Agronet
Keskusteluaiheet => Koneet, laitteet ja tekniikka => Aiheen aloitti: Noneman - 15.12.22 - klo:01:51
-
Mitä ollaan mieltä massikan laatikoista ja 2007-2013 ajan 6000-7000 sarjan koneista muuten? Mietinnässä perus kone joka kääntyy pihassa ja vetää pellolla. Mielellään saisi vaihtaa suuntaa kun pyytää eikä jäädä miettimään että mitä pitikään tehdä. Ureaa en halua joten siksi ei uudempaa.
Itsellä ollut Casen eri malleja 91-2004. Maxxum ja MX sarja on ehkä nyky mittarilla karu mutta toimiva. MXM ja MXU ei oikein anna mitä lupaa.
-
No mullahan on yksi 6475 Dyna-6 Perkinsillä.. mitähän tuohon sanoisi.
Onhan tuolla ajettu, paremman puutteessa. Suuntaakin vaihtaa mutta ei mikään kauhean ripeä. En ole nähnyt tuossa nopeudessa mitään ongelmaa, hitaampiakin laatikoita on kyllä vastaan tullut.
Jyrkäksi sen saa kyllä säädettyä mutta itse suunnanvaihtonopeus ei siitä kai muutu.
Laatikossa on hyvää ja huonoa, periaatteessa kestänyt se on. Pystyy itse kalibroimaan kun tietää miten.
Laatikon automaattitoiminnolle en ole keksinyt mitään järkevää käyttöä. Sen sijaan ohjelmoitavat lähtövaihteet ovat kyllä hyvin hyödylliset.
Pakkasella vähän typerä kun saa lämmitellä öljyä aika pitkään että saa muutkin kuin ne neljä D-vaihdetta käyttöön, jos siis ei lähde lämpimästä tallista. Olikohan se -5 C se raja jota lämpimämmässä toimii normaalisti.
-
Ehkä ihan peruskäyttöön dyna 4 on jopa parempi, ei tarvitse niin paljoo solkata pykäliä ees taas.
-
Mxm ja Mxu suunnan vaihdossa on sellainen piirre joka ärsyttää varsinkin alamäessä suuntaa vaihdettaessa. Kun vetää vivusta, kone ensin jarruttaa ja sitten miettii jonkin aikaa ennen kuin veto kytkeytyy. Mietinnän aikana vaihde on vapaalla ja kone alkaa valua eteenpäin kun ei ole mitään jarrua ellei itse paina poljinta. Jos on kärry tai kylvökone (5-20t) takana on käytännössä aina painettava poljinta kun laatikko ei aina edes tasaisella täysin pysäytä konetta ennen vaihteen kytkentää. Tämä siis 5-10km/h nopeudessa. Maxxum vaihteisto on ehkä liiankin raju mutta ei todellakaan jää miettimään eikä valu. Tämä valuminen harmittaa eniten ei niikään vaihdon nopeus sinänsä.
-
tuo ominaisuus miuta harmitti nyyssä. kone jatkoi matkaa ennenkuin repäs takas esim. lingolla lunta keräillessä.. muutama pihapensas sai kipiää.. punavanne kyllä jarruttaa ite kun vaihtaa suuntaa.. en tiijä onko ominaisuus vai vika. niitä tuossa tuntuu löytyvän sähköpuolelta.
-
En tuollaista ole dyna-4 huomannut, mutta harvoinpa täällä nyt missään vierittävässä maastossa edes tuloo suuntaa vaihdettua. Ja kenkä tuloo nostettua jo vaistomaisesti jarrulle, kun muillakin ajeloo. Joskus oli synkrovikainen L85 ja siinä oppi suunnan vaihdon ;D Ei saanut liikkua sitten yhtään.
Mutta omassani on joku vika / ominaisuus ollut mielestäni aina. Paalatessakin teköö joskus suunnanvaihtajalla lähärettyä että nykääsöö ihan kunnolla. Huoltohan ei tuota aikoinaan uskonut, mutta nyt en oo mitään edes puhunut. Mutta se katoaa kun muutaman kerran vetelee suunnanvaihdinta edes ja taakse. Sitten lähtee taas jouhevasti. Ja muutenkin ei kannata liikaa totutella vaikka kytkimen toimintaan, sillä se varmasti muuttuu jos jostain syystä ajetaan uudet päivitykset. Jossain vaiheessa pystyi maata kipattaessa vähän rynkyttämään. Nyt ei taas pysty tuohonkaan vaan nykii kuin kuminauhalla.
-
Taitaa HiTec-Valtrat olla ainoita joissa suunnanvaihdin yleensä toimii aina luotettavan mukavasti. Siinä ovat Suolahden insinöörit onnistuneet hyvin.
Näin oman kokemuspohjan perusteella. Portaattomat toki oma ryhmänsä, niitä ei voi tavallisiin verrata.
Tuo Dyna-6 oli jossain vaiheessa sellainen että ensin vähän terävästi ruopaisi ja sitten vasta jatkoi pehmeää lähtöä. Toisella - ei vielä ekalla - softan säätökerralla se alkoi sitten taas pelittämään ihan mallikkaasti. Epäilin jo takertelevaa venttiiliä mutta kyllä se kai sitten oli kuitenkin bittipuolen juttu.
-
Varmaan itse viiksi toimiikin, meillä ongelmana on se kytkinpolkimen asentoanturi. Aika tiuhaan tarttee säätää, ihan yhtä huono on merkkikorjaamolla tai itse säädettynä. Eli jos painaa kytkintä suuntaa vaihtaessa niin helposti on ettei liiku mihinkään suuntaan, virrat pois ja sitten pääsee seuraavaan suunnanvaihtoon. Säädön jälkeen toimii muutaman kuukaude oikein
-
hitto. miä ku oon luullu et tuo on vain punavanteen omituisuus mut... on se kumma kun eivä pysty tuota tekemään millekään merkille toimivaks.. ja maahantuoja väittää et yksilövika ei vopi auttaa...
-
hitto. miä ku oon luullu et tuo on vain punavanteen omituisuus mut... on se kumma kun eivä pysty tuota tekemään millekään merkille toimivaks.. ja maahantuoja väittää et yksilövika ei vopi auttaa...
Pari viestiä aikaisemmin lukee missä toimii, mulla ei ole oiken kovien laatikoiden suunnanvaihdosta kokemusta. Piti oikein tänään seurata miten sitä suuntaa vaihdan ja miten tuo lähes 20 vuotias AP peura suuntaa vaihtaa, joskus näköjään vähän jarrua kun kuitenkin ryömii, jos ei millin tarkkaa vaihtaa vaan suuntaa. Liittyykö nämä loikkimiset yms kun suuntaa vaihtaa kovemmilla kierroksilla?
-
Kuorman kanssa säästää pakkoja kun jarrulla auttaa hidastusta.
-
Jos Suolahtelaisessa on vielä turbiini niin kyllä on hyvä.
-
onko hyä kuormatessa ? kaveri sano et se herkee puskemasta ku vastus kasvaa.. sepelikasaan on hankala? pitäs päästä kokaseen moista..
-
onko hyä kuormatessa ?
On.
-
onko hyä kuormatessa ?
On.
Juuri näissä hommissahan turbiini on hyvä, ei niinkään maantiellä ja kovassa vedossa.
Vieläkö saa mihinkään uuteen Valtraan?
-
Turbiinilla ja muuntimella saa kauhan täytettyä paljon nätimmin kun pystyy nojaamaan penkkaa vasten samalla kun koukistaa kauhan, eikä pyörät sudi jos on sopiva vaihde käytössä.
-
onko hyä kuormatessa ? kaveri sano et se herkee puskemasta ku vastus kasvaa.. sepelikasaan on hankala? pitäs päästä kokaseen moista..
Oikea momentinmuunninhan toimii koko ajan niin että kun vastus kasvaa niin vauhti hidastuu mutta voima kasvaa. Pyöräkuormaajissa muunnin on vakiopalikka, kaasulla voi valita millä voimalla puskee. Riittävästi hanaa niin voimaa löytyy niin paljon kuin haluaa, vauhtia ei sitten kovalla kuormalla kyllä löydy. Nykyisinhän monessa muuntimessa on lukitusmahdollisuus tieajoa ym varten. Ei tarvitse sitten hiipiä isossa ylämäessäkään.
Turbiinikytkin on vähän kuin köyhän miehen muunnin, ei samalla tavalla moninkertaista vääntöä mutta kytkimenä sitä voi lyhytaikaisesti 'luistattaa' vapaasti kaasua annostelemalla ja näin säätää voimaa ilman että alkaa ruopia. Turbiiniinkin jää isoillakin kierroksilla aina pieni luisto joten jatkuvaan raskaaseen vetoon pellolla tai tiellä se on vähän huonompi. Se antaa aina hiukan periksi ja tekee sitten lämpöä, syö polttoainetta ja hidastaa hivenen. En tiedä onko traktoripuolellakin ollut lukitusoptiota olemassa; se ratkaisisi nämä raskaan vedon ongelmat. Muutenhan se on just pikkupyörityksissä ja kuormaamisessa oikein omiaan. Sillä(kin) voi lähdössä tai penkassa kaasun määrällä valita voiman joka siirtyy, 0-100% ilman että mikään kärsii (vrt perinteisen kytkimen luistattaminen). Turbiini ei kunnolla kytkeydyttyään enää juuri elä kuorman mukaan, toisin kuin muunnin, vaan riittävillä kierroksilla 'pidon' saavutettuaan se on lähes kiinteä yhteys. Kierrokset pudottamalla pääsee takaisin sinne halutun luistomäärän alueelle.
Kumpikaan ratkaisuista (muunnin tai turbiini) ei taida tyhjäkäynnin tuntumassa oikein välittää moottorijarrutustakaan, se pitää muistaa. Tässä yksi syy miksi muunnin poistui metsäkoneista aikoinaan ja korvautui hydrostaattisella voimansiirrolla.
Kumpikin ratkaisu syö tehokkaasti voimansiirron terävät ja repivät kuormitushuiput pois ja säästää konetta.
Perinteisessä vanhassa jenkkiauton automaattilaatikossa on ensimmäisenä osana turbiini (joissakin ehkä jo lähes muuntimeksikin nimitettävä, raja on vähän häilyvä limpun sisuskaluista riippuen). Jos on sellaista ajanut niin tietää miten se pehmeästi se lähdössä käyttäytyy. Isokin voima siirtyy kun vaan antaa hanaa mutta tyhjäkäynnin tuntumassa voi ryömiä silkinpehmeästi hyvin pienellä voimalla jos haluaa. Ja kaikki siltä väliltä, kaasua annostellen.
Molemmat ratkaisut ovat melko kestäviä ja loppujen lopuksi teknisesti yksinkertaisia komponentteja. Limpun sisäisellä öljymäärällä voi halutessaan säätää sen jyrkkyyttä.
Vaihteiston korvikkeeksi noista ei ole sillä pidempiaikainen 'luistatus' tuottaa liikaa lämpöä ja siis hukkatehoa.
-
okei, nytpä tietän tuonkin. kiitti. tuo kaverin kommentti siis kokemattomuutta..
-
okei, nytpä tietän tuonkin. kiitti. tuo kaverin kommentti siis kokemattomuutta..
Jos kuormaushommassa pitää liian isoa vaihdetta niin silloin penkassa voima loppuu turbiinin kanssa. Aivan sama tilanne kuin kovalla laatikolla ja kytkimellä, isolla pykälällä ei moottorin vääntö riitä kunnolla puskemaan kytkintä luistattamallakaan. Pienehkö vaihde ja tarpeen mukaan hanaa silloin kun puskuvoimaa kysytään ja homma käy...
Tuossa suhteessa oikea muunnin eroaa, se osaa muuntaa kierroslukua väännöksi. Vauhti putoaa niin vääntö kasvaa. Turbiini on nimensä mukaisesti vain kytkin ja sopiva välitys pitää sitten hoitaa vaihdelaatikolla.
-
Perinteisessä vanhassa jenkkiauton automaattilaatikossa on ensimmäisenä osana turbiini (joissakin ehkä jo lähes muuntimeksikin nimitettävä, raja on vähän häilyvä limpun sisuskaluista riippuen). Jos on sellaista ajanut niin tietää miten se pehmeästi se lähdössä käyttäytyy. Isokin voima siirtyy kun vaan antaa hanaa mutta tyhjäkäynnin tuntumassa voi ryömiä silkinpehmeästi hyvin pienellä voimalla jos haluaa. Ja kaikki siltä väliltä, kaasua annostellen.
Molemmat ratkaisut ovat melko kestäviä ja loppujen lopuksi teknisesti yksinkertaisia komponentteja. Limpun sisäisellä öljymäärällä voi halutessaan säätää sen jyrkkyyttä.
Vaihteiston korvikkeeksi noista ei ole sillä pidempiaikainen 'luistatus' tuottaa liikaa lämpöä ja siis hukkatehoa.
[/quote]
Tuossa jenkkiauton laatikossa on vielä "turbiinin lukko" vai mikä se oli nimeltään.. mutta tosi kätevä että ottaa turhan luiston pois. Taitaa olla jo vanhaa tekniikkaa kun ei mun Volvossa ainakaan taida olla enää sellaista..
-
Kumpikaan ratkaisuista (muunnin tai turbiini) ei taida tyhjäkäynnin tuntumassa oikein välittää moottorijarrutustakaan, se pitää muistaa. Tässä yksi syy miksi muunnin poistui metsäkoneista aikoinaan ja korvautui hydrostaattisella voimansiirrolla.
Kun olen kauan sitten ajanut Valmet 870 CK:lla ja malleilla 872 CN sekä 872 K, joissa kaikissa on moottorin perässä Voith nestekytkin, voin todeta, että niissä moottorijarrutus toimi tyhjäkäyntikieroksilla aivan normaalisti. Ei niissä nestekytkimen luistoa ollut havaittavissa myöskään vedossa tyhjäkäyntikierroksillakaan. Nestekytkimen täyttö on niissä sen verran runsas, ettei luistoa esiinny. Jos öljytäyttö olisi pienempi, meno maastossa loppuisi lyhyeen öljyn (vajaa 8 l) ylikuumenemiseen. Voith'issa on täyttötulpassa sulake, joka päästää öljyt pihalle lämpötilassa 150°C, jos oikein muistan. Paljon halvempaa ja nopeampaa laittaa uudet öljyt ja tulppa, kuin ruveta tiivisteitä vaihtamaan.
Myös momentinmuunnin jarruttaa samalla suhteella kuin vetääkin. Mitä suurempi kierrosnopeus, sen pienempi jättämä. Allison 2+1R muunninvaihteisto ei käytännössä jarruta, kun siinä on turbiiniin liitetty mekaaninen lisävälitys, joka vaihtuu automaattisesti. Alamäessä tietysti nopeampi (yli 10 km/h) välitys vaihtuu käyttöön, joten moottorijarrutus on olematon.
-
Kumpikaan ratkaisuista (muunnin tai turbiini) ei taida tyhjäkäynnin tuntumassa oikein välittää moottorijarrutustakaan, se pitää muistaa. Tässä yksi syy miksi muunnin poistui metsäkoneista aikoinaan ja korvautui hydrostaattisella voimansiirrolla.
Kun olen kauan sitten ajanut Valmet 870 CK:lla ja malleilla 872 CN sekä 872 K, joissa kaikissa on moottorin perässä Voith nestekytkin, voin todeta, että niissä moottorijarrutus toimi tyhjäkäyntikieroksilla aivan normaalisti. Ei niissä nestekytkimen luistoa ollut havaittavissa myöskään vedossa tyhjäkäyntikierroksillakaan. Nestekytkimen täyttö on niissä sen verran runsas, ettei luistoa esiinny.
Hyvä tarkennus.
Nuo on varmaan tarkoituksella tehty sen verran tiukiksi että jarruttaakin. Stall-kierrokset tarpeeksi alhaalla.
Olen joskus jotain iäkkäämpää pyöräkonetta ajanut ja se kyllä kaipasi jarruja jos yritti tyhjäkäynnillä hipsutella alamäkeä. Ei se kyllä tyhjäkäynnillä hiipinyt liikkeellekään vaikka oltiin kovalla tasamaalla, kaasupedaaliin piti nojata että 2t-Detroit alkoi mylviä. En sitten tiedä että oliko siellä öljyä tarpeeksikaan... ei välttämättä.
Ainakin jos mokoman puikkoihin hyppää pystymetsästä niin kannattaa ensin kokeilla ettei tule yllärinä tiukassa paikassa. Varsinkin jos ne jarrutkaan eivät ole ihan tehtaan iskussa...
Uusimmissa koneissa oli keksitty jo muunnin joka osasi jarruttaakin, ainakin Volvon viimeisissä tuollainen oli. Ilmeisesti sitten Valmeteissakin.
Kockumissa, Lokomossa ei kai ollut. Tuon artikkelin mukaan se oli joskus vain Volvon erikoisuus:
https://www.koneviesti.fi/metsa/d22c051f-753f-5ba7-b2ba-275e696b55cc
En tunne rakennetta mutta tuon mukaan 'vapaakytkimellinen staattoripyörä' mahdollisti moottorijarrutuksen. Muunninhan on 3-osainen, pumppupyörä, välissä oleva staattorisiivikko ja sitten turbiinipyörä.
Mutta öljyn määrällä noiden käyttäytymistä voi tosiaan säätää, järkevissä rajoissa toimien.
-
Ja turbiinikytkimessä ei ole tuota staattoria, sen takia siinä ei momentti muutu vaan menee läpi suurinpiirtein 1:1
-
eli tuo meinaa??? ite oon nuista ulkona kulumiukko... mut seuraavaa aatellen...
-
eli tuo meinaa??? ite oon nuista ulkona kulumiukko... mut seuraavaa aatellen...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Momentinmuunnin
juuri tuon momentinmuuntimen ansiosta automaateissa pärjättiin pienemällä vaihdemäöärällä kuin manuaaliaskissa, vanhoissa amerikanraudoissahan saattoi olla vain kaksi vaihdetta.
kuorma-autopuolella raskaissa lavetin vetureissa on usein momentinmunnin ja nuorempi polvi varmaan muistaa armeijasta 6 pyöräset maastokuorma-autot rasit jotka tykkiä veti , nehän oli kanssa muuntimella varustettu.
-
eli tuo meinaa??? ite oon nuista ulkona kulumiukko... mut seuraavaa aatellen...
Ei ole mistään uutuus tuotteesta kyse, traktoreissakin käytetty yli 70v.
Turbiini luistaa kuten normi kytkin jalan avustamana, moottorin vääntö ei lisäänny, mutta ei sammu eikä kuopase niin helposti tyhjää.
Etkö tosiaan ole koskaan mitään turbiini vehjettä ajanut? Trukeissakin melkein kaikissa.
-
Ja momentinmuuntimia ei taida missään tavallisissa maatalousvehkeissä edes olla... lähinnä jossain lusikkahaarukoissa ja pyöräkuormaajissa. Ja jossain kurottajissa?
Muunnin on lähinnä raskaamman erikoiskaluston juttu.
Vanhemmissa punavanteisissahan oli paljon turbiinikytkimiä. Ja joissakin Valtroissa.
Taidan hakea lisää sekametelisoppaa...
-
hae pois, ei tuota yleensä tule muulloin syötyäkään.. hupsua sinällään, miks ei. ihan sama kuin kinkku, ei heinäkuussä hirveesti tuu syötyä..
-
Ja momentinmuuntimia ei taida missään tavallisissa maatalousvehkeissä edes olla... lähinnä jossain lusikkahaarukoissa ja pyöräkuormaajissa. Ja jossain kurottajissa?
Muunnin on lähinnä raskaamman erikoiskaluston juttu.
Vanhemmissa punavanteisissahan oli paljon turbiinikytkimiä. Ja joissakin Valtroissa.
Taidan hakea lisää sekametelisoppaa...
Ei taida monessa muussa olla muunninta kuin 615M, 715M ja 815M Valmeteissa.
-
Eikö noissa -02 teollisuusmalleissa jo ollut eli -12.ssa?
-
Eikö noissa -02 teollisuusmalleissa jo ollut eli -12.ssa?
Joo, ajattelin sen olleen pelkästään kaivinkoneiden alla? Ei ole tietoa onko kuinka ollut ihan traktorina, ei kyllä ole tietoa missä töissä nuo myöhemmät muunninkoneet ovat olleet ja mitä määriä tehty?
615M ja 715M muunnin suunnanvaihdin ja 815M muunninvaihteistolla.
-
812 vm-85 ittellä kaivurissa ja kytkimenä normaali nestevälitteinen levykytkin ja pari vaihdekeppiä.
-
812 vm-85 ittellä kaivurissa ja kytkimenä normaali nestevälitteinen levykytkin ja pari vaihdekeppiä.
-83 tuli -05 sarja markkinoille, tosin ei niitä taidettu kaivinkoneen alle enää laittaa?
-
Niin empä mää tiärä koska tuo alusta on tehty. Rekisteri ottees on vuosimallina -85. Työkone jne...
-
eli tuo meinaa??? ite oon nuista ulkona kulumiukko... mut seuraavaa aatellen...
Ei ole mistään uutuus tuotteesta kyse, traktoreissakin käytetty yli 70v.
Turbiini luistaa kuten normi kytkin jalan avustamana, moottorin vääntö ei lisäänny, mutta ei sammu eikä kuopase niin helposti tyhjää.
Etkö tosiaan ole koskaan mitään turbiini vehjettä ajanut? Trukeissakin melkein kaikissa.
En ole itsekään koskaan turbiinikytkimellä varustettua vehjettä ajanut.
-
ei ole sattuna käsiin moista ja muistelen isäukon haastaneen kui porshessa oli turpiini joka anto nätisti periks ku kynti rinnettä ja kivi sattu vastaan.. haasto jostain suhinasta ku löysäs tms.. en enää niin muista.. joskus 1950....jotain.
-
Ja momentinmuuntimia ei taida missään tavallisissa maatalousvehkeissä edes olla... lähinnä jossain lusikkahaarukoissa ja pyöräkuormaajissa. Ja jossain kurottajissa?
Muunnin on lähinnä raskaamman erikoiskaluston juttu.
Vanhemmissa punavanteisissahan oli paljon turbiinikytkimiä. Ja joissakin Valtroissa.
Taidan hakea lisää sekametelisoppaa...
Ei taida nykyään olla momentinmuuntimia mutta olihan esim. Fendtissä ennen varioita oikea momentinmuunnin ja vielä lukolla:
https://konedata.net/traktorit/fendt/fendt-favorit-611-ls-615-ls-1984-87/
-
Uusimmissa koneissa oli keksitty jo muunnin joka osasi jarruttaakin, ainakin Volvon viimeisissä tuollainen oli. Ilmeisesti sitten Valmeteissakin.
Kockumissa, Lokomossa ei kai ollut. Tuon artikkelin mukaan se oli joskus vain Volvon erikoisuus:
https://www.koneviesti.fi/metsa/d22c051f-753f-5ba7-b2ba-275e696b55cc
En tunne rakennetta mutta tuon mukaan 'vapaakytkimellinen staattoripyörä' mahdollisti moottorijarrutuksen. Muunninhan on 3-osainen, pumppupyörä, välissä oleva staattorisiivikko ja sitten turbiinipyörä.
Mutta öljyn määrällä noiden käyttäytymistä voi tosiaan säätää, järkevissä rajoissa toimien.
Liekö tuossa Volvossa ollut sama 2-portaisella hydrodynaamisella momentinmuuttimella varustettu ns. power shift-vaihteisto, Allison TT 2421 - 1, tai vastaava edelleen kehitettynä. Uudemmassa Valmet 882 K:ssa oli 4-vaihteinen Clark (4F+4R) ja siinä kyllä moottorijarrutus toimi. Samoin moottorijarrutus toimii 3F+3R Clark'issa, jota on käytetty esmes Valmet 862 K:ssa, FMG Lokomo 910:ssä ja ainakin Länkkärin 840 mallissa.
Valmet 882 K -kuormatraktorin käyttöominaisuudet, valmistusvuosi 1974 (https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/483820/kselostus902.pdf?sequence=1&isAllowed=y)
Myös henkilöauton (vm-2001) amerikanautomaatissa moottorijarrutus toimi vallan hyvin. Kerran reilussa alamäessä 80 km/h alueella vakkari tienopeuteen säädettynä hätkäytti oikein kunnolla, kun moottori alkoi yht'äkkiä huutaa kierroksilla. Nopeuden ylityksestä johtuen vakkari oli vaihtanut kolmoselle. Ei ollut virhe eikä sattumaa, koska sama tapahtui parin kolmen vuoden kuluttua uudestaan samassa paikassa
-
Mulla on 655 Valmetti turbiinilla ja etukuormaajalla ja Manitou 634-120 LSU muuntimella. Aika samalla lailla ne ajossa käyttäytyy. Kuormatessa puskuvoima lisääntyy kaasua painaessa ja molemmilla saa samalla lailla kauhan täytettyä ilman että pyörä pahasti luistaa. Myös millintarkka eteneminen onnistuu kummallakin. Siirtoajossa Manitou hyytyy mäkiin enemmän, mutta siinä on huonompi teho/painosuhde.
Porshe Super turbiinilla löytyy myös tallista, mutta sillä ei ole koskaan kuormattu.