Yksi noista Faban sonneista näyttää olevan jenkki:  http://genex.crinet.com/dairy/index.php?action=DETAIL&code=1JE0604&lang=&Breed=JE

DJ May:

 http://www.vikinggenetics.com/dk/jersey/tyr.asp?breed=3&hbnr=302229&type=Specialisttyre

Dj Beo löytyy +11 tasolta Interbull listalta, muuta ei ehdi hakemaan nyt: http://www.vikinggenetics.com/dk/jersey/interbull.asp?srt=totalmerit+desc+%2Cmindex+desc&stambog=&navn=&land=&top=100&ok=S%F8g

Unohtui tuosta edellisestä viestistä yksi asia, joka ainakin minua näissä keskusteluissa ihmetyttää kovasti, eli jonkinasteinen "vahingonilo" esim. lihantuottajien taholta siitä, että maitoalallakin suomalaiset tuottajahinnat menevät alas. Kyseinen tilannehan ei kai varsinaisesti lisää lihasta saatavaa tilityshintaa, itse asiassa se saattaa vaikuttaa ihan päinvastoin jos tilanne pahenee.

Herkästi pilantuvan tuoretuotteen, kuten kulutusmaidon, pitäisi käytännössä ollakin kohtuullisen hyväkatteinen tuote, sen hinnan polkeminen esim. alle juustojen katteen olisi enemmänkin markkinahäiriö  kuin normaalitilanne. Ihan samaan tapaan kuin reilu vuosi sitten, jolloin maitomarkkinoiden ehkä yksinkertaisin bulkkituote, maitojauhe, oli hetken yksi paraskatteisimmista tuotteista. 

Näissä meijerikeskusteluissa minua vaivaa hieman se, että itse perusasetelma pakkaa unohtumaan kun kehutaan "pikkumeijerien" tilityskykyä.
Tilityskyky voi olla niillä vahva vain niin pitkään kun niiden jalostama maitomäärä on suhteellisen pieni ja osapuilleen kaikki maito saadaan menemään kotimaan markkinoilla kaupaksi. Jos esim. Arla- ryhmälle (Hämeenlinna ym.) tai Satamaidolle siirtyisi  niin paljon tuottajia, että tilanne kääntyisi päälaelleen, ts. niistä tulisi selkeitä  markkinajohtajia maidonhankinnassa, niiden parempi tilityskyky lakkaisi, jolleivät ne samalla pystyisi lisäämään osuuttaan kotimaan maitomarkkinoilla vastaavalla määrällä, pudottamatta tukkuhintoja (joka on hyvin epätodennäköistä).

Jos kotimarkkinoiden hinnat poljetaan alas, kuten kävi Aito- maidon aikaan, jolloin Valio käytännössä laski tuoretuotteiden hinnan markkinoilla niin alas, ettei kulutusmaidon pakkaaminen kotimarkkinoille ollut enää kannattavampaa kuin muu meijeritoiminta, eikä Aito- Maito päässyt kunnolla markkinoille ja muutama pieni jalostaja meni konkurssiin.

Tällä kertaa Valio ei ainakaan vielä ole lähtenyt hakemaan markkinaosuutta kotimaan markkinoilla hinnalla. Jos se siihen lähtee, niin riippumatta kisan lopputuloksesta maidontuottajaille meijeristä riippumatta sopinee tunnuslauseeksi "voi voitettuja, voi voittajia". Tuottajahinnan pudotuksessa ei nimittäin lähelläkään sitä tasoa, jonne se vajoaa, jos kotimainen "maitosota" toden teolla käynnistyy.


Toinen asia, joka ´hieman pistää silmään on suhtautuminen tuntimaitoon kulutusmaitomarkkinoilla. Tuottajan meijeristä riippumatta pitäisi täysin selvää, ettei ko. toiminta takuulla ole suomalaiselle maidontuottajalle eduksi.

Itse lähdin nostamaan oman ay-voittoisen karjan tuotantopotentiaalia holsteinilla ja jersey/brown swiss lisällä. Omista tarpeista on lähdettävä liikkeelle.

On jäänyt kysymättä,  mitä haet Brown Swissillä risteytyskäytössä? Se ei rotuna ainakaan sen perusteella, mitä noita risteytyskokeiden tuloksia on näkynyt, anna käytännössä mitään erityistä plussaa, tulokset holsteinristeytyksissä ovat liki poikkeuksetta heikoimmat BS:ää tai Normandialaista  käytettäessä. Rotuna BS:llä vaikenpuoleiset poikimiset, eikä edes kovin häävi tuotos, vaikka kookkaita ovatkin. Selkeää plussa lähinnä jalkarakenteessa.
Jerseyllä on ehkä hieman enemmän annettavaa, varsinkin  jos hakee kohtuullisen maltillista kokoa ja pitoisuuksia.
Pelkästään tuotospotentiaalia haettaessa on vähän siinä ja siinä, saako kolmiroturotaatiosta juurikaan lisähyötyä, "pohjoismainen punainen" ja holstein ovat sen verran reilusti ko. ominaisuudessa muita parempia. Lähinnä Montbeliarde on risteytyskokeissa päässyt suhteellisen  lähelle niitä tuotoksissa, muttei taida oikein natsata ominaisuuksiltaan sinulla , jos lähtökohtana on ayssyyrilehmä?

tosi tietoa minkälaisia kustannuksia yksi lypsyrobotti vie vuodessa .minun mielestä se syö 20 lehmän tulon. kertokaa minulle jos olen väärässä, ja mikä ero on vuodessa kustannuksissa verrattuna asema lypsyyn

Eiköhän esim. Lelyn vuokrahinta anna jonkinlaisen lähtökohdan siitä, paljonko robotin vuosikustannus on kun investointitukea ei huomioida, vesi ja sähkökustannus tuosta puuttuu, mutta niitä syö asemakin. Jos hinta ei ole noussut siitä kun lypsypalvelu lanseerattiin, niin vuosikustannus olisi aika tarkkaan 29000 euroa.

Kustannuseron laskeminen yleispätevästi on jokseenkin mahdoton savotta,  riippuu hyvin paljon kokoluokasta jossa liikutaan, työnkäytöstä, ja siitä mitä työ maksaa.
Jos vertaat tuohon 29000, niin investointiavustusta ja korkotukea ei aseman osaltakaan voi huomioida. 60-120 lehmän kokoluokassa mitään kovin radikaalia eroa ei taida kustannuksissa olla.

Ole vain eri mieltä. Itse olen sitä mieltä, ettei kannata tehdä kaikkea niinkuin valtaosa muistakin. Päätyy vain siihen ongelmanippuun, jota siellä ratkotaan nyt, vuosikymmenen jälkijunassa 

Jerseyn jälkeen laitetaan ay:tä, jos on siitä aloitettu. Sitten taas holstikkia. Mutta toi ohjelma tarkentuu sitä mukaa kun opin tai saan hyviä konsulttineuvoja.....

Risteytysjalostus  naudoilla on hieman ongelmallisempaa kuin esim. sioilla. Hitaan lisääntymisen takia puhdasrotuisia eläimiä tarvitaan paljon enemmän, jos myös jalostuksellista etenemistä tavoitellaan samaan aikaan.

Periaatteessa Adamin kolmiroturisteytys voi toimia ihan hyvinkin. Hajontaa karjassa tosin tulee olemaan aika reippaasti, mukana on sen verran erilaiset rodut.
Toinen kysymys on se, onko odotettavissa niin suuria ongelmia hedelmällisyyden ja utareterveyden kanssa, että risteyttämisestä saa täyden hyödyn?

Risteyttämisellä Jenkeissä käsittääkseni pyritään osittain paikkaamaan heikon managementin, ison yksikkökoon ja ongelmallisten olosuhteiden(kuumuus jne) mukanaan tuomia ongelmia,
osittain holsteinin jalostuksen ylilyöntejä (pääasiassa SRB:llä poistetaan liiallista lypsytyyppiä). Kysymys ei niinkään ole siitä, miten noissa karjoissa saadaan lehmät kestämään 3-4 poikimista, vaan siitä, miten saadaan enemmän lehmiä siirtymään edes toiselle lypsykaudelle. Tällöin kyseessä on sen kokoluokan ongelmat karjassa, että moni risteyttäneistä tiloista on maidon hinnan pudotessa vaarassa pudota pelistä kokonaan.

Risteytysten menestymisestä Jenkeissä on muutenkin  hieman ristiriitaista tietoa olemassa, hyvistäkin  tuloksista raportoidaan, mutta risteytyskäyttöön menevän siemenen  myynti on toisaalta viime vuonna vähentynyt.

Entisen Itä- Saksan alueella tehtiin muuten jo aikoja sitten laajan mittakaavan  suunnitelmallista ristytysjalostusta, rotaatioristeytyksellä Eurooppalainen Friisiläinen* Holstein* Jersey, joka vastaa aika pitkälle SRB* Holstein* Jersey kombinaatiota.
Kyseisestä systeemistä on kuulemma runsaasti aineistoa olemassa, koska homma dokumentoitiin saksalaisella tarkkudella. Sikäläisten keinosiemennysihmisten näkemys asiaan oli se, että risteytyksellä pystyy korjaamaan akuutteja ongelmia, mutta minkään pysyvän luominen rotaatioristeytyksellä on liki mahdotonta.

Oma mielipide risteytykseen on se, että jos odotettavissa on isoja ongelmia lähinnä hedelmällisyyden ja utareterveyden kanssa osalla tai koko karjalla, niin risteyttämällä voi saada akuuttiin tilanteeseen helpotusta, pidemmällä tähtäimellä ongelmiin joutuu joka tapauksessa puuttumaan myös puhdasjalostuksessa.

ei ole agrimania syynä lavalin pesurista kiinnostumiseen. Syy on se että on tuttu lavalilta pois jäänyt huoltomies joka tuntee lavalin koneet kuin omat taskunsa, mutta huoltaa hieman sopuisammalla hinnalla. Itseasiassa entisessä navetassa oli kaikki kamat pellonpajan.

yksi syy pele-maticin syrjimiseen on minulla se että kone polveutuu vanhasta mkt:sta josta oli vain huonoa kokemusta. tosin tuo meillä oleva pele on jo aikalailla uudempaa vuosikertaa. Muistaakseni 99 tai 00 mallia.

kai se pitää ruuvata paikalleen ja kokeilla miten tuo pelaa kun tuli tuon lypsykoneen mukana, kun ei noita lavalejakaan näytä käytettynä löytyvän.

En tiedä tarkkaan mistä Pele- Matic "polveutuu", käsittääkseni kuitenkin sen alkuperäinen valmistaja kehitteli masiinan aikalailla omassa pajassaan, ja ainakin ohjauspuoli oli valmistuksen alkaessa täysin erilainen kuin MKT:ssä.

Meillä oli Pele- Matic liki kaksikymmentä vuotta, ensin vanhassa navetassa muutaman vuoden putkilypsykoneen pesuri, joka vaihtui 1994 myös tankin pesevään, uudelle puolelle sama kone asennettiin 6 paikkaisen tandemin pesuun 1999, tankinpesu jäi käyttämättömäksi, kun tankissa oli oma pesurinsa. 2008 pesuri jäi pois käytöstä robottilypsyyn siirtymisen vuoksi. Kone on edelleen täysin käyttökuntoinen.

Vaihdettiin koko aikana muistaakseni yksi loppuunkulunut lämmitysvastus, ja muutama magneettiventtiili.

En ole varma paljonko Pele- Maticia on muutettu vuosien varrella, mutta tuo meillä ollut kone, joka on aivan ensimmäisiä valmistettuja Pelematicin yhdistelmäpesureita,  on kyllä erittäin lujaa tekoa, lisäksi se on  hyvin uudelleenohjelmoitavissa. Ei tuo varmaan hirmuisen suurta lypsyasemaa pese, taitaa vesitila loppua, tosin senkin kanssa pystyy säädöillä pelaamaan, varsinkin jos valmiiksi kuumaa vettä on käytössä. "Turha" tankinpesu ei ole ongelma, sitä ei ole pakko käyttää, ja muutama varaosa jää varastoon, jos malli on sama kuin meillä, tankkipuolen osat ovat vaihtokelpoisia putkistopuolen kanssa (vesiventtiilit ja magneettiventtiilit).

Tuskin löydät oleellisesti parempaa käytettyä muista merkeistä? Ainakaan mitä olen muiden koneiden omistajien juttuja kuunnellut.

Etelässä (siis niin etelässä, jossa Arla Ingamannin pääasiallinen raaka- ainen tuotetaan) on niin vähän uusia yksiköitä, ja niin paljon jäähdyttelijöitä, ettei kovin nopea tuotannon lisäys ole todennäköistä. Eikä ainakaan minun silmiini ole osunut että rakennuskustannukset olisivat mitenkään poikkeavan edullisia Etelä- Suomen uusissa yksiköissä, aika lailla samalla tekniikalla navetat on toteutettu kuin pohjoisempanakin.

Ja vielä yksi seikka, joka ei puolusta Etelän "piilokapasiteettia": AB- tukialueella kiintiö on ollut erittäin halpaa ja tarjonta runsasta. Investoijilla ei ole ollut  vaikeuksia saada tuotantoaan vastaavaa kiintiötä, toisin kuin C- alueella. Vetäisin tästä sen johtopäätöksen, että etelässä on olemassa olevilla lehmäpaikoilla vähemmän vapaata kapasiteettia kuin pohjoisessa.

Etelä- Suomen otollisimmilla maidontuotantoalueilla selkeä plussa jonnekin Ylä- Savon seuduille on rehukustannuksessa. Teollisuuden sivutuotteita on saatavilla(toistaiseksi) paremmin, rahdit halvemmat ja jos maalajit ovat otolliset myös pidempi kasvukausi auttaa hieman.

Periaatteessa maidontuotanto(kin) kyllä  pyrkii kai täysin vapaassa kilpailussa keskittymään lähelle kulutusta elintarviketeollisuuden sivutuotteita, peltoa ja satamia ts. Suomen oloissa kaikkein otollisin alue maidon tuottamiseen olisi näin katsoen Tampere- Helsinki- Turku kolmiossa ja tietyin ehdoin myös Etelä- ja Keski- Pohjanmaalla?
Suomessa vaan ei ole oikein kulttuuria, joka mahdollistaisi esim. uusien isojen yksiköiden perustamisen alueelle, jossa niitä ei valmiiksi ole, peltoa on vaikeaa saada käyttöön kun omistuksesta luopuminen ei kuulu perinteeseen, vaikka viljely loppuisikin, eli iso investointi pitäisi tehdä yleensä vuokratun pinta- alan varaan. Tästä syystäkään en oikein usko Etelä- Suomen maidontuotannon nopeaan kasvuun, tai edes säilymiseen ennallaan.

Näinpä. Kun on saatu sanella hinta, on kustannusrakenne pöhöttynyt ja isännät nuokkuu vahvan hinnan sokeritokkurassa.

Pikku veikkaus:
Valion markkinaosuus tippuu alle 60% muutama vuosi sen jälkeen, kun kiintiöt on suunniteltu poistettavaksi. Siinä taitteessa loppuu monelta usko tuotannon kannattavuuteen. Markkinaosuutta tärkeämpää on tuottajaomistajan näkökulmasta tilityshinta, joten on mielenkiintoista nähdä miten käyttäytyvät isommat tuottajat sikäli kun arla+pistehinnoittelu rantautuu suomeen.....nykylinjauksella valio menettäisi suurimman osan niistä siinä tilanteessa, jossa arla olisi todellinen vaihtoehto.

Arla- Ingman toimii alueella, jossa valot navetoista sammuvat kaikkein herkimmin, ts. sen hankintaosuus saattaa notkahtaa hyvinkin pahasti, jos maidon hinta putoaa merkittävästi.
Kiintiöiden poistuessa "Valiolaisella" alueella on selvästi enemmän kapasiteettia lisätä tuotantoa.
Tässä voi olla myös taustaa Arlan halulle tuoda raaka- ainetta jo nyt, kotimaisella raaka- aineella ei Etelä- Suomessa toimiva meijeri markkinoita voi ajatella merkittävästi valtaavansa.


Pistehinnoittelun tapainen käytäntö  on Etelä- Suomessa ollut pienessä mittakaavassa  käytössä jo jonkin aikaa, Ingmannin aikanakin.
Ihan hirveän isoja siirtymiä sillä ei ole saatu aikaan, tosin pistehinnoittelumielessä kiinnostavia tiloja (iso tuotanto valtatien varressa kohtuuetäisyydellä meijeristä) ei Etelä- Suomessa juurikaan ole, eikä toisaalta rahtikustannus ole niin suuri(jos verrataan edes kohtuullisen kokoisia tiloja isoihin tuottajiin), että sillä mitään ihmeitä aikaan saadaan, lisäpotkua pistehinnoitteluun saa tuottajapalveluista luopumalla.

Pistehinnoitteluunkin pätee sama, mitä aikaisemmin kirjoitin meijerien hinnoittelun eroista: pistehinnastakin on hyötyä vain jos liikutaan hintatasolla, jolla tuotanto on kannattavaa.
Eli jos markkina pilataan tuonnilla tai ylettömällä tarjouskilpailulla, on jokseenkin yhdentekevää saako tila pistehintaa vai ei.

Lainaus käyttäjältä: Jalo - 10.03.09 - klo:14:55

Eli käytännössä kaikkien, ei pelkästään Valion, tuottajien etu on se, että Valiolla  menee mahdollisimman hyvin. Ei ole mitään iloa siitä, että saa 23 senttiä kun naapuri saa vain 21, molempien navetasta lähtevät tuolla hintatasolla lehmät ennen pitkää. Sen sijaan sillä on merkitystä, jos sattuu saamaan 40 senttiä  kun naapuri saa 38.

Mielenkiintoinen kommentti. Jos Valiolla menee hyvin, niin menee muillakin. 

Tuoremaitoa periaatteessa kaikki etelä satakunnasta maitoa hakevat meijerit haluavat. Satamaito olisi mielenkiintoinen, kun on lähellä ja satsaa selkeästi tulevaisuuteen. Mutta onko se liian pieni jos Valio alkaa markkina osuuttaan puolustamaan oikeasti?

Noin se menee, Valio on Suomen markkinoilla niin iso toimija, että se määrää tuottajahintatason, ostajien välillä voi olla pieniä eroja, mutta se taso jolla liikutaan määrää sen, miten maidontuotanto oikeasti kannattaa.

Itse alkuperäiseen kysymykseen vastaus olisi, että Valio on Suomen oloissa  varmin vaihtoehdoista.
 Arla- Ingmannin kohdalla näen ongelmaksi sen, ettei Suomalaisilla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ko. firman asioihin, eli suoraan Arla- Ingmannin lähettäjänä on aika puhtaasti sen armoilla, mitä Tanskassa päätetään. Arlan yhteistyömeijerien liikkumavara taas on aivan olematon, vaikka ne periaatteessa itsenäisiä ovatkin. Jos Arlan tuontimaito lyö kunnolla läpi, yhteistyömeijerien neuvotteluasema on nykyisessä markkinatilanteessa toivoton, Arla voi sanella ehdot.
Kotimaiset pikkumeijerit taas saattavat jäädä todella ahtaaseen rakoon, jos Valio ja Arla alkavat ottamaan toisistaan mittaa oikein kunnolla, varsinkin jos "senkkaa nenästä" aletaan ottamaan kulutusmaidossa, kuten nyt näyttää.

Meijerien titityskykyä vertailtaessa isoin vaikutus on sillä, mitä yritys valmistaa, ja minne se tuotteensa myy.
Kulutusmaidon pakkaaminen kotimaan markkinoille on perinteisesti ollut pienimmille meiijeriyrityksille helpoin, ja Suomen hintasuhteilla myös tuottoisin vaihtoehto. Tähän perustuu hyvin pitkälle myös muutamien pienten meijerien ainakin ajoittan Valiota parempi tilityskyky.
Jos kotimaan kulutusmaitomarkkinat kilpaillaan heikkokatteisemmiksi kuin esim. Valion vientimarkkinoilta saama tuotto on, niin homma alkaa toimimaan päinvastoin, pienten meijeriyritysten kilpailukyky häviää.

Aito Maidon aikaisessa hintakisassa tulos oli tätä luokkaa, kaupoille tarjottiin pakattua maitoa todella halvalla, ja sivutuotteena kaksi pääosin kulutusmaidolla elänyttä pikkumeijeriä, Liminka ja Mouhijärvi, kaatuivat, Mouhijärvi tosin myös listerian rasittamana.

Perustotuus Suomen maitomarkkinoilla on, että Valion vahva asema ja sen harjoittama vienti turvaa tuottajahinnan yleisen tason. Jos Valio alkaa paikkaamaan vientiin menevien tuotteiden katteita pyrkimällä valtaamaan hinnalla markkinaosuutta esim. kotimaan kulutusmaitomarkkinoilta tulee kyyti maidontuottajille olemaan todella kylmää, tilityshinta tulee romahtamaan.

Pieni joukko meijereitä ja/ tiloja voi periaatteessa hyödyntää tilannetta myymällä maitonsa esim. Hämeenlinnalle hieman paremmalla hintaa, jos markkina pysyy nykyisenlaisena, ts. markkinoiden vähiten jalostamista vaativa tuote pysyy erittäin hyvän tilityskyvyn antavana. Jos venettä keikutetaan, jota tuoremaitomarkkinoiden valtaaminen tuontiraaka- ainetta pakkamalla edustaa silloin jos sillä saadaan oikeasti merkittävää jalansijaa tai kaupoilta saatava hinta alas, niin tappiot saattavat olla koko elinkeinolle valtaisat.
Tämä  varsinkin nyt, kun  Valio joutunee puolustamaan asemaansa  hinnalla kun vientimarkkina on juuri nyt huono.

Periaatteessa eri osuuskuntien tilityskyky on Valion hallinnassa, se voi niin halutessaan ajaa tilanteen sellaiseksi, että osa kilpailijoista kaatuu, tai ainakin niiden tuottajien tilityshinta romahtaa reilusti alle Valion tason, mutta kyseinen operaatio on Valion omille tuottajillekin niin kallis, että sitä tuskin tapahtuu, jollei Valio ajaudu selkä seinää vasten tilanteeseen, jossa vienti ei anna enää lähellekään riittävää tilityskykyä ja raaka- aineelle on pakko alkaa hakemaan parempihintaista markkinaa kotimaasta, Valiollahan on riittävästi raaka- ainetta koko Suomen tuoretuotemarkkinan täyttämiseen.

Eli käytännössä kaikkien, ei pelkästään Valion, tuottajien etu on se, että Valiolla  menee mahdollisimman hyvin. Ei ole mitään iloa siitä, että saa 23 senttiä kun naapuri saa vain 21, molempien navetasta lähtevät tuolla hintatasolla lehmät ennen pitkää. Sen sijaan sillä on merkitystä, jos sattuu saamaan 40 senttiä  kun naapuri saa 38.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 24.01.09 - klo:13:41

Sata tonnia lisää maitoa alentaa kuluja noin sentin

***Nyt tipahdin kärryiltä? Itse elän siinä käsityksessä, että on kannattavuuteen aika merkittävä asia lypsääkö robo meijeriin maitoa alle 500, 600 vai yli 700 tn.

Minä olisin vähän samaa mieltä sekä Apemiehen, että Adamin kanssa.
Vuodessa/ robotti lypsetty maitomäärä on minustakin hyvin oleellinen asia, mutta olen samaa mieltä myös siitä, että ainakin vapaalla kierrolla josta itsellä on kokemusta työmäärä lisääntyy jonkin verran kun kapasiteetti vedetään aivan maksimiin.
Oletan, ettei Adamkaan puhu ihan 200000 litran kapasiteetinkäyttöeroista, käytännössä lisätyön ratkaisee lyhyen kokemuksen perusteella aika pieni prosentti kapasiteetin käyttöasteessa? Itse arvioisin, siis aika lyhyellä kokemuksella robottilypsystä, että työnkäytössä kyse olisi ennemminkin muutaman (2-5) lehmän vuosituotoksesta suuntaan tai toiseen, ja satojentuhansien litrojen erot kapasitettin käytössä tehdään ihan muilla konsteilla?

Ahneus ja laiskuus pitää mielestäni vapaassa kierrossa kuitenkin jollain lailla tasapainottaa sekä ruokinnassa, että lehmämäärässä/ robotti, ja siinä on luonnollisesti tilakohtaista vaihtelua, mikä vielä ollaan valmiita hyväksymään.


 

Tarkoitatko tuolla viimeisellä sitä, että lähtökohdiltaan huonohkoa eläintä yritetään paikata sonnilla, joka periyttää tiettyjä hyviä ominaisuuksia? Siis sen sijaan että tehtäisiin "luonnon valintaa" ja poimittaisiin populaatiosta parhaat jo lähtökohtaisesti?

Tuo indeksien periytyminen on yksi juttu, joka saattaa johtaa ongelmiin. Ominaisuuksien peritymistä kutsutaan genetiikassa heritabiliteetiksi. Sitä en tiedä sovelletaanko geneettistä tietoa lainkaan tässä indeksijahdissa. Tietyt ominaisuudet perityvät voimakkaammin kuin toiset, toisissa taas hajonta on suurta. Jotkut ominaisuudet periytyvät puhtaasti paternaalisesti, toiset maternaalisesti.

Jos nyt ajatellaan, että yhdessä sukupolvessa on saatu emälle aikaan kohtalaiset indeksit, ja se naitetaan kovan sonnin kanssa, niin saadaan aikaan indeksihirviö. Kuinka tätä varmuutta arvioidaan? Arvioidaanko ollenkaan? Mendel sentään teki herneillään takaisinristeytykset ennenkuin rupesi meuhkaamaan..

Jos epävarmuus on suuri, niin mielestäni ei pitäisi tuijottaa vaan sonnin tyttäriä. Pitäisi myös verrata tilannetta siihen, minkälaisen emän kanssa tämä vasikka on tehty. Eli jos esimerkinomaisesti emän utarerakenteessa takakiinnitys on saanut arvostelupisteiksi 5, niin silti ei tiedetä, millä varmuudella emä periyttää ominaisuutta.

Tietty helppo tapa päästä myymään liikana olevia hiehoja, kun siemennyttää ne listan parhaalla. Ompahan odotusarvoa tiedossa.. 

Ei jalostusta tehdä ihan noin mutun varassa, periytyvyydet ja arosteluvarmuudet on kyllä laskettu monessa maassa ja moneen kertaan.
Lehmien ja jälkeläisarvostelemattomien sonnien alhainen arvosteluvarmuus on suurin ongelma parituksissa, lehmille ei perinteisillä menetelmillä saada millään kovinkaan luotettavia ennusteita, mutta indeksilaskenta on kehitetty lisäämään lehmän omasta tuotoksesta, terveydestä ja rakenteesta saadun tiedon luotettavuutta, joka on vielä indeksejäkin selvästi epäluotettavampaa.

Maailma on kuitenkin muuttumassa, Suomi aloittanee genomivalinnan sonnituotannossa tänä vuonna, Viking genetics ja monet muut ovat käyttäneet tekniikkaa jo viime vuoden loppupuolelta. "Kanadankielinen" teksti allaolevassa osoitteessa selittänee hieman mistä on kyse:

http://www.cdn.ca/document.php?id=153

Tekniikka on vasta alkutaipaleella, mutta ilmeisesti se muuttaa nopeasti koko jalostustoiminnan melko erityyppiseksi kuin tänä päivänä. Jonkinlainen haave on jopa siitäkin, että geenikartoituksella pystyttäisiin jonain päivänä ennustamaan lypsylehmän taloudellisesti erittäin tärkeä ominaisuus, eli rehuhyötysuhde. Nythän tuotokset ovat nousseet vuosikausia hurjaa tahtia, mutta rehunkulutus/ maitokilo pysyy jatkuvasti ennallaan, koska lehmäkohtaisen rehukulutuksen arviointiin ei ole olemassa mahdollisuuksia.