Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Millähän alueella mahdat viljellä? Belinda-kaura ehkä, myöhäiset vehnät mieluummin kuin aikaiset (eikä sitten CCC:tä). Ellei nyt ihan heinäkuun puoliväliin asti ole poutaa niin noilla pitäisi pärjätä. Typpimäärässä voi vehnän osalta keväällä tinkiä, mutta siinä tapauksessa että sataa kunnolla, pitää olla valmius laittaa se puuttuva typpi kasvustoon kesällä. Muuten voipi tulla rehuvehnää valkuaisen puutteen takia.
Ihan oikean suorakylvön ohella voisi kokeilla sitäkin, että jättää sängelle talveksi ja vetää kevällä oljet lautasmuokkarilla sekaisin. Tuon alustan pystyy muokkaamaan kylvökuntoon tavallisella äkeellä, kylvö onnistuu myös laahavannaskoneella.
Laskeskelin tuossa, että ehkä kannattaisi siirtyä kahden vehnälajikkeen viljelyyn.
Anniinasta tms. "laatuvehnästä" saadaan proteiinit. Amarettoa tms. viljellään kilojen tuottamista varten. Siitä sopivasti kuivurissa sekoitellen syntyy myllyille kelpaavaa laatuvehnää. Viljelyalojen suhteet voi laskea likimäärin tarvittavan sekoitussuhteen perusteella, jonka taas määrää leipävehnän valkuaispitoisuuden mukainen laatuhinnoittelu.
Onko kokemuksia vai vetikö yli pälvikaljun? Myllyt ja viljaliikkeet tekevät tätä itse tykönään kaikessa hiljaisuudessa, miksei siis jo tilalla 
Mää oon ostanu näiltä "nuukilta" rehuvehnää jossa valkuaiset ihan päin *****a mut sako ja muut ok. Siitä sopivassa suhteesa kuivurin kaappiin omaa jossa valkuaiset yli 15 ja näitten "nuukien" 10-11.
Olet nähnyt valon sitten tässä asiassa
Sen kummemmin asiaa tuntematta minulle on syntynyt semmoinen käsitys, etteivät eläinlääkärit ole kovin hanakoita ilmoittelemaan kaikista näkemistään epäkohdista. Selvät rääkkäykset on tietysti asia erikseen, mutta lievissä tapauksisssa taitaa olla niin, ettei niihin juuri puututa kuin ehkä huomauttamalla.
Pahimpiin paikoihin ei elukkatohtoria tietenkään kutsuta edes käymään - siitähän olisi pelkkää kulunkia vain (vinkki Eviralle
).
Laskeskelin tuossa, että ehkä kannattaisi siirtyä kahden vehnälajikkeen viljelyyn.
Anniinasta tms. "laatuvehnästä" saadaan proteiinit. Amarettoa tms. viljellään kilojen tuottamista varten. Siitä sopivasti kuivurissa sekoitellen syntyy myllyille kelpaavaa laatuvehnää. Viljelyalojen suhteet voi laskea likimäärin tarvittavan sekoitussuhteen perusteella, jonka taas määrää leipävehnän valkuaispitoisuuden mukainen laatuhinnoittelu.
Onko kokemuksia vai vetikö yli pälvikaljun? Myllyt ja viljaliikkeet tekevät tätä itse tykönään kaikessa hiljaisuudessa, miksei siis jo tilalla
Ohjeiden mukaan varrenkasvun aikaan voi vielä lisätä typpeä. Ite lisäilin typpeä 20kg salpietarina varren kasvun alussa viime kesänä kun fosforin takia jäi typpi vajaaksi ja kasvusto oli poikkeuksellisen tiheää ja tasaista. En osaa sanoa oliko haitaksi jakaa typpi..
Ei se haitaksi ole. Rypsi ei juuri ota muuta kun fosforia ihan kasvun alkuvaiheessa. Tarpeet alkavat vasta ruusukevaiheessa ja siitä eteenpäin.
Vanha ohje rypsille on, että kylvön yhteydessä lannoitteen voi jättää huoletta kylvösyvyyteen. Ei rikota muokkauspohjaa turhaan ja orastuminen on siten tasaisempaa.
Aika vaikea oli kustannuksia hallita, kun lannoitemarkkinoita hallitsi Brezneviläinen vanha valtionyritys, joka repi kaikkensa irti apulannan hinnoista. Sitten puintiaikaan ostava teollisuus hinnoitteli viljan taas niin pohjille kuin kehtasi. Käytännössä viljatilalle ei kannattaisi ostaa tällä hetkellä muuta kuin uudet patterit laskimeen.
Pitäiskös ihan raakasti vaan vuokrata maat ulos pariksi vuodeksi hintaan 700 €/ha?? Siinä vaiheessa kun tätä tehtäisiin vähän enemmän ja isompien tilojen toimesta niin luulisi jo tyhmemmänkin tajuavan, missä mennään.
quote author=Terminator link=topic=13141.msg188133#msg188133 date=1257105450]
Maataloudessa 20 vuotta on helvetin pitkä aika. 15 vuodessakin tuki hommelit on jo varmasti 30 kertaa muuttuneet. Mitään ei käytännössä voi tukien varaan laskea, kun tänään luvattu ei saatakkaan pitää huomenna enää paikkaansa.
[/quote]
20 vuotta on pitkä aika, mutta kun sitä katsoo taaksepäin niin menipä vähän äkkiä.
Omat ensimmmäiset pellon ostot tein 15 vuotta sitten, silloin muka kalliilla hinnalla. Ja kyllä siinä jopa arvovaltaisetkin isännät muistuttivat poikaparkaa, että pankin torppariksi sitten rupesit. Nykyisin hirvittää ajatella, että missä sitä tilan kanssa oltaisiin jos en silloin olisi saanut niitä ensimmäisiä ostetuksi. Tai en ylipäätänsä olisi tehnyt ajoissa mitään pinta-alan kasvattamiseksi.
.
Muutama vuosi sitten kauhisteltiin, kun pellosta makseltiin 50000mk/ha. Nyt, muutama vuosi myöhemmin kaverit ovat jo selvästi voitolla. Tähän maailman hetkeen asti pellon ostaminen vaikka kuinka kalliilla on aina kannattanut. Mä olen jotenkin menettänyt uskoni tähän hintojen kauhisteluun. Jos maata meinaa saada, niin pakko on rahaa lyödä tiskiin niin paljon, että pahaa tekee. Mun mielestäni pellonostoa ei kannattaisi miettiä pelkästään korkotuottojen perusteella vaan asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan myös menttaliteetilla onko talolla varaa ostaa sitä peltoa. Sitten pitäisi tarkastella asiaa myös 50 vuoden periodilla. Vaarini myi aikanaan saaresta puolikkaan kesämökin paikaksi, jotta saisi rahaa ostaa taloon ensimmäisen traktori. Joskus 90-luvun lopussa mulle soitettiin, että olisiko myös se toinen puoli saaresta myynnissä. Sanoin, että ei ole ja kysyin paljonko se toinen puoli maksaisi. Olisi maksanut jotain 420000mk. Jos miettii kumpi olisi mulle tällä hetkellä arvokkaampi. Se harmaa ferku vai tuo saaren puolikas, niin vastaus olisi varmaan aika helppo. Tältä kantilta kun ajattelee, niin Heikura-Leinon laskelmilla ei tee hevon paskaa. Jos pystyt maan oston jotenkin rahoittamaan, niin osta.
Noinhan se käytännössä menee. Moni hyvä talo on pilattu sillä, ettei isäntä ole älynnyt ostaa peltoa silloin kun sitä on ollut tarjolla.
Toisaalta persaukiset ei peltoja ostele, pitää olla omaa laittaa sen verran, että saa pankinjohtajan rauhoiteltua lainaamaan sen tarvittavan loppuosan. Ja tuskin on edes järkevää laittaa kaikkia omia maan ostoon vaikka olisi varaakin - velkavivulla saa omalle pääomalle paremmman tuoton ja jää jotain siihen seuraavaankin kauppaan. 50 vuoden periodin sijasta riittänee, että tarkastelee asiaa 20 vuoden aikajanalla.
Agritekin osastolla tuli hetki palloiltua ja mielellänsä olisi vähän kysellytkin, mutta oli keskustelut menossa - esittelijä kehui kuinka tärkeä tapahtuma tuo on kun kerrankin on tilaisuus keskustella muiden myyjien kanssa.. ARGGH.
Taisi olla ihan hemmetin kalliisti järjestetty myyjätapaaminen.
Samat kokemukset: menin tyhmyyttäni kysymään Agritekin myyjältä lannoitteen levittimestä. En tee sitä enää koskaan toiste, anteeksi vaan kamalasti
Vähän sama maku oli K-kioskin osastolla. Esittelijöitä oli vallan maan kauhiasti muttei sitä, joka olis jostain jotain tiennyt.
Konefarmi, Tornum ja Kjellman olivat hyvin valmistautuneet, esittelijät fiksuja ja esitteitäkin löytyi. Pikkukioskeista löytyi myös hyvää palvelua
Pääasiaan takaisin: savi on kuivana yleensä aina kovaa, siis oikea savi. Tuohon "savolaisten" ja muitten ketkujen saveen en oikein osaa ottaa kantaa kun en ole sitä nähnyt. Voi olla että se on kuivanakin vetelää.
Näille Loimaan/Mellilän saville on tyypillistä, että jos saat kylvöt tehtyä oikeaan aikaan ja oikein, niin pahakaan kuivuusjakso ei välttämättä tee satoon isoa lovea. Hietaisemmista maista vesi loppuu kokonaan, mutta savessa sitä aina jossain hiukan riittää. Ja kun kun kosteusolot on kesällä edes kohtalaiset, vedetään huippusatoja.
Kylvöjen oikein tekeminen tarkoittaa sitä tässä tapauksessa, että siemenet on riittävän syvässä, hienoa multaa ympärillä ja lannoitteet joko samassa vaossa tai sitten kunnolla alempana kuin siemen. Mielellään kosteassa maassa, että liukeneminen käynnistyy.
Jonkun verran näkee sitä, että lannoitteet jätetään muokkauskerroksen pohjalle, kun ei lannoitevantaat mene alemmas tai isäntä nuukuuksissaan säästää vantaita. Kuivina kesinä nämä tapaukset sitten erottuu hyvin: kasvustot on kuin huonoa luomua, epätasaisia ja puidaan kirjavina.
Kuuntelin tossa yhen naapurin tilitystä. Odotellut puintiurakoitsijaa jo 2 viikkoa. Alkaa Olavit laittaa uutta satoa tähkästä. Täällähän on sitä puintiurakoinnin helppoutta ja nopeutta jo keritty kehua moneen kertaan. 15000e investoinnilla ja halvemmallakin laittaa jo käyvän puimaraattorin joka riittää 100ha tilalle kevyesti. Ei tarvi sit hermoilla viikko tolkulla kun aikaset ohrat itää ja vehnistä on sako kadonnu.
Pitkämielinen naapuri sulla - jos urakoitsija ei tule silloin kun on luvattu niin pitää ottaa jonosta seuraava eikä jäädä vartoomaan.
Paljon on meilläkin päin tiloja, jotka puivat 70 - 80 lukulaisilla puimureilla. Ihan hyvin näyttää homma käyvän. Ilmeisesti ovat isännät tajunneet ennakoivan huollon merkityksen, koska ei noita koneita juuri koskaan kesken puintipäivän mihinkään telakalle vedetä. Koneiden käyttöarvo on vaihtoarvoa huomattavasti suurempi
En ole unohtanut 
Ongelma on siinä, että monet pienet pk-yritykset ja makroyrityksetkin ovat mukana alihankintaketjussa, joka ruokkii näitä suuria yrityksiä.
Suomessa ei ole oikein sellaista Keski-Eurooppalaista yrityskulttuuria lainkaan. Jos ajatellaan vaikka maatalouskonevalmistusta, niin Euroopassa joku Lemken on 200 vuotta vanha perheyritys. Suomessa pääsi aikanaan niskan päälle raskas teollisuus ja se muokkasi käsityksiä siihen suuntaan, että mennään tehtaaseen töihin seiskalta ja neljältä kotiin. Meidän pitäisi rakentaa koko teollinen ajattelutapamme uusiin puihin. Nämä on aika pitkäkestoisia juttuja.
Tulee mieleen erään m-realin ostaman belgialaisen perheyhtiön toimitusjohtajan haastattelu. Hän oli myynyt yrityksensä suomalaisille ja oli hyvin tyytymätön siihen kuinka firmaa kehitettiin. Hän oli myydessään firmansa kuvitellut, että suomalaiset kehittävät toimintaa jne. pettymys oli kuitenkin suuri, koska etupäässä tehtiin vain säästöjä. Johtaja sanoi, että oli joutunut tekemään sellaisia investointeja, joiden tuottavuus ei välttämättä ollut kovin suuri, mutta ilman niitä ei koko yritystä ei olisi enää olemassa. Suomesta puuttuu tällainen sukupolvia pitkä perheyrittäminen ja sitä myöden monipuolisempi yritysrakenne. Siinä mun mielestäni yksi syy ongelmiin.
Tanska on monessa suhteessa varmasti sellainen maa josta meidän kannattaisi hakea mallia. Teollinen rakenne esimerkiksi saattaa olla parempi. Maatalous on heillä merkittävä teollisuudenala. Olen jossain yhteydessä kirjoittanutkin jotain juttua sikäläisestä maataloudesta. Asian kääntöpuoli on, että tanskalainen maatalouskapitalismi on maailman huippua. Itse en varmaan pärjäisi siellä viittä minuuttia kauempaa. Yksittäisen tilan tasolla raaka kilpailu on ajanut yrittäjät niin puun ja kuoren väliin kuin olla ja saattaa. En toivoisi, että Suomessa viljelijä tulee olemaan samassa asemassa kuin Tanskassa.
Toisaalta ihailen tanskalaisten kykyä hyödyntää maataloutta ja kaikkea siihen liittyvää kuten esimerkiksi maatalouskoneteollisuus. Se on jännä juttu, että vaikka Suomi on hyvin maatalousvaltainen maa niin emme ole onnistuneet luomaan maataloudesta sellaista vientituotetta kuin vaikkapa Tanska. Meillä ei ole esimerkiksi merkittävää meijerikoneteollisuutta, muutamaan pienyritystä lukuun ottamatta. Maassa joka hetki sitten oli täynnä meijereitä. Meillä voisi olla merkittävää meijerikoneteollisuutta ja siihen liittyvää automaatiota, mutta MKT:kin hävisi maailman tuuliin. Ei tullut tästäkään jutusta merkittävää tekijää.
Onhan noita hyvinhoidettuja perheyrityksiä sentää joitakin Suomessa: Berner, S.G. Nieminen, Ahlström. Mutta tuo mihin viittaat belgialaisesimerkillä pitää valitettavasti monessa suomalaisfirmassa paikkansa. Ei kerta kaikkiaan ole tajua, halua eikä kykyä pidemmän aikavälin suunnitteluun, eikä siten myöskään vastuuta firman työntekijöistä. Toisaalta voidaan miettiä sitäkin, tuntevatko suomalaiset työntekijät vastuuta työnantajistaan tai työpaikoistaan.
Tanskalaisilla on puolellaan merkittävää olosuhde-etua. Isot markkinat lähellä, ilmasto suosii, vallitsee myös poliittinen konsensus siitä, että maatalous on merkittävä ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Mutta toisaalta maassa on myös yrittäjähenkeä. Esim puunjalostusteollisuus osaa nostaa jalostusastetta: sikäläiset vähät kapulat myydään aika paljon kovemmalla kilohinnalla kuin Suomen vastaavat.
Ehkä sitä vaan ollaan vielä niin nuori kansakunta ettei oikein malteta kunnolla vaurastua.
Ajelin siitä ohi minäkin viikonlopulla ja noteerasin mokan.
Oma arvaus tuhon syystä on, että ruiskun pohjalle oli jäänyt puolen hehtaarin annos joko valikoivaa juolantorjunta-ainetta tai glyfosaattia ja päälle on puolihuolimattomasti tehty uusi satsi vehnää varten sen kummempia miettimättä.
Ei tapa eikä vahvista vaan kiduttaa
.
Koko peltoa ei oltu sentään saatu yhdellä purkillisella ajettua, toinen puoli lohkosta on aika normaalia.
Johan meni autot komeesti Urriaa, Ojala Varaderollaan kävi tutkimassa 
Näitkös Kujalan Ollia siellä Urriassa
