Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Niin se on, maatila on projektina ollut se elämän yhteinen juttu. Ei taida enää sukset palata samalle ladulle
.
Joku pohti eron syytä. Muuten en kommentoisi, mutta kun liittyy vahvasti aiheeseen. Kyllä se syy lähtöön on pitkälti taloudellisesti yhä huonommaksi muuttuva tilanne maataloudessa ja siitä kumpuava paha olo. Enää ei auta, vaikka saa hyvän sadon, ja kustannukset on ajettu minimiin. Kova työ, pienet tulot ja epävarmuus, see heijastuu ihmissuhteisiinkin.
Helpointa jakaa rahaa, mutta rahaksi muuttaminen ei välttämättä ole helppoa. Nytkin taas kauppa käy hitaasti, ellei halua halvalla myydä ja toisaalta kun halua olisi kotiinsa jäädä. Mutta ehkä tuo oli viisas neuvo, että ennenkuin edes noinpäin suunnittelee, arvioittaa ulkopuolisella hinnat. Kiitos muillekin rakentavia vinkkejä antaneille. Itse on tässä joka suunnassa hukassa, kun murhekin on erosta suuri. Sitten pitäisi vielä nämä yhdessä hankitut haaveet raastaa palasiksi
.
Joku lakimies saa hoidella, mutta ajatus oli, että luonnostelisi itse mahdollisimman valmiiksi. Eiköhän noille pelloille saa jonkin arvion ja metsänhoitoyhdistyksestä voivat arvioida metsän. Rakennukset ovatkin sitten vähän kimurantti, mutta kai joku niistäkin osaa jotain sanoa.
Jaa, eikö kaikki mitä on ollut ja mitä yhdessä on hankittu, menekään periaatteessa puoliksi? Avioehtoa ei ole. Perinnön säin, mies jotain pientä myös, muuten kumpikin tehnyt töitä niinpaljon kuin kerinnyt ja yhteiseen kasaan kipattu.
Ollaan hankittu tila puoliksi, ollaan oltu yli 20 v naimisissa, velkoja ei hirveästi ole. Tilan arvosta varmaan suurin osa muodostuu pellosta, metsät on aika lailla taimikkoa. Asuinrakennukset ovat vanhat. Pellolle uskoisin olevan sekä vuokraajia että ostajia, jos on tarve muuttaa rahaksi. Yhteinen mökki löytyy myös.
"Osituksessa selviää millaiset realiteetit kullakin on kiinteää omaisuutta hankkia."
Mitä tuo tarkoittaa? Entä eikö tarvitse mennä tasan - ei kai, kunhan saa enemmän
Ajatus pellon liittämisesta talouskeskukseen syntyi siitä, että tilalla säilyisi mahdollisuus edelleen pitää harrastuseläimiä. Samoin yksi peltoläntti ympäröivine metsineen muodostaisi talon ympärille mukavan kokonaisuuden. Tällä hetkellä ei olisi tarvetta, ja tarkoitus on vuokrata ko pelto mutta jatkoa ajatellen haluaisin, maan vuokraaminen läheltä voi olla vaikeampaa jatkossa. Kaikkia peltoja ei ole varmaankaan mahdollista pitää, koska lainarahaa en ota. Liian iso riski.
Yksi ongelma on tuotantorakennukset, jotka jäävät ilman käyttöä, tuovat vain kuluja. Niiden vuokrauskin on hankalaa. Mitenköhän niidenkin arvo lasketaan, on niillä kuitenkin jo ikää. Niitä on paha siitä poiskaan myydä, tai vuokrata, ovat keskeisesti pihapiirissä.
Mutta jos puoliso on se viljelijä, minä oon kattonu pellon laidalta, kuinka homma toimii?
Tässä tapauksessa isäntä on se, joka haluaa lopettaa leikin kesken, että nää jutut, kun emäntä vie puolet tilasta lähteissään, voi unohtaa.
Täytyy joulun jälkeen ottaa yhteyttä. Mieli tekisi selvittää asioita heti, mutta kun tässä kuluu vielä tuleva kasvukausi ainakin, joten ehkä ne ehtii kuukauden ootella nämä selvittelyt. Lähinnä sellaisena alustavana tietona haluaisin selvitellä, niin tietäisi edes, miten kannattaa edes ajatella asioita. Hankalaa ilman tunteitakin.
Ehtikin jo harmittaa, että miksen kysynyt paikkaa, mistä saisi neuvoja. Onko jotain opusta avioeroista maatiloilla, jossa olisi esimerkkejä?
Jos päärakennuksen yhteyteen jätetään osa pelloista (n. 10 %), miten käy tukioikeuksien? Puoliso on ollut pääasiallinen viljelijä, pellot on omistettu puoliksi. Nyt tämä 10 % menisi toiselle puolisolle. Miten voisi saad tukioikeudet säilymään?
