Mielestäni suurteollisuuden suosimisen juurt löytyvät niinkin kaukaa kuin sotakorvausten maksamisvuodet 40-luvun lopulta 50-luvulle. Silloin olosuhteiden pakosta suurteollisuus kehittyi isoin harppauksin, koska sotakorvaukset maksettiin teollisuustuotteina pitkälti, ja oli pakko kehittää suurteollisuutta, sitten 60-luvulta lähtien koko yhteiskuntaa on kehitetty suurteollisuutta ja palkansaajia varten ja niiden ehdoilla.
Ihmiset ovat tottuneet siihen ajatukseen, että suurteollisuus luo taloudellista turvaa, joka kantaa sukupolvesta toiseen, mutta näin ei enää ole, kun suurteollisuudella menee huonosti, niin sitten tulee pahaa jälkeä, kun moni paikkakunta on rakentunut pelkästään yhden ison teollisuuslaitoksen ympärille, ja tämä laitos joudutaan sulkemaan, tai se joutuu vähentämään työntekijöitä.
Suomalaista yhteiskuntaa on alettava rakentamaan täysin uudesta näkökulmasta, on lopetettava menneisyyteen takertuminen ja hypättävä rohkeasti tulevaisuuteen.
Aivan, mikäli elintasoa halutaan nostaa tai edes pitää se entisellään, niin on katsottava muihin suuntiin, kuin perinteinen suurteollisuus.
Mitä tulee perintöverotukseen, niin itse olen sitä mieltä, että tasa-arvon kannalta oli järkevintä, tehdä kaikki perinnöt täysin verottomiksi.
Jotenkin tökkii ajattele, että suuren perheyrityksen omistaja siirtää omaisuutensa verottomasti eteenpäin perheessä ja sen jokainen pikkuapulainenkin maksaa perintöveroa jokaisesta metsä tai mökkipalstasta, mitä sattuu saamaan ...
Mielestäni olisi selkeintä, tehdä kaikki perinnöt verovapaiksi.
Huh, ehdin jo menettämään toivoni tämänkin keskustelun suhteen, mutta löytyhän täältä lopusta taas jotain älyllisiäkin kommentteja.
Tanskalla menee hyvin(siitäkin olen samaa mieltä). Aikoinaanhan Tanskassa oli valtavasti puuvillateollisuutta, jotka sitten aikoinaan siirtyivät halvemman työvoiman maihin. Tanskalaiset eivät jääneet itkemään perään, kuten tällä hetkellä Suomessa itketään metsäteollisuuden, vaan siirryttiin eteenpäin. Tilalle tuli muita työpaikkoja tanskalaisille, tämä on markkinatalouden perus sääntöjä, jotka jokainen ymmärtää, kunhan vain on edes hitusen tutustunut aiheeseen.
Samaan hengen vetoon voisin kommentoida tuota "tuottaja vs. yrittäjä" ja "kuinka tanskalaiset tilat hukkuvat lainaan" ymsyms.. Ne jotka vielä kaipailevat aikoja jolloin oli "tuottajia" ja paikallinen osuuskauppa ja kaikki oli hyvin, voisivat mielestäni jo katsoa peiliin ja tulla 2000-luvulle. En väitä että nuissa ajatuksissa olisi jotain vikaa, mutta "ajat muuttuu, eskoseni". Siis taakse jäänyttä elämää. Mutta tuo "tuottaja-ajatus" -malli kuvaa hyvin miksi jollain tapaa pelätään suurta vieraanpääoman määrää, kuten nuo tanskan tila esimerkit osoittavat. Kertokaa minulle jotain muun alan yrityksiä samankokoisella liikevaihdolla, joilla ei ole vierastapääomaa?
Enpä osaa nimetä tähän hätään mitään muita velattomia yrityksiä. Ehkä olen väärässä kun pohdin tuota velkaantuneisuutta, mutta en toisaalta keksi mitään hyviäkään puolia siitä, että ihmisellä tai tilalla on niin paljon velkaa, että joutuu hyväksymään sen, ettei sitä voi maksaa kokonaan pois sillä bisneksellä jota tekee. Tottakai velkaa tarvitaan kun investoidaan jne. mutta onko järkevää, että velkaa on niin paljon, että siitä selviytyminen alkaa olla ylivoimaista. Kuten sanoin, mistä tietää kauanko Tanskalla pyyhkii hyvin. Kyllä minä ainakin pelkään suuren vieraan pääoman määrää yrityksessä. Mun mielestäni se on ihan terve ilmiö, eikä se liity mitenkään osuuskauppaan tai tuottaja-ajatukseen.
