Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Oksa - 08.09.20 - klo:20:35
-
taas on poissa yksi hyväntekijä. tapojeni vastaisesti kuuntelin ylesuomesta tuota muistoissa vexi-ohjelmaa. on se hienoa kun ratio jerevankin sentäs huomioi tuollaisen poistuman. ihmettelenkin vain nykymenoa kun meinaavat kait tehä viskarista uutta elvistä; ainakin joka päivä 2-4 kappaletta siltä soittavat ja net on kyllä semmosta kuraa että... vexi osas sanoittaa ihan millaista vaan. nykyään nuo sanoitukset on kyllä niinkuin olis jonkin lapsilauman tekosia.. teiniankstia jatkuvasti.
-
joo, Heinokkii tekkee parempie sanotuksie ku se yks viskaali... vae viskariko se
-
ja hupsuinta et nuo nouret osaa vain ainostaan sitä puperteettia kertua... ja sillä yliäänimentorilla. vexi osas hoitaa tuonkin oikei aikuisen oikeestI!
-
Eihän Wiskarissa mitään vikaa ole..tässäkö tää oli..on käyttökelpoista kamaa niin nuorille kuin vaareillekin, mutta onhan lyriikka hiukan katoavaa kansanperinnettä, kun kieli köyhtyy.. Vai olisko noin? Nykyäänhän muutamalla kirjaimella sanotaan sama asia kuin ennen novellilla.
Yksi suuri on taas poissa joukosta. Tälle voisi sitten sen kolmoskaljan nostaa, hänen kunniakseen.
-
niinpä. mutta kun nykyään kuuntelee noita sanotuksia niin ei voi kuin ihmetellä kuin 4-kymppisille tyrkytetään 15 kesäisen ajatusmaailmaa. jopa nuo artun sanat on niiiiin samaa.. luulis ihmisen sentäs kehittyvänkin. moni miuta vanhempi ihmettelee kui on tuo suomen tarjunta niiiin alaikäistä. vexi osas tehä tekstin kappaleeseen kuin kappaleeseen, oli se sit jopa rokkia tahi tankoa. miten nää nykyset???? en tiiä teistä, mut miuta kiinnostaa kappaleessa myös sanat ja niiten rytmi. ulkomaisisa se sopivuus vaan huomaa paremmin kuin soomitextisä.
-
Onhan tuolla Wiskarilla aivan elävästä elämästä kipaleita...Mökkitie,Tuntematon potilas,Kahvimaito,Suomen muotoisen pilven alla ja tuo Tässäkö tää oli. Varsinkin Tuntematon potilas puhuttelee mua,isä oli veteraani ja ysikymppiseksi sinnitteli.Muutaman saman ikäluokan veteraanin loppuvuosia tuli seurattua ja maksan vielä tukijäsenenä kannatusmaksua paikalliselle sotaveteraaniyhdistykselle.Saa loput veteraanit ja -lesket pari jalkahoitoa/ vuosi osalla munkin roposia.Vähiin vaan käyvät.
Mutta makuasioitahan nämä. Vexille kepeät mullat,pitkä ja hieno ura tuli päätökseen mutta sanat elävät.
-
Lahjakkuudesta ja ahkeruudesta se biisien kirjoitus on kiinni. Juice oli verbaalisesti lahjakas, mut en tiedä oliko kirjoittaminen hänelle helppoa ? Luultavasti oli.
Monet kappaleiden kirjoittajat tuntuvat olevan laiskoja kirjoittajia, eli heillä ei ole riittävää rutiinia siihen hommaan. Nuorilla kirjoittajilla sanavarasto on varsin suppea. Ehkä heidän pitäisi lukea enemmän ja kirjoittaa enemmän. Kaikenlaista muutakin tekstiä kuin laulun sanoja. Esimerkkinä vaikkapa Jouni Hynysen kirja rillipää ja läski, joka on kirjeenvaihtoa muistaakseni Mokoman laulajan kanssa.
-
juuri tuo suppea sanavarasto ja köyhä mielikuvitus on niiiiin syvältä. ja siihen yhtistettynä helppo kompin laitto tietsikasta niin ei synny kuin tylsiä kappaleita. itellä ainakii on nuo vanhat kappaleet korvamatona mut eipä jää mieleen soimaan nää nykyluritukset.. vaikka monta kertaa päivässä soivat. nuo nuoret sällit aina nauro kun meikällä alko viheltämään jotain kappaletta kun oli oikia paikka, net ihmotteli mikä biisi..
-
Vexi oli nokkela ja oivaltava sanoittaja, ei siinä mitään, mutta mikään maatalouden tai maatalousväestön fanittaja hän ei ollut. Tyypillinen 60-lukulainen siinä suhteessa. Taitavasti ja hauskastikin osasi silti piruilla.
Jos Vexin hauta olisi likempänä, niin voisin viedä sinne apilankukkia ja voipaketin. Uskon, että hän antaisi arvoa eleelleni. ;D ;D ;D
https://www.youtube.com/watch?v=C_CXF93YQ3Q