Vaikka olisi peltoa, työvoimaa ja pääomaa tehdä se kahden robon navetta, ei se ole todellakaan se automaattisesti oikea tie. Voisin meidän tilasta antaa hyvän esimerkin miten voi olla asiat laajennusta miettivällä maitotilalla.

Peltoa on sen verran, että neljän ropotillisen karkearehuruokinta voitaisiin järjestää ja paskat saataisiin peltoon, mutta aivan sama minne sen navetan tekee niin keskietäisyys meidän peltolohkoille on se 10 km. Parin kilometrin säteellä navetasta olisi korkeintaan muutama kymmenen hehtaaria.

Tuotantolähtökohdat meillä on nykyisellään parikymmentä lehmää ja tuotantorakennukset on melko hyvin käytetty, eli niitä ei ole helppo hyödyntää varsinkaan kun asutuksen vuoksi kompleksia pitää siirtää uuteen paikkaan. Velkaa ei ole ja konepuoli on meillä tikissä. Meillä on vaan pakottava tarve saada investoitua maidontuotantoon, koska nykyiset tilat eivät ole käyttökelpoisia nykyiseen toimintaan. Viljanviljelykään ei oikein lyö leiville c alueen pelloilla, eli maidontuotannon jatkuminen on mielestämme järkevää ja ainoa mahdollisuus jos ei näennäisviljelyä halua harrastaa.

Ja jos miettii että me rakentaisimme kahden robotin navetan, niin siinä tapauksessa olisi pakko tehdä nuorkarjalle uuttaa tilaa ja rakentaa se kahden miljoonan viritelmä uudelle alueelle. Meinaan että tässä skenaariossa olisi riskit kutakuinkin kohtuuttomat, jos lähdetään laajentamaan kahdestakymmenestä lehmästä sataan neljään kymmeneen. Ja se armoton liete ja rehuralli syövät kannattavuutta rankalla kädellä, jos rehua tehtäisiin kymmenenkilometrin päästä ja lietettä ajettaisiin sitäkin kauemmaksi.

Jos järjellä ajattelee, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yhden robotin puuhala voisi olla meille oikeastaan järkevin mahdollinen ratkaisu. Tämäkin sillä varauksella että se navetta pitää saada puolella miljoonalla tehtyä ilman turhia krumeluureja ja sitä omakotitaloa. Pitäisi olla mahdollista kun tekee paljon itse ja kaivuri löytyy omasta takaa. Tässä kokoluokassa voisi vielä hiehot kasvattaa vanhassa navetassa. Vanha apevaunukin toimisi vielä kuudellakymmenellä lehmällä. Yhden robotin puuhalan tarvitsema rehu ja lieteralli olisivat moninkertaisesti halvempaa kuin kahden robon navetassa.

Jos yhden robotin tuotanto, urakointitulot ja viljan myyntitulot eivät riitä, olisi mahdollista laittaa siihen puuhalan viereen isomman hallin ja jättää puuhala hiehoille. Saisi huomattavasti pienemmin askelin laajentaa tuotantoa. Olisi mahdollisuus kyttäillä markkinoita, tehdä pienempiä lisäinvestointeja ja järjestellä peltoja paremmin. Sitten vaan maitohanat auki kun siltä tuntuu ja homma isoksi.

Siinä vahän pohdintaa kansalle. Kukin tekee mitä haluaa, mutta kaikki ei sovi kaikille.