...yksi juttu, joka on dokumentoitu USAssa (Reganold, muistaakseni 1987 Naturessa), jossa tuloksena oli, että luomuviljely tuotti merkittävästi vähemmän eroosiota kuin ns. tavanomainen. Muistettakoon, että siellä pitävät viljelymaan "kulumista" vakavana uhkana viljelyn tulevaisuudelle.

Niin todella. Eroosio katsotaan yhdeksi kaikkein vakavimmista ympäristöuhista maailmassa. Siinähän maan hedelmälliset pintakerrokset kulkeutuvat saasteeksi vesistöihin.

Tähän ongelmaan tuo suurta apua kyntämätön viljelytapa (ns. suorakylvö). Se vähentää eroosiota keskimäärin 488-kertaisesti (itse asiassa niin vähäiseksi, että se jo vastaa väistämättömän geologisen eroosion perustasoa). David R. Montgomery (2007), Soil erosion and agricultural sustainability, PNAS 104: 13268-13272  http://www.pnas.org/cgi/content/abstract/104/33/13268?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=Montgomery+no-till&searchid=1&FIRSTINDEX=0&resourcetype=HWCIT .
Tuo "iki"vanha viitteesi ei nykyisiä viljelytapoja vielä ota huomioon.

Herbisidinkestävät gm-kasvilajikkeet taas ovat tehneet mahdolliseksi siirtyä massamitassa kyntämättömään viljelyyn. Kyntämätön viljely on gm-soijan ansiosta moninkertaistunut esimerkiksi USA:ssa; kuten myös Argentiinassa:
www.geenit.fi/GmSoijaArg.pdf .

Herbisidinkestävät lajikkeet ovat siten auttaneet panemaan eroosiota kuriin (niissä maissa, joissa niitä saa viljellä...). Lisäksi kyntämätön viljely tehostaa huomattavasti maaperän hiilensitomiskykyä. (Kolmasosa maaperän hiilivaroista on sitoutuneena glomaliiniin, joka kyntämisen seurauksena alkaa hajota).

Valitettavasti kyntämättömyys usein myös helpottaa haittaeliöiden säilymistä ja runsastumista. Uutta jalostustyötä taudin- ja tuholaiskestävien kasvilajikkeiden jalostamiseksi tarvittaisiin siis vielä paljon enemmän, jotta kyntämättömän viljelyn ympäristöedut saataisiin käyttöön täydessä mitassa.

Luomuviljely sitä vastoin valitettavasti ruokkii yleensä eroosiota, kun siinä maan pintaa joudutaan kaiken aikaa rikkomaan rikkakasvien "mekaanisella torjunnalla" (poikkeuksena toki "antaa olla"-nurmilaitumet, luomua tai ei...).

...10 v. sitten (muistinvarainen tieto) jossain EU-riskinarvioinnissa muuntogeenisen lajikkeen myötä muuttuvat viljelykäytännöt EIVÄT olleet relevantti argumentti ko. kasvin viljelyhyväksynnässä.

Päätöksenteosta geenitekniikkakysymyksissä säädettiin "ammoin" vanhassa direktiivissä 220 sekä EY:n uuselintarvikeasetuksessa. Nyt taas uudessa direktiivissä 2001/18/EY sekä EY:n gm-elintarvike- ja -rehuasetuksessa n:o 1829/2003.

Myös päätöksentekoon kuuluvassa riskinarvioinnissa on toki noudatettava kulloinkin voimassa olevia säädöksiä. Niistä ei voida mielihalujen mukaan poiketa.

Maailma muuttuu, joten olisiko ehkä aihetta kääntää katse mieluumminkin tulevaisuuteen?

...perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi...

Viljelyjärjestelmät ja -kasvit eivät ole "ihmiselle annettuja" (kuten tietyt, pienet uskonsuunnat julistavat). Olemme joutuneet ne itse kehittämään tarpeisiimme paremmiksi - melko tehottomista alkumuodoista liikkeelle lähtien  - 11 000 vuoden työllä.

Muuta vakavasti otettavaa lähtökohtaa ei ole käytettävissämme. Tyhjästä on paha nyhjästä - aivan uuden viljelykasvin kehittäminen vie kovin kauan, jopa nykyisellä "geneettisen ymmärtämyksen" aikakaudella. Liian kauan, että ne ehtisivät ihmiskuntaa nyt auttaa.

Valmiiksi kohtuullisen hyvästä biologisesta lähtökohdasta on jotain toivoa päästä eteenpäin (eko)tehokkuudessa. Sitä juuri tarvitaan, kun vaatimuksena on siirtyä "fossiilimaailmasta biotalouteen".
Esimerkki: sokeriruo'on sokeripitoisuus on kaksinkertaistettu geenimuuntelulla www.geenit.fi/Sokerir.pdf - pienemmältä alalta saadaan kohta paljon enemmän bioetanolia (eikä metsiä tarvitse raivata pelloiksi).   

Paljon lisää tehoa nimen omaan tarvitaan - muuten ajamme yhteiskunnat ja luonnonvarat "hurskailla toiveilla" ja viherhypellä köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin .

Geenitekniikan käytön päättäminen on Euroopassa ja Suomessa sosiaalinen ja eettinen päätös, suuntaan tai toiseen...  ...eettis-sosiaalinen päätöksenteko onkin ainoa relevantti peruste, luonnontiede ei asiaa ratkaise.

Päätöksenteosta geenitekniikkakysymyksissä on säädetty EY-lainsäädännössä, tärkeimpinä säädöksinä ns. avoimen käytön direktiivi 2001/18/EY sekä Gm-elintarvike- ja -rehuasetus (EY) N:o 1829/2003. Päätös nojaa tieteelliseen riskinarviointiin (tässä tarkoitetaan käytännössä luonnontieteitä). Riskinarvioinnista huolehtii EU:ssa riippumaton tieteellinen elin, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), joka eräissä tilanteissa käyttää tosin hyväkseen työssään myös jäsenmaiden kansallisia viranomaisia. 

Säädösten vaatimuksista ei voida mielihalujen mukaan poiketa. EY-oikeus on antanut poikkeamisyrityksistä jo monia tuomioita, esimerkiksi Itävallalle www.geenit.fi/gmovap.htm . Valaiseva esimerkki on myös EU-komission tuore päätös, jolla se hylkää Puolan lakiehdotuksen, joka poikkesi em. direktiivistä (2001/18/EY):
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:016:0017:0025:EN:PDF 

Suomessa eo. säädösten mukaisia geeniasioita käsitellään geenitekniikan lautakunnassa. Tässä elimessä on edustettuna myös etiikan tutkimus, toisin kuin useimmissa muissa jäsenmaissa.

Muistettakoon kumminkin, että etiikka ei ole mielivaltaa, ja EY-säädökset asettavat selvät reunaehdot myös sosiaalitekijöiden ottamiselle huomioon näissä lupapäätöksissä. Säädännössä on kumminkin kyse ensi sijassa elintarvikkeiden ja ympäristön turvallisuuden varmistamisesta (missä tiedettä ei voida ohittaa).

Eikö tutkimustuloksissa mainittuja sallitun 0,9% ylittäviä gm-pitoisuuksia ollutkaan havaintoaineistossa?

Wejjo ei tainnut olla paikalla? Tutkijoiden (itse)kriittisissä keskusteluissa kävi oikein hyvin ilmi, että koeasetelma ei edustanut viljelytilannetta pellolla. Päätelmät todellisesta geenivirran voimakkuudesta rapsipellolta rypsipeltoon vaativat siksi aika tavalla asiantuntemusta ja kriittisiä (populaatiogeneettisiä) jatkotarkasteluja  - valitan.

Viljelytilanteesta koe poikkeaa muun muassa seuraavasti. Kun siitepölyn saapumista "lähettävältä" pellolta mitataan pienillä vastaanottajaruuduilla, korostuu niissä epäsuhtaisesti ns. reunavaikutus. Peltoviljelyssä tällainen reunavaikutus, nimensä mukaisesti, rajoittuu sitä vastoin vastaanottavan pellon reuna-alueelle.
Ja kun vastaanottajaruudut on "upotettu" keskelle aivan muun kasvilajin viljelmää, puuttuu kokonaan kaukaa saapuvan (tässä: rapsin) siitepölyn "laimenemisvaikutus" oman pellon hedelmöityskykyisellä lähipölyllä (tässä rypsin). Mehiläispölytyksessä tällainen "kuluminen" tai "laimeneminen" on todellisuudessa nopeaa ja massiivista, kuten jo Annikki Ryynänen osoitti v.1973 mesimarjalla: www.hare.vn.fi/upload/Julkaisut/9300/2762_trm2005_9.pdf , sivu 23).

Eli odotetaan nyt vain rauhassa noiden "asiaan vihkiytyneiden" tutkijoiden tarkasteluja ja päätelmiä omista primäärihavainnoistaan, se on parasta. Vain sillä tavoin voidaan löytää tieteellisesti kestävät arviot geenivirralle ja soveltuvimmille suojaetäisyyksille sekä muille geenivirran hallintamenettelyille kunkin maan viljelytilanteissa.

Eikä siis leikellä yksittäisiä havaintoja tai lauselmia irti asiayhteyksistään (mikä on se perinteinen "nouki rusinat pullasta" -resepti).

Miksi minusta tuntuu siltä, että aina kun julkistetaan hieman kriittistä tietoa GM-viljelystä, löytyy tutkijoita, joiden mielestä asia oli "väärin tutkittu" tai vähintäänkin väärin tulkittu.

Niin se vain on, että 1) pitävä koesuunnittelu ja 2) tieteellinen keskustelu alan tiedeyhteisössä ovat tarpeen, jotta "jyvät" voidaan erottaa "akanoista" ja toivotut tulokset todellisista kokeen päätelmistä. Se on tieteen menetelmä. Jokaisella tutkijalla on kokemuksia muun muassa siitä, kuinka puuttuvat tai väärät vertailuaineistot voivat romuttaa muutoin ihan lupaavan tuntuisen kokeen "päätelmät".

"Aatteen viemät", innokkaat "ulkopuoliset tulkitsijat" yrittävät lisäksi nykyään jatkuvasti viedä asiallisilta tutkijoilta heidän oikeutensa tehdä itse perustellut ja pitävät päätelmät omista tutkimustuloksistaan.

Kaikilla tutkijoilla alkaa jo olla moisesta "media-avusta" omakohtaisia kokemuksia - valitettavasti. Sillä tavoin karkaa turhan moni perätön huhu liikkeelle tiedostusvälineisiin (ihan jopa nettiin).

Ja muistettakoon vielä kumminkin: Geenivirta on luonnon ikivanhaa ydinasiaa, ei "gm-kriittistä" tai "gm-myönteistä", kuten jotkut muut kuin biotutkijat pyytelevät...

Tässä on myös se ikävä puoli, että kun jokin tietty ominaisuus kasvissa on patentein suojattu, sen saman ominaisuuden kehitystyö muussa jalostuksessa käytännössä estyy muilla toimijoilla mahdollisten patenttikiistojen pelossa.

"Liian laajat" patentit haittaavat tietysti kehitystyötä, siitä on tiedeväki yhtä mieltä. Keskustelua maailmalla käydäänkin tiedepiireissä siitä, mikä on "liian laaja" patentti. Eli annetaanko patenttipäätöksellä suojaa keksinnölle, jota ei ole oikeastaan vielä tehty?

USA:n patenttivirasto näkyy hiljalleen kiristävän tulkintaansa (eli kaventavan myöntämiensä patenttien kattavuutta, eli vaativan parempaa näyttöä todellisista keksinnöistä ja niiden uutuudesta).

Se siitä. Myönnetty (todellinen) patentti ei haittaa vaan edistää tutkimustyötä, koska tieto tulee näin heti koko tiedeyhteisön käytettäväksi. Vanhaan "mestarien ja kisällien" aikaan tieto pantattiin näiden "peräkammarin poikien" vakan alle, ja usein se meni hautaan monopolisti-mestarin mukana.

Jos Stradivarius olisi patentoinut viulunsa, niin soisi Kaustisillakin nyt kauniimmin...

EU:n ja Suomen patenttisäädöksissä on ns. pakkolisensointisäännös. Sillä varmistetaan, että kehitetty arvokas uusi jalostusominaisuus on myös muiden kiinnostuneiden kasvinjalostajien käytettävissä. Toki alkuperäisille kehittäjille on maksettava heidän työstään korvaus (eli lisenssimaksu) - ettei tutkijoiden tarvitse kopioida romanialaisia elannon hankintatapoja Helsingin keskustasta.

Siemeneen liitettävällä raptori-ominaisuudella varmistetaan, että viljelijän on pakko ostaa vuosittain uusi siemen.

Paalaaja runttaa tässä tosiasioita "suurella kädellä". Vuosikymmen on nyt levitetty kaupunkilegendaa, että "kaikki gm-lajikkeet ovat steriilejä". Haukkumanimitysten evoluutio toki etenee (ennen "terminaattori", nyt siis "raptori") sitä mukaa kuin uudet halpaviihteen kummitukset pyörivät teattereissa (ja vetävät valuuttaa mediamogulien taskuihin biotekniikan kustannuksella).

Tarina kiertää Suomeakin aina uudelleen, parin vuoden välein, ja taas tutkijat yrittävät (turhaan) kertoa mediassa, kuinka kasveja oikeasti kasvatetaan. Esimerkiksi: www.geenit.fi/Tiede250705.pdf . "Steriilisyys"tarinat ovat monesti olleet lähtöisin intialaisen fyysikon, "ekofeministi" Vandana Shivan, kirjoituksista, ks. esim: www.geenit.fi/HS040406shivaVK.pdf .   

Todellisuudessa ainoatakaan tuollaista "steriiliä" tai "itämätöntä" gm-lajiketta ei ole ollut koskaan käytössä (ja niiden viljelyala on kuitenkin jo 110 miljoonaa ha).
Julkisen sektorin tutkijat toki kehittelevät EUn tutkimusohjelmissa keinoja, joilla lääketieteelliset tai tekniset (biotalouden) kasvilajikkeet voitaisiin pitää mahdollisimman hyvin erillään elintarvikeketjun kasvilajikkeista. Mutta se on jo aivan toinen tarina...

Nähdäkseni ainut mikä on varmaa GMO:n suhteen on se, ettei viljelijä tule hyötymään kuin korkeintaan hetkellisesti.

Paalaaja on löytänyt tunnetun talouslainalaisuuden: varhainen lintu madon noukkii. Ihan niin kuin muillakin aloilla, myös maanviljelyssä suurimman hyödyn uudesta tuotteesta (keksinnöstä) saa se, joka on ensimmäisenä liikkeellä. Myöhemmässä vaiheessa hyöty tasaantuu, kun kaikki ovat jo liikkeellä. Ja lopuksi hyöty siirtyy (lähes) kokonaan kuluttajille. Kertoo prof. Jyrki Niemi: www.geenit.fi/biotek_elint.pdf .

Tutkimusten mukaan gm-lajikkeiden hyödyt ovat maailmalla toistaiseksi jakautuneet yleensä jokseenkin tasan jalostajan, viljelijän ja kuluttajan kesken (eroja kyllä esiintyy tuotteen ja maan mukaan).

Ja hyvä niin - parempi tuottavuus merkitsee parempaa kohtuuhintaisten tuotteiden saantia meille kaikille (kuluttajaa ei tarvitse vieroksua). Ja luonnonvarojen (eko)tehokkaampaa käyttöä... luonnon säästämiseksi.

Supermajor bloggaa: Suomeen ei tulisi sallia ainuttakaan GM-lajia, tässä oiva esimerkki:http://www.kepa.fi/uutiset/3090 .
Kommenttini:
Kaikki nykyaikaiset, tieteellisesti jalostetut kasvilajikkeet on suojattu joko kansainvälisen UPOV-sopimuksen mukaisilla kasvinjalostajan oikeuksilla tai (eräissä maissa) vaihtoehtoisesti patenteilla.
Vain "muinaislajikkeet" (ns. maatiaiset) ovat kenen tahansa vapaasti viljeltävissä - geenipankeista saa ilmaiseksi niiden siementä harrastelun aloittamiseen. Maatiaisilla ei maailmaa elätetä eikä meitäkään - ne ovat huonotuottoisia (ja muun muassa haaskaavat siis valtavasti peltoalaa).

Geenitekniikasta ei ole asiassa millään tavalla kyse. Kasvilajikkeiden oikeuksien omistajat (kasvinjalostajat, siemenfirmat jne) valvovat, ettei lajikkeita käytetä väärin eli viljellä vallan ilman korvausta. Toki muistamme ns. viljelijän erivapauden, eli hän saa lisätä ostamaansa siementä omaa viljelyään varten (mutta jokin korvaus on lajikkeen kehittäjillekin useimpien maiden säädännössä järjestetty).

Ihan yhtä hyvin voi siis olla kysymys vaikkapa kuuluisasta Royal Gala -omenalajikkeesta!

Schmeiserin tapauksesta Supermajor levittää vanhaa Kepan huhhaa-uutista vuodelta 2003 (!)(ks. hänen linkkinsä). Asiasta on jo saatu lainvoimainen päätös kaikissa Kanadan oikeusasteissa, ja päätöksissä Schmeiser tuomittiin syylliseksi. Hän oli käyttänyt (maksamatta) lähes puhdasta yhtiön siementä viljelyksissään, eikä tahattomuus voinut oikeuden mukaan tulla kysymykseen (samaa ovat toki korostaneet myös geenivirtaan ja kasviekologiaan perehtyneet biologit).

Firmat eivät ole hiukkaakaan kiinnostuneita siitä, jos joku  tahattomasti tulee kasvattaneeksi viljelmillään epäpuhtautena pienehköjä määriä yhtiön omistamaa lajiketta. Ne ryhtyvät toimiin vain, jos väärinkäytöksistä on vahvaa epäilyä olemassa.
Monsanto vakuuttaa , että tämä käytäntö on voimassa myös heidän firmansa osalta. Yhtiön aiemmin hieman "karu" linja on huomattavasti pehmennyt vuodesta 2003 lähtien, jolloin uusi biotekniikkajohtaja astui toimeensa. Hän laati ensi töikseen "yhteiskuntasopimuksen" yhtiön toiminnan ja tuotekehityksen hyväksyttävyyden parantamiseksi.

Oikeustapauksia kasvilajikkeiden "varastamisesta" onkin siis ollut kaikkiaan varsin vähän. Geenimuuntelun (jalostustekniikan) tai gm-kasvien kanssa ei asialla silti ole yhtään mitään tekemistä, suuntaan tai toiseen.

Suomalaiset voivat siis jatkossakin rauhassa viljellä tänne soveltuvia kasvilajikkeita - muuntogeenisiä tai ei - totuttuun tapaansa, ilman "firmojen peltopoliisien" rynnäköitä lakeuksille. Scifiväristysten tasolle eivät tästä seikasta jaksane yltää kuin asfalttiviljelijät ja viidakkoromantiikan kumppanit...?

Wejjo bloggaa noin: "Nyt hyväksyttiin rehukäyttöön kolme maissilajiketta, "yllättäen" juurikin sellaisia lajikkeita, jotka sietävät suuren monikansallisen kemikaaliyrityksen torjunta-aineita - siis sen saman, joka näitä lajikkeita kehittää."
Tiedoksesi:  Gm-kasveja viljelevien ei suinkaan tarvitse käyttää tietyn yhtiön torjunta-aineita. Yleinen harhakäsitys tämäkin. Gm-kasvien kanssa tavallisimmin käytetyn torjunta-aineen (glyfosaatti) patentti on vanhentunut jo vuosia sitten. Edullisia rinnakkaisvalmisteita on saatavilla yllin kyllin, ja niiden valmistajia on maailmanlaajuisesti satoja. Linkit vaikkapa: www.geenit.fi/HS100907kang.pdf ja www.geenit.fi/HS110907mtt.pdf

Luonnollinen perintötekijöiden virta kasviyksilöstä toiseen on elämän ja evoluution perusedellytys. Se on ollut toiminnassa muutamia satoja vuosimiljoonia mutta tiedossamme vasta noin kolme vuosisataa.
Uusien kasvilajikkeiden viljely ei ole uhka muille kasvilajikkeille. Ne eivät siirrä geenejään muihin kasveihin yhtään sen innokkaammin kuin vanhat lajikkeet (ihmisen tekoa nekin). Hyödyt ja haitat ihmiselle ja ympäristölle riippuvat kasviin jalostetuista ominaisuuksista eivätkä suinkaan jalostuksessa käytetyistä menetelmistä (vaikka uudet olisivatkin parempia). Tästä biologian tiedeyhteisössä vallitsee liikuttavan laaja yhteisymmärrys.
Viljelykasvien lajikkeita on jalostettu vuosituhansien kuluessa satojatuhansia, ja niitä on
opittu viljelemään laajassa mitassa rinnakkain ilman sen kummempia ongelmia. Kasvinjalostajilla ja
viljelijöillä on koetellut käytännöt, joiden avulla kasvilajikkeet pidetään riittävän puhtaina siementuotannossa
ja käytännön viljelyssä.
Tätä koskevaa kansainvälistä biotutkimusta on käyty hyvin laajasti läpi Rinnakkaiselon asiantuntijatyöryhmän raportissa (linkki: www.hare.vn.fi/upload/Julkaisut/9300/2762_trm2005_9.pdf).
Myös rapsilla on tehty vuosien varrella hyvin paljon geenivirta- ja risteytymistutkimuksia kautta maailman, myös EUn tutkimusohjelmissa. Kaikki nämä rapsitulokset ovat tutkijayhteisön käytettävissä, kun gm-rapsia (vuosien päästä) saadaan viljellä ja rinnakkaiselon käytäntöjä sen varalta järjestellään eri maissa.

Ekotehokkaiden rapsien tärkeys kasvaa, kun biopolttonesteitä olisi jo pian tuotettava valtavasti, ympäristöä vaarantamatta. Gm-rapsilajikkeita ei ole EUssa vielä hyväksytty viljelyyn, mutta asiaa tutkitaan jo Suomessakin, joka on rapsimaa jo ensi vuosikymmenellä (MTT).
Weijjo serveeraa rapsin geenivirtaa aika harhaisesti, ikään kuin ei olisi Maataloustieteen päivillä lainkaan malttanut kuunnella tutkijoiden keskustelua muun muassa geenivirtakokeen koejärjestelystä sekä heidän päätelmiään sen tulosten asiallisesta tulkinnasta?
Suomessa nyt saadut rapsilta-rypsille tutkimustulokset eivät ao. tutkijoiden mukaan poikenneet aiemmista (runsaista) rapsituloksista.