Mulla on ollu vuodesta -88 alkaen kuormaaja takasillas enkä ikinä vaihtais kärryssä kiinni olevaan, on se niin monipuolinen yhdistelmä. Tukijalkoja ei oo enkä ole niitä osannut kaivatakkaan . Kaverilla 5000 Kronos Valtu 915 rungos ja siinä tukijalat, mut hän ajaa vain puuta, mä sen sijaan käytän nosturia paaaaljon moneen muuhun hommaan, mielikuvitus on ainoo rajoittava tekijä .

Mun hommis tukijalat olis lähinnä näköeste ja vaikeuttais pienempien kärryjen käyttöä peräs , esim. vanha mutta hemmetin kätevä 6,5 t telituhti olis jo tosi ahdas käyttää ahtais paikois tukijalkojen kans kun kuormataan/ puretaan nosturilla kahmareilla jotain sepeliä,hiekkaa ym vehkeet aivan linkussa jossain mökin pihassa.

Ennen oli Patu 600, nyt Kesla 314  7 m varrella ja radiovinssillä, Valtra 8050 päällä. Mitä enemmän käytän, sitä enemmän hymyilyttää, tällä hetkellä päässä Kesla 19 G ,energiapuuhommia omissa mettissä.

Kyseinen ostaja Laania, eli Vapon ja L&T liitos ja Porin suunnalla on kohde.

Omat yksin omistamani tiet, siis menevät omien metsieni läpi, ovat vapaasti muidenkin käytössä, toistaiseksi ei mitään harmeja. Ehkä vaikuttaa kun toisessa päässä joutuu ajamaan meidän tontin läpi mutta kehujakin on tullut, pyöräilijöiltä, lenkkeilijöiltä, marjastajilta, metsästäjiltä ym.

Tiet on tehty kovalla rahalla, en oo laskenu mut ei varmaan sata tonnia riitä mutta ne on tehty sillä ajatuksella  että ne on käytettävissä 365/vuosi. Hiekka/savipohjilla aina kangas välissä, sitten tarpeen mukaan pahimmista paikoista alkaen kerrokset 0-100, 0-65, 0-32 ja lopuksi 0-16 mm pintaan. Vuosittain soritetaan tarpeellisiin paikkoihin ehkä 300 t 0-16 . Kaikki tiet ajetaan vuosittain omalla vesakonmurskalla vastapenkkohin asti, on kuulemma kiva juttu hirvenmetsästyksen aikaan.

Monen mielestä saattaa kuulostaa ihan hullulta mutta mä tämmösellä "opinnäytteellä saanut paljon töitä teiden kunnossapidosta, kyllä niin puukuskit, hakkurimiehet kuin moto- ja ajokoneurakoitsijat osaavat kertoa eteenpäin jos näkevät erinomaisia metsäteitä.

Noin kolme viikkoa sitten tehty hankintakauppa, karsittu ranka 3-6 m, halkaisija 3 cm, hinta tien varressa 53,50 alv 0, kokopuu 41,00 , pelkät risut 30,00.
Määrä toki suuri, arvio kaikkineen 1300 kuutiota ja hyvien teiden varteen tulee varastot.
Olen kyllä investoinnut omaan metsäautotieverkostoon ihan kunnolla vuosien mittaan, nyt se kantaa hedelmää  ...

Oman kokemuksen perusteella kaikki muut kuin Jaken etunostolaitteet on kantotelineitä , ei työntölaitteita. Kohta 15 vuotta ollu kyseinen laite 8050:n nokalla ja on aurattu paljon ja teitä joita ei voi teiksi kutsua . Viime talvena aurailin paljon hakkurimiehille umpihankia risukasoille ja tapana on aurata kunnolla eli niin että terä on se joka ottaa maahan , ei tukitassut ja leveäksi, kehuja on tullut kaikilta yhtiöiltä.
  Yhdeltä reissulta ajoin kotiinpäin metsätietä jossa ei ollut paljon lunta, ehkä 10 cm, mutta läpiajettava tie niin ajattelin vaan jeesata vähän henkilöautoilijoita niin pidin auran maassa. Sitten paukahti ja hyppäsi ja vehkeet olis menny ojaan jos olis ollu vauhtia enemmän. Tutkimaan ja toteamus että aivan keskellä tietä olikin noussu kivi kovan suojan ja vesisadeviikon jälkeen ylös, siis tammikuussa , terä tarttui siihen.
  Tulos: auran keskimmäinen verkkoterä aivan propellilla ja ja auran siipi siitä aivan kaksinkerroin .
 - etunostolaitteessa ei edelleenkään pienintäkään vikaa ja ns. sivuosumia kiviin ja kantoihin on vuosien varrella tullut paljon.

Mulla on ollu nelikko Hiluksi vuodesta -88. Ekan myin eteenpäin puoli miljoonaa ajettuna ihan vaan kun halusin ilmastoidun ja löysin, vm -00 ajettu vain 60tkm. Sitten ostin uuden 2014 ja myin toisen suoraan vajaa 300 000 ajettuna. Kaverin l 200 mitsu "kuoli " 2016 äkillisesti 530 000 km mittarissa. Tarjosin että osta tämä multa, tässä on kaikki varusteet mitä koneurakoitsija tarvitsee ja näin tehtiin. Ostin uuden tasan neljä vuotta sitten, ajettu nyt 110 00 km.

Varmoja vehkeitä mikä minulle tärkeää , kyseisillä autoilla kun ajetaan vuoden jokaisena päivänä eikä itteä kiinnosta autojen roplaaminen vähääkään. Nämä kaikki manuaaleja, seuraava tod.näk. 2.8 automaatti kun tulee ajankohtaiseksi.

Noin joka toinen kuukausi teen saman reissun, n. 75 km sivu. Pysähtymättä tunti ja vartti per suunta, menokuormana yleensä metalliromua, paluuna täysiä tynnyreitä metallihiontajätettä. Valtra 8050 selässä kourakuormain, menee muuten yllättävän tasaisesti kun on riittävästi elopainoa vaikkei ole jousia.

Minä en koskaan ole häpeilly konerikkojani, päinvastoin, aina olen remonttini kertonu, kuvien kanssa. Tallissa 2 valtraa, 8050 -02 ja 8350 -00. Ekalla ajettu 14500, toisella 13500 h.
Juu kyllä, molempia on remontoitu! 8050:seen on vaihdettu reman-laatikko, samalla katkasulla pidin järkevänä laittaa korjaussarjat sekä suunnanvaihtoon että pikavaihteeseen, myös jarrusylinterit uusittiin, on aika helppo kun ei oo hyttiä tiellä 😁.

8350 porsi pikavaihde, sisältä päätti yks kuusiopultti aueta 11 000 h:n jälkeen, valmista tuli, kuoretkin halki. Reman - pikavaihde + suunnanvaihdon uusinta. Stanadyne alkoi väsyä, vaihdettiin Akaalainen, nyt tehoa 200 hv, kuten oli viritetyssä stanassakin.

Molemmissa avaamattomat moottorit. 8050 ollut minulla kohta 16 vuotta, mitattu teho 150,1 hv ulosotosta koko elin ikänsä, nyt Tammerdieselin tekemän pumppuremontin jälkeen 214 hv ulosotosta...en erikseen tuota pyytänyt, sanoin vaan että voima ei saa laskea 😁😁...
Onko järkeä? En tiedä, mutta mulle kelpaa. Kulkee tiellä + 60 km ja sitä käytetään , pisin vakioretki on 70 km per suunta.

Olen sen ikäinen ja sen verran jo sairas etten enää aio uusia traktoreita, näillä mennään mitä jaksetaan. Mulla rahalle muutakin käyttöä kuten lomailu, on jääny vähän varastoon 40 vuoden ajalta.....

Jaa jaa, olen kymmenen vuotta seurannu kaverini TS 115 elämää, itsekkin sillä ajanut monet kerrat.
Emolehmätilalla, työt sen mukaan.

Töitä on tehnyt, mittarissa jo n. 13 000 tuntia. Ainoa avaamaton paikka on moottori,  voimansiirto useamman kerran eri syistä auki, ihan rehtiä hammaspeikko vikaa, pikavaihde porsi, etuakseli jumiin jne.
Jaa mistä tiedän? No, olen ko. koneen kolme kertaa hinannut kotiinsa, kerran etupää ylhäällä.

Ja Valmetilla....

PS. Kyseinen TS virittämätön, nurkkahommissa tosi vähäruokainen, tiellä täysillä menee reippaammin.

 Mun 8350;seen kun vaihdettiin syksyllä akaalainen pumppu ja suuttimet niin ei millään tahtonu virne laskee suupielistä kun haki ekan murskekuorman  voi pojat sitä  suhinaa ja murinaa mikä kuuluu oikean a-pilarin seudulta  kun ylämäessä painaa pedaalin pohjaan kun kiekkamittari näyttää 2300 rpm....ei muuten laske  .

Lainaus käyttäjältä: Nasse - 15.02.15 - klo:20:54

Lainaus käyttäjältä: SAS - 15.02.15 - klo:20:27

Lainaus käyttäjältä: Teemu - 15.02.15 - klo:20:20

Kiitosta vaan, harva osasi antaa vastauksen kysymyksiin, siis kiitos heille

Niin yleensä kone ostetaan oikean tehoisena ,eli kaikki turha virittely ja räpellys jää pois.

Niih , kuten tuossa tuli ilmi että raktoriin voi sen koneen hommata oikean tehoisena tehtaalta , jiäp se turha räpellys poikkeen 

Ennenkin sanonu:Kun kone tulee tehtaalta niin pakokaasupäästöjen takia koneet on väärissä säädöissä.Jopa väärillä suuttimilla.
Kun kone optimoidaan kulutus litraa/kw laskee ja teho nousee.
Ja maltilliset 60-80hv tehon nostot ei vaikuta kestävyyteen mitenkään

Malli esimerkki löytyy hallista: vallu 8050 vm -02, tehtaalta lähtenyt aikoinaan 110 hevosen moottoriteholla varustettuna,ostin sen 1500 h ajettuna ja edellinen omistaja sanoi heti että kone on säädetty isommalle teholle sisäänajon jälkeen. Uteliaisuuttani mittautin sen toissa syksynä Porin Tehotuonnin dynossa, tulos 150,1 hv ulosotosta,käyrä aivan virheetön.
 Ajettu tällä hetkellä 11980 h,kiertää tarvittaessa 2750 rpm,ajetaan mm. noin kerran kuussa 150 km retki + muu koneurakointi.
 Kunto? moottori avaamaton,vaihteisto avaamaton,kaikki pakat alkuperäisiä,jarrut uusittu kerran,kytkin kerran,laturi kerran,siinä suuremmat,pieniä toki kaikenmoista.

Loppupäätelmä: kaiken saa rikki mutta järjen käytöllä kestää viritettykin 

Pihassa vuoden vanha hiluksi, ajettu 30 000 km, täysi murheeton tähän asti niinku pitääki noilla kilometreillä. Ekalla hiluksilla ajoin 500 000,toisella 280 000 ennenkuin ostin tämän.
  Noin kolme vuotta sitten syksyllä marjoja etsiskellyt eläkeläisherra oli parkissa tien reunassa,vilkku oikealle. Juuri kun olin ohittamassa mese kääntyikin vasemalla olevaa liittymää kohti suoraan eteen. Ei auttanu jarrutus,hiluksin oikea etukulma kohtasi mesen vasemman etukulman. Seuraus : hiluksiin vaihdettin tyhjäksi mennyt BF Goodrich ja ajettiin kotiin,mese mallia 2010 hinausauton lavalla lunastukseen  .
  Vastapuolen vakuutusyhtiö tietenkin vaati minunkin autoni tarkastettavaksi ja koska tarvitsen autoa joka päivä, tajosivat sijaisautoksi amarokin. Volsu oli aivan uusi,mittarissa hakiessani 680 km. Sen kahden viikon aikana mitä amarokki meillä oli,ei syntyny rakkaussuhdetta. Olihan siinä voimaa vaikka muille jakaa,kyllä pääsi rekan ohi aivan eri matkalla ku 2001 hiluksilla......
  Mutta mutta....ehdottomasti ärsyttävin ominaisuus oli aivan käsittämätön kytkin/onneton liikkeellelähtömomentti. Ei jumankauta,että diisseliautolle pitää tarjota kaasua lähdössa kuin litraselle bensapirssille ettei sammu pätkähdä, siis tyhjä auto eikä mitään perässä. Emännälle kun se teki temput eli sammu risteyksessä kolmannen kerran emäntä totes että jos joskus otat tämmösen hän ottaa eron....
kaikilla meillä olleilla hilukseilla on voinut lähtee vaikka kakkosella,vähän ehkä tärähtää mutta ei sammu.

 Niin ja niihin edellisiinkään ei availtu kytkintä kertaakaan,ei edes siihen puol miljoonaa ajettuun.