Lainaus käyttäjältä: akateeminen karjakko - 30.10.13 - klo:17:30

Lainaus käyttäjältä: +250 - 30.10.13 - klo:17:17

Lainaus käyttäjältä: JD6630 - 30.10.13 - klo:16:49

Lainaus käyttäjältä: akateeminen karjakko - 30.10.13 - klo:15:14

Mitä olen ite ollut näkemässä ja vertaa omaan työskentelyyn parressa, en ole vielä vakuuttunut ropolypsystä. Se, että ite juo sitä maitoa jota lypsää ja kun solut on siinä 40 paikkeilla, niin en uskaltas ropomaitoa juoda raakana.

Montakos euroa enemmän ropisee maitotiliä vuodessa verrattuna siihen jos niitä soluja olisi vaikka 240?

Jos toistuvasti solut on tankis 240,näkyy se varmasti maitomääriski

Utareterveys heijastelee tietty moneen asiaan. Kyllä se jossain näkyy jos solut ovat pitkään ylärajoilla.

Solujen ja bakteerien alhaisuus eivät ole itse tarkoitus, mutta on helpompi ainakin pysyä karjanterveystilanteessa ja laadun valvonnassa perillä. Jos arvot äkillisesti nousevat on helppo löytää "syyllinen" joukosta ja ottaa mahdollinen tulehdus heti käsittelyyn (mahdollistaa sairauksien leviämisen pysäyttämisen).

Onhan se jokaisen omatuntokysymys miten haluaa työnsä hoitaa ja mihin on tyytyväinen. Tapoja yhtä monta kuin on lehmänhoitajaakin.

Se on hienohomma että opiskelijalla on asenne kohdillaan.Sitte kun se vielä 20vuoden jälkeen on yhtä kohdillaan,nostan hattua

Tuskin sitä ainakaan tänne asti jaksetaan raahautua intoilemaan omilla aatoksilla.  Kyllä se laantuukin, mutt viel ei olla vanhoja ja raihnasia. 

Lainaus käyttäjältä: JD6630 - 30.10.13 - klo:16:49

Lainaus käyttäjältä: akateeminen karjakko - 30.10.13 - klo:15:14

Mitä olen ite ollut näkemässä ja vertaa omaan työskentelyyn parressa, en ole vielä vakuuttunut ropolypsystä. Se, että ite juo sitä maitoa jota lypsää ja kun solut on siinä 40 paikkeilla, niin en uskaltas ropomaitoa juoda raakana.

Montakos euroa enemmän ropisee maitotiliä vuodessa verrattuna siihen jos niitä soluja olisi vaikka 240?

Jos toistuvasti solut on tankis 240,näkyy se varmasti maitomääriski

Utareterveys heijastelee tietty moneen asiaan. Kyllä se jossain näkyy jos solut ovat pitkään ylärajoilla.

Solujen ja bakteerien alhaisuus eivät ole itse tarkoitus, mutta on helpompi ainakin pysyä karjanterveystilanteessa ja laadun valvonnassa perillä. Jos arvot äkillisesti nousevat on helppo löytää "syyllinen" joukosta ja ottaa mahdollinen tulehdus heti käsittelyyn (mahdollistaa sairauksien leviämisen pysäyttämisen).

Onhan se jokaisen omatuntokysymys miten haluaa työnsä hoitaa ja mihin on tyytyväinen. Tapoja yhtä monta kuin on lehmänhoitajaakin.

Parsinavettakieltoa ollaan laittamassa väärään lakiin. Eläinsuojelun kannalta sillä ei ole merkitystä, mutta hoitajien suojelun kannalta on. Ehdotankin, että tehdään laki eläinten hoitajien suojelusta.

Samat on aatokset.

Suomessa vähän mättää tämä asioiden priorisointi ja arvotus. Se, että ajetaan eläinten oikeuksia kiihkeästi lakiin on kiva juttu, mutta kun ne ihmisetkin on vielä hoitelematta. Vähän ilkeää vetää tähän maummo&lapset korttia, mutta kun keskityttäisiin nyt ensin huolehtimaan ihmisille eettisesti ja moraalisesti velvoitetut olosuhteet.
 Lehmien hoitajienkin näkökulmasta katsoen, se parsi on joskus turvallisempi ja parempi, kuin pihatto. Että taas suojellaan elukoita ihmisten kustannuksella.

Ja sitten siitä navettatyyppien paremmuudesta. Itse olen työskennellyt kummassakin. Jotenkin koen pihaton työläämpänä. Parsinavetta on selkeä ja usein (isäntäväestä kiinni) hyvinkin puhdas. Poikimiset, siemennykset, hoidot, lypsy ym. hoituu helposti lehmän ollessa omalla paikallaan. Useammassa parsinavetassa lehmät laiduntavat, kun taas pihatoissa se tuppaa jäämään. (Nyt joku ekologi voisi huomata kulttuurimaiseman ylläpitämiseksi tehdyn työn.)
Minusta tärkeintä on työpaikallaan työskentelevän ihmisen viihtyminen ja mukavuus. Enkä kyllä ole huomannut, että lehmät olisivat koskaan halunneet jäädä laitumelle yhtään pitemmäksi aikaa kuin on tarvis. Aina ne tulevat mielellään paikalleen syömään ja makoilemaan (mitä ne harrastavat hyvin paljon).

Minusta on turha vedota lehmien terveyteenkään. Kantturoita laitetaan Honkajoelle ja lahtiin yhtälailla pihatoissa, kuin parsinavetoissakin. Poistoja voi olla vielä vähän enemmän pihatoissa. Sitä paitsi lehmien jalostus ja eläinaineksen raakkaus lähtökohtaisesti tiukempaa pihatiossa, sillä niissä tulevat vastaan kestävyys-, rakenne- ja lypsyrajoitteet ennemmin kuin parsityöskentelyssä. Mitäs eläinsuojelijat tästä ovat mieltä? Terve elukka autoon koska vetimet harottavat minne sattuu....

Ja sitten se mitä edellä joku arvelikin. Pohjalla ministeriöllä on ajaa "pientilallisuus" alas Suomessa. Tai anteeksi, EU tässä on se ongelma. Mitä olen itse lukenut/kuullut on Suomen maataloudesta tarkoitus saada entistä kilpailukykyisempää EU:n tasolla. Niin ja ajaa tiloja "oikeiksi yrityksiksi". "Maataloudessa menestyvät yritykset, joilla on tiukka talousosaaminen, investointi halua ja kykyä, vara laajentaa ja ottaa sivusta työntekijöitä. Pitää olla innovatiivista ja monipuolista tuotantoa. Keksiä uusia tulonlähteitä, kuten matkailu ja vanhusten/lasten hoito."

Kohtuus ei muka enää riitä, mitä minä en kyllä usko.

Mitä olen ite ollut näkemässä ja vertaa omaan työskentelyyn parressa, en ole vielä vakuuttunut ropolypsystä. Se, että ite juo sitä maitoa jota lypsää ja kun solut on siinä 40 paikkeilla, niin en uskaltas ropomaitoa juoda raakana.

Tietty se on sitä tehokkuutta ja säästyyhän siinä ihmisen lihakset, mutta silti... Ei se ole yhtä "laadukasta" kuin huolella itse lypsetty. Tietysti lehmät kyllä tykkää...

Itselläni on oikeastaan varsin selvät suunnat, ajattelin vain huvikseni avata keskustelua. Ainoa mitä minun pitää paikkailla jossain vaiheessa on talousosaaminen. Etu opinnoista on varmasti  katsantokannan avautuminen; turha jämähtää 90-luvulle kun eletään tätä päivää. Ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja elettävä tilanteen ehdoilla.  Yliopistokoulutus ampuu aika ohi perusasioista, mutta agrologeilla on monipuolinen ja pätevä koulutus. Niistä opinnoista on oikeasti hyötyä yrittäjyydessä.
 
Koulutuksen arvostus ja korostaminen on tietysti nykyään turhan korkealle rankattua, mutta siitä on tiettyjä etuja. Se että pääsee näkemään jotain muuta, kuin kotona on isäpapalta aivopesussa saanut antaa lähtökohtaisesti itselle ohjakset. Tieto lisääntyy ja muuttuu kokoajan, opiskelun myötä saa jonnillaiset perusedellytykset ja verkostot pitää itsensä ajantasalla. En muusta sinänsä tiedä, mutta byrokratian koukeroista ja talousosaamisessa olisi pysyttävä kärryllä.

Ymmärrettävää tietysti, että riippuu tilan tarpeista ja omistajien katsantokannasta, millaista tietoa tarvitaan "yrityksen" pyörittämisessä. Ensimäinen jako jo siinä ajatteleeko harjoittamansa maatalouden yritystoiminnaksi vai elämäntavaksi. Toinen tulee vastaan sitten, kun pohditaan tavoitteita; onko tarkoitus kehittää tilaa elinvoimaiseksi ja jättää tila entistä "kilpailukykyisempänä" jälkipolville, vai onko tarkoitus turvata oma jokapäiväinen toimeentulo ilman isompaa panostusta tulevaisuuteen (käyttää koni loppuun). Kolmantena tulevat sellaiset kuin tilan koko, työvoima, tuotantosuunta ym. jotka määrittävät tiedon ja osaamisen tarpeellisuuden.

Maatalous-metsätieteiden opiskelijana olisin kiinnostunut maatalousalan ihmisten pohjakoulutuksesta ja siitä miten he ovat hyötyneet koulutuksellaan työssään. Onko jokin jäänyt harmittamaan? Jokin kurssi tai opinnot olleet turhia? Onko tietoaukkoja jouduttu paikkaamaan jotenkin myöhemmin tai onko tullut ylikouluttauduttua? Hauska olisi myös tietää, onko joukossa itse oppineita peruskoulupohjalla? Yllyttäisin myös nuoria kertomaan suunnitelmistaan, siitä miten aikovat kouluttautua ja miksi.
 Ajattelin avata ketjun ihan omasta mielenkiinnosta. Itselläni tiedossa sukupolvenvaihdos maito/viljatilalla parin vuoden sisällä ja opintoni eivät täysin vastaa tulevia tarpeita. Pohdin millaisista opinnoista olisi hyötyä tulevassa työssäni.
 Lisäksi maatalousyrittäjyyttä harkitsevat nuoret pohtivat jatkuvasti millainen koulutus nykyisin olisi tarpeellinen, jotta kaikesta selviää kohtuudella. Tämä avaus on myös niille nuorille, jotka suunnittelevat omaa tulevaisuuttaan.