Turvemaat ovat oma ongelmansa, joista en oikein mitään tiedä hiilensidonnan osalta. Savilla taas ei ole kysymys siitä, että siirrettäisi lisää hiiltä turpeen muodossa vapautumaan pellolle.

Kysymys on siitä, että saadaan maahan lisää sellaisia hiukkasia, jotka voisivat sitoa itseensä vettä ja ravinteita sellaisessa muodossa, että kasvien on helpompi muuttaa ravinteet itselleen käyttökelpoiseen muotoon. Veden sitomiskyky taas auttaa kasvia saamaan vettä kuivana aikana. Myöskin märkinä vuosina runsashiilinen maa pystyy ottamaan vastaan enemmän vettä kantavuuden romahtamatta. Samalla saadaan merkittävä määrä ihmisten toiminnassaan vapauttamasta hiilidioksidista sidottua sinne, mihin se kuuluukin, eli kasvien käyttöön. Ja samalla saadaan maan rakenne kestämään paremmin koneiden aiheuttamaa rakennerasitusta.

Näin maahan saadaan aikaan parempi ravinteiden pidätyskyky, jolla voidaan säästää rahaa, kun kalliit lannoitteiden ja kasvijätteiden ravinteet pysyvät tallessa, eivätkä huuhtoudu Itämereen. Uskoisin tavanomaisellakin puolella olevan kiinnostusta siihen, että lannoitteita tarvittaisi vain starttilannoksena alkukesästä, ja muut ravinteet pääosin olisivat maassa jo valmiina. Luomussakin typpeä saadaan kyllä tarvittaessa maahan varastoitua riittävästi, ongelma on lähinnä typen vapautumisen oikea ajoitus.

Maan kemiallisen ja biologisen toiminnan ymmärtäminen olisi minusta tulevaisuuden tärkeimpiä tutkimuskohteita. Se voisi vaan olla joillekin teollisuudenhaaroille kiusallista. Mutta tuo edellämainitun brittien tutkimuksenkin perusteella pian alkaa paikoin olla pakko alkaa ymmärtää.

Herneen puinti normaalisampolla onnistuu hyvin. Lämminilmakuivuri toimii myös ihan hyvin. Ainoa muutos kuivauksessa on meillä se, että kuivaamme kahdessa osassa. Kosteudesta riippuen ensin hieman alennetulla lämmöllä puoliväliin, sitten jäähdytys ja tauko. Sen jälkeen lähes viljalämmöllä kuivaksi. Tällä estetään halkeilu ja että itävyys säilyy tossiksi. Jos siementä on riittävästi, kuivaan kerralla valmiiksi. Ei valkuaispitoisuus pienistä halkeiluista kärsi. Niin siis rehuhernettä. Ruokaherneellä on omia juttujaan.

Jos laitat hernettä, kannattaa siitä satoakin pyrkiä ottamaan. Ainakin siemeneksi. Siemenkulu on tosiaan korkea ainakin ostotavaralla.

Olen tehnyt juuri suurehkot ovet ladon päätyseinään. Ylähirsi oli sopivan korkealla, joten ei tarvinnut katkaista. Lisäpalkki tehtiin ja asiallisesti reivattiin.

Silti kävi niin kuin skn:lläkin, eli savimaalla nurkkakivet lähtivät karkuun. Seinät ovat nyt vinossa, ja piti viritellä harjateräs pitämään etureuna paikoillaan. Lähivuosina pitää alkaa tehdä tuolle jotakin. Samalla on tarkoitus nostaa latoa melkein metri ylöspäin, kun on jo maan tasalla ja jopa vähän montussa. Samalla nyt voisi kysellä vinkkejä, miten tuon voisi operoida. Betonianturat ovat mielessä, vai pitäisikö valaa reunavahvistettu laatta.

Herne on tuottava kasvi onnistuessaan. Tosin sitä se ei aivan joka vuosi tee. Ei se minusta kovin vaativa kasvi ole, mutta tarkkuutta pitää kyllä olla. Itse viljelen rehuhernettä, ja varsinkin luomuna on ihan hyvä tuote.
Markkinoita tässä yritetään seurailla.
Härkäpapu on toinen tällä hetkellä kysytty valkuaiskasvi, tosin vaikuttaa, että sen markkinatilanne voi olla heikkenemässä.

Ja tietysti molemmissa tapauksissa kerääjäkasvi laitetaan tyvelle kasvamaan. Saa siitä palkkiota tai ei.

Ilmeisesti luomun myyntikasvin tuotantovelvollisuus ei tarkoita korjuuvelvoitetta tai ainakaan myyntivelvoitetta.

Syväjuurisilla nurmilla saadaan eniten hiiltä sidottua maahan. Muutaman kerran kesässä niitto kohtalaisen pitkään sänkeen parantaa juurien kasvua. Nurmiin apilaa, ruokonataa tai mailasta. Jos maan ravinnetila on erittäin hyvä, ei apila välttämättä ole se paras. Silloin mailanen.

Jos maan rakenne on oikein huono ja maasta löytyy paha kyntöantura tai muu tiivistymä, on juurillakin vaikeuksia päästä läpi. Lapio kouraan ja katsomaan, onko maassa tiivistymiä. Silloin jankkuri on kyllä kone paikallaan.  Itse totesin, ettei suorakylvön jälkeen juuri tiivistymiä löytynyt, ja jätin jankkuroinnin tilaamatta. Siinä kun tehdään helposti lisääkin vahinkoa, jos mennään liian kosteaan pohjamaahan sitä raapimaan.

Suojaviljaan perustetun viherlannoitusnurmen ensimmäisenä vuonna syksyllä ruokonadan juuria kaivoin lapiolla jo 40 cm syvyydestä. Ensi syksynä toivottavasti huomattavasti syvemmältä.

Hiilen sidonta on nurmilla tehokasta. Oma kierto 2xnurmea, vilja, palko, vilja pitäisi sitoa maahan n. 600 kg hiiltä vuodessa/ha. Vilja kuluttaa n. 350 kg/vuosi keskimääräisellä sadolla. Kerääjäkasveilla pitäisi saada takaisin n. 300 kg viljavuosina. Luvut on jostain olikohan englantilaisesta tutkimuksesta, joten soveltuvuus suomeen ei ole selvää.

Multavuuden lisääminen on todella pitkä prosessi. Näillä arvoilla omilla pelloilla multavuuden pitäisi lisääntyä 1% 16 vuoden kuluessa.

Ei silti kannata pelästyä. Maan rakenne on meillä muuttunut todella nopeasti, ja maa vaikuttaa huomattavasti multavammalta koska mururakenne on parantunut. Mururakenteen paraneminen mahdollistaa kasveille paremmat juurien kasvuolot, joten vaikutus siitä on samankaltaista kuin multavuuden lisääntyminen. Lisäksi maa kestää heti paremmin kuivuutta ja myös märkyyttä.

Ilmeisesti näin. Minulla vipupalvelussa pitkäaikaiset LHP:t näyttävät, että nurmivuosia 0.

Lainaus käyttäjältä: SKN - 10.02.15 - klo:19:26

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 10.02.15 - klo:19:24

Lainaus käyttäjältä: SKN - 10.02.15 - klo:17:57

Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 10.02.15 - klo:17:40

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 10.02.15 - klo:07:28

Hyvin tuntuu lannoitekauppa käyvän... Kuun vaihteessa tilattu ja tänään iltapäivällä toimitus eli reilu viikko.. 

Marras-Joulukuulla tilattu eikä mitään havaintoa lannoista... Maksettukin jo viime vuonna, joten suotavaa että tulevat ajallaan, mitä en epäile lainkaan. Toivottavasti eivät sentään huomenna tuu, piha peilijäällä kunnes parin päivän päästä olisi sula.

Mää en voi tilata kun en saa agrirahaa...

Mää ilmottautusin luomukurssille, jännittää!

Paskaa ja siementä sitten maltilla, toveri Tissi.

Ei tässä vielä tiedä. 50/50. Luomuoppejahan voi hyödyntää normaalissakin viljelyssä.😊

Minut luomukurssi "potkaisi" luomun puolelle. Lähdin kurssille juuri ja vain sillä ajatuksella, että hyödyntäisin luomuoppeja tavanomaiseen viljelyyn. Ja kuukauden kuluttua jätin luomuhakemuksen... Hups.

No en kyllä ole katunut päivääkään.

Minulla on ollut hankaluuksia saada myytyä muutamaa ensiharvennusleimikkoa. Minullekin ilmoitettiin, että lähes kaikki paikat on täynnä puuta. Niin tukkia kuin kuituakin.

Tällaiset viestit metsäteollisuudelta ovat kyllä täysin järjettömiä. Jos puukauppaa halutaan tehdä, pitää puusta maksaakin. Nyt olen ajatellut jatkossa alkaa myydä vain kahta puutavaralajia: Tukit paikallisille sahoille, kaikki loput energiaksi. Kuitupuut ja energiapuut vain samaan kasaan. Jos se ei ehkä taloudellisesti olisikaan paras ratkaisu, eipähän tuollaiset rohmut tienaisi minun metsieni kustannuksella.

Neuvo 2020 aloitettaneen lähiaikoina. Jospa sieltä saisi jo selvää tietoakin. Tuo olikohan 3500 € neuvontaan tukikauden aikana näyttäisi tulevan tarpeeseen. Kannattaa sekin kyllä käyttää, vaikka onkin leikattu muista maataloustuista. Ei sitä varmasti makseta viljelijälle jos sen jättää käyttämättä.

Onko tämä syksyltä peräisin oleva viranomaisen lausunto jo muutettu ?

*********************************************************
Satasen hehtaarituet kaupan päälle

Kerääjäkasvien ja viherlannoitusnurmien tuet ovat
alustavan tiedon mukaan 100 euroa hehtaarilta.

”Vielä huomautuksena, että toimenpiteellä ei ole mitään
hehtaari- eikä prosenttirajaa, sitä voi toteuttaa vaikka
tilan kaikilla hehtaareilla”,  sanoo Ely-keskuksen
ylitarkastaja Veikko Tuominen.

”Lisäksi kerääjäkasvien viljely täyttää talviaikaista kasvipeitteisyyttä,
jos kasvusto säilytetään seuraavaan kevääseen asti.
Kasvipeitteisyyden korvausta ei enää kerääjäkasvilohkoille makseta.”
*********************************************************

http://www.maaseutumedia.fi/keraajakasvi-palvelee-joka-tahoa/

-SS-

Niinpä tuo olikin. Tuo tulee olemaan hankaluuksia aiheuttava asia, että jos valitset tuon, niin et saa tätä, mutta se vaikuttaa sitten siihen siten että... Huh. Ei kai muu kuin virkamies edes kykene saamaan aikaan monimutkaisempaa systeemiä.

Oma viljelysysteemi on rakennettu selväksi. Nyt mietitään miten tukisysteemit sovelletaan yhteen viljelysysteemien kanssa. Muutokset omissa ajatuksissa ovat vain pieniä, kuten jos siirretään syysmuokkausta jollakin viikolla eteenpäin kerääjäkasvien takia.

Kirjoituspöytäviljelytekniikka henkii tästä ympäristökorvausasiassa jälleen.

-SS-
[/quote]


Tämä on niin totta. Järkeviä toimia ja joustavuutta rajoitetaan.

Siis ajatus meni niin, että jos ajattelen kylvää syksyllä syysviljan  vaikkapa ohran jälkeen, kylvän alus/kerääjäkasvin ohran sekaan. Jos syksyllä säät eivät salli syysviljan kylvöä, kasvatan ja nostan kerääjäkasvipalkkiota. Toki tämä riippuu siitä, miten kerääjäkasvi ilmoitetaan. Jos se on ilmoitettava jo keväällä sitovasti, en tässä tapauksessa voisi hakea palkkiota lainkaan.

Tuohon kasvipeitteisyyteen tuli kyllä virhe. Syysvilja kyllä täyttää kasvipeitteisyysalaa, mutta sille ei makseta siitä korvausta. Sentään kasvipeitteisyydesta voi mielestäni saada korvauksen, jos syysvilja jää puimatta, ja säilyttää ohran sängen kevääseen asti.

Se on kyllä tosi, että jos valinta on tehtävä keväällä, aiheuttaa se enemmän päänvaivaa. Minun etuni on se, että aluskasvit kuuluvat omaan menetelmääni joka tapauksessa, käytetään niitä sitten kerääjäkasveina tai ei.

Kyllä jossain mainittiin, että kerääjäkasvin tulee olla todettavissa pellolla syksyllä, joten kuitti ei näyttäisi olevan riittävä todiste.

Ja ei, kerääjillä ei voi saada rahaa koko alalle. Koko ympäristökorvauksen ajatus minun mielestäni on muuttunut siten, että korvaus maksetaan tehdystä tomenpiteestä. Se siis ei enää olisi tulotukiluonteinen, niinkuin tähän mennessä se on ollut. Sillä houkutellaan viljelijöitä tekemään toimia, joiden pitäisi olla hyödyksi ympäristölle.

Peikkona en kyllä kerääjäkasveja näe. Koko ympäristökorvaus on selvästikin tarkoitettu palapeliksi. Tarkoituksena uskoisin olevan se, että kasvulohkotasolla tehdään ne toimenpiteet, jotka milläkin viljelykierron kasville sopivat. Se on kyllä iso muutos, että toimenpiteitä vaihdellaan kasvulohkotasolla viljelykasvien mukaan jopa vuosittain. Itseäni kyllä ihmetyttää, miten kaikkia asioita kyetään valvomaan. Kerääjäkasvivalvonnoillekin on aikaa vain kuusi viikkoa. No lienee siinä syytä taas palkata lisäarmeija valvojia...


Mitekähän eri toimet missäkin vaiheessa ilmoitetaan. Esimerkiksi talviaikainen kasvipeitteisyys. Pitääkö päätös tehdä jo keväällä, vai voiko asian päättää vasta syksyllä. Jos aikoo keväällä vaikka kylvää syysvehnää ohran sänkeen, eikä keliä koskaan tulekaan. Jos vielä on kylvänyt kerääjäkasvit juurelle varmuuden vuoksi. Tässä on siis valittavaa: Kerääjäkasvipalkkio tai talviaikainen kasvipeitteisyys. Voiko toimia vaihtaa lennossa tai jotakin. Märkä syksy houkuttelee siirtämään kaikki muokkaukset keväälle, jos mahdollista.

Itse kylvin syysrypsille aluskasviksi apila-timoteitä, rukiille ja syysvehnälle timoteitä. Ensi kesänä näkyy, miten onnistuvat kerääjäkasveina...

Syksyllä kylvetty syysviljahan on seuraavan vuoden viljelykasvi. Keväällä ohra toisena. Jotain pitäisi tuohon vielä laittaa 5 % kolmanneksi. LHP?

Tosin byrokraateista ei kai ikinä voi olla varma... Ajankohdallisestihan tuo kyllä menisi noin.

Tilatuki, lfa ja suojavyöhykenurmi. Kohdentamisalueella viimeinen saa sen 500. Muualla 450. Kun muualta poistetaan korjuupakkoa, tuonne se jää.