Agronet
Keskusteluaiheet => Kasvintuotanto => Aiheen aloitti: aurajokilaivuri - 05.01.21 - klo:19:18
-
Tulipa osallistuttua varsinaiseen kyntökilpailuun, kyntäjä vs routa lauantaista tiistai-aamuun. Tällä kertaa kyntäjä päihitti roudan hyvin niukasti, viimeinen veto ohrapeltoa tiistaina klo 10 ja pari tuntia myöhemmin jo -7.2 astetta.
Muutama muukin näytti osallistuneen vastaavaan kisaan.
Vuonna 2019 kylvömuokkauksia pääsiäisviikolla, nyt sitten kyntöä loppiasviikolla..
Oli kyllä mitä hienoin kyntökeli sen aikaa kun sitä kesti.
-
Niin, ja tuohan on itse asiassa kevätkyntöä, kasvipeitesänget näin saisi jo valmiiksi kylvömuokkausta varten...
-SS-
-
Eikö sänkiä pysty aukaisemaan keväällä? Nyt voisi tulla sellainen talvi, että maat on ihan järkevässä toukokunnossa.
-
Eikö sänkiä pysty aukaisemaan keväällä?
Liian monta vuotta perättäin aukaistu keväällä, pinta ei enää läpäise vettä kunnolla ja nyt oli mahdollisuus kyntää hyvissä oloissa aiheuttamatta turhaa tiivistämistä niin piti käyttää tilaisuus.
-
Eikö sänkiä pysty aukaisemaan keväällä? Nyt voisi tulla sellainen talvi, että maat on ihan järkevässä toukokunnossa.
No, siellä ne rapisevan vesilätäkön alla sänget tiiviinä odottelevat, routa ei murusta semmoista olkikunttaa ollenkaan, olethan nähnyt sitkeiden savikynnösten olevan pakkasen puraisun jälkeen niin pehmeän muruista, että tasaus antaa jo hyvän kylvöpohjan melkein.
Mutta onneksi sai oraita tämänkin talven alle (pystyi ylittämään kasvipeiteosuuden kynnösmäärän) , ja vertailussa on myös sänkiäestettyyn kylvetty ja kynnökseen kylvetty, ja ehdottomasti jälleen tätä syksynä pystyi havaistemaan pahnavellioraitten kellastuneen ja lähes kuolleen sateisiin, kun taas kynnöksissä on vielä elossa olevia kasveja. Toivottavasti tulee riittävästi lunta kovimpien pakasten ajaksi.
Vuonna 1987 uutenavuotena oli märkää ja lauhaa vielä, loppiaiseen asti, sitten tunnetusti tulivat lähes ennätyskovat pakkaset käytännössä lumettomaan maahan, Ei ollut hyvä syysvehnävuosi silloin. Pahimmillaan routa oli 3 m syvyydessä ! Kesäkuun alussa paikoitellen olivat salaojat vielä jäässä.
-SS-
-
Vain toimimaton salaoja jäätyy. Toimiva on kuiva. ::). Ainakin oli kuivaa silloin kun
pakkanen huiteli 20-30 C väliä. Ei tullut uutta vettä putkeen.
-
Mä kynsin aumanpohjat välipäivinä. Oli silloin muitakin kyntäjiä liikkeellä.
-
on hyä tehä silloin kun on hyät kelit, allakasta viis.
-
Vain toimimaton salaoja jäätyy. Toimiva on kuiva. ::). Ainakin oli kuivaa silloin kun
pakkanen huiteli 20-30 C väliä. Ei tullut uutta vettä putkeen.
Silloin 1987 toukokuun lopussa normaalisti jopa huhtikuulla juurikkaalle kylvettävällä etelärinteisellä savipellolla on erittäin tiheällä jaolla ja runsaalla soralla rakennettu tiiliputkisalaojasto. Ojasto on tehty loivaan rinteeseen, ja rinteessä on salaojakaivoja, missä "oksat" liittyvät keruulinjaan kohti poistoaukkoa. Yläosan kuivuttua ja sulamisvesien lähdettyä salaojiin, muodostui puoleen väliin alaspäin peltoa märkiä kimmeltäviä "lähteitä", ja silloinen viljelijä, oikein Mustialan maamieskoulun käynyt, tietenkin oletti samaan tapaan, että salaojasto ei toiminut.
Kaivinkone otettiin paikalle, ojia kaavittiin näkyville, ja tulin siitä tien toiselta puolelta, kauramaan äestykseltä (avo-ojissa, suurin osa ojatonta jyrkkää mäkeä) , itsekin katsomaan, mitä sieltä löytyi. Löytyi paannejään umpeen muuraamia kaivoja ja alarinteessä uudestaan roudan jäädyttämiä putkia. Savitiiliputki kun otettiin kaivannosta ylös, sieltä muljahti umpinainen jääpötkö ulos.
Peltoa viljeltiin sen ennätyspakkasen jälkeen parikymmentä vuotta ilman ongelmia, ja nyt itse olen viljellyt sitä 13 vuotta, on kovaa kuin valtatie, vaikka sataisi 1000 milliä. Samana talvena 1987 vesijohto jäätyi meillä 1. kerran jo joskus helmikuussa. Vettä juoksutettiin koko talven ja kevään, ja toukokuun 20 . päivän tienoilla isä päätti sulkea sen lorotuksen. Seuraavana aamuna oli putki jäässä. Ja sen syvyys sentään on yli pään korkeuden, eli noin 2,5 metrissä.
Eikun Walliuksen isoa muuntajaa paikalle ja sulattamaan. Onneksi oli rautaputkea se. Uudehko vesiosuuskuntakin joutui kaivamaan salaojakoneella tehtyjä putkia syvemmälle, sen talven kokemusten jälkeen. Olisko meidän takapihalla neljään metriin lopulta laitettu, niin syvälle kuin kaivinkone pääsi. Toisaalta, isä ohjeisti kaapimaan pienenkin lumihötönkin pois, olikohan siinä jotakin skismaa osuuskuntaa kohtaan silloin ollut.
-SS-
-
Kotopaikassa oli vesiputki mennyt jäähän talvisotavuonna ensimmäisen kerran ja -87 toisen kerran meni . Sulaksi saatiin rautaputki muuntajalla . Salaojat eivät jäätyneet mutta oli salaojasyvyyteen saakka jääkksä ja kuivasi huonosti .
-
Kotopaikassa oli vesiputki mennyt jäähän talvisotavuonna ensimmäisen kerran ja -87 toisen kerran meni . Sulaksi saatiin rautaputki muuntajalla . Salaojat eivät jäätyneet mutta oli salaojasyvyyteen saakka jääkksä ja kuivasi huonosti .
Meidän 1948 valmistuneeseen taloon ja koko tilalle tuli vesijohto vasta v. 1956, joten talvisodan pakkasista ei ole tietoa. Lehmät olivat laitumella noin viisi kuukautta, ja joivat purosta. Sisäruokintakauden kärräsivät lehmille vedet naapuritalon lähteestä. Talvella vesikelkalla.
Koko 50-luvun kesät kaivoivat kaivoja tuohon mäkeen, väittävät , että yli kymmenen eri kaivoa olisi renkaineen taytettyjä jossakin syvällä. Viimeiseen kaivoon oli isäntä kurkannut, hakenut saavista vettä ja heittänyt kaivoon, ja huutanut jotain että kah kerran ainakin vettä oot nähnt. Sitten kaivo tehtiin 600 m päähän peltolähteeseen, salaojituksen yhteydessä, siitä väliputki valtaojan alta lähemmäksi mäen alle olevaan keruukaivoon, joka valui yli koko 1960-ja 1970-luvun, ja pumppaamo puolirinteeseen tehtyyn kaivoon ja koppiin, ja siitä 22 m nostokorkeudella pihalle asti, lähes 400 m silti pumpusta matkaa.
Vesi ehtyi kaikkien kaivoista Salon Kaupungin alkaessa pumppaamaan Muurlasta vettä oikein isosti, tekopohjavettä tehtiin Pullassuossa, koska vesi oli niin ruosteista. Meilläkin oli kova työ tehdä oikein helvatan syvä kaivo, kun vanha lähde lakkasi valumasta, tämä katkeruutta aiheuttanut vesiosuuskunta tehtiin toimittamaan vettä siitä hyvin läheisestä vedenottamosta. Että meillä ainakin oltiin sitä mieltä , ettei aleta omaa vettä ostamaan.
Siitä siis juonsi se komento aurata hyvin ja huolellisesti sen oman tontin alla kulkenut vesijohdon päällysalue.....
Ja kaivoin kaivo-orjana lapionnysällä ja ämpärinostolla niin syvälle, että vettä alkoi tulla kunnolla. Mutta äärimmäisen metallipitoista se on nyt. Ja vesikanavasta nousee kaivon pohjalle aina vaan hienoa hiekkaa, jos erehtyy ottamaan aivan tyhjäksi.
Mutta menee ohi aiheen, mitäpäs vanhalla muutakaan tekoa kuin muistella vanhoja...
-SS-
-
Kotopaikassa oli vesiputki mennyt jäähän talvisotavuonna ensimmäisen kerran ja -87 toisen kerran meni . Sulaksi saatiin rautaputki muuntajalla . Salaojat eivät jäätyneet mutta oli salaojasyvyyteen saakka jääkksä ja kuivasi huonosti .
Meidän 1948 valmistuneeseen taloon ja koko tilalle tuli vesijohto vasta v. 1956, joten talvisodan pakkasista ei ole tietoa. Lehmät olivat laitumella noin viisi kuukautta, ja joivat purosta. Sisäruokintakauden kärräsivät lehmille vedet naapuritalon lähteestä. Talvella vesikelkalla.
Koko 50-luvun kesät kaivoivat kaivoja tuohon mäkeen, väittävät , että yli kymmenen eri kaivoa olisi renkaineen taytettyjä jossakin syvällä. Viimeiseen kaivoon oli isäntä kurkannut, hakenut saavista vettä ja heittänyt kaivoon, ja huutanut jotain että kah kerran ainakin vettä oot nähnt. Sitten kaivo tehtiin 600 m päähän peltolähteeseen, salaojituksen yhteydessä, siitä väliputki valtaojan alta lähemmäksi mäen alle olevaan keruukaivoon, joka valui yli koko 1960-ja 1970-luvun, ja pumppaamo puolirinteeseen tehtyyn kaivoon ja koppiin, ja siitä 22 m nostokorkeudella pihalle asti, lähes 400 m silti pumpusta matkaa.
Vesi ehtyi kaikkien kaivoista Salon Kaupungin alkaessa pumppaamaan Muurlasta vettä oikein isosti, tekopohjavettä tehtiin Pullassuossa, koska vesi oli niin ruosteista. Meilläkin oli kova työ tehdä oikein helvatan syvä kaivo, kun vanha lähde lakkasi valumasta, tämä katkeruutta aiheuttanut vesiosuuskunta tehtiin toimittamaan vettä siitä hyvin läheisestä vedenottamosta. Että meillä ainakin oltiin sitä mieltä , ettei aleta omaa vettä ostamaan.
Siitä siis juonsi se komento aurata hyvin ja huolellisesti sen oman tontin alla kulkenut vesijohdon päällysalue.....
Ja kaivoin kaivo-orjana lapionnysällä ja ämpärinostolla niin syvälle, että vettä alkoi tulla kunnolla. Mutta äärimmäisen metallipitoista se on nyt. Ja vesikanavasta nousee kaivon pohjalle aina vaan hienoa hiekkaa, jos erehtyy ottamaan aivan tyhjäksi.
Mutta menee ohi aiheen, mitäpäs vanhalla muutakaan tekoa kuin muistella vanhoja...
-SS-
Kuuntelin juuri nettiradiosta Helena Ruuskan vanhan haastattelun. Hän kirjoitti Eeva Joenpellon elämänkerran kirjaksi. Mielenkiintoinen puolituntinen. Pitäisi lukea tuo neliosainen Lohja-sarja. Kiinnostavaa seutua jollain tapaa. Ei tämäkään liittynyt aiheeseen, mutta Lohjaan kuitenkin. :)
-
Syystä tai toisesta, jätin ennätyksellisen paljon sänkiä. Nämä kuivat vuodet ilmeisesti kannustivat alitajuisesti tähän ratkaisuun. Vastoin kaikki periaatteitani, perustin ruismaan kultivoituun ja syysvehnän kynnettyyn. Lumen tullessa tilanne oli, että ruis oli kellertävä, mutta sangen rehevä. Syysvehnä sensijaan terveen vihreä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kyntöä ei voita mikään syysviljamaan perustuksessa. Muuten olen edelleen äärimmäisen skeptinen kynnön suhteen. En sitä tee kuin lopetettaville heinämaille ja syysviljalle.
-
Syystä tai toisesta, jätin ennätyksellisen paljon sänkiä. Nämä kuivat vuodet ilmeisesti kannustivat alitajuisesti tähän ratkaisuun. Vastoin kaikki periaatteitani, perustin ruismaan kultivoituun ja syysvehnän kynnettyyn. Lumen tullessa tilanne oli, että ruis oli kellertävä, mutta sangen rehevä. Syysvehnä sensijaan terveen vihreä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kyntöä ei voita mikään syysviljamaan perustuksessa. Muuten olen edelleen äärimmäisen skeptinen kynnön suhteen. En sitä tee kuin lopetettaville heinämaille ja syysviljalle.
Yks tuttu ( niin ei sais sanoa mutta en halua paljastaa kenestä on kyse ) siirtyi suorakylvyyn aikoja sitten . Nyt lopettelee ja sanoo kyntämättä jättämisen olleen paras ratkaisu . Multa pinnassa lisääntynyt , sadot parantuneet ja työ helpottunut .
-
Syystä tai toisesta, jätin ennätyksellisen paljon sänkiä. Nämä kuivat vuodet ilmeisesti kannustivat alitajuisesti tähän ratkaisuun. Vastoin kaikki periaatteitani, perustin ruismaan kultivoituun ja syysvehnän kynnettyyn. Lumen tullessa tilanne oli, että ruis oli kellertävä, mutta sangen rehevä. Syysvehnä sensijaan terveen vihreä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kyntöä ei voita mikään syysviljamaan perustuksessa. Muuten olen edelleen äärimmäisen skeptinen kynnön suhteen. En sitä tee kuin lopetettaville heinämaille ja syysviljalle.
Yks tuttu ( niin ei sais sanoa mutta en halua paljastaa kenestä on kyse ) siirtyi suorakylvyyn aikoja sitten . Nyt lopettelee ja sanoo kyntämättä jättämisen olleen paras ratkaisu . Multa pinnassa lisääntynyt , sadot parantuneet ja työ helpottunut .
Iso Peukku tälle.
-
Muuta tekemistä ja aikaansaamattomuus, ois yks tai kaks peltoo, ehkä pari ha jonka vois kyntää vielä. olis vielä silleen että ei näkis tieltä, salojitus toisessa hieman sanomista toinen pitäis olla ok. Lauanntaina aamulla maa sula, paikkasin kuoppia tiessä murskeella, lanaus ei olis onnistunut enää. Sitten rupes pakastaa ja illtaa kohti 10cm pakkaslunta, sulaa se on alla, pita tosi märkä.
Multavuus, kyntö ja hiili, eikös sen myöhempää kun kyntää, ei haihdu hiiltä jne?
Viime vuonna huomasin että vehnäsänki mutamaalla pystyi jyrsinkylvää suoraan laahavannaskoneella. Siitä innostuneena jätin enemän multamaata sängelle.
-
Muuta tekemistä ja aikaansaamattomuus, ois yks tai kaks peltoo, ehkä pari ha jonka vois kyntää vielä. olis vielä silleen että ei näkis tieltä, salojitus toisessa hieman sanomista toinen pitäis olla ok. Lauanntaina aamulla maa sula, paikkasin kuoppia tiessä murskeella, lanaus ei olis onnistunut enää. Sitten rupes pakastaa ja illtaa kohti 10cm pakkaslunta, sulaa se on alla, pita tosi märkä.
Multavuus, kyntö ja hiili, eikös sen myöhempää kun kyntää, ei haihdu hiiltä jne?
Viime vuonna huomasin että vehnäsänki mutamaalla pystyi jyrsinkylvää suoraan laahavannaskoneella. Siitä innostuneena jätin enemän multamaata sängelle.
Juu, vähemmän haihtuu hiiltä ja syyssateiden aiheuttama eroosio vähenee.
Multamaat ovat erilaisia. Omilla multamailla en onnistunut laahavannasjukolla jyrsinkylvämään. Paitsi tulvan alle jääneiltä osilta. Tuo muu aluekin toimi, kun sekoitti ensin olkea kultivaattorilla suurempaan multamäärään. Tosin kevätkyntö saattaisi silti olla se paras. Vaan se aika kaiken kiireen keskellä ja pitäisi yleensä ottaa paripyörät pois kesken muita kylvöjä. Kun tuon multamaan routa yleensä sulaa riittävästi vasta muiden kylvöjen jo alettua.
-
Överum onland-nostolaiteaurat mahdollistavat paripyöräkynnön keväällä. Eiköhän joku voisi suunnitella piennarkyntölaitteen kaltaisen laitteen - siirto nyt vaan toiseen suuntaan - tavallisiinkin auroihin ?
-SS-
-
Syystä tai toisesta, jätin ennätyksellisen paljon sänkiä. Nämä kuivat vuodet ilmeisesti kannustivat alitajuisesti tähän ratkaisuun. Vastoin kaikki periaatteitani, perustin ruismaan kultivoituun ja syysvehnän kynnettyyn. Lumen tullessa tilanne oli, että ruis oli kellertävä, mutta sangen rehevä. Syysvehnä sensijaan terveen vihreä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kyntöä ei voita mikään syysviljamaan perustuksessa. Muuten olen edelleen äärimmäisen skeptinen kynnön suhteen. En sitä tee kuin lopetettaville heinämaille ja syysviljalle.
Yks tuttu ( niin ei sais sanoa mutta en halua paljastaa kenestä on kyse ) siirtyi suorakylvyyn aikoja sitten . Nyt lopettelee ja sanoo kyntämättä jättämisen olleen paras ratkaisu . Multa pinnassa lisääntynyt , sadot parantuneet ja työ helpottunut .
Iso Peukku tälle.
Samoilla linjoilla. Suorakylvö on parhaita juttuja mitä viljelyyn on tullut, mutta aina se ei käy. Ainakaan näillä meidän savisilla mailla.
Ehkä yhden tai kaksi kertaa on onnistuttu suorakylväen syysviljan (vehnän) perustamisessa. Tällöin syksy on oikeasti ollut kuiva ja vettä ei ole tullut nimeksikään. Yleensä on menty kultivointi, äestys, kylvö taktiikalla ja ihan ok, mutta jos on kostean sorttinen syksy niinkuin nämä nyt on alkaneet olemaan eli syyskuussa alkaa sateet ja joskus joulun tienoilla tai sen jälkeen loppuvat, on kyntö alkanut uudestaan kiinnostamaan. Kynnölle ei vain tahtonut oikein löytyä aikaa ennen, mutta jos nyt luomussa löytyis, ainakin jos nurmen lopetuksen hoitaisi kyntämällä ja siihen perään sitten syyskasvi.
Keväällä onkin sitten toinen juttu ja siihen suorakylvö on passeli kuin nenä päähän, yleensä. Aina tietysti tulee se joskus se märkä vuosi jolloin suorakylvö ei anna niin paljon anteeksi kuin jos on kyntö alla. Se on sitten jokaisen miettivä omalle kohdalle mikä on paras.