Agronet
Keskusteluaiheet => Koneet, laitteet ja tekniikka => Aiheen aloitti: sorkkis - 17.02.21 - klo:08:24
-
Pakkaspäivää saa pitää tänään ja huomenna . :)
Elikkä siis , onko hydraulisesti esiohjattuja järjestelmiä olemassa . Tarkoitan lähinnä noita kevennyttyjä systeemejä eli pieni hydraulisynteri esim hoitaisi isompaa lohkoa jonka läpi kulkee isomäärä öljyä ja lihasvoimin ei vipua jaksaisi vääntää .
Tutulla on ajatuksena tehdä joku systeemi ja ajatuksena on siis laittaa isoonlohkoon pieni hydraulisylinteri tai sylinterit joilla olisi oma järjestelmä .
Selitin varmaan tarpeeksi sekavasti . Sähköä ei siis käyettäisi .
-
Sellainen kuin metsänostureissa kaikkein yleisin sähköisen ja täysin mekaanisen vaihtoehtona?
Onko ajatuksena välttää sähkön tarvetta vai tarvitaanko propo ohjausta? Metsäkuormaajissakin on/off lohkot sähköllä.
-
On etukuormaimessa. Erittäin hyvä, en valita. Sähköisestä ei ole kokemusta. Tämä on erittäin tarkka ja mahdollinen vikapaikka löytyy yleensä helposti. Varmaan kallis systeemi ollut uutena....
-
Sellainen kuin metsänostureissa kaikkein yleisin sähköisen ja täysin mekaanisen vaihtoehtona?
Onko ajatuksena välttää sähkön tarvetta vai tarvitaanko propo ohjausta? Metsäkuormaajissakin on/off lohkot sähköllä.
Tutullani joku suunitelma . En ole noihin aiemmin törmännyt koska vaihtoehtoina sähköiset lohkot tai vivusta vääntäminen mikä jatkuukin omalla kohdallani .
Jos linkkejä löytyy olen kiinnostunut .
-
Tutuillani ja meellä oes hyvijä neuvoja. Vaan olemma lähestymis kiellossa ,niin saat tulla toemeen ihan omillas. Täh. :D :D
-
Tutuillani ja meellä oes hyvijä neuvoja. Vaan olemma lähestymis kiellossa ,niin saat tulla toemeen ihan omillas. Täh. :D :D
Koita olla paskaa kirjoittamatta .
-
Aika helvetin monessa koneessa esim. kaivurit sun muut nostokurjet on jokin esiohjaus. Hydrauliikkakaupoista kannattaa kysellä lohkoja ja vipuja, mutta toisaalta Kiinasta saa halvalla. Voivat toimia hyvin tai sitten ei.
Tuossa on esimerkiksi venttiili, mitä voi ohjata melkein millä vaan. Saa mitä tilaa, eli haluamansa kokoonpanon. Ei varmaankaan ilmaiseksi.
https://www.nestepaine.fi/fi/tuotteet/270219386/hds20-lohkoventtiilit
Eniten herättää kysymyksen sellainen venttiili, jota ei käsivoimin jaksa vääntää. Yleensä kahvoissa on sen verran vipuvartta, että kara kuin kara liikkuu. Mutta jos on vaikka ahdas paikka tai ei viitsi metristä kahvaa heiluttaa, niin esiohjaus on ratkaisu.
Viritystyyppinen esiohjaus voisi olla ihan vaan pieni suuntalohko, jolla ohjataan sitten isomman lohkon käsivivun vartta. Kun "esiohjaussylinterin" liikkeen rajoittaa sellaiselle alueelle, jotta päälohkon vipu ei katkea, niin siinähän on jo jotain esiohjausta. Siinä vaan on se, että kun esiohjauskahvan vetää takaisin nolla-asentoon, niin päälohkon vivun pitäisi palautua myös keskelle. Muuten pääsylinterin liike jatkuu, jos esiohjauskahvalla ei esiohjaussylinteriä vedetä takaisin keskiasentoon. Letku- ja venttiilihelveteillä saa tällaisen tietenkin tehtyä, mutta siksi on olemassa nämä valmiit ohjausventtiilit ja lohkot, mitkä ovat tehty siihen tarkoitukseen kompaktisti.
-
Jaksaa niitä vipuja käännellä pienempikin mies mutta jos kokeilee vanhaa kaivuria tai metsäkuormaaja ja perään esiohjattuja malleja niin helposti hoksaa kummalla mieluummin tekee koko työpäivän. Ergonomia ihan eri lepuutella käsiä kyynärnojalla ja käännellä ranneliikkeillä joystickejä.
Metsäkuormaajassa iso etu ohjausvipujen nostamisessa traktorin hyttiin. Ei tarvitse sitä valtavaa lohkoa nostaa samalla kun perässä roikkuu suuri määrä isoja ja jäykkiä hydrauliikkaletkuja.
-
Sitä nyt vähän ihmettelen että vipua ei jaksaisi vääntää - en ole sellaiseen systeemin vielä törmännyt jossa hallintavivun jäykkyys olisi ollut ongelma. Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? Esiohjauskahvatkin saa jäykiksi väärällä esiohjauspaineella ja vaijerivälitteiset taas jäällä ja mutkilla vaijerissa :-) Karan välissä jotain tai karan päätykupeissa jäätä tai moskaa..
Kaikkiin vähänkin parempiin venttilipöytiin saanee valita haluamansa ohjaustavan. Käsivipu suoraan tai vaijerilla, hydraulinen, sähköinen, muu mekaaninen (esim rajakytkinrulla tms).
Esiohjauspaine (noin 30 bar yleensä) pitää muodostaa sopivalla systeemillä, paras keino riippuu järjestelmän tyypistä ja rakenteesta.
Jos on pitkät esiohjausletkut niin kovalla pakkasella on alkuun vähän viiveinen käyttötuntuma. Muuten oikein kiva käyttää.
Mulla on tuossa moton poikasessa, tarkka ja pehmeä vaikka ei mitään bittipurkilla tehtyjä ramppeja tms olekaan. Bittipurkki on korvien välissä... eilen just nostelin joitakin kymmeniä lannoitesäkkejä kärryyn.
Piilomainontaa: iso ja väljä pöytä kahvoineen tarpeettomana, saa kysyä yv:llä, toinen kone vaihtui vuosi sitten sähköiseen ohjaukseen.
-
Sitä nyt vähän ihmettelen että vipua ei jaksaisi vääntää - en ole sellaiseen systeemin vielä törmännyt jossa hallintavivun jäykkyys olisi ollut ongelma. Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? Esiohjauskahvatkin saa jäykiksi väärällä esiohjauspaineella ja vaijerivälitteiset taas jäällä ja mutkilla vaijerissa :-) Karan välissä jotain tai karan päätykupeissa jäätä tai moskaa..
Kiitos vinkistä .
Niin ja tiedoista . Tuttuni aikoo toteuttaa jonkun systeemin siten että laittaa "esiohjaukseen " toisen pienemmän pumpun ja suurempi pumppu varsinaiseen järjestelmään . Traktori ilmeisesti pyörittää molempia . Ajatuksena on ettei sekoita varsinaista järjestelmää laittamalla venttiileitä tai muita härpäkkeitä .
-
Sitä nyt vähän ihmettelen että vipua ei jaksaisi vääntää - en ole sellaiseen systeemin vielä törmännyt jossa hallintavivun jäykkyys olisi ollut ongelma. Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? Esiohjauskahvatkin saa jäykiksi väärällä esiohjauspaineella ja vaijerivälitteiset taas jäällä ja mutkilla vaijerissa :-) Karan välissä jotain tai karan päätykupeissa jäätä tai moskaa..
Kaikkiin vähänkin parempiin venttilipöytiin saanee valita haluamansa ohjaustavan. Käsivipu suoraan tai vaijerilla, hydraulinen, sähköinen, muu mekaaninen (esim rajakytkinrulla tms).
Esiohjauspaine (noin 30 bar yleensä) pitää muodostaa sopivalla systeemillä, paras keino riippuu järjestelmän tyypistä ja rakenteesta.
Jos on pitkät esiohjausletkut niin kovalla pakkasella on alkuun vähän viiveinen käyttötuntuma. Muuten oikein kiva käyttää.
Mulla on tuossa moton poikasessa, tarkka ja pehmeä vaikka ei mitään bittipurkilla tehtyjä ramppeja tms olekaan. Bittipurkki on korvien välissä... eilen just nostelin joitakin kymmeniä lannoitesäkkejä
Piilomainontaa: iso ja väljä pöytä kahvoineen tarpeettomana, saa kysyä yv:llä, toinen kone vaihtui vuosi sitten sähköiseen ohjaukseen.
Rampit on ranteissa. Totesi eräs vanha ajokonemies. Tottahan tuo on.
-
Sitä nyt vähän ihmettelen että vipua ei jaksaisi vääntää - en ole sellaiseen systeemin vielä törmännyt jossa hallintavivun jäykkyys olisi ollut ongelma. Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? Esiohjauskahvatkin saa jäykiksi väärällä esiohjauspaineella ja vaijerivälitteiset taas jäällä ja mutkilla vaijerissa :-) Karan välissä jotain tai karan päätykupeissa jäätä tai moskaa..
Kaikkiin vähänkin parempiin venttilipöytiin saanee valita haluamansa ohjaustavan. Käsivipu suoraan tai vaijerilla, hydraulinen, sähköinen, muu mekaaninen (esim rajakytkinrulla tms).
Esiohjauspaine (noin 30 bar yleensä) pitää muodostaa sopivalla systeemillä, paras keino riippuu järjestelmän tyypistä ja rakenteesta.
Jos on pitkät esiohjausletkut niin kovalla pakkasella on alkuun vähän viiveinen käyttötuntuma. Muuten oikein kiva käyttää.
Mulla on tuossa moton poikasessa, tarkka ja pehmeä vaikka ei mitään bittipurkilla tehtyjä ramppeja tms olekaan. Bittipurkki on korvien välissä... eilen just nostelin joitakin kymmeniä lannoitesäkkejä kärryyn.
Rampit voidaan tehdä ja hydr. esiohjauksessa tehdään karalle menevää (ja poistuvaa) esiohjauksen öljyä kuristamalla. Olen tässä muutaman kerran viimeisen viiden vuoden aikana joutunut kopeloimaan 80-luvun lopun metsäkoneenn nosturin ohjausta. Alkuperäinen Monsun HV09 (?) pöytä, johon oli vaihdettu Parker Iqan sähköpuoli. Kovin oli ravistava laitos, jos vähänkään nopeutta oli liikkeisiin säädetty. Siis ennenkuin sain rampit jotenkin kohdalleen.
Niin vakaata rannetta ei kellään ole, ettei vivun liikkeen ja karan liikkumisen välillä tarvittaisi pientä viivettä.
-
Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? ;) :D ;D ::)
onko muuten vanhoissa kuorma-autoissa missä ei vielä sähköisiä lohkoja ole käytetty joskus myös paineilmaa ohjaamaan kipin tai vaihtolavalaitteen toimintoja, niissähän ihaan kunnon kahva on hytissä :-\ :-\ :-\ :-\
sorkkisen kaverillekkin suosittelisin paine-ilmajärjestelmää, ei pikkuvuodot haittaa ja voimat ei pääse aivan tolkuttomiksi sopivilla sylintereillä :-\ :-\ :-\ :-\ :-\
-
Sitä nyt vähän ihmettelen että vipua ei jaksaisi vääntää - en ole sellaiseen systeemin vielä törmännyt jossa hallintavivun jäykkyys olisi ollut ongelma. Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? Esiohjauskahvatkin saa jäykiksi väärällä esiohjauspaineella ja vaijerivälitteiset taas jäällä ja mutkilla vaijerissa :-) Karan välissä jotain tai karan päätykupeissa jäätä tai moskaa..
Kaikkiin vähänkin parempiin venttilipöytiin saanee valita haluamansa ohjaustavan. Käsivipu suoraan tai vaijerilla, hydraulinen, sähköinen, muu mekaaninen (esim rajakytkinrulla tms).
Esiohjauspaine (noin 30 bar yleensä) pitää muodostaa sopivalla systeemillä, paras keino riippuu järjestelmän tyypistä ja rakenteesta.
Jos on pitkät esiohjausletkut niin kovalla pakkasella on alkuun vähän viiveinen käyttötuntuma. Muuten oikein kiva käyttää.
Mulla on tuossa moton poikasessa, tarkka ja pehmeä vaikka ei mitään bittipurkilla tehtyjä ramppeja tms olekaan. Bittipurkki on korvien välissä... eilen just nostelin joitakin kymmeniä lannoitesäkkejä kärryyn.
Rampit voidaan tehdä ja hydr. esiohjauksessa tehdään karalle menevää (ja poistuvaa) esiohjauksen öljyä kuristamalla. Olen tässä muutaman kerran viimeisen viiden vuoden aikana joutunut kopeloimaan 80-luvun lopun metsäkoneenn nosturin ohjausta. Alkuperäinen Monsun HV09 (?) pöytä, johon oli vaihdettu Parker Iqan sähköpuoli. Kovin oli ravistava laitos, jos vähänkään nopeutta oli liikkeisiin säädetty. Siis ennenkuin sain rampit jotenkin kohdalleen.
Niin vakaata rannetta ei kellään ole, ettei vivun liikkeen ja karan liikkumisen välillä tarvittaisi pientä viivettä.
Ei nuo kyllä mitään ravistimia ole vaikka olisi rampit nollassa jos kone kunnossa. Ainakaan nuo oikeat sähköohjatut.
-
Alakaako esiohjaus olla puikoissa. Täh. :D
-
Ei nuo kyllä mitään ravistimia ole vaikka olisi rampit nollassa jos kone kunnossa. Ainakaan nuo oikeat sähköohjatut.
Saattaa se olla jos kone itsessään on heiluvaa sorttia. Yksi 9000-sarjan lusikka-haarukka ainakin oli sellainen että jos kahva lipsahti sormista niin kone tietysti nytkähti terävästi jolloin vapaa kahva heilahti ja kone nytkähti ja... ikiliikkuja oli valmis. Automaaginen kauhan ravistin.. joihinkin saa sellaisen nykyään ihan nappulasta toimivana lisäoptiona kun ohjaus on muuten säädetty niin että ravistaminen kahvasta ei oikein onnistu.
Eihän se ohjaussysteemin vika sinänsä ollut, mutta hyvin herkällä, nopealla ja viiveettömällä kahvalla on hankala tehdä jos ympäristö on sellainen että kone, penkki ja kuski heiluu. Sitä varten on rampit ja kuolleen alueen määritttely.
Hydraulisesti esiohjattu vaatii vähän hallitumpaa näppituntumaa kuin softalla rauhoitettu sähköversio. Se kun pyrkii tekemään juuri sen mitä kahvasta käsketään, mitään kaunistelematta ja pehmentelemättä. Toisaalta sitten myös tietää mitä se tekee, jos vedät kahvan pohjaan niin silloin lähti, sen enempää miettimättä...
Sähköohjatulla voi luottaa vaikka ramppiin ja tehdä pieni korjausliike reilulla mutta lyhyellä kahvan käännöllä.
Hydrauliseen voi tosiaan 'ramppeja' tehdä kuristamalla niitä ohjauslinjoja, siitä on vaan pikkuisen hankala saada lämpötilariippumatonta. Tänä aamuna saattais olla vähän piiitkät rampit kun lähtisi konetta lämmittelemään. Ne ohjauslinjat lämpenevät huonosti kun siellä liikkuu kahvan mukaan vaan se ruokalusikallinen öljyä ees-taas eikä mikään kunnolla kierrä tms. Pidemmässä kylmässä olevassa letkussa öljy ei vaihdu eikä sinne puoliväliin koskaan tule uutta lämmintä öljyä.
Esiohjauslinjat pitää myös ilmata jos jostain syystä sinne ilmaa on jäänyt.
-
Karkaa taas vähän aloituksesta, mutta varsinkin aloittavalle minivipukuskille pitää antaa vehe ilman ramppeja ja mahdollisimman pienellä kuolleella alueella. Nostaa sitten liikkeiden nopeutta pikkuhiljaa. Saattaa olla todella turhauttavaa alussa, varsinkin riippuvalla taakalla, mutta kun saa homman selkärankaan, niin esim. nosturia voi käyttää todella tehokkaasti. Vanhan jäärän on vaikeampi oppia, jos on vaan heilutellut menemään. Tämä tosin on aika yksilöllistä.
Tuossa Sorkan kaverin virityksessä on ideaa, koska useammalla pumpulla saadaan varmuutta toimintaan pitkällä juoksulla. Vehkeet ja tiivisteet kun kuluu, yhden pumpun reagointi suuriin virtapiikkeihin alkaa olemaan ontuvaa. Yhden pumpun rojuissa, jossa montaa asiaa käytetään yhtä aikaa, alkaa "loppusijoituspaikka"koneissa olemaan sitä sun tätä. Ehkä siksi koneissa on useimmiten oma ajopumppu ja oma riehumispumppu tai riehumispumppuja.
-
Eihän systeemissä ole jokin vika tai suunnitteluongelma? ;) :D ;D ::)
onko muuten vanhoissa kuorma-autoissa missä ei vielä sähköisiä lohkoja ole käytetty joskus myös paineilmaa ohjaamaan kipin tai vaihtolavalaitteen toimintoja, niissähän ihaan kunnon kahva on hytissä :-\ :-\ :-\ :-\
sorkkisen kaverillekkin suosittelisin paine-ilmajärjestelmää, ei pikkuvuodot haittaa ja voimat ei pääse aivan tolkuttomiksi sopivilla sylintereillä :-\ :-\ :-\ :-\ :-\
Paineilma ei sovi tarkkuutta vaativaan työhön . Ilma on kokoonpuristuva kaasu joten tarkkuutta vaativaan työhön sitä ei voi käyttää . Vemssin lypsyrobotit on hyvä esimerkki . Käsivarret vaihtoivat hydraulisiin alkoi kone toimia paremmin .
Jos sorkkapukkiin laittaisi paineilman voi sanoa susi jo syntyessään koska isonsiitossonnin jalan nostaminen vaati jo paljon voimaa . Saatana kun ne menee maate vatsavyön päälle ei voi saa millään riittävästi nostaa ylös , iso holsteini lehmä nousee kevyesti pienemmällä voimalla .
-
Sellaisenaan paineilma ei tosiaan sovi paikoittavaan käyttöön vaihteleville kuormille. Liikkeet on vähän kuin ilmapallo.
Johonkin puristimeen taas joustavuus saattaa olla todellinen etu.
Paineilmalla saadaan tarkkojakin liikkeitä mutta tähän kohteeseen ei ole järkeä eikä mieltä.
Mun piti aikoinaan tehdä puuntyöstöpuolelle paikoittava systeemi, yksi vaihtoehto oli älykäs pi-sylinteri.
Siellä oli sylinteriin kuuluvien johteiden sisällä männän liikkeen mukana pyörivä kuularuuvi, jonka päässä oli pulssianturi. Ruuvilla oli myös sähköinen jarru.
Ruuvin pyöriessä liikkeen mukana ohjauslogiikka laski pulsseista missä mennään, ja sääti mg-venttiliä ja jarrua niin pysähdyttiin haluttuun paikkaan. En enää muista saavutettua tarkkuutta mutta kyllä se alle millimetrin oli. En jaksa kaivaa Univerin mapeista tarkkaa dataa, lieneekö tuollaisia enää saatavanakaan.
Onhan näitä paikoittavia hydraulisylintereitäkin. Yksi mittaustapa on magnetostriktio.