A-mallin lämmityslaite, se konepellissä alla oleva, kävi polttamaan sulakkeita. Pyörii kyllä jonkin aikaa uudella sulakkeella, mutta polttaa sen alle tunnissa, kun traktorilla ajaa. Poltti yhden sulakkeen jo viime talvena, mutta kesän toimi, ja nyt taas ei.

Onko kokemusta tai arvausta, mistä lähteä vikaa etsimään? Otin puhaltimen moottorista johdon irti, mutta sulake paloi siitä huolimatta jonkin ajan kuluttua.

"Sertifioitu siemen tuotetaan toisin kuin TOS eli tilan oma siemen. Tuotanto on työlästä, tarkkaa ja se vaatii ammattitaitoa." "Vastaavaa laatua ei voi saada aikaan kotikonstein." Näin saimme taas me tavalliset pienviljelijät muistutuksen totuudesta uusimman KM:n myötä. Mutta tässäpä kolme hukkakauraan liittyvää lainausta jutusta:

1) "Sertifioidun siemenen käyttäjät pitävät hukkakaurattomuutta tärkeimpänä ominaisuutena ostosiemenessä"
2) "Epäilyjä on aina silloin tällöin, mutta koskaan ei ole pystytty osoittamaan, että hukkakaura olisi tullut tilalle sertifioidun siemenen mukana."
3) "Hukkakauran löytyminen on yleisin siemenviljelyksen hylkäysperuste."

Jos tuo lainaus 3 pitää paikkansa, on mielestäni aika tavalla syytä huoleen. Siis että hukkakauran löytyminen on hylkäysperusteena yleisempää kuin esim. vieraat lajit, lajikkeet, tautisuus, eristysetäisyydet tai rikkaruohot. Johtunee siitä, että hukkakauran suhteen toleranssi on nolla. Mutta kuitenkin: Jos kerran tarkastuksissa löytyy yleisesti hukkakauraa, kuinka yleistä onkaan, että se jää löytymättä esimerkiksi siksi, että näkyvät yksilöt on kitketty pois? Voin kertoa kokemuksesta, että 30 metrin välein läpi kävelemällä ei todellakaan löytä tarkinkaan tarkastaja kaikkia hukkakauroja.

Toisaalta: Hukkakauran löytyminen aiheuttaa siemenviljelijälle sen, että koko peruslohko joutuu hukkkaurarekisteriin, ja se on pois siementuotannosta vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun viimeinen hukkakaura on kitketty (eli yhteensä aika monta vuotta). Toivottavasti siemenviljelijöiksi ovat valikoituneet kaikkein rehellisimmät viljelijät, joten he välittömästi ilmoittavat ensimmäisenkin hukkakauran löytymisestä, eivätkä vain yritä kitkeä sitä pois yön pimeydessä. Muille kuin siemenviljelijöille lohkon joutuminen hukkakaurarekisteriin ei sinällään aiheuta kustannuksia, joten heille ilmoituskynnys on matalampi.

Lainaus 2 kuulostaa jo hieman siltä, kuin koira älähtäisi, kun kalikka kalahtaa. Itsellänikin on oman tilamme lisäksi tiedossa kaksikin tapausta (kuulopuheiden mukaan), jossa hukkakaura on tullut tilalle sertifioidun siemenen mukana. Tuskin ovat ainoat tapaukset Suomessa. Olisikohan niin, että tapauksia tutkivilla tahoilla on hieman oma lehmä ojassa. Eihän sertifioidun siemenen maineen menettäminen kieltämättä olisi kenenkään edun mukaista. Mutta eikö lopulta ole samantekevää, tuliko hukkakaura siemenen vai linnunkakan mukana tai vaikka naapurin kylvämänä, sillä lopputulema on sama: Sertifioidun siemenen käyttäminen ei poista hukkakaurasaastunnan riskiä. Eli siemenen täydellinen hukkakaurattomuus ei enää olekaan olennaista. Pellot on joka tapauksessa kierrettävä joka vuosi tarkasti läpi.


Mihinkö pyrin tällä? En halua torpedoida sertifioidun siemenen tuotantojärjestelmää. On hyvin tärkeää, että ostosiemenen laatuun voi luottaa. Mutta luottamus alkaa horjua, jos tosiasioita ei uskalleta tunnustaa ja systeemiä kehittää. Hukkakauran suhteen toivon, että Suomessakin päästään tulevaisuudessa eroon nollatoleranssista ja opitaan elämään hukkakauran kanssa. Omalla tilallamme hukkakauran kitkutyöstä on päästy lähes kokonaan vain miettimällä viljelykierto hieman paremmaksi. Tarkkailutyöstä sensijaan ei tarvitse eroon päästäkään, koska samalla voi tehdä paljon muitakin hyödyllisiä havaintoja kasvustosta.

Pitäisi ostaa muutama sata kiloa rakenneterästä. Kuumavalssatun teräksen markkinahinta on laskenut rajusti, mutta paikalliset jälleenmyyjät pyytävät nyt enemmän kuin koskaan. Heidän hinnastoissaan hinnat kuulemma ovat vielä nousussa. Oletteko onnistuneet jostain saamaan jo alennetuilla hinnoilla? Mistä?

Teräksen hinnoittelu on muutenkin mielenkiintoista: Kun muutama vuosi sitten maailmanmarkkinahinnat tuplaantui, tuplaantui myös teräksen hinta rautakaupassa. Siis samalla tuplaantui tukku- ja jälleenmyyjäportaan katteet. Ja tämä kehitys tapahtui välittömästi, ei silloin ollut hinnastoissa puolen vuoden viivettä. Hinnan laskua sensijaan saa odotella kauan, ja voihan olla, että sitä ei koskaan tulekaan. Nykyisin markkinatalouden perusoppeja taitaa olla se, että kysynnän vähentyessä vähennetään tarjontaa, ei koskaan alenneta hintaa.

Mutta jos jollakin on tiedossa teräsfirma, joka on alentanut hintojaan, niin kertokaa.

Tulipa eteen uusi ilmiö: kun pakkasta on 15-20 astetta, niin valmetti hyytyy vajaan puolen tunnin ajon jälkeen. Toimii taas pienen seisotuksen jälkeen, ilmeisesti koska suodattimet lämpiää.

Syksyllä tuli otettua Neotin talvilaatua säiliöön. Ei oo ennen ollut sen merkkistä, eikä myöskään tuollaista hyytymistä. Onko kokemuksia, onko muun merkkisillä löpöillä tänä talvena ongelmia pakkasen keston kanssa?

MT 13.10. etusivun jutusta pari huomiota:

1. Mielestäni sarkaojien takia ei tarvitse eikä kannata muodostaa erillisiä kasvu- tai peruslohkoja. Luonnollisesti kaikki pellon keskellä olevat ojat ovat sarkaojia, jos eivät ole vesistöjä.

2. Liimalaput eivät varmaankaan olleet enää pellolla syyskuun alussa, eli tarkastus on perustunut täysin viljelymuistiinpanoihin. Taas huomaamme, kuinka tärkeää on, että nimenomaan muistiinpanot tehdään ehdottoman huolellisesti ja oikein. Liimalapun voi muuten laittaa kolmeenkin osaan, tai kolmeenkymmeneen, sitä ei tukiehdoissa määritellä. Yksi tai kymmenen liimalappua hoituu ihan samalla tarkastuskierroksella lisäämättä työmäärää yhtään, kun ne asettaa sopivasti riviin reitin varrelle. Tukiehdoissa muuten ei vaadita vaihtamaan liimalappuja, ainoastaan tarkastamaan.

Jos järjen käyttö olisi sallittu noiden liimalappujen kanssa, tarkkailunhan voisi lopettaa heti, kun joka lohkolta on saatu yksikin kuminakoi saaliiksi, koska silloin torjuntakynnys ylittyy. Mutta tukiehtojen takia sitä on kai viisaampi jatkaa (ainakin paperilla) niin kauan kuin koit on ruiskutettu.

Ympäristötuen nimi pitäisi muuttaa pilkunnussintatueksi, koska siitä työstähän sitä maksetaan. Ympäristölle sillä ei ole mitään merkitystä, koska maatalous ei oikeasti vaikuta esim. Itämeren ravinnemääriin yhtään mitään. No mutta, tärkeintä tietysti on, että ihmiset saa halpaa ruokaa ja viljelijät vähän rahaa sen tuottamisesta, tuli se sitten millä nimikkeellä vaan. Ja tarkastajille on tärkeintä löytää sen verran puutteita, ettei heidän työnsä tehokkuusmittarit näytä liian huonoa, ja hekin saavat palkkansa.