Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: kissankello - 22.03.20 - klo:09:51
-
On jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus tehdä tänne tunnus ja aloittaa tämmöinen aihe ja nyt sunnuntain kunniaksi sain sen aikaiseksi. Tässä on pari vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti tullut seurattua näitä keskusteluja ja olen ymmärtänyt että täältä löytynee joitakin jotka ovat ehkä jo kantturansa panneet autoon, tai sitten suunnittelevat sitä. Ihan puhtaasta uteliaisuudesta haluaisin tiedustella fiiliksiä teiltä joilta navetta on tyhjentynyt/joskus tyhjenemässä. Onko lopetus jäänyt harmittamaan, tuleeko lypsyllä kyykkimistä ikävä jne. Entä tyhjenikö navetta kerralla vai karsitteko ensin esim lypsävät ja jätittekö vaikka teurashiehoja/vasikoita kasvamaan? Jätittekö pellot itelle vai vuokrasitteko pois? Entä lypsyhommien jälkeen, jäikö velkaa, ja saitteko eläkepaperit vai vaihtuiko ala kokonaan? Mitenkäs äkkiä valion osuusmaksun palautus tapahtuu, joutuuko odottamaan pitkänkin aikaa ennen kuin saa omansa takaisin?
Itsellä on ehkä vuoden parin sisään loppumassa lehmien pito ja siksi näitä mietiskelen. Tiedän sen olevan suuri helpotus kun navetta tyhjenee, mutta siitä helpotuksesta huolimatta myös vähän surettaa. Lehmiä tulee ikävä, työtä taas ei. Sitä tässä miettii että pitäiskö jättää muutama hieho tai vasikka muutamaksi kuukaudeksi viimesiä rehuja syömään, ei niinkään teurastilin takia vaan omaa pääkoppaa hoitaakseen. Mutta lieneekö siinäkään suurta järkeä.
Ajatuksia, kokemuksia...?
-
Koko karjoille löytyy ostajia.
-
Kyseessä pienehkö karja, ja valtaosa lehmistä on sen verran iäkkäitä ettei niitä käy utarerakenteen puolesta enää siementämisen. Niin, ja sarvipäitä vielä, kaikki ei niitä huoli. Toki jos tästä edespäin syntyvät vasikat viitsisi nupouttaa niin helpottaisi ehkä tulevaisuuden myyntityötä. Oma viidakkonsa toisaalta siinäkin on kun pitää olla terveystodistukset jne.
-
Muusta en tiedä mutta osuusmaksun palautuksessa yksi kalenterivuosi irtisanomisesta siis kokonainen ei irtisanomisesta.Siis jos nyt tekee eroilmoituksen osuuskunnasta niin osuusmaksut tulevat tilille vuoden 2022 alussa.Joka muuta väittää niin epäilen ettei tiedä kolhoosin säännöistä mitään.
-
Oma viidakkonsa toisaalta siinäkin on kun pitää olla terveystodistukset jne.
Eiköhän MT ota myynti-ilmoituksen vastaan ilmankin. Jos ei pidä karjan kanssa pelaamisesta, ei ole mitään syytä jäädä alalle.
-
Oma viidakkonsa toisaalta siinäkin on kun pitää olla terveystodistukset jne.
Eiköhän MT ota myynti-ilmoituksen vastaan ilmankin. Jos ei pidä karjan kanssa pelaamisesta, ei ole mitään syytä jäädä alalle.
No nyt on päivän hyvä työ tehty kun sait pätemisentarpeen tyydytettyä. Siltä varalta että jäi aloituksessa epäselväksi (tai jos aloitus jäi vaikka lukematta), tässä on nimenomaan ne lopettamisaikeet edessä eli alalta ollaan todellakin poistumassa. Jos navetassa seisoisi useampi myyntikelpoinen elukka joista saisi järkevän hinnan niin toki minä ne uudet salmonellanäytteet ottaisin ja hommaisin eläinlääkärin kirjoittamaan vielä ne terveystodistukset. Siinä voisi peräti tulla se oma vaivannäkö joskus rahana takaisin. Mutta kuten aiemmin olen sanonut, kyseessä on pieni karja joista valtaosan joutuu laittaa teuraaksi joka tapauksessa. Tässä on semmoinen mielentila muutenkin että kaikki ylimääräinen paperinläräys käy voimille. Sen teurasauton tilaaminen on nyt vain niin helppoa ja yksinkertaista, mutta ehkä olen vain laiska. Onneksi on se alanvaihto edessä.
Kokemuksia lypsylehmien jälkeisestä elämästä edelleen kaipaisin jos niitä on. Naapurin juorut ja känniavautumisetkin kelpaa.
-
Reilu vuosi elämää ilman lehmiä. Ikävä ei ole, mutta vitutus välistä kohtuullisen ankaraa, kun näkee, että kaikki se työ, mitä tilan eteen on tehty, on muuttunut vain tiliotteeseen merkinnäksi ja loppujen lopuksi nollille saatu vedettyä, ettei tarvitse velkoja vielä maksella.
Oma terveys pakotti jo jokunen vuosi sitten siirtymään vähän sinne takavasemmalle, mutta edelleen siinä tilan arjessa pyörien. Opiskelut olen saanut päätökseen ja sitä en kadu. Ala on uusi ja vaatii paljon, mutta joka päivä olen edellistä pätevämpi.
Tila on myyty, pala kerrallaan ja laajentajat ovat saaneet lisää, mistä laajentaa tuotantoa ja hakea sitä kannattavuutta, mutta tyhjän navetan näkeminen tuotti alkuun niin suuren tuskan, etten tilalla käynyt ja ainoa ajatus tyhjälle navetalle oli, että katoaisi jonnekin tuokin. Nyt kun aikaa on kulunut ja uudet ympyrät asumisen ja elämisen suhteen, on tuokin helpottanut.
Kaikesta huolimatta öisin en ole lehmiä lypsänyt, enkä poi´ittanut. Nyt ovat noita varaihmisiä katselleet tiloilleen, niin omasta pitkästä kokemuksesta sekä emäntänä, että lomittajana huolimatta, en ole ilmoittautunut, vaan todennut, että olen se vihon viimeinen vaihtoehto.
Olenko katkera. Olen, minulle jäi tuosta urasta vain kipuileva kroppa ja uusi ammatti tietysti, mutta eläkettä ei tullut, vaikka yritystä siihenkin suuntaankin oli. Nyt toivon vain, että lapseni saavat tuulta siipiensä alle ja kukaan ei enää navetan ovea joudu avaamaan.
Maatilan elämä ei ole vain ammatti vaan se on samalla myös elämäntapa ja se tuo elämään myös joukon ihmisiä, joita et sitten muuten tapaa. Tämä on tietysti suurikin harmi, mutta näinhän se on joka ammatissa.
Ainoa asia, mikä edelleen vaivaa, on tuo navettarytmi. Aamulla herää ennen viittä ja illalla on mukamas kiire lypsylle..tähän menee tietysti jonkun aikaa ennen kuin korjaantuu.
-
Reilu vuosi elämää ilman lehmiä. Ikävä ei ole, mutta vitutus välistä kohtuullisen ankaraa, kun näkee, että kaikki se työ, mitä tilan eteen on tehty, on muuttunut vain tiliotteeseen merkinnäksi ja loppujen lopuksi nollille saatu vedettyä, ettei tarvitse velkoja vielä maksella.
Oma terveys pakotti jo jokunen vuosi sitten siirtymään vähän sinne takavasemmalle, mutta edelleen siinä tilan arjessa pyörien. Opiskelut olen saanut päätökseen ja sitä en kadu. Ala on uusi ja vaatii paljon, mutta joka päivä olen edellistä pätevämpi.
Tila on myyty, pala kerrallaan ja laajentajat ovat saaneet lisää, mistä laajentaa tuotantoa ja hakea sitä kannattavuutta, mutta tyhjän navetan näkeminen tuotti alkuun niin suuren tuskan, etten tilalla käynyt ja ainoa ajatus tyhjälle navetalle oli, että katoaisi jonnekin tuokin. Nyt kun aikaa on kulunut ja uudet ympyrät asumisen ja elämisen suhteen, on tuokin helpottanut.
Kaikesta huolimatta öisin en ole lehmiä lypsänyt, enkä poi´ittanut. Nyt ovat noita varaihmisiä katselleet tiloilleen, niin omasta pitkästä kokemuksesta sekä emäntänä, että lomittajana huolimatta, en ole ilmoittautunut, vaan todennut, että olen se vihon viimeinen vaihtoehto.
Olenko katkera. Olen, minulle jäi tuosta urasta vain kipuileva kroppa ja uusi ammatti tietysti, mutta eläkettä ei tullut, vaikka yritystä siihenkin suuntaankin oli. Nyt toivon vain, että lapseni saavat tuulta siipiensä alle ja kukaan ei enää navetan ovea joudu avaamaan.
Maatilan elämä ei ole vain ammatti vaan se on samalla myös elämäntapa ja se tuo elämään myös joukon ihmisiä, joita et sitten muuten tapaa. Tämä on tietysti suurikin harmi, mutta näinhän se on joka ammatissa.
Ainoa asia, mikä edelleen vaivaa, on tuo navettarytmi. Aamulla herää ennen viittä ja illalla on mukamas kiire lypsylle..tähän menee tietysti jonkun aikaa ennen kuin korjaantuu.
Kiitos, juuri näitä rehellisiä kokemuksia ja mietteitä halusinkin kuulla, ne auttaa setvimään päätä. Itse pelkään vähän etukäteen juuri tuota katkeroitumista ja sitä että jos jääkin lehmien lähtö kovasti harmittamaan. Varsinkin kun tiedän että tämä paikka on aikoinaan lähes veren hinnalla pantu pystyyn. Tuntuu siltä että ikään kuin tekisi pilkkaa siitä kaikesta vaivannäöstä ja ajasta mikä siihen on laitettu. Toisaalta tiedostan myös sen että ei tätä nykyisellään voi jatkaa, ei talouden eikä muunkaan puolesta. Suuri osa suvusta on ikääntyviä navettaihmisiä ja kaikilla on suunnilleen joku raaja paketissa, joten tämän homman vaativuuden huomaa jo siitäkin. Jatkakoon mun puolesta nämä joilla on uudet ja hyvät navetat joissa ei niinkään tarvitse kyykkiä ja olla potkittavana.
-
Oma viidakkonsa toisaalta siinäkin on kun pitää olla terveystodistukset jne.
Eiköhän MT ota myynti-ilmoituksen vastaan ilmankin. Jos ei pidä karjan kanssa pelaamisesta, ei ole mitään syytä jäädä alalle.
No nyt on päivän hyvä työ tehty kun sait pätemisentarpeen tyydytettyä. Siltä varalta että jäi aloituksessa epäselväksi (tai jos aloitus jäi vaikka lukematta), tässä on nimenomaan ne lopettamisaikeet edessä eli alalta ollaan todellakin poistumassa. Jos navetassa seisoisi useampi myyntikelpoinen elukka joista saisi järkevän hinnan niin toki minä ne uudet salmonellanäytteet ottaisin ja hommaisin eläinlääkärin kirjoittamaan vielä ne terveystodistukset. Siinä voisi peräti tulla se oma vaivannäkö joskus rahana takaisin. Mutta kuten aiemmin olen sanonut, kyseessä on pieni karja joista valtaosan joutuu laittaa teuraaksi joka tapauksessa. Tässä on semmoinen mielentila muutenkin että kaikki ylimääräinen paperinläräys käy voimille. Sen teurasauton tilaaminen on nyt vain niin helppoa ja yksinkertaista, mutta ehkä olen vain laiska. Onneksi on se alanvaihto edessä.
Kokemuksia lypsylehmien jälkeisestä elämästä edelleen kaipaisin jos niitä on. Naapurin juorut ja känniavautumisetkin kelpaa.
Jos olet valiolainen,myynti-ilmoitus valmaan,voit yllättyä.Sarvettomuus on eduksi,mutta saahan nuokin pois.Vasikoillekkin on ostajia,tuleville lypsylehmille.Sarvetkaan ei haittaa kaikkia parsinavettaostajia.Terveille lypsylehmille on kysyntää.
-
kyllä. ja kun hinnat pitää jollain järkitasolla niin menee varmasti. eräs virma tahtoo hinnoitella jollain puhelinluettelo tavalla.. paljion numeroita-parempi menetys.
-
Terveille lypsylehmille on kysyntää.
Aika riski ostaa kantavaa hiehoa vanhempia eläimiä. Joskus koko karjaa koskeva riski on toteutunut. Mitä tulee EL:n vastuuvakuutukseen, tullaan näyttökysymykseen mm. siitä, miten useat eri taudinaiheuttajat ovat yhtäkkiä saaneet yliotteen koko karjasta. Näyttö on sitten helpompaa, jos kyseessä on vain yksi ainoa pöpö.
-
Pitää nyt katsoa tuota myyntiasiaa uudemman kerran sitten myöhemmässä vaiheessa. Alkaa olla yks lysti että millä tavalla ne elukat lähtee, pääasia vaan että joskus lähtee.
-
Pitää nyt katsoa tuota myyntiasiaa uudemman kerran sitten myöhemmässä vaiheessa. Alkaa olla yks lysti että millä tavalla ne elukat lähtee, pääasia vaan että joskus lähtee.
No noin minäkin ajattelisin. Ja pienessä karjassa se pitoelukan ja teuraan välinen hinta ei lopulta suuria näyttele. Onhan joku noita pikavoittoja yrittänyt ottaa viimeisillä hiehoilla ym. elukoilla. Joskus ostaja on mennyt puihin koko kaupasta tai lopulta jäänyt hiehot maksamatta. Ja voipi sitä joutua kuuntelemaan "kehujakin" jos elukka ei ole ollut haaveita vastaava. Toki jossain nautanetissä vanhasta "mahosta" lehmästä voidaan pyytää ihan tolkuttomasti , mutta onko niitä laskutaidottomia maksumiehiä jossain. Hei haloo 4. poikinut pitoon ?
-
Tuon takia juuri tuntuu viheliäiseltä harkitakaan tuota elukoitten eloon myyntiä, siinä on kuitenkin aina se oma näpertämisensä eikä se tosiaan tällä eläinmäärällä tilillä sen kummempana summana näy.
-
Teuraasta saa muuten nyt aika hyvän hinnan aikaisempaan verrattuna,se hinta pitää kyllä tarkastaa toiseltakin ostajalta tällä hetkellä ;).
-
Muistuupa mieleeni yksi tosi kokemus tuttavapiiristä. Isäntä lopetti maidontuotannon ja hävitti eläimensä. Naapuri sai siitä vihiä ja halusi ostaa 2 hiehoa. Lupasi maksaa ja teettää tuoreen salmonella testin. Onneksi muut elukat oli jo lihoina, mutta hiehot oli salmonellaan sairastuneita :)
-
Tuon takia juuri tuntuu viheliäiseltä harkitakaan tuota elukoitten eloon myyntiä, siinä on kuitenkin aina se oma näpertämisensä eikä se tosiaan tällä eläinmäärällä tilillä sen kummempana summana näy.
Jos jonkunlaista eläin ainesta on, niin tiineet hiehot tekee kauppansa, kun sopivan hinnan laittaa.Eli ei pyydä keskivertotuotostason elukasta sitä viimeistä hintaa.Meillä aina ylimääräiset menneet kaupaksi eikä nyt niin ihmetuotostaso ole.Tietenkin siinä hiukan kuluja tulee näytteen tutkimisesta ja terveystodistuksesta.
-
Muistuupa mieleeni yksi tosi kokemus tuttavapiiristä. Isäntä lopetti maidontuotannon ja hävitti eläimensä. Naapuri sai siitä vihiä ja halusi ostaa 2 hiehoa. Lupasi maksaa ja teettää tuoreen salmonella testin. Onneksi muut elukat oli jo lihoina, mutta hiehot oli salmonellaan sairastuneita :)
Paljonko snellaa on niillä kulmilla tällä hetkellä?Tämä uusin tuntuu olevan vaikea hävitettävä.
-
Muistuupa mieleeni yksi tosi kokemus tuttavapiiristä. Isäntä lopetti maidontuotannon ja hävitti eläimensä. Naapuri sai siitä vihiä ja halusi ostaa 2 hiehoa. Lupasi maksaa ja teettää tuoreen salmonella testin. Onneksi muut elukat oli jo lihoina, mutta hiehot oli salmonellaan sairastuneita :)
Paljonko snellaa on niillä kulmilla tällä hetkellä?Tämä uusin tuntuu olevan vaikea hävitettävä.
Mulla ei oo tietoa. Tai viime syksynä ellit sanoi, että tällä yhteistoiminta-alueella ei ole löytynyt yhtään. Tosin eipä noita varmaan ollut silloin vielä testattukaan kuin kesällä tietoon tulleiden tilojen "sidosryhmiltä", joten normi testauksellakin on voinut tulla talvella lisää. Tuosta tapauksesta on aikaa ainakin 10v ja sekään ei ollut ihan näillä kulmilla
-
Samaa miettinyt että mitä lopettavat ja lopettaneet käyvät läpi. Ihan sama on meilläkin edessä, siksi tätä pohtinut.
Sen tiedän että jos on pieni velaton tila missä rakennuskanta ja koneet vanhoja niin lopettaminen sujuu helposti, nopealla tahdilla ja sen jälkeen pitäisi talous olla vähän plussalla. Varsinkin kun lopettsmisajankohdan saa päättää itse ja omalla aikataululla.
Jos on pieni karja, ja lehmien taso ei ole ihan tätä päivää niin teuraaksi vaan, pääsee sitten varmasti eroon. Toki nuorkarjalle, ensikoille ja parhaille 2 krt poikineille kannattanee etsiä koti. Tilan kannattaa olla yhteydessä esim. Faban asiantuntijoihin, heiltä saa arvion mitkä menee kaupaksi ja mitkä ei, auttavat myös myymisessä. Yksi terveystodistus riittää koko karjalle jos ne myydään kuukauden sisään kaikki. Jos myydään ripotellen niin sitten joka erälle pitää olla oma ja se on kallista.
Eduksi on että on pysytty tarkkailussa loppuun saakka ja käytetty rakennearvostelua ym. Hankalinta on saada kaupaksi edes kohtuullisella hinnalla, jos tilalla on jäähdytelty pitkään eli ei ole panostettu eläinainekseen, olosuhteisiin ja jääty pois tarkkailusta.
-
Sen vielä lisään että kun lopettaa niin mielestäni heti kerralla kaikki vaan pois ellei ole tarkoituskin vaihtaa tuotantosuuntaa, mutta ei ilman kunnon teetettyjä laskelmia.
Muutaman lihahiehon tai -vasikan pitäminen ei tuo mitään tuloja kuluihin nähden. Töitä on muutaman elukan takia.
-
Niin, eipä niillä elukoilla ole muuta kuin teurasarvo , jos ei ole tuotostarkkailussa.Jäähdyttelyllä eroamalla tarkkailusta , menettää kyseisen palvelun hyödyntämisen.Kait niitä joku eloon saattaa ostaa mutta tarkkailusta saatava tieto eläimestä kyllä korvaa ne pro agria maksut moninkertaisesti.Ja eipä onnistu nautanetissä tarkkailemattomien ilmoittelukaan.Mikä on luusereille siivellä eläjille karsimattomille oikein.
-
Asiaa sivuten emomäärän tipautin kolmasosaan(kymmenkunta), eikä harmita toiminnan supistaminen, mennyttä on turha murehtia, vaikka siihenkin sortuu. Tämä homma näytti 10-15 vuotta sitten aivan toiselta, silloin ajatteli eläkeikään työllistyvänsä. Nelikymppisenä pitkästi siihen aikaa, nyt sitten pähkäillään mitähän sitten tekis. :-\
Uutta alaa miettiny, lomitushommiin/karjanhoitoon ei ole pienintäkään kiinnostusta työllistyä, vaikka pulaa on. Sen verran tarpeeksi sain ongelmista eläimiin liittyen, vaikka emot vielä helppoja lypsäviin. >:(
Maitomääriin liittyvistä rajoituksista huhutaan, niin nyt lienee paras hetki lopettaa, jauhelihan raaka-aineellakin kysyntää.
-
Niin, kyllä itte ainakin on tullut mietittyä aika lailla lehmistä eroon pääsemistä tai ehkä jopa joutumista. Noin 5v sitten laitoin ittelleni tavoitteeksi kumminkin pitää lehmiä tässä mitassa n. 10v. Ajattelin , että 10v siirtymä eläkkeelle olisi vielä jotenkin taloudellisesti (pienillä menoilla) vaikka pelkällä näennäisviljelyllä mahdollista. Siis silloin sen 10v lehmillä ja 10v muuten. Nyt on mittari pyörähtänyt 50v yli ja ihan samaelämän vaihe kuin 5v sitten. Eli reilun puolenvuoden saikku. No nythän on ollut taas aikaa miettiä kuukausia. Mutta jos työskentely omassa navetassa ei onnistu , niin mikäs se sellainen homma olis joka onnistuu ja jonka tekemiseen olisi tietoa tai taitoa ja sitä vielä tarvittais.
Suomi valmistautuu konkursseihin, lomautuksiin irtisanomisiin … ei paljon mieltä ylennä mietiskellä mitä minä vielä tekisin tai miten perheeni elättäisin. Nytkin toki moni miettii, että eihän 20 lehmällä elätetä perhettä. No mä olen eri mieltä, elättäisin vaikka tapaturmaeläkkeellä, mutta Melan lausunnot ja ammattitautilain pykälät estävät tuolle pääsyn, tapaturmapäivärahakin rajoittuu puoleen vuoteen. No tuota ansainta linjaa en edes tosissani miettinyt tai mieti. Koneet on lähinnä nurmikoneita , mutta ei urakointikokoisia, joten siihenkään urakointiin ei ole mahdollisuutta , eikä kyllä suuresti haluakaan. Muu vielä enemmän näpertelyä. Velkaa ei ole ja Irtonainen rahallisuus on kait kokenut vähintään 30% luisun vajaassa kuukaudessa. Pankeilla, kun tuntuu rahasto kuin rahasto vaikka kiinteistöihin sijoitetut "turvasatamat" luisuvan lähes samoin kuin osakekurssit. Nyt ei kait ole enää aika edes muistella noita, kun rahastonhoitajat yms ammattilaisetkaan eivät näytä osaavan vastatuuleen purjehtimista.
Lehmien vaihto johonkin muuhun elukkaan. Hiehoihin tai jopa lampaisiin … No nykyisissä rakennuksissa ei noitakaan pysty pitämään kovin montaa. En tiedä toimittaisko teurastamot vaikka 30 lehmä vasikkaa vuodessa? No eihän noilla elantoa, mutta elämän asennetta :) Oikein montaa lankkua en yhteen enää naulaa tai ainakaan rakennuksiin rahoja tuhlaa.
Sitten mikä on maatalouden asema pandemian loputtua. Arvostus varmaan jopa nousee, mutta kissakaan ei elä pelkästään kiitoksella. Tuet ei nouse vaan laskee ja kuinka paljon ? Se näennäisviljely kortti taitaa tulla syödyksi ensimmäisenä, mutta oikein muutakaan plan B:tä ei kyllä tälläiselle kädettömälle tumpelolle ole näköpiirissä … No jospa vielä sen tavoitteellisen 5v edes yrittäis jos räpylä edes vähän heiluu...
Niin ja eihän sitä edes tiedä koska poistuu miettimästä tulevaisuuttaan …
-
Teurastamon välityseläimiin perustuvalla lihantuotannolla tuskin kovin vankka pohja, ilman sitoutumista, ja tuskin se tuo varmuutta.
-
Jotkut lopettajat haluavat että heidän lehmänsä jatkavat eloaan jossain muussa karjassa.
-
Niin, kyllä itte ainakin on tullut mietittyä aika lailla lehmistä eroon pääsemistä tai ehkä jopa joutumista. Noin 5v sitten laitoin ittelleni tavoitteeksi kumminkin pitää lehmiä tässä mitassa n. 10v. Ajattelin , että 10v siirtymä eläkkeelle olisi vielä jotenkin taloudellisesti (pienillä menoilla) vaikka pelkällä näennäisviljelyllä mahdollista. Siis silloin sen 10v lehmillä ja 10v muuten. Nyt on mittari pyörähtänyt 50v yli ja ihan samaelämän vaihe kuin 5v sitten. Eli reilun puolenvuoden saikku. No nythän on ollut taas aikaa miettiä kuukausia. Mutta jos työskentely omassa navetassa ei onnistu , niin mikäs se sellainen homma olis joka onnistuu ja jonka tekemiseen olisi tietoa tai taitoa ja sitä vielä tarvittais.
Suomi valmistautuu konkursseihin, lomautuksiin irtisanomisiin … ei paljon mieltä ylennä mietiskellä mitä minä vielä tekisin tai miten perheeni elättäisin. Nytkin toki moni miettii, että eihän 20 lehmällä elätetä perhettä. No mä olen eri mieltä, elättäisin vaikka tapaturmaeläkkeellä, mutta Melan lausunnot ja ammattitautilain pykälät estävät tuolle pääsyn, tapaturmapäivärahakin rajoittuu puoleen vuoteen. No tuota ansainta linjaa en edes tosissani miettinyt tai mieti. Koneet on lähinnä nurmikoneita , mutta ei urakointikokoisia, joten siihenkään urakointiin ei ole mahdollisuutta , eikä kyllä suuresti haluakaan. Muu vielä enemmän näpertelyä. Velkaa ei ole ja Irtonainen rahallisuus on kait kokenut vähintään 30% luisun vajaassa kuukaudessa. Pankeilla, kun tuntuu rahasto kuin rahasto vaikka kiinteistöihin sijoitetut "turvasatamat" luisuvan lähes samoin kuin osakekurssit. Nyt ei kait ole enää aika edes muistella noita, kun rahastonhoitajat yms ammattilaisetkaan eivät näytä osaavan vastatuuleen purjehtimista.
Lehmien vaihto johonkin muuhun elukkaan. Hiehoihin tai jopa lampaisiin … No nykyisissä rakennuksissa ei noitakaan pysty pitämään kovin montaa. En tiedä toimittaisko teurastamot vaikka 30 lehmä vasikkaa vuodessa? No eihän noilla elantoa, mutta elämän asennetta :) Oikein montaa lankkua en yhteen enää naulaa tai ainakaan rakennuksiin rahoja tuhlaa.
Sitten mikä on maatalouden asema pandemian loputtua. Arvostus varmaan jopa nousee, mutta kissakaan ei elä pelkästään kiitoksella. Tuet ei nouse vaan laskee ja kuinka paljon ? Se näennäisviljely kortti taitaa tulla syödyksi ensimmäisenä, mutta oikein muutakaan plan B:tä ei kyllä tälläiselle kädettömälle tumpelolle ole näköpiirissä … No jospa vielä sen tavoitteellisen 5v edes yrittäis jos räpylä edes vähän heiluu...
Niin ja eihän sitä edes tiedä koska poistuu miettimästä tulevaisuuttaan …
Peukalon kuva ja semppie. Vähä on samt viilikset, tosin saikulla en oo, mutta kolomeen kertan kymmen vujen aikana 1-3 kk:n pätkissä. Veikkauksesta kun sais 200 tonnia, niin jo..
-
Jotkut lopettajat haluavat että heidän lehmänsä jatkavat eloaan jossain muussa karjassa.
Näin tekevät.Osa myyjistä pelkää ettei oma karja ole riittävän hyvä myyntiin,osa myy sitten ihan kaikki.Kyllähän se itse eläimen näkeminen pitäisi ostajalle kertoa melko paljon,ei toki kaikille.
-
Velkaa ei ole
Sinulla on asiat todella hienosti, eikä hädän päivää. :)
Nauti elämästäsi. :D
-
Lehmien vaihto johonkin muuhun elukkaan. Hiehoihin tai jopa lampaisiin … No nykyisissä rakennuksissa ei noitakaan pysty pitämään kovin montaa. En tiedä toimittaisko teurastamot vaikka 30 lehmä vasikkaa vuodessa? No eihän noilla elantoa, mutta elämän asennetta :)
Onko tietoa että olisko joku menetellyt näin? Laittanut lypsävät pois ja näprännyt vaikka vasikoiden/hiehojen kanssa sitten loppuajan? Eihän tuo mitään kullan vuolemista varmaan ole pariakymmentä teurashiehoa pitää, mutta sitä mietin että tulisi sellainen pehmeä laskeutuminen naudattomaan elämään. Vaikka noista elukoista oma harminsa ja vaivansa on ja niistä toki mielellään lopulta hankkiutuu eroon, niin tuntuu kuitenkin ankealta jos navetta tyhjenee yhdellä kertaa.
-
Muutamet ovat vaihtaneet lypsävät hiehohotelliin. Tuolla konstilla saa esim toisen yrittäjän työllistettyä ja jonkinnäköistä toimeentulolisää kasvinviljelytilaan nähden.
-
Muutamet ovat vaihtaneet lypsävät hiehohotelliin. Tuolla konstilla saa esim toisen yrittäjän työllistettyä ja jonkinnäköistä toimeentulolisää kasvinviljelytilaan nähden.
Eri tavalla vaativampaa, täytyy osata asiakaspalvelu (tai sietää asiakkaat) ja hankkia asiakkaat ja säilyttää ne. Osata tautiennaltaehkäisyt ym. Ja tulo on noin 50 % pienempi ja elukoita vähintään 2-3 kertaa enemmän kuin lehmiä oli. Tietäisin ettei olisi ainakaan mun juttu. hermo palaisi aika nopeaan.
-
Lehmien vaihto johonkin muuhun elukkaan. Hiehoihin tai jopa lampaisiin … No nykyisissä rakennuksissa ei noitakaan pysty pitämään kovin montaa. En tiedä toimittaisko teurastamot vaikka 30 lehmä vasikkaa vuodessa? No eihän noilla elantoa, mutta elämän asennetta :)
Onko tietoa että olisko joku menetellyt näin? Laittanut lypsävät pois ja näprännyt vaikka vasikoiden/hiehojen kanssa sitten loppuajan? Eihän tuo mitään kullan vuolemista varmaan ole pariakymmentä teurashiehoa pitää, mutta sitä mietin että tulisi sellainen pehmeä laskeutuminen naudattomaan elämään. Vaikka noista elukoista oma harminsa ja vaivansa on ja niistä toki mielellään lopulta hankkiutuu eroon, niin tuntuu kuitenkin ankealta jos navetta tyhjenee yhdellä kertaa.
Mielestäni tuohon ei kannata jäädä jumiin. Joo, on se alkuun haikeaa, joka tapauksessa on, mutta sitä luopumistyötä kannattaa tehdä jo etukäteen vähän. Se mullien hoitaminen ei mitään juhlaa ole ja tietty viranomaismääräykset ja tukien ehtovelvoitteet ynnä muut byrokratiat pyörii edelleen ja joutuu hankkimaan tuotantopanoksia. Ei tätä hommaa enää pelkällä tunteella tehdä, ja mielestäni tämä ala on muuttunut niin että tätä tehdään joko tosissaan täysillä panostaen tai ei ollenkaan. Ja helpommalla pääsee, navetointi aikaan voi lähteä koiran kanssa lenkille tai mitä tykkää.
Kyllä itse olen ajatellut että kun tämä loppuu niin sitten kaikki karvakorvat parin viikon sisään pois. Sitten navetalle siivous ja pesu, käyttökamat myyntiin että kun saa lypsyvehkeet pois niin ei ole muistuttamassa sitten enää entisestä.
-
Niinhän tuo varmaan on. On tässä pari vuotta jo vähän aktiivisemmin työstänyt pään sisällä tätä lopettamisasiaa mutta aina vaan tuntuu että on jonkinmoinen "surutyö" kesken. Aikansa se tietysti ottaa että pystyy siirtymään asioissa eteenpäin. Mutta tosiaan, ei tuu ikävä tätä työtä sinänsä ja on se helpotus heittää hyvästit yövalvomisille sun muille. En ole kova juhlimaan mutta nyt vois melkeen lähteä baarikierrokselle sitten kun teurasauto lähtee viimesen kerran pihasta ;D
-
Niinhän tuo varmaan on. On tässä pari vuotta jo vähän aktiivisemmin työstänyt pään sisällä tätä lopettamisasiaa mutta aina vaan tuntuu että on jonkinmoinen "surutyö" kesken. Aikansa se tietysti ottaa että pystyy siirtymään asioissa eteenpäin. Mutta tosiaan, ei tuu ikävä tätä työtä sinänsä ja on se helpotus heittää hyvästit yövalvomisille sun muille. En ole kova juhlimaan mutta nyt vois melkeen lähteä baarikierrokselle sitten kun teurasauto lähtee viimesen kerran pihasta ;D
Stemppiä :) ja kyllä siitä selviää, tuhannet ovat selvinneet. Vertaistukea on helposti varmaan saatavalla omastakin pitäjästä, kyllä sitä lopettanutta on niin paljon. Facebookissakin on joku ryhmä "entiset emännät" tai jotain, jossa näitä pääsee purkamaan yhteisestä tilanteesta. Ystävät, ja perhe jos on tukemassa niin auttaa myös. Tottakai se on kova paikka ja jos on mahdollista suunnitella jotain muuta tekemistä itselle luopumisen jälkeen, ettei sitten aivan lamaannu. Ja elämää on lehmien jälkeenkin, ajatella että on uusi alku jollekin muulle.
-
Juu :) Mietinkin tässä että sitten kun navetta on tyhjä niin on pakko hommata joku harrastus/uusi pakkomielle koska jotain sillä suuresti lisääntyvällä vapaa-ajalla on tehtävä ;D. Ei sitä kuitenkaan määräänsä enempää makoilemaan pysty
-
Juu :) Mietinkin tässä että sitten kun navetta on tyhjä niin on pakko hommata joku harrastus/uusi pakkomielle koska jotain sillä suuresti lisääntyvällä vapaa-ajalla on tehtävä ;D. Ei sitä kuitenkaan määräänsä enempää makoilemaan pysty
Kyllä laiskaksi helposti oppii. Vedin tänään ensimmäisen kerran avohaalarit päälleni tänä vuonna. Taisi 10cm rako jäädä vetoketjujen väliin :( Ja vaikka se oli auki, niin pistipä autonpesu puhisemaan. Kulinaristisia nautintoja ja reilusti lepoa :) Ei vaiskaan , ei kyllä naurata, prkl...
-
Lehmien vaihto johonkin muuhun elukkaan. Hiehoihin tai jopa lampaisiin … No nykyisissä rakennuksissa ei noitakaan pysty pitämään kovin montaa. En tiedä toimittaisko teurastamot vaikka 30 lehmä vasikkaa vuodessa? No eihän noilla elantoa, mutta elämän asennetta :)
Onko tietoa että olisko joku menetellyt näin? Laittanut lypsävät pois ja näprännyt vaikka vasikoiden/hiehojen kanssa sitten loppuajan? Eihän tuo mitään kullan vuolemista varmaan ole pariakymmentä teurashiehoa pitää, mutta sitä mietin että tulisi sellainen pehmeä laskeutuminen naudattomaan elämään. Vaikka noista elukoista oma harminsa ja vaivansa on ja niistä toki mielellään lopulta hankkiutuu eroon, niin tuntuu kuitenkin ankealta jos navetta tyhjenee yhdellä kertaa.
No historian pitkässä juoksussa tuo oli ihan normaali kuvio, mutta sitä en tiedä onko sillä mitään taloudellista merkitystä enään nykyään. Toki tuotantosuuntaa on monikin muuttunut, velkamäärä lisääntynyt ja työnkuva muuttunut. Emoja, välikasvattamoa, sonneja , hiehoja, mutta suuressa mittakaavassa. Omalle hiehon kasvatus ajatukselle ainakin eilen tuli kolaus, kun katsoin teurashiehon tilitystä. Joku kasvuvammainen se kait oli. Ikääkin 1v 9kk. Eläinlääkärin hoitama kiimattomuudesta, mutta ei tullut siitä huolimatta kiimaan. teuraspaino muistaakseni 208kg ja siitä rasva lihakkuus jne vähennykset ja komeasti pikkuusen reilu 400 verotoonta tilille. Toki tuki … mutta ei tuo kultakaivos taida olla.
-
Ei tuolla varmasti sen kummempaa tiliä tee eli talousmielessä ei kai kannata. Siinä mielessä aattelin että jos navetta vaikka yks kaks tyhjenee lypsävistä ja jää joku aumanpuolikas syöttämättä, eikä naapuri vaikka huoli/suostu ostamaan sitä, niin ruokkisi sillä jäljellä jäävällä rehulla ne muutamat vasikat ja hiehot ettei jää rehu turhaan lämpiämään. En tiedä jääkö tuossa plussan puolelle mutta eipähän tarvitsisi ajatella että jäi suurella vaivalla tehty rehu naakkojen nokittavaksi :D
-
eikös tuo olisi semmoinen pehmeä lasku arkeen? ihan aina ei kannata niitä kannattavuuksiakaan laskia, kun jotain isompaa muutosta tulee. ja kun rehut syöty ja paikat tyhjennetty niin sit jotain muuta tilalle; ei kuitenkaan hanapakkauksissa, sanoi entinen tuottaja!
-
Niinhän tuo varmaan on. On tässä pari vuotta jo vähän aktiivisemmin työstänyt pään sisällä tätä lopettamisasiaa mutta aina vaan tuntuu että on jonkinmoinen "surutyö" kesken. Aikansa se tietysti ottaa että pystyy siirtymään asioissa eteenpäin. Mutta tosiaan, ei tuu ikävä tätä työtä sinänsä ja on se helpotus heittää hyvästit yövalvomisille sun muille. En ole kova juhlimaan mutta nyt vois melkeen lähteä baarikierrokselle sitten kun teurasauto lähtee viimesen kerran pihasta ;D
Katso nyt vaan, että ei jää ryyppy päälle. Siitä on kokemuksia lopettaneissa aivan riittävästi.
-
Niinhän tuo varmaan on. On tässä pari vuotta jo vähän aktiivisemmin työstänyt pään sisällä tätä lopettamisasiaa mutta aina vaan tuntuu että on jonkinmoinen "surutyö" kesken. Aikansa se tietysti ottaa että pystyy siirtymään asioissa eteenpäin. Mutta tosiaan, ei tuu ikävä tätä työtä sinänsä ja on se helpotus heittää hyvästit yövalvomisille sun muille. En ole kova juhlimaan mutta nyt vois melkeen lähteä baarikierrokselle sitten kun teurasauto lähtee viimesen kerran pihasta ;D
Koronan pitää senkin pilata. :-[
-
Niin, kyllä itte ainakin on tullut mietittyä aika lailla lehmistä eroon pääsemistä tai ehkä jopa joutumista. Noin 5v sitten laitoin ittelleni tavoitteeksi kumminkin pitää lehmiä tässä mitassa n. 10v. Ajattelin , että 10v siirtymä eläkkeelle olisi vielä jotenkin taloudellisesti (pienillä menoilla) vaikka pelkällä näennäisviljelyllä mahdollista. Siis silloin sen 10v lehmillä ja 10v muuten. Nyt on mittari pyörähtänyt 50v yli ja ihan samaelämän vaihe kuin 5v sitten. Eli reilun puolenvuoden saikku. No nythän on ollut taas aikaa miettiä kuukausia. Mutta jos työskentely omassa navetassa ei onnistu , niin mikäs se sellainen homma olis joka onnistuu ja jonka tekemiseen olisi tietoa tai taitoa ja sitä vielä tarvittais.
Suomi valmistautuu konkursseihin, lomautuksiin irtisanomisiin … ei paljon mieltä ylennä mietiskellä mitä minä vielä tekisin tai miten perheeni elättäisin. Nytkin toki moni miettii, että eihän 20 lehmällä elätetä perhettä. No mä olen eri mieltä, elättäisin vaikka tapaturmaeläkkeellä, mutta Melan lausunnot ja ammattitautilain pykälät estävät tuolle pääsyn, tapaturmapäivärahakin rajoittuu puoleen vuoteen. No tuota ansainta linjaa en edes tosissani miettinyt tai mieti. Koneet on lähinnä nurmikoneita , mutta ei urakointikokoisia, joten siihenkään urakointiin ei ole mahdollisuutta , eikä kyllä suuresti haluakaan. Muu vielä enemmän näpertelyä. Velkaa ei ole ja Irtonainen rahallisuus on kait kokenut vähintään 30% luisun vajaassa kuukaudessa. Pankeilla, kun tuntuu rahasto kuin rahasto vaikka kiinteistöihin sijoitetut "turvasatamat" luisuvan lähes samoin kuin osakekurssit. Nyt ei kait ole enää aika edes muistella noita, kun rahastonhoitajat yms ammattilaisetkaan eivät näytä osaavan vastatuuleen purjehtimista.
Lehmien vaihto johonkin muuhun elukkaan. Hiehoihin tai jopa lampaisiin … No nykyisissä rakennuksissa ei noitakaan pysty pitämään kovin montaa. En tiedä toimittaisko teurastamot vaikka 30 lehmä vasikkaa vuodessa? No eihän noilla elantoa, mutta elämän asennetta :) Oikein montaa lankkua en yhteen enää naulaa tai ainakaan rakennuksiin rahoja tuhlaa.
Sitten mikä on maatalouden asema pandemian loputtua. Arvostus varmaan jopa nousee, mutta kissakaan ei elä pelkästään kiitoksella. Tuet ei nouse vaan laskee ja kuinka paljon ? Se näennäisviljely kortti taitaa tulla syödyksi ensimmäisenä, mutta oikein muutakaan plan B:tä ei kyllä tälläiselle kädettömälle tumpelolle ole näköpiirissä … No jospa vielä sen tavoitteellisen 5v edes yrittäis jos räpylä edes vähän heiluu...
Niin ja eihän sitä edes tiedä koska poistuu miettimästä tulevaisuuttaan …
Lähes kuin omalta näppikseltä paitsi ei ole paljoa sijoitettuna ja teoriassa terve. Se vaan kun korona iskee niin se voi sitten olla siinä. ::)
-
Tällaista keskustelua ei ole ollutkaan, missä pohditaan, mitä sitten, kun täytyy lopettaa.
Vanhasta navetasta saa jonkun työpajan. On mahdollista, jos taitoa johonkin muuhun hommaan, niin perustaa toiminimi vanhoihin tiloihin. Toki ihan tyhjästä ei sekään, nykyään vaaditaan hyvää ammattitaitoa mikäli meinaa asiakkailta maksun ottaa. Asiakaspalvelutaitoja myöskin. Mutta onhan noita työpaikkoja syntynyt vanhoihin navetoihin.
-
Tällaista keskustelua ei ole ollutkaan, missä pohditaan, mitä sitten, kun täytyy lopettaa.
Vanhasta navetasta saa jonkun työpajan. On mahdollista, jos taitoa johonkin muuhun hommaan, niin perustaa toiminimi vanhoihin tiloihin. Toki ihan tyhjästä ei sekään, nykyään vaaditaan hyvää ammattitaitoa mikäli meinaa asiakkailta maksun ottaa. Asiakaspalvelutaitoja myöskin. Mutta onhan noita työpaikkoja syntynyt vanhoihin navetoihin.
Ravintoloita on aika useitakin, mutta ehkä aivan jokaisen lopettaneen ehkä kannata tätä yrittää. Parasta tietysti on jos lopettamisen jälkeen pääsisi eläkkeelle niin voisi puuhastella siinä rantehommia ja myydä pimeästi omakustanne hintaan halkoja.. Tai jos vain yrittäisi mennä oikeisiin töihin.
-
Tällaista keskustelua ei ole ollutkaan, missä pohditaan, mitä sitten, kun täytyy lopettaa.
Vanhasta navetasta saa jonkun työpajan. On mahdollista, jos taitoa johonkin muuhun hommaan, niin perustaa toiminimi vanhoihin tiloihin. Toki ihan tyhjästä ei sekään, nykyään vaaditaan hyvää ammattitaitoa mikäli meinaa asiakkailta maksun ottaa. Asiakaspalvelutaitoja myöskin. Mutta onhan noita työpaikkoja syntynyt vanhoihin navetoihin.
Ravintoloita on aika useitakin, mutta ehkä aivan jokaisen lopettaneen ehkä kannata tätä yrittää. Parasta tietysti on jos lopettamisen jälkeen pääsisi eläkkeelle niin voisi puuhastella siinä rantehommia ja myydä pimeästi omakustanne hintaan halkoja.. Tai jos vain yrittäisi mennä oikeisiin töihin.
Baarimikoilla vois olla kysyntää ja ravintelit aukeaa .
-
Taitaa noita toimitiloja olla parempiakin tyhjillään ainakin hetken kuluttua ,kuin vanhoja navettoja. Omani ei ainakaan sovellu mihinkään järjelliseen käyttöön. Tai kait se nyt joksikin varastoksi, mutta... Katto on tuettu toppien varaan, lattia pääosin eristämätön ja rotat on syönyt seinistä täytteet. Siis lämpö ei pysy lehmien jälkeen järjellisillä kustannuksilla sisällä ja pakkasen tultua lattiat tulee routimaan ja katto muuttaa muotoaan :) Jotainhan sille pitäis tehdä (sitten kun tyhjenee, nyt ei ongelmia). Katto pois … kattotuolit ja uusi katto . Saattais pysyä edes ulospäin ryhdillään. Tai ehkä halvemmalla uudet tolpat ja niiden juuret edes eristää. Ja sitten varastoi sitä romua mitä ei malta hävittää . Perikunnalle hommia tyhjätä :)
-
tuo jom ilman remppojakin monelle perikunnalle aika jobi. tiedän pari joilla on vanha "tyhjä" navetta toooodella täynnä romua. ja perikunta jo nyt hikoilee verta!!
-
Kivinavetan kivistä saa ainakin satasen metri. Yhdessä talossa oli pelkät kivinavetan seinät pystyssä ja tarjottiin tehtäväksi samankokoinen konehalli.
-
Jos meinaa maatilakahvilaa vielä perustaa tälle kesälle niin ei taida onnistua, mutta nythän ulkoilureiteille on tullut kysyntää. Joku pop-up kahvila, missä asiointi olisi ulkoa, pahimman pandemian ohi mentyä . Sellainen mukiteline jonka saa vaikka puun oksaan roikkumaan. Suomalaisilla on yleensä innovaatioita noihin.
Konepajoille voisi olla kysyntää. Korjaustaitoisia ja asiakaspalvelu henkisiä ammattilaisia tarvitaan.
-
Jos meinaa maatilakahvilaa vielä perustaa tälle kesälle niin ei taida onnistua, mutta nythän ulkoilureiteille on tullut kysyntää. Joku pop-up kahvila, missä asiointi olisi ulkoa, pahimman pandemian ohi mentyä . Sellainen mukiteline jonka saa vaikka puun oksaan roikkumaan. Suomalaisilla on yleensä innovaatioita noihin.
Konepajoille voisi olla kysyntää. Korjaustaitoisia ja asiakaspalvelu henkisiä ammattilaisia tarvitaan.
Yks tuttu konekorjaamon omistaja sanoi mulle , että konekorjaamo on kuin lehmän lypsy. Ne jotka on pystynyt jo lopettamaan ovat sen tehneet :) No oli sekin jo osan hallistaan saanut myytyä :)
En ainakaan itte asu sellaisella alueella , että konekorjaamoista jotenkin olisi (nyt )puutetta tai siitä asiakaspalvelusta. Kyllä ongelma taitaa olla ihan toisin päin , että niistä maksavista asiakkaista on pulaa. Ja kun noista on pulaa, niin nuoret ei jää tai ala konekorjaajiksi, joten voi olla , että joskus on vielä puutetta.
-
ja vanha navetta aika työläs laittaa konekorjaamoksi. korkeus ei riitä sisällä ja paloturva ei kunnossa pikkulaitolla, vaatii paljon urakkaa. varastoina jotkuut pitää mutta latiat pitää kunnostaa tasaisiksi. eräs tuttu oikoi tuossa ja nyt pirun raskasta vetellä hieman vinoja lattioita myöten roklalla tavaraa.
-
Persk*le, ei menny taaskaan kun "Römsöös". Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että mä tairan liittyä ryhmään.
-
Persk*le, ei menny taaskaan kun "Römsöös". Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että mä tairan liittyä ryhmään.
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
-
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
Kyllä tänäkin päivänä entinen maatilayrittäjä on kovaa valuuttaa monessakin paikassa. Ei kannata ottaa sitä siltä kannalta että jos vaihtaa suuntaa töissään että olisi epäonnistunut elämässään. Maailma muuttuu ja ihminen myös.
Tärkeintä on asenne,tekemällä oppii ja jos ei ole aivan tynnörissä kasvanut eikä koko aikaa ole kännykkä kourassa niin jotain löytyy. Asuinpaikka tietysti vaikuttaa ja muutkin asiat.
-
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
Kyllä tänäkin päivänä entinen maatilayrittäjä on kovaa valuuttaa monessakin paikassa. Ei kannata ottaa sitä siltä kannalta että jos vaihtaa suuntaa töissään että olisi epäonnistunut elämässään. Maailma muuttuu ja ihminen myös.
Tärkeintä on asenne,tekemällä oppii ja jos ei ole aivan tynnörissä kasvanut eikä koko aikaa ole kännykkä kourassa niin jotain löytyy. Asuinpaikka tietysti vaikuttaa ja muutkin asiat.
Jos vain liikkumaan pääsee ja on haluja töitä löytyy. MInäkin kohtuudella jo melkoinen kehäraakki, vaan vielä on löytynyt töitä. Pitää vain olla valmis tekemään ja liikkumaan, ei voi asettaa ehdoksi, että työmatka taittuu jalkapatikalla tai sitten pitää olla hyvä tossunpieksijä.
-
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
Kyllä tänäkin päivänä entinen maatilayrittäjä on kovaa valuuttaa monessakin paikassa. Ei kannata ottaa sitä siltä kannalta että jos vaihtaa suuntaa töissään että olisi epäonnistunut elämässään. Maailma muuttuu ja ihminen myös.
Tärkeintä on asenne,tekemällä oppii ja jos ei ole aivan tynnörissä kasvanut eikä koko aikaa ole kännykkä kourassa niin jotain löytyy. Asuinpaikka tietysti vaikuttaa ja muutkin asiat.
Jos vain liikkumaan pääsee ja on haluja töitä löytyy. MInäkin kohtuudella jo melkoinen kehäraakki, vaan vielä on löytynyt töitä. Pitää vain olla valmis tekemään ja liikkumaan, ei voi asettaa ehdoksi, että työmatka taittuu jalkapatikalla tai sitten pitää olla hyvä tossunpieksijä.
Aika monessa työssä riittää se, että ymmärtää ja noudattaa annettuja ohjeita sekä asenne ei ole tyyliä "mä oon vain töissä täällä".
-
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
Kyllä tänäkin päivänä entinen maatilayrittäjä on kovaa valuuttaa monessakin paikassa. Ei kannata ottaa sitä siltä kannalta että jos vaihtaa suuntaa töissään että olisi epäonnistunut elämässään. Maailma muuttuu ja ihminen myös.
Tärkeintä on asenne,tekemällä oppii ja jos ei ole aivan tynnörissä kasvanut eikä koko aikaa ole kännykkä kourassa niin jotain löytyy. Asuinpaikka tietysti vaikuttaa ja muutkin asiat.
Jos vain liikkumaan pääsee ja on haluja töitä löytyy. MInäkin kohtuudella jo melkoinen kehäraakki, vaan vielä on löytynyt töitä. Pitää vain olla valmis tekemään ja liikkumaan, ei voi asettaa ehdoksi, että työmatka taittuu jalkapatikalla tai sitten pitää olla hyvä tossunpieksijä.
Aika monessa työssä riittää se, että ymmärtää ja noudattaa annettuja ohjeita sekä asenne ei ole tyyliä "mä oon vain töissä täällä".
Jos sitä ei koe ongelmaksi, että kasvinviljelijöille tuttu "oleskelu" muuttuu kellonajoiksi nii taatusti maajussille löytyy töitä. Ovat yleensä moniosaajia ja tottuneet työntekoon niin homma ei ole kuin itsestä kiinni. Työpaikka missä kysellään koulutuksen perään ei ehkä ole se oikea, siellä ei ole tarkoituskaan löytää tekijöitä...
-
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
Kyllä tänäkin päivänä entinen maatilayrittäjä on kovaa valuuttaa monessakin paikassa. Ei kannata ottaa sitä siltä kannalta että jos vaihtaa suuntaa töissään että olisi epäonnistunut elämässään. Maailma muuttuu ja ihminen myös.
Tärkeintä on asenne,tekemällä oppii ja jos ei ole aivan tynnörissä kasvanut eikä koko aikaa ole kännykkä kourassa niin jotain löytyy. Asuinpaikka tietysti vaikuttaa ja muutkin asiat.
Kyllä varmaan, mutta en ole millään parhaalla fysikalla varusteltu, siis on joku määrittelemätön reuman tapainen, joka siis pysyy reumalääkkeillä poissa, mutta olen ottanut niitä vain kuureina, kun sivuvaikutukset nääs. Lisäksi tuo migreeni vaivaa, en ole ihan parasta työntekijä ainesta. Lisäksi on tietenkin tästä työstä tullut vaivaa, jota olen saanut nyt hoidettua taustalle, vaikka vaati pari kortisoni piikkiä lääkärillä.
Näissä tilanhomissa nyt vielä Max 5 vuotta, mutta koko ajan seuraan työmarkkinoita. Enimmäkseen siellä olisi miesvaltaisella alalla sellaisia töitä missä pärjäilee ilman koulutusta, kuten suurilla varastolla trukkikuskina ym. Raksoille pääsee myös hanttihommiin ilman koulutusta ja joissain tapauksissa jos mahdollista niin aloittaa oppisopimuskoulutus siinä samassa. Oikeastaan sellaista työtä hakisin missä olisi oppisopimuskoulu mahdollinen. Se ala on vielä täysin hakusessa. Toki joku elintarvikealan työ voisi olla kun nuoruudesta on ravitsemisalan opinnot ja sitten on tämä alkutuotanto sektori tutumpi. Jos nämä kaksi voisi jotenkin yhdistää. Ja elintarvikealan kiinnostaa, suomalaiset elintarvikkeet ja ruoat joille pitäisi saada nostetta!
-
No mikäs?
Ainoa huoli ollut itellä että mitä helvettiä sitä sitten tekee kun tämä loppuu? Oikeista töistä ei ole kokemusta. Tuskin on entinen maatilayrittäjä haluttu työntekijä missään. Ei muuta koulutusta tai työkokemusta. Eipä tässä muuta.
Kyllä tänäkin päivänä entinen maatilayrittäjä on kovaa valuuttaa monessakin paikassa. Ei kannata ottaa sitä siltä kannalta että jos vaihtaa suuntaa töissään että olisi epäonnistunut elämässään. Maailma muuttuu ja ihminen myös.
Tärkeintä on asenne,tekemällä oppii ja jos ei ole aivan tynnörissä kasvanut eikä koko aikaa ole kännykkä kourassa niin jotain löytyy. Asuinpaikka tietysti vaikuttaa ja muutkin asiat.
Kyllä varmaan, mutta en ole millään parhaalla fysikalla varusteltu, siis on joku määrittelemätön reuman tapainen, joka siis pysyy reumalääkkeillä poissa, mutta olen ottanut niitä vain kuureina, kun sivuvaikutukset nääs. Lisäksi tuo migreeni vaivaa, en ole ihan parasta työntekijä ainesta. Lisäksi on tietenkin tästä työstä tullut vaivaa, jota olen saanut nyt hoidettua taustalle, vaikka vaati pari kortisoni piikkiä lääkärillä.
Näissä tilanhomissa nyt vielä Max 5 vuotta, mutta koko ajan seuraan työmarkkinoita. Enimmäkseen siellä olisi miesvaltaisella alalla sellaisia töitä missä pärjäilee ilman koulutusta, kuten suurilla varastolla trukkikuskina ym. Raksoille pääsee myös hanttihommiin ilman koulutusta ja joissain tapauksissa jos mahdollista niin aloittaa oppisopimuskoulutus siinä samassa. Oikeastaan sellaista työtä hakisin missä olisi oppisopimuskoulu mahdollinen. Se ala on vielä täysin hakusessa. Toki joku elintarvikealan työ voisi olla kun nuoruudesta on ravitsemisalan opinnot ja sitten on tämä alkutuotanto sektori tutumpi. Jos nämä kaksi voisi jotenkin yhdistää. Ja elintarvikealan kiinnostaa, suomalaiset elintarvikkeet ja ruoat joille pitäisi saada nostetta!
Toi migreeni on paska juttu . Siihenkin apuja saa mutta silti hankala .
-
Reilu vuosi elämää ilman lehmiä. Ikävä ei ole, mutta vitutus välistä kohtuullisen ankaraa, kun näkee, että kaikki se työ, mitä tilan eteen on tehty, on muuttunut vain tiliotteeseen merkinnäksi ja loppujen lopuksi nollille saatu vedettyä, ettei tarvitse velkoja vielä maksella.
Oma terveys pakotti jo jokunen vuosi sitten siirtymään vähän sinne takavasemmalle, mutta edelleen siinä tilan arjessa pyörien. Opiskelut olen saanut päätökseen ja sitä en kadu. Ala on uusi ja vaatii paljon, mutta joka päivä olen edellistä pätevämpi.
Tila on myyty, pala kerrallaan ja laajentajat ovat saaneet lisää, mistä laajentaa tuotantoa ja hakea sitä kannattavuutta, mutta tyhjän navetan näkeminen tuotti alkuun niin suuren tuskan, etten tilalla käynyt ja ainoa ajatus tyhjälle navetalle oli, että katoaisi jonnekin tuokin. Nyt kun aikaa on kulunut ja uudet ympyrät asumisen ja elämisen suhteen, on tuokin helpottanut.
Kaikesta huolimatta öisin en ole lehmiä lypsänyt, enkä poi´ittanut. Nyt ovat noita varaihmisiä katselleet tiloilleen, niin omasta pitkästä kokemuksesta sekä emäntänä, että lomittajana huolimatta, en ole ilmoittautunut, vaan todennut, että olen se vihon viimeinen vaihtoehto.
Olenko katkera. Olen, minulle jäi tuosta urasta vain kipuileva kroppa ja uusi ammatti tietysti, mutta eläkettä ei tullut, vaikka yritystä siihenkin suuntaankin oli. Nyt toivon vain, että lapseni saavat tuulta siipiensä alle ja kukaan ei enää navetan ovea joudu avaamaan.
Maatilan elämä ei ole vain ammatti vaan se on samalla myös elämäntapa ja se tuo elämään myös joukon ihmisiä, joita et sitten muuten tapaa. Tämä on tietysti suurikin harmi, mutta näinhän se on joka ammatissa.
Ainoa asia, mikä edelleen vaivaa, on tuo navettarytmi. Aamulla herää ennen viittä ja illalla on mukamas kiire lypsylle..tähän menee tietysti jonkun aikaa ennen kuin korjaantuu.
Seitsemisen vuatta oltu iliman omia lehmiä.Olin/oltiin jo valmiita luopumaan kaikesta,mutta sitten selvisi,että tuo "iltatähti"omasi sisällään palon jatkaa työtämme.Kiinnostus oli sellasta että eii siinä ollut luonta meilläkään kieltää yrittämästä .Silloin kaksikymppinen kaveri pyörittänyt tuota "revohkaa" nyt sen setsemisen vuotta. Pontimena on tässä ollut kaikilla notta ee pelätä päivää jota ei oo vielä edes tullu.
-
Reilu vuosi elämää ilman lehmiä. Ikävä ei ole, mutta vitutus välistä kohtuullisen ankaraa, kun näkee, että kaikki se työ, mitä tilan eteen on tehty, on muuttunut vain tiliotteeseen merkinnäksi ja loppujen lopuksi nollille saatu vedettyä, ettei tarvitse velkoja vielä maksella.
Oma terveys pakotti jo jokunen vuosi sitten siirtymään vähän sinne takavasemmalle, mutta edelleen siinä tilan arjessa pyörien. Opiskelut olen saanut päätökseen ja sitä en kadu. Ala on uusi ja vaatii paljon, mutta joka päivä olen edellistä pätevämpi.
Tila on myyty, pala kerrallaan ja laajentajat ovat saaneet lisää, mistä laajentaa tuotantoa ja hakea sitä kannattavuutta, mutta tyhjän navetan näkeminen tuotti alkuun niin suuren tuskan, etten tilalla käynyt ja ainoa ajatus tyhjälle navetalle oli, että katoaisi jonnekin tuokin. Nyt kun aikaa on kulunut ja uudet ympyrät asumisen ja elämisen suhteen, on tuokin helpottanut.
Kaikesta huolimatta öisin en ole lehmiä lypsänyt, enkä poi´ittanut. Nyt ovat noita varaihmisiä katselleet tiloilleen, niin omasta pitkästä kokemuksesta sekä emäntänä, että lomittajana huolimatta, en ole ilmoittautunut, vaan todennut, että olen se vihon viimeinen vaihtoehto.
Olenko katkera. Olen, minulle jäi tuosta urasta vain kipuileva kroppa ja uusi ammatti tietysti, mutta eläkettä ei tullut, vaikka yritystä siihenkin suuntaankin oli. Nyt toivon vain, että lapseni saavat tuulta siipiensä alle ja kukaan ei enää navetan ovea joudu avaamaan.
Maatilan elämä ei ole vain ammatti vaan se on samalla myös elämäntapa ja se tuo elämään myös joukon ihmisiä, joita et sitten muuten tapaa. Tämä on tietysti suurikin harmi, mutta näinhän se on joka ammatissa.
Ainoa asia, mikä edelleen vaivaa, on tuo navettarytmi. Aamulla herää ennen viittä ja illalla on mukamas kiire lypsylle..tähän menee tietysti jonkun aikaa ennen kuin korjaantuu.
Seitsemisen vuatta oltu iliman omia lehmiä.Olin/oltiin jo valmiita luopumaan kaikesta,mutta sitten selvisi,että tuo "iltatähti"omasi sisällään palon jatkaa työtämme.Kiinnostus oli sellasta että eii siinä ollut luonta meilläkään kieltää yrittämästä .Silloin kaksikymppinen kaveri pyörittänyt tuota "revohkaa" nyt sen setsemisen vuotta. Pontimena on tässä ollut kaikilla notta ee pelätä päivää jota ei oo vielä edes tullu.
Hyvä kun kävi näin.
Tuo navettapiian kirjoitus oli koskettava. Näistä lopettaneiden emäntien ja isäntien tunnot ynnä muut pitäisi jonkun kynäniekan tai siis kirjoitustaitoisen kerätä kirjaksi. Erityisesti kiinnostaa mitä siinä ihminen käy läpi. Vaikka kaikki järkisyyt on luopumisen puolella, mutta sydän on järkeä aina jäljessä.