Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5

Aiheet - erkki.e.kukka

Kaipaus; tuo juuri.
Osaltani on kaiketi sangen suuri,
Mutta välillemme kuitenkin ehtinyt kasvaa tuo
vaikenemisen muuri,
sitä murentamaan ryhdyin juomaan juuri.
Ehkä myöhemmin sitten avuksi luuri...
Kuinka kauan on viisasta talikoida parisuhteen tunkiosta yhteistuumin?
Milloin paljon on riittävästi? Missä vaiheessa se vähä ei enää riitä?
Entä missä on se piste missä se vanha kannattaa vaihtaa lopullisesti uuteen?
Oletko joutunut pohtimaan tätä problematiikkaa omassa elämässäsi ja parisuhteessasi? Jos olet, et ole ainut.
Viimmeisimmän talven ajan myös erkki.e.kukka on joutunut miettimään tätä arkipäivän ongelmaa useaan eri otteeseen, sekä eri näkökulmista
katsottuna.
Antautuakko nuoren uuden tyttö ystävän vietäväksi, vai hapata ja kuivettua rauhassa kotona entisen kanssa?
Naapurin vaimo on  ehtinyt jo useasti mua kaivata,
tarpeen suuri oltava, mikäli naapuria on pakko vaivata.
Naapurin isännän pakko oli mennä asioilleen Agrimarkettiin Ouluun,
Kukka sen sijaan joutui tällöin toisenlaiseen kouluun;
Talon vaimo valmiina olikin jo nahkapukuineen, ruoskineen.
Kysyi vain ensin penkkiä vai ruoskaa? Mietin vain tovin,
viisainta ois nyt  juosta pois kovin.
Päätin kuitenkin kestää, pakeneminen pukille pääsyn vois estää.
Aikansa heilui ruoska sen, kuitenkaan pukille päässyt en.
Kysyin lopuksi syytä varovasti tähän; vastas hän sanoen: kukka hyvä saanhan sitä kotoa muutenkin, selkäsaunaa antaa en...
Näillä tapanaan  on luvata meille
niitä tai näitä.
Sama se.
Meitä kuitenkin pohjimmiltaan kohdellaan   kuin olisimme
heidän päittensä täitä:
ja kun lievät keinot ei riitä,
ja se siitä
tarvitaan siis uutta voimaa oivaa,
siis rakentamaan uutta ydinvoimaa.
Kohta peräkyliltäkään ei löydy miehiä jotka kykenevät säteilystä johtuen
isiksi, no eivätpähän mene turhaan rahat maakuntiin lapsilisiksi.
Tilanne tällöin on mielestään kaiketi upea,
saanevat lisää puolue tukea..
Jotenkin vanhat synnit häiritsevät aina sen verran, että olen pohtinut voiko entiset suhteet unohtaa ja peittyä tästä päivästä itsekseen ja ajanmyötä vai pitäisikö ne vain tunnustaa ja odottaa emännältään armoa tai seurauksien summaa?
Tässä kuitenkin ensin erkki.e.kukkaa päivän aiheesta;

Helmi- maaliskuu 2010:

Kaipaus tuo +
muistot ja hetket nuo
Tuovatko pelkät elätysmaksut mun luo,
mikään kai ei voi toisaalta tuoda  sua takaisin mun luo.
vain tahto osaltasi estää paluun tuon.
Rohkaistu vaikka kaljasta, tai jostain sinulle sopivammasta maljasta,
kaiva rohkeasti kohti ihoa paljasta
Raotat vaikka ensin mekkoa nahkaista,
löydät ehkä paljasta tai karvaista.
Jatka vaikka haroen, muista kuitenkin edetä varoen,
tunto on todella tuolla, et edetä voi, välinpitämättömästi kuin  suolla.
Toisaalta ei sun anneta kuitenkaan panna, mikäli et voimakkaasti anna.
Partneria kannattaa lopuksi vaikka kiittää, kuitenkin kannattaa välttää yhteiskuntaan enempää uusia veronmaksajia siittää...
Erkki.e.kukka joutui osallistumaan tällä kertaa poliittisluonteiseen seminaariin Kajaanissa vastoin todellista tahtoaan. Kukan todelliseksi ongelmaksi muodostui kuitekin mahdoton vanhan suolan janotus illan mittaan, johon lääkkeeksi Kukka tuli hakeneeksi juotavaa lähimmästä vähittäismyynti pisteestä. Juotavan jonkun verran autettua, Kukka otti rohkeasti ko.asiaan liittyvään henkilöön puhelimella välittömästi yhteyttä, jolloin pian selvisi että Kukka oli myöhässä jo noin kolme kuukautta ja muistutettiin että itseppä syksystä irtisanoit keskinäisen sopimuksen. Tämän kuultuani ajoin taksilla välittömästi tutuksi käyneeseen osoitteeseen neuvotellakseni tilanteesta vielä kertaalleen, tuloksetta.
Sen sijaan kohta paikalle tulikin jo talon uusin isäntä, joka ei oikein halunnut majoittaa minua yöksi. Voisinko kuitenkin vanhaan vedoten pyytää talosta kohtuuden nimissä yösijaa?
Liikaa taas kukka lie juopunut,
mutta, ehei;
ei kuitenkaan toivosta, saada vielä nuorempaa luopunut.
Vaikka nyt juuri ei nuorempaa naista näy,
kyllä tietenkin vanha ja kokeneempikin tällä kertaa käy.
Anteeksi Te Rakkaat lukijani. En ole yli kuukauteen kyennyt raportoimaan
tai lähettämään viestiä ulkomaailmaan täältä Kalajoelta, syita on kaksi:
-Emäntäni sai jotenkin selville piiloon ostamani, viimmeisillä eu-tukieuroillani hankkimani Koskenkorva pullon sijainnin, joka oli työkalu kaapissani konehallissa. Emäntä pani kaapin pulloineen kiinni lukolla ja heitti avaimen hankeen, josta syystä avain oli hukassa yli kuukauden ajan. Tästä syystä johtuen luomisvoimani oli vähissä kyseisen ajan. Tilanteeseen toi lopullisen avun tuo enkeli, pihapiirimme mustavalkoinen harakka, jonka kiiltävän esineen pesäänvienti yritys sattumalta keittiön ikkunasta paljastui.
-Lyydi-sisko
Mutta nyt runo perjantain ratoksi:

  Voi ***** tätä nyky Suomea,
kohta peltomme pukkaavat  tuomea.
Mikä on tulevaisuus maatalous Suomen?
Tuskin ainakaan hyvä on suomalaisen maajussin huomen.
Mukavaa on taas kotiin tulla,
vaikka rahaa ei oo mulla.
Ei oo enää hoppu.
Rahat ovat täysin loppu.
Pakkanen nurkissa paukkuu,
ei taida erkki.e.kukalla olla edes
yhtä naukkuu...
Erkki.e.kukka on aina halunnut tukea ja kannustaa kotiseudun yritystoimintaa. Jatkoin sitä äsken ja tartuin puhelimeen soittaen kylämme taksi autoilijalle, joka tullessaan tietämäänsä piilopaikkaani päin otti matkalta ennakkoon ilmoitetuista osoitteista myös kaksi naismatkustajaa mukaan. Menemme nyt siis Oulua kohti, naisten matkan lupasin maksaa myös eräiden ehtojen täyttyessä toivomallani tavoin. Naiset lupasivat harkita asiaa. Olemme nyt tässä Raahen kohdalla, matkaa Ouluun vielä n. 70 km.
Osaisiko joku vastata, että kuinka kauan on soveliasta viipyä maanmiesseuran joulujuhlassa? Kerroin emännälleni 20.12.2009 klo 19.00 osallistuvani ko. joulujuhlaan ja lähdin sinne jo kyseisenä iltapäivänä neljän aikoihin palaamatta sieltä vieläkään.
Ymmärtääkseni nyt tapahtunut tilanne on jollain tapaa uusi jopa Agronetin vapaansanan historiassa, Läsnä ovat kaksi eri persoonaa jotkä usein kirjoittavat vapaassa sanassa ja toimivat erillisten ns.nimimerkkiensä pohjalta. (terv.erkki.e.kukka + lyydi-sisko .)
Erkki.e.kukan välttämättömän vaatimuksen pohjalta, mitä lyydi-sisko ei pitänyt hyvänä ideana, haluaa tapansa mukaan esittää tyylilleen kuuluvan lyhyen ,korkeampaa taidetta edustavan runon sunnuntain ratoksi.
Tuo sinipunainen molo,
Sitä odotti märkä, liukas kolo.
Odotti innolla pääsyä sisään,
työn tuloksella tehtyään,
mahdotonta tulevan lapsen on kai
tutustua isään...
Erkki.e.kukka esittää kiitoksensa sotiemme veteraaneille sekä Heille jotka antoivat henkensä Kotimaansa hyväksi turvatakseen sen mitä
meillä nyt on.
Kaipaus- tuo piru syö sisältä...
Vuoden tullessa jo näin pitkälle syksyyn, pikkujoulukauden alkuun
joulupukki lähettää tonttujaan seuraamaan ihmisten edesottamuksia mahdollisia lahjojen saamisia ajatellen. Nyt vuorossa oli pääkaupunki seutu...
Tonttu aloitti tämän iltaisen kierroksensa Tarjan ja Pentin tyköä ja meni siis ensitöikseen heidän ikkunansa taa:
Ikkunan takana näytti olevan pöytä seurue, joka ensisilmäyksellä näytti käyttäytyvän asianmukaisesti jopa lahjojen saamista ajatellen. Seurueeseen kuului Tarja sekä Pentti ja lisäksi kaksi vierasta Venäjän maalta jotka olivat Dmitri ja Vladimir.
Vieraat seurustelivat keskenään kunnes Vladimir kysäisi yllättäen Tarjalta että jokohan se sauna on mahdollisesti laitettu lämpiämään? Tarja huomasi unohduksensa, ja pyyteli unohdustaan seurueeltaan samantien anteeksi. Kuitenkin tosiasiassa vanha kettu Vladimir tiesi Tarjan unohduksesta jo ennen kuin edes kysyi asiaa häneltä...
Tarja lähti saunaosastolle päin korjaamaan unohdustaan, Tarjan lähdetyä
Vladimir seurasi perässä. Juuri Tarjan astuttua saunan ovesta sisään, Vladimir vetäisi oven kiinni seurauksella, että Tarja jäi yksin saunan sisään. Lisäksi Vladimir täydensi työtään laittamalla harjanvarren oven kahvan alta poikittain estäen näin oven aukaisemisen.
Heti tämän tapahduttua kuului äänekäs hihkaisu Pentin ja Dmitrin suunnalta: Hyvä, hyvä Vladimir, ei sitä kauempaa olisi kestettykään..
Tapauksen nähtyään tonttu ikkunan takana tuli siihen tulokseen, että tästä oli kaiketi turhaa raportoida pukille lahjojen saamisen vähentämistä ajatellen.
Tontulla piti kuitenkin jo kiirehtiä seuraavaan kohteeseen, illalle oli vielä monta kohdetta jäljellä niinpä hän jatkoi matkaansa. Matka eteni keskeytyksittä ja vastaantulijoita ei juuri näkynyt lukuun ottamatta Mattia, joka pimeässä ajoi hevosella vastaan lautakuormineen.
Vielä jonkun aikaa kuljettuaan tonttu tulikin jo seuraavaan kohteeseensa nimittäin Jyrkin ikkunan taakse, josta sisälle näki erittäin hyvin.
Kaiken kaikkiaan sisällä näytti asioiden sujuvan sangen mallikkaasti, paitsi siniset toivo-työkäsineet oli heitetty hujan hajan nurkkaan. Lisäksi tonttu havaitsi taas Jyrkin vetävän norttia keinutuolissaan Uutispaivä Demari sylissään. Tämän nähtyään tontun päätös syntyi heti, hän ei nimittäin tykännyt siitä että kaikenlaiset nulikat vetävät nykyään tupakkaa.
Jyrkin oli siis turha odotella jouluna mitään lahjoja pukilta.
Tontun oli kuitenkin jo kiire seuraavaan kohteeseensa, täällä oli siis turha enää viivytellä.
Hetken aikaa kuljettuaan tonttu olikin jo seuraavassa kohteessaan eli Erkki T:n eli E.T:n
ikkunan alla josta näkyi vaalea, lyhyt partainen hahmo, joka luki kuin jotakin tärkeämpääkin oppiakseen. Vasta tarkan katsomisen jälkeen pystyi näkemään kirjan kannet selvästi , nehän olivatkin Paavo Lipposen muistelmat..
Mukana oivassa lukuhetkessä näytti olevan myös lemmikkinsä Mara-Katti , joka näytti kokoajan kantavan koriinsa jotakin tavaraa ympäriltään, sitäpä muuten olikin kertynyt jo paljon.
Kuitenkin paraskin hetki loppuu joskus ja nyt loppu tuli Hertan kuvan muodossa joka putosi naulastaan suoraan Erkin päähän aiheuttaen kauhean kuuloisen kiroamisen puuskan…
Tämä riitti tilannetta seuranneelle tontulle, joka tuhahtaen sanoi; hyi mitä kieltä tuo nuorimies käyttääkään ja lähti saman tien kävelemään kiristyvässä pakkasessa kohti koti pohjoista.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5