Wakasta en tiedä, kun ei ole kokemusta. Mun laskuista kun liittyy maatalouteen ehkä 25% eikä integrointi maatalousohjelmaan ole juurikaan hyödyksi.

Mutta jos tarve on pelkkään laskunmaksuun ja tilien hallintaan ynnä simppeliin laskutukseen, toimii Kultalinkki aika hyvin, ainakin allekirjoittanella. Ilman avainlukujen kanssa pelaamista.

Ei mopetilla mahottomia juu 

Jos käyttökohde on sellainen, että maksimitehoja tarvitaan vain harvoin, niin isoon pumppuun voi valita myös maksimitehon rajaavan säätimen. Silloin kevyeen kuormaan saa litroja ja ripeää toimintaa huudattamatta, mutta kun teho (tuotto x paine) nousee riittävän korkealle säädin alkaa rajoittaa litroja ettei asetettu tehoraja ylity.

Käyttäjän pitää sitten tottua siihen että raskaat hommat eivät tapahdu yhtä vikkelästi kuin kevyemmät.

Minua ainakin alkaa hatuttaa jos kone parkuu aina ihan viimeisillään. Olen varmaan tulossa vanhaksi kun kova örinä ja musta savu eivät enää ilahduta - ainakaan normaalissa työnteossa.

Melko mielenkiintoinen juttu tämä tiivistyminen kaiken kaikkiaan.

Nyt mennään jo aivan eri paino- ja teholuokassa kuin joku 602.

Puimaajasta en tiedä, mutta Challengerista oli joku tutkimuskin, jossa todettiin että rankassa vedossa se pyrkii kulkemaan lähinnä telojen takaosien varassa, ja kantavaa pintaa on silloin lähinnä se iso mutta kova vetopyörä. Eli pintapaine saattoi huonoimmillaan olla aika hurjakin. Eli laite tavallaan keulii kuin vanha takapotku vaikkei keula ilmaan saakka kevenekään.

Painojakaumaa voi toki muuttaa etupainoilla ja vetopisteen sijannilla, jos kuormitus on muuten vakio.

Puimurin luulisi olevan parempi tuossa suhteessa, kun on tavallaan etuveto, ja painonsiirto ei toimi samalla tavalla vetävän akselin kuormaa lisäävänä kun ajetaan eteenpäin.

Joku sähkömoottori hammastanko viritys vinssin vipuun.

Mä laittaisin karamoottorin ja sopivan jousen väliin siihen vivun vetoon ettei vedä liian rajusti. Tuollainen pötkylä on vähän kuin hydraulisylinteri mutta toimii sähköllä.

Tietysti homma hoituisi oikealla pikkuruisella hydraulisylkylläkin + se jousi. Ja ohjaus mg-venttiilillä, vetosuunta sopivan hitaaksi kuristaen. Irrotus saa olla ripeäkin.

Mitä lienee työteurastuskeskuksella sanottavaa näihin rc-leluihin?

ALV-numero ongelmaa ei ole, netti on numeroita täynnä, numeroita on aina mukana,
sen oikeellisuuden tarkistus puolasta vaikeeta.

Kyllä näille löytyy ihan EU:n kattava tarkistuspalvelu netistä - osoitetta en tähän hätään muista.

No joo, tuossa:

http://ec.europa.eu/taxation_customs/vies/

Itse tulostin tuolta päivätyn tulosteen - siltä varalta että latvialainen firma olisi päivää myöhemmin jo kadonnut sieltä ja joku olisi asiasta myöhemmin oikein kiinnostunut........

Tulee mieleen muinainen vitsi jupista, jolla oli NMT, BMW ja HIV.

Tänään saikin aloittaa aamun ihan VSOP:llä :-)

Vesijohdon SulatusOPeraatiolla.

hakkuupää vaatii ehottomasti säätyvän pumpun. 71cc minimi. kopalta vaikka se peruskunnostettu, olisko hinta jossain 2000e kantturoissa..?

Jep. 100 cc on mukava jos koneessa löytyy woimaa&wääntöä, ei tarvitse huudattaa. Keto 51:kin riittää usein siinä 1300 kierrosta koneessa kun tekee energia/kuitupuuta, polttoinettakin säästyy ja mieli lepää.
Tiukassa paikassa loppuu sitten kyllä 100 hv hengettömästä kuutosesta vääntö ellei huomaa survaista kaasupedaalia vähän ennakkoon, yleensä loppuu silloin kun tarvii nosturista paljon voimaa samalla kun hakkuupääkin ottaa osansa. Muutaman kerran päässyt sammumaan kun ei ole tajunnut hellittää ajoissa.. se yllättää nopeasti kun koneen kierrokset laskee -> pumppu vaan lisää kulmaa ja pitää tuoton entisellään -> kierrokset laskee lisää -> kulmaa lisää..... siinä on noin sekunti pari aikaa hellätä.

Pelkkään nosturikäyttöön 100 cc ehkä vähän iso, ellei nosturi ole joku oikeasti isoilla tunkeilla oleva. Ainakaan Logmerilla ei noilla tuotoilla oikeastaan koskaan tarvitse vetää liikettä täysille, pöydästä on rajoitettu jokaista karaa. Tietysti jos kuski on oikein taitava ja koko ajan tekee neljää liikettä samaan aikaan urakkavauhdilla niin ... tai jos olisi suuritehoinen hydrauliveto kärryssä, niin sinne saisi litroja uppoamaan. Siinä on säätyvä pumppu kanssa mainio, eräänlainen automaattilaatikko. Eli mekaanisesti vetävä teli, jolle voima siirretään isolla hydraulimoottorilla. Tuotto säätyy automaattisesti ajonopeuteen, vetovoimaa voi muuttaa pumpun painerajan säädöllä.

Oma versioni:

- peruskunnostettu Rexi
- kardaani tilaustyönä Hardy Spicer'ilta. Suoraan sopivat laipat ja pituus jne.
- sähköventtiilillä pumpun lepuutus (LS-linja tankkiin)

Pelaa kuin Buick. Sanonta jonka merkityksestä eräs Buickin omistava kaveri tosin antaa oman versionsa...

Nykyään tuo on kai sncardan tai joku tuo kardaanifirma.

Näissä halpisstarteissa on toisinaan susia jo syntyessään.

Mulle sattui myös yksi, joka otti virtaa tolkuttomasti mutta pyöritti vain vaivoin. Lienee kenttä osittain oikarissa tai jotain. Vanha pikatesti: jos jakari liimautuu startatessa startin kuoreen (eli startti tulee ulospäin voimakkaasti magneettiseksi) niin käämitys on viallinen. Ei vaan tullut tuota temppua kokeiltua, pihtimittarilla totesin että virtaa meni tuplat entiseen verrattuna (joka vielä pyöritti ihan hyvin). Vein takaisin kauppaan.

Meni vaan aikansa ennenkuin osasin edes epäillä että vika on siinä uudessa startissa. Koneen sähköjä oli rakennettu suurelta osin uusiksi (palovaurio) ja  vikaa etsittiin kovasti muualta.

Eivät kai testaa siellä Intiassa niitä mitenkään.. kunhan kasaavat.

Ei ne mitenkään ihme herkkiä ole - rajut lämmönvaihtelut ja liika lämmitys ovat tietysti pahasta.

Levythän valmistetaankin karkeasti ottaen niin, että pastamuodossa oleva tina annostellaan kylmänä siihen levylle, komponentit ladotaan siihen päälle, ja koko levy hiluineen päivineen ajetaan hitaasti juotosuunista läpi (pastasta riippuen lämpöprofiilin max luokkaa 250 C) jolloin pasta sulaa tinaksi ja osat juottuvat kiinni. Eli kaikki osat ja printti ovat tuossa lämmössä jo käyneet. Poislukien mahdollisesti myöhemmin käsin lisätyt erikoiskomponentit jotka eivät välttämättä olisi uunia kestäneet. Kyllä ne tavalliset osat saman kestävät vielä toisenkin kerran. Poikkeuksiakin on, mm keraamiset kondensaattorit joita ei kannata turhaan moneen kertaan grillata, niihin tulee lämpölaajenemisesta murtumia jnbe.

Jos käytettävissä on edes etäisesti elektroniikkatyöhön sopiva juotin niin ei hätää. 100 W peltisepän kolvit kannattaa jättää pajalle. Jos juottimessa ei ole mitään lämmönsäätöä, niin voi juottimen hetken lämmittyä alkaa kokeilemaan. Kun tina alkaa juuri sulaa, tekee juotoksen siinä samassa, lämpöä ei ainakaan ole vielä liikaa. Jos tuollaista tyhmää juotinta pitää ensin ½ tuntia lämpenemässä, niin todennäköisesti se on jo ylikuuma, terä hapettuu, juoksute/hartsi palaa heti ja osatkin ovat jo vaarassa.

Öh, tästä taitaa kohta tulla Elektroniikan Peruskurssi, osa I/X .

Tarkennus - tukevalla langalla en tarkoittanut mitään 2,5 mm2 ML:ää. Vaikka sähköisesti hyvä siinä olisikin :-)

Vaikka 2 paukkulankaa kiertää yhteen niin, että päiden väliin 'haarukkaan' juottaa sen keskitapin. Voi vielä mahtua jotenkin johonkin...

Voisiko tuollaisen ylijännitesuojan rakentaa helpommin laitteen ulkopuolelle ? Siis jos palikat ovat sisältä pudonneet niin virittäisi johtoihin uudet ja helpommin kiinnitettävät ??

Onhan tuota kaikenlaista purnukkaa pöydällä käynyt ja uusiakin on tullut rakennettua.. mutta ehkä mä jätän Segan kuitenkin rauhaan. Mikäs sitä vaivaa - ei toimi ?  :-)

Periaatteessa suojapalikat voisivat olla hieman kauempanakin, mutta käytännössä voi olla parasta jos ne ovat suurinpiirtein samassa laatikossa.

- siellä voi olla muitakin suojauskokonaisuuteen liittyviä ratkaisuja, ja kokonaisuus toimii parhaiten ehjänä ja suunnitellun oloisena.

- kovin pitkät kaapelit suojan ja laitteen välissä huonontavat muutenkin lopputulosta


Jos siellä printillä ja kotelossa on tilaa johonkin räpellykseen, niin voi myös vaikka liimata ne alkuperäiset suojat johonkin pikaliimalla selälleen, ja johdottaa LYHYILLÄ reiluilla johtimilla alkuperäisiin juotoskohtin. Siis ei mitään 20 sentin piuhoja, vaan max muutama sentti.

Tai juota siihen palikan keskitapin sivuun eristetty lyhyt mutta tukeva johdin, juota palikka johtoineen rungostaan kiinni omalle paikalleen printille ja liitä se 'jatkojohto' samaan linjaan johonkin siihen lähelle mihin se alunperinkin meni. Näin ei tarvitse juottaa keskikontaktia siellä komponentin alla....

 

Näyttääs jotta toinen pötikkä on virtapuolelle, ja nopeustiedolle. Olisin luullut että tuo nopeustietolinja on lähtevälle signaalille, mutta sittenhän sen pitäis olla saapuvalle?

En vain ymmärrä mitä virkaa sillä GPS-laittees on. Mikä tuon anturin toimintaperiaate on selkokielelläilmaisten? Ainakaan se ei kait resistorin tavoin toimi, silloinhan kaikki saapuva virta pitäis virrata tuon läpi? Laite kuitenki tuntuus heräävän normaalisti henkiin kun laittaa (ihan vain nopiaa kokeeksi) pistokkeen seinähän? Eli miten se ylijännitteen poistaa, jos se ei oo mikään suodatin?

Ei sillä ole suojaustarpeen kannalta merkitystä mihin suuntaan jostain liitännästä tieto kulkee. Pääasia on se, että jos yhteys laitteeseen on, niin siitä voi myös ylijännitepiikki hyökätä sisään ja rikkoa jotain. Ylijännitetransientti on vähän kuin murtomies, tulee sisään mistä pääsee,. oli sitten etuovi, takaovi, ikkuna tai vaikka kellarin halkoluukku.

Tuo suoja toimii niin, että se kytketään laitteen rungon, eli sen 'maan' ja suojattavan liitännän väliin. Kun jännite sen yli pysyy alle sen suojan toimintajännitteen (tässä 24-30V), se ei tee yhtään mitään. Sama kun koko nappulaa ei olisikaan. (on sillä silti mm kapasitanssia, josta on vain haittaa, mutta jätetään tarkemmat teoriat tähän..)

Mutta jos jännite nousee tuon rajan yli, se alkaa johtaa vahvasti, muuttuu suurinpiirtein oikosuluksi sen piuhan ja rungon väliin. Eli ylijännite purkautuu sen palikan kautta runkoon eikä pääse rikkoman itse laitetta sen syvemmältä. Nappula johtaa tasan niin kauan kuin jännite on liian suuri, tilanteen rauhoituttua ja jännitteen laskettua asialliselle tasolle se jää taas lepoon odottamaan seuraavaa herätystä. Tuollaisen jännitepiikin kestoajat lasketaan millisekuntiluokassa, että kovin pitkäaikaisista happeningeista ei ole kyse...

Pienestä koostaan huolimatta se kykenee erittäin lyhytaikaisesti shunttaamaan huomattavia virtoja, speksien mukaan 50 Hz:n taajudella yhden yksittäisen puoliaallon aikana se kestää 400 A. Tai toistuvia 10 ms pulsseja 62 A kappale.

Jos ja kun mokoman uudelleen juottaminen on kovin hankalaa, niin sen voisi korvata suuripiirtein saman jänniteluokan zenerdiodilla, sellaisella langanpäillä varustetulla, vastusta ulkonäöltään muistuttavalla komponentilla. Sellaisen sinne varmaan saisi juotettua johonkin sopivaan väliin. Toinen vaihtoehto olisi MOV eil metal oxide varistor, joka on myös tuollainen ylijännitteiden leikkaamisen tarkoitettu komponentti. Muitakin, parempia puolijohdetyyppisiä transienttisuojatyyppejä on riittävästi, hinnatkin yleensä luokkaa alle euron.

Eli, jos laite muuten on vielä ehjä ja haluaa sitä käyttää, niin kyllä siihen kannattaa joku suojaus turata - ennen kuin se on oikeasti rikki. Ajoneuvosähköt ovat elektroniikkalaitteille kovasti vihamielinen ympäristö.

Asiahan selvis, nyt vaan laitat ne takas sinne koteloon, niin sun värkkis on ylijännitesuojattu!!!  Tai jos jätät pois, niin ei pitäis ainakaan alijännitteeseen seuraavaks hajota!!

Juu katsoo vaan että ne pääsee liikkumaan vapaasti siellä kotelossa, etteivät jää mihinkään jumiin. Ne ei pääse etsimään niitä transientteja jos ovat nalkissa 

Oikeasti, tuo kotelotyyppi on hieman hankala kotikonstein juottaa takaisin printille (mikäli ne ovat printillä olleet). Sanoisin jopa että mahdoton ellei ala leikkimään smd-prosessia vaikka kuumailmapuhaltimella.. en suosittele jos ei ole moisesta kokemusta.

Jos on tilaa vaikka asentaa ne hieman 'nurkalleen vinoon' niin juottaminen voi onnistua pienellä kikkailulla.
Kannattaa tietysti tarkistaa että ovat edes ehjiä, niiden pitäisi muistuttaa myötäsuuntaan lähinnä diodia. Eli jos ohmipuntarissa (yleismittari) on puolijohteen testausalue, niin sen pitäisi näyttää myötäsuuntaan noin 1,1 V ja toiseen suuntaan ei mitään. Komponentti käyttäytyy kuin 24-30V zeneri.

Paikka niille luultavasti löytyy joko käyttöjännitelinjojen ympäriltä tai jonkuin vastaavan muun ulkomaailmaan johtavan liitännän tiimoilta. Suojauksen voi varmaan soveltaa vastaavaan paikkaan muuallekin (esim vastaavaan liittimeen) jos alkuperäinen paikka vaikuttaa mahdottomalta. Tosin tietämättä härvelin laatua tämä on lähinnä valistunutta arvailua.