salaojathan on arvossaan niin kauan kun ne toimivat, tosin jaossa niiden arvostus alenee vuosittain , korvausta ei enään 30v.vanhoista ojista mutta paljon on toimivia ojasatoja jotka on yli 50v. vanhoja.jaossa  vastakkain luovuttaja ja saaja ja tulos on yleensä kompromissi. Tuethan on kaikille pelloille samat ja sitä saa myös pienistä sarkaojista, jolloin pelkkä maanlaatu ei mielestäni voi olla kovin suuressa arvossa. kaikki korvausperusteet pitää sopia tarkasti ja kirjata ylös sillä insinööri ei ymmärrä mitään muuta kuin pöytäkirjoissa seisovaa. Mitä ei sieltä löydy niin sitä ei ole olemassa. insinööri   johtaa kokouksen ,pitää pöytäkirjaa ,tekee päätökset (uskotut miehet nyökyttää päätä)

täällä pohjanmaalla oli joskus etelästä maanmittareita, jotka kuten hyvin tiedetään ovat arvoasteikossa heti jumalan jälkeen seuraavia. Kalajokijaaksossa ne sai päähänsä jakaa maat saroittain se oli kuulemma oikeuden mukaista. muualla jaettiin , kuten edellisestä selvisi, jokaiselle jotakin. Menneinä aikoina pohjanmaalla vieraili halla vuosittain, ennen ilmaston muutosta, ja ruoka oli tiukassa mutta seksi pelaa ja ruokittavia piisas, niimpä muiden tulojen puutteessa joka pojalle jaettiin pala tilasta jotta saivat edes jonkinlaisen elannon, ja sitte sotain jälkeen jaettiin kotiinpalaaville ja pakolaisillekin maata. Täällä kun ei ole ollut yleinen tapa jättää ihmisiä hätään. siksi meillä on tilkkutäkit, olisiko pitänyt olla muun maan malliin ?? nyt ehkä tuntuu siltä.
ps. 15vuotta uusjaossa, paha maku suussa , mutta isäntäin omaehtoisena tehty tilusjärjestely jossa insinöörille lyödään lähes valmis sopimus, isäntien välillä, käteen uskoisin etteivät sitä pystyisi enään ryssimään??

täyttä yhteiskunnan tukea nauttivat (palkka yhteiskunnalta)herrat aikovat sosialisoida mökkiensä ympäristöt. siitähän seuraa ettei yhtäkään mökkien rakantamislupaa saisi enään antaa kaupunkien ulkopuolelle, no se kylläkin on myöhäistä sillä monin paikoin mökkejä on jo pitkin metsiä. Mitä navetta lupiin tulee niin niiden lupien saanti on jo tällä hetkellä joidenkin ympäristökeskusten alueilla hyvin vaikeaa, hipoo mielivaltaisuutta, päätöksentekijät ovat usein idealismissaan kirkasotsaisia "greenpiissiläisiä"