Ayshire- ja holstein-foorumien ynnä muiden jalostushurahtaneiden palstojen keskustelun taso on samanlaista mitä löytyy koiraharrastajien palstoilta. Esimerkiksi ihmisellä joka maksaa lehmävasikasta yli 10 000€ on pahasti kastunut sahanpurut välikatolla... Kaikenlainen äärimmäisyyksiin meneminen on sairautta.

Minusta maataloudessa tai maidontuotannossa on kyse mahdollisimman hyvän taloudellisen tuloksen tuottamisesta pitkällä tähtäimellä harjoittajalleen. Tähän päästään mielestäni vain koko maatilan ja sen kaikkien osa-alueiden tasapainoisella  kehittämisellä. Jos ruvetaan kiihkoilemaan jollakin sektorilla, muut osat kärsivät. Koko karjan korkea jalostusarvo on varmaan kova sana karjakerhon kevätkokouksessa, mutta paljonko se saa maksaa? Tekeekö se niin hyvää jos pääsee listan keulalle ettei mikään kustannus ole liikaa?

Se ei poikkea ollenkaan siitä jos ruvetaan kilpailemaan konehankinnoissa. 

Kyllä jalostusasiat tärkeitä ovat, mutta jos osaa luetella jokaisen lehmän suvun monta sukupolvea taaksepäin taitaa elämästä puuttua jotain muuta tärkeää...

 

Koko karjan korkean jalostusarvo ei kai oikeasti ole kalliimpi hankkia kuin matalakaan, pikemminkin päinvastoin (ainakaan siementämällä), matalamman NTM:n (tuonti)sonnit ovat usein aika reippaastikin kalliimpia kuin parhaat?
Jos jalostuksessa haluaa oikeasti saavuttaa tuloksia kohtuullisellla panostuksella pitää muun managementin oikeastaan liki pakosta olla kunnossa, karsintaa on muuten hankala tehdä.

Karkeasti ottaen on niin, että maitotilan "manakementti" määrittää melko pitkälle taloudellisen tuloksen, jalostus on hienosäätöä. Mutta vanha totuus siitä että on mukavampaa olla rikas ja terve kuin köyhä ja kipeä pätee tässäkin. Hyvä karja hyvällä hoidolla ja hyvällä peltopuolen toiminnalla antaa paremman taloudellisen tuloksen kuin sama tila huonompitasoisella karja- aineksella saa?
Jalostuksen merkitys on mielestäni nimenomaan karjatilan pitkän tähtäimen kehittämistä, ero ei näy niin nopeasti ja selvästi kuin jollain muulla osa- alueella ja aineksen taso paranee periaatteessa "väkisin" jollei ihan tietoisesti pyri sitä välttämään (jalostus etenee taustalla yksittäisen tilan valinnoista riippumatta)
Merkitys tulisi selkeämmin ilmi jos onnistuisi saamaan navettaansa esim 1980- luvun alkupuolen elikot takaisin, veikkaan että aika moni ei olisi kovinkaan tyytyväinen. Ihan erityisen selkeästi homma näkyy niillä eläinlajeilla joilla on päästy jalostamaan rehuhyötysuhdetta, esim. muutenkin pienillä mariginaaleilla pelaavalla sikapuolella. Veikkaan ettei takavuosien sika-aineksella tehtäisi kovin helposti  taloudellista tulosta nykypäivänä?

Mitä jalostukseen harrastuksena tulee, (kun puhutaan lypsyrlehmistä) niin siinä ei ole mielestäni mitään pahaa, kunhan muistetaan homman ydin. Lypsylehmän jalostamisen tavoitteena pitää olla eläin joka on tuo plussaa maidosta elävän tilan tilille.
Jos harrastuksen tuloksena plussaaa kertyy vain jalostajan pankkitilille, niin hommalla ei ole pohjaa pitkässä juoksussa. Lehmä on tuotantoeläin, jalostusta voi harrastaa muutoinkin.

Muuttuuko tilanne jotenkin oleellisesti jos otetaan tilalle RZG, LPI, TPI, Net Merit tms. muu kokonaisjalostusarvo?

Mikä keskeisistä ks- yrityksistä muuten ei harjoita ns. "indeksijalostusta"?
Ei ainakaan itselle tule ihan heti mieleen merkittävää alan yritystä joka tekisi oleellisimman osan valintaa jollain muulla periaatteella kuin indekseillä tai nykypäivänä paremminkin genomitesteillä.

Lainaus käyttäjältä: apilas - 25.02.11 - klo:23:39

Suomessa valmistettujen rakennusten kattoja sortuu jatkuvasti.
suomalaasta laatua suolaaseen hintaan euroopan parasta laatu maitoa euroopan huterimmissa navetoissa

Ja kalleimmissa. Viranomaismääräykset nostaa kustannusta ja näyttäs aina vaan selvemmältä, että ihan syyttä. Osa palaa kuin taula ja loput romahtaa kun hiukan sataa lunta

Rakennusmääräysten laatu on aina vaan sitä Neuvostoliiton laatua.

Määräysten tulkinnassa on myös todella paljon vaihtelua maan sisällä.
Aika hurjia ovat muuten Conexxinsamankokoisten hallien hinnanerot eri maissa kun katselee eri kielisillä nettisivuilla olevaa mainosta samankokoisista rakennuksista. Eroa on lskennallisessa lumikuormassa, mutta erot on niin suurias, että saattaa olla muissakin mitoituksissa eroja

Jos olen oikein käsittänyt, niin jonkinlainen osakepääoma ainakin osakeyhtiöilläkin  yleensä on?
Ja omistajaksi pääsee kohtalaisen harvoin ilmaiseksi, sekin tietysti on mahdollista jos yritys on riittävän huterissa kantimissa.
Hyvin tuottavan yrityksen omistajaksi pääsystä sitten tahtoo joutua jotain jo maksamaankin?

Nurmilajikejalostukseen ei kyllä tosiaankaan suhtauduta niin intohimoisesti kuin lehmien jalostamiseen...
Olisi oikeastaan hauska seurata keskustelua jossa eri jalostajien timoteilajikkeita käsiteltäisiin keskustelussa kuin eri firmojen sonneja.

Lainaus käyttäjältä: Heluna - 12.02.11 - klo:10:36

Asettaahan se jonniinlaisia rajoja lypsettävissä olevien lehmien utarerakenteelle. 

Joo.... Suomessa pitäis kehittää ihan oma robo joka pystyis lypsämään ne "mäyräkoirat" (avais liivit ja lopuksi laittas sanomalehden liiviin   )

Tilausta olisi varmaan

Ettei tarvisi lehmiäkin hakea ulkoa....

Oman  kokemuksen perusteella ei ole kyllä lypsyasemallakaan häävi lypsää lehmää jota ei robotio lypsä. Pahin lypsyasemalla lypsettävä meni robotilla ihan ilman ongelmia. Tietyntyppisissä utareongelmissa robotti opärjää paremmin kuin ihminen asemalla, ihan matalan maavaran kanssa asemalla pystyy ehkä pärjäämään hieman paremmin.
Tosin ennuste pihatossa hengissäpysymiseen lypsyjärjestelmästä riippumatta on aika huono jos maaavara ei riitä robotille.
Utareliivien käyttö loppui ainakin meillä kun pihattoon eläimet siirrettiin, ei niiden kanssa jaksa viritellä.
Isoin yllätys robotin kanssa on ollut oikeastaan se, että jos utarerakenne on todella hyvä, niin kiinnitysaikaa pakkaa menemään enemmän kuin "tavismallissa" tai "ihan ok" utareessa.
Ongelmaa on ollut liian korkealla olevista, liian hyvän utaremuodon omaavista (laserin koppa ottaa Lelyssä kiinni mahaan ennen kuin laser ylettyy vetimiin), liian vahvasta keskisiteestä, ja asemakiinnityksessä oikein passeleista, mutta robotin laserille jollain tapaa liian samassa linjassa olevista vetimistä sekä tietysti liian lähekkäin olevista takavetimistä.
Onneksi aika hoitaa suurimmaan osan noista vaivoista, ja oikeastaan vain yhdellä lehmällä ongelmat olivbat jatkuvia, tuntui hieman oudolta toivoa, että keskiside "antautuisi" kun poikii, mutta ei puhettakaan ja poistoon "utarerakenteen takia" muutoin oikein hyvä neljä kertaa poikinut lehmä.

Sen verran tuohon Adamin viestiin, että ei eläinten tason määrittäminen eri karjoissa ja olosuhteissa ole mitenkään helppoa edes sonnifirmojen kovimmille ammattilaisille saati sitten "satunnaiselle matkaajalle".

Ainakin holsteinpuolella löytyy lukuisia esimerkkejä jossa suunnilleen maailman kaikki alan yritykset ovat käyttäneet sonninisänä sonnia, joka on totaalinen pommi, joko kokonaan tai jonkun ominaisuuden kohdalla. Ja tämä siitä huolimatta, että on käyty hyvinkin pätevien henkilöiden toimesta  katsomassa suuri joukko sonnin tyttäriä  livenä ennen valintaa.

Muistuu vielä mieleen yhden ulkomaisen tunnetun jalostajan lausahdus kun tilavierailulla Suomessa emäntä vähän häpeillen selitteli ja pahoitteli eteen osunutta hurjasti lypsänyttä lehmää jonka utare oli aika lailla "antautunut".

"Noita nyt on aina jos lehmä lypsää paljon"

Yksi omaan silmään osuva piirre vertailussa Suomi vs. muu maailma karjavierailut  on se, että Suomessa ei ole käytännössä ollenkaan sen tyyppisiä karjoja mitä monissa maissa esitellään jalostussuuntautuneille vierailijoille.

Eli esimerkkinä vaikka yksi maailmanlaajuisesti tunnettu ja nimekäs karja: Parhaat lehmät isoissa karsinoissa, 80 muuta parasta/ kiinnostavinta parsinavetassa ja loput parista kolmesta sadasta lypsävästä pihatossa, jota ei esitellä vieraille.
Karja on takuulla keskimäärinkin erittäin hyvä, mutta miten tuolla vierailulla nähtyä pitäisi verrata suomalaiseen keskivertokarjaan?

Hajontaa on toki muuallakin.

Jos ei olisi niin alkiotuontien jälkeläisiten tasossa ei pitäisi olla juuri ollenkaan hajontaa, koska ovat "hajontavapaista" maista ja vielä emät (yleensä) parhaasta päästä.

Mutta kun niissä jostain syystä on suunnilleen saman verran hajontaa kuin omissa suvuissa. Eikä esim. jos meillä  lehmiä tai hiehoja aletaan laittamaan järjestykseen vaikka  rakenteen perusteella tuonisukuiset miehitä kärkipäätä likikään kokonaan, vaikka niitä kuitenkin on vähintään kolmannes karjasta.

Jossain aikaisemmin olleeseen Lypsikin viestiin kommenttina että vaikka jalostuksen painotusta siirrettäisiin pois terveydestä ja muista käyttöominaisuuksista tuotokseen ja rakenteeseen, niin siitä huolimatta ne pitää huomioida, koska ne jalostuvat johonkin suuntaan "itsekseen" kun esim. tuotosta jalostetaan.
Eli lukuisa joukko terveys ja käyttöominaisuuksia on joka tapauksessa huomioitava jollain lailla, jos ei haluta niiden heikkenevän.

Varsinkin holsteinjalostuksessa on erittäin pitkä perinne tehokkaasta jalostamisesta lähinnä tuotos ja rakenne huomioiden, jostain syystä kaikki maat tuntuvat nykyään suuntaavan kestävyyden ja terveyden painon lisäämiseen.

Tähän mennessä on ollut käytössä vanhan ajan kumimattoja, jokunen pehmeä pohjamatto+ ohut kumimatto yhdistelmiä ja viimeksi laitetut Parsipeti + lisäpehmuste mallit. Muutama kymmenen uutta pitäisi ostaa, ja vähän tuntuisi siltä, että joko pehmeä pohjamatto + ohut kumimattoo viritys tai Wingflexsit olisi vuorossa.

Parsipeti+ lisäpehmuste Virosta ostettuna on kieltämättä asenettuna hinnaltaan erittäin kilpailukykyinen, mutta oma mutu olisi että ohut kumimatto + paksuhko  pehmeä pohjamatto saattaa kuitenkin olla parempi.

Kyseessä taitaa olla myös se, että haetaan rajoja sille miten rakennelaskelmia  ja palomääräyksiä voi soveltaa?
Asiaa ei yhtään helpota se, että eri puolilla maata paloviranomaiset soveltavat esim. verhoseiniin ihan erilaista kohtelua, ja sama taitaa koskea metallirakenteita ja niiden paloluokitusta?

Miten tuon "tuulisten seutujen" rakennesunnittelun ylivertaisuuden nyt haluaa nähdä. Tanskassa tuulee myös aika lailla, ja luntakin on aina silloin tällöin. Viime talvena parhaimmillaan liki puoli metriä. Pohjois-Jyllannin alueella sortui pahimman viikonlopun aikana nelisenkymmentä maatalousrakennusta (navettaa ja hallia).

Ero Suomeen on se, että Tanskassa vakuutus korvaa lumen aiheuttamat vahingot.

Tuli myös mieleen, ovatko syöntiparret välttämättömät, jos oikein laskin, niin noilla välikäytäväleveyksillä ruokintapöytää on 60 cm/ lehmä jos ei mennä kovin paljoa yli 60 lehmän. 60 senttiä/ eläin lukkoetuaita saattaisi olla vaihtoehto. Ei oel kokemusta syöntiparsista, mutta "epäilyttävän" näköiset minun silmääni.
Käytävien leveydestä on kuitenkin vaikea saada kovin oleellisesti neliöitä pois, Toki käytävät voi kaventaa vaikka 3.5 metriin ruokintapöydän vieressä ja 2.5 makuuparsien välissä, ja homma toimii kohtuullisesti silloinkin, mutta varsinkin jos kyseessä on avokourunavetta ja välipilareilla tehty kantava rakenne, niin säästö voi jäädä aika vaatimattomaksi ja leveämpi käytävä on kuitenkin parempi kuin kapea.