Agronet
Keskusteluaiheet => Metsätalous => Aiheen aloitti: roadrunner - 07.12.14 - klo:19:36
-
Sattuipa tuolta HS sivuilta mielenkiintoinen artikkeli koneurakointia tehneiden veljesten elämästä. Opettavainen tarina miten työnteko palkitsee. :o Kannattaa lukasta, on myös osa suomen historiaa, näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa. ::)
"Kohta vietettiin kuusikymppisiä.
Vuonna 2012 oli aika lopettaa firma. Pikkuveli Mikko jatkaa vielä, mutta toisen palveluksessa. Nyt saattoi pitää lomiakin, matkustella vaikka Vietnamissa ja Balilla.
Matti jäi sairauseläkkeelle vuonna 2012. Oli aika huilata.
Suurin osa elämästä on mennyt yksin metsässä. Usein keskellä yötä, radio seurana.
"Syyspimeä metsä, vesisateessa. Se on mielenkiintoinen paikka", Matti sanoo virnistellen.
Veljekset naureskelevat, että koko savotasta käteen jäi punainen peltihalli. Sillä on hyvä sijainti: ihan vieressä on ABC ja venäläisturisteille tarkoitettu ilmaleijuntapaikka."
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1417701605826
-
Hieno tarina ja kovia veljeksiä, jotka eivät antaneet periksi. En tiedä voiko tästä oppia mitään, tuskin. Jokainen päätös on siinä tilanteessa tuntunut mahdollisuudelta ja on ollut huonoa tuuriakin. Siitä olen kuitenkin varma, että jos täällä joka äijä löisi hanskat tiskiin aina vaikeuksien edessä, niin eipä olisi tästä maasta paljon kertomista.
-
Hattua on nostettava veljeksille ja ehkä myös tuolle pankkitirehtöörille jolla oli älliä myöntää velkajärjestely. Olen saanut sellaisen käsityksen että 90 luvun alun lamassa harvemmilla oli pankeissa älliä (tai halua) käyttää velkajärjestelyä fiksusti. Suhteellisen pienten velkojen takia voi mennä kaikki omaisuus ulosottoon.
Mut kyllä se elanto pitäis saada hieman helpommalla, varsinkin koneyrittäjän. On se kuitenkin senverran paljon vaativampaa hommaa, kuin jonkun virkamiehen paperien selailu.
-
Oon viime vuosina seuraillut tuttujen koneyritysten lopettamisia, siis normaalisti lopettamista ilman konkkaa...
Aika harva saa käteensä muuta kuin ton peltihallin ja jonkinlaisen eläkkeen. Lopettaminen tehdään monen vuoden aikana, jottei putkahtele hirveitä veroseuraamuksia. Erästäkin yritystä hallitusti ajettu alas kymmenen vuotta, vähitellen kalustoa pois myyden. Vielä yksi kone jäljellä. Jatkajien kannatti aloittaa uusi firma toisella kalustolla, sukupolvenvaihdos olisi tullut liian kalliiksi ja kalusto olisi ollut kuitenkin vanhaa. Nyt vanha polvi opettanut nuorempia ja ollut takaamassa lainoja, homma onnistunut hyvin.
Muutama vuosi sitten koko ikänsä koneurakointia tehnyt lopetti firman ja erehtyi perinteisesti myymään kalustoa pois liian aikaisin, seurauksena hervottomat mätkyt. Sitten kymmenisen vuotta "eläkeläisenä" teki vielä keikkahommia, jotta sai ne maksuun. Pitkästä urasta jäi jäljelle vain vanha omakotitalo.
Ja se kannattaa muistaa aina yrittäjyydessä, ottakaa omaeläke ja pitäkää siitä huoli !
-
se raha vaan ei taho yrittäjänä olessa riittää tärkeinpiinkään saati eläkkeisiin ja sitten kun ei enää jaksa niin eipä sitä meinaa päästä säällisesti eroonkaan. kuin vain kuolemalla. on se kiva kun yhteiskunta rankasee sen rakentajia mutta tuunari pääsee kuin koira veräjästä.
-
On kahdenlaisia koneurakoitsijoita. Suurin osa niitä jotka ovat tosi tyytyväisiä kun saavat juuri ja juuri kulunsa katettua ja homia saa tehdä ja sitten harvat joilla pääasia ei ole saada tehdä työtä vaan tienata mahdollisimman paljon sillä vähällä mitä tekee.
-
Mielestäni pitäis aloittaa vakava pohdiskelu noiden metsäkoneyritysten osalta. Olen alaa päässyst suht läheltä seuraamaan ja semmoinen käsitys on vahvistunut että jos jotain ei tehdä, niin jossain vaiheessa tulevaisuudessa meiltä loppuu koneyrittäjät. Yrittäjä status ei paljoa lämmitä, jos käteen jää vain osa duunarin palkasta ja samalla riskit ja työn yleinen rasittavuus on aivan eri luokkaa. Siinei sitten paljoa auta hienot suunnitelmat uusista puuta käyttävistä tehtaista, jos puut jäävät metsästä korjaamatta.
Maansiirtoyrityksillä tuntuu olevan omat keinonsa kannattavuuden petraamiseen, mutta näkisin metsäpuolen yritysten aseman merkittävästi heikompana.
-
Mielestäni pitäis aloittaa vakava pohdiskelu noiden metsäkoneyritysten osalta. Olen alaa päässyst suht läheltä seuraamaan ja semmoinen käsitys on vahvistunut että jos jotain ei tehdä, niin jossain vaiheessa tulevaisuudessa meiltä loppuu koneyrittäjät. Yrittäjä status ei paljoa lämmitä, jos käteen jää vain osa duunarin palkasta ja samalla riskit ja työn yleinen rasittavuus on aivan eri luokkaa. Siinei sitten paljoa auta hienot suunnitelmat uusista puuta käyttävistä tehtaista, jos puut jäävät metsästä korjaamatta.
Maansiirtoyrityksillä tuntuu olevan omat keinonsa kannattavuuden petraamiseen, mutta näkisin metsäpuolen yritysten aseman merkittävästi heikompana.
Näissä metsäkoneurakoissa on niin monennäköistä menijää. Jotkut ei saa ikinä firmaansa "lentoon" ja toiset porskuttaa eteenpäin asiallisella kalustolla. Harva onnistuu rakentamaan useita työllistäviä yrityksiä mutta se ei välttämättä olekaan tarkoitus. Näitä yhden taio kahden ihmisen tuottavia firmoja on kuitenkin aika paljon. Kuitenkin yksi menestyksen tae on että ei tee liikaa töitä mutta tekee työtä joka arkipäivä hyvin levänneenä kunnolla.
-
Naapurikunnasta aloitti reilut puolenkyt vuotta sitten alasajonsa metsäkoneurakointifirma, joka urakoi 2000 luvun molemmin puolin paljon Storaensolle ja oli suurista hakkuumääristä huolimatta laaduntekijänä kovassa maineessa. Kalustona 3 hyvin ajantasalla olevaa JD/ponsse moto/ajokoneketjua, kaivinkone, kuorma-autoritilä siirtoihin. Oma huoltohalli ja logiikka sekä talous hyvässä kunnossa. Yrittäjän pojat neljänkympin molemmin puolin. Eikö kuulosta melko ideaaliselta tilanteelta ?
Mut silti pojat päätti että firmassa pannaan pillit pussiin ja mennään eri hommiin. Ittellä ainakin herätti ajatuksia ja juttelin toisen pojan kanssa kun hän oli minulla hankintaleimikoita harventamassa. Hältä sain sen käsityksen että toimintaympäristö on nykyisin melko ahdistava ja yrittäjyydestä meni maku ja mielenkiinto.
Pointtina minulla on se, että kyseessä olis ollut mielestäni metsäkonealalla harvinainen ideaalitilanne jatkaa toimintaa, mutta silti ei vaan kiinnostanut.
-
eiköhän se jatkuva pompotus virmojenkin ja muun yhteiskunnan taholta vie halut jo pienemmältäkin vajakilta? ei ole enää sitä ns. yrittämisen vapautta ja hohtoa kun joka asiassa on joku paperinpyörittäjä jaloksissa roikkumassa. yks tuttu just tuossa sanoi että ajokoneella nyt ajelee mitä ajelee mutta kohta siirtyy moottorisahan kanssa riekkumaan omaan lukuun joksikin aikaa ja kattoo sitten mitä tekee.... ei niin innoissaan enää kuin muutama vuosi sitten. jotenkin tuo ilmapiiri on niin masentava. onko pakko jos ei taho?
-
...metsäkoneurakointifirma...
...urakoi Storaensolle...
...pannaan pillit pussiin...
...toimintaympäristö on ahdistava...
...meni maku ja mielenkiinto...
...ei vaan kiinnostanut...
Jepujee.
-
Naapurikunnasta aloitti reilut puolenkyt vuotta sitten alasajonsa metsäkoneurakointifirma, joka urakoi 2000 luvun molemmin puolin paljon Storaensolle ja oli suurista hakkuumääristä huolimatta laaduntekijänä kovassa maineessa. Kalustona 3 hyvin ajantasalla olevaa JD/ponsse moto/ajokoneketjua, kaivinkone, kuorma-autoritilä siirtoihin. Oma huoltohalli ja logiikka sekä talous hyvässä kunnossa. Yrittäjän pojat neljänkympin molemmin puolin. Eikö kuulosta melko ideaaliselta tilanteelta ?
Mut silti pojat päätti että firmassa pannaan pillit pussiin ja mennään eri hommiin. Ittellä ainakin herätti ajatuksia ja juttelin toisen pojan kanssa kun hän oli minulla hankintaleimikoita harventamassa. Hältä sain sen käsityksen että toimintaympäristö on nykyisin melko ahdistava ja yrittäjyydestä meni maku ja mielenkiinto.
Pointtina minulla on se, että kyseessä olis ollut mielestäni metsäkonealalla harvinainen ideaalitilanne jatkaa toimintaa, mutta silti ei vaan kiinnostanut.
Omat kokemukset on sen suuntaisia, että siinä vaiheessa kun tuli tämä pääurakoitsija malli, joka sitten työllistää aliurakoitsijoita, niin se alkoi harventaa joukkoa nimenomaan aliurakointipuolella. Moni ei tykännyt siitä, että ei tee suoraan hommia yhtiölle, vaan välissä on pääurakoitsija.
Harvennuspuolella parhaiten menestyvät ns. pelle pelottomat, jotka pystyvät ajamaan vanhemmalla kalustolla ja osaavat laittaa omat koneensa. Tämä malli ei sitten suurille yhtiöille käy, mutta moni yrittäjä tietää mitä tekee. Viime talvena juttelin omalla leimikolla motokuskiyrittäjän kanssa ja hänkin jutteli puolivakavissaan, että metsäpalveluyrittäjänä raivaussahan kanssa tienasi saman kuin tämän koneen kanssa. Kummassakin hommassa on kuitenkin ollut puolensa.
Suoranaiseen yrittäjäkatoon en kuitenkaan usko. Syynä on se, että nettikone pullistelee edullista kalustoa ja isännät alkavat hommailla omaa kalustoa. Saa pidettyä omat nurkat kunnossa ja voi harjoittaa pienimuotoista urakointia omilla ehdoillaan. Sama juttu kuin telakaivinkoneiden kanssa. Pikku hiljaa jokaisella omansa.
-
Ponssella ja joensuun jontikan tehtaalla menee ainakin hyvin ???
-
Ponssella ja joensuun jontikan tehtaalla menee ainakin hyvin ???
Noh, Ehkä yrittäjyyde karu arki katteide pienuudel ja kilpailukovuudel tulee sullekki tutuks jos et rupee pohjose menestyväx tissikoittajaks isunjalanjäljil
(http://aijaa.com/img/t/00837/13621429.t.jpg)
-
Naapurikunnasta aloitti reilut puolenkyt vuotta sitten alasajonsa metsäkoneurakointifirma, joka urakoi 2000 luvun molemmin puolin paljon Storaensolle ja oli suurista hakkuumääristä huolimatta laaduntekijänä kovassa maineessa. Kalustona 3 hyvin ajantasalla olevaa JD/ponsse moto/ajokoneketjua, kaivinkone, kuorma-autoritilä siirtoihin. Oma huoltohalli ja logiikka sekä talous hyvässä kunnossa. Yrittäjän pojat neljänkympin molemmin puolin. Eikö kuulosta melko ideaaliselta tilanteelta ?
Mut silti pojat päätti että firmassa pannaan pillit pussiin ja mennään eri hommiin. Ittellä ainakin herätti ajatuksia ja juttelin toisen pojan kanssa kun hän oli minulla hankintaleimikoita harventamassa. Hältä sain sen käsityksen että toimintaympäristö on nykyisin melko ahdistava ja yrittäjyydestä meni maku ja mielenkiinto.
Pointtina minulla on se, että kyseessä olis ollut mielestäni metsäkonealalla harvinainen ideaalitilanne jatkaa toimintaa, mutta silti ei vaan kiinnostanut.
Omat kokemukset on sen suuntaisia, että siinä vaiheessa kun tuli tämä pääurakoitsija malli, joka sitten työllistää aliurakoitsijoita, niin se alkoi harventaa joukkoa nimenomaan aliurakointipuolella. Moni ei tykännyt siitä, että ei tee suoraan hommia yhtiölle, vaan välissä on pääurakoitsija.
Harvennuspuolella parhaiten menestyvät ns. pelle pelottomat, jotka pystyvät ajamaan vanhemmalla kalustolla ja osaavat laittaa omat koneensa. Tämä malli ei sitten suurille yhtiöille käy, mutta moni yrittäjä tietää mitä tekee. Viime talvena juttelin omalla leimikolla motokuskiyrittäjän kanssa ja hänkin jutteli puolivakavissaan, että metsäpalveluyrittäjänä raivaussahan kanssa tienasi saman kuin tämän koneen kanssa. Kummassakin hommassa on kuitenkin ollut puolensa.
Suoranaiseen yrittäjäkatoon en kuitenkaan usko. Syynä on se, että nettikone pullistelee edullista kalustoa ja isännät alkavat hommailla omaa kalustoa. Saa pidettyä omat nurkat kunnossa ja voi harjoittaa pienimuotoista urakointia omilla ehdoillaan. Sama juttu kuin telakaivinkoneiden kanssa. Pikku hiljaa jokaisella omansa.
mutta miks näin käy, nythän ei ole asialla ahneet ammattiyhdistyksen työntekijät vaan hyveelliset, isänmaalliset, yhteisen edun oman edun edelle laittavat, lojaalit ja vastuulliset yrittäjät, luulis nyt noitten saavan jaettua leimikot tasapuolsesti vai onko terminaattori puhunut hölynpölyä.... tässähän on nyt vielä sekin etu että kaikkein tyhmimmät yhtiön konttorista töitä johtavat teoreetikot putoaa pois, hommat on ammattilaisten käsissä:o :o :o :o
-
Ponssella ja joensuun jontikan tehtaalla menee ainakin hyvin ???
Noh, Ehkä yrittäjyyde karu arki katteide pienuudel ja kilpailukovuudel tulee sullekki tutuks jos et rupee pohjose menestyväx tissikoittajaks isunjalanjäljil
http://aijaa.com/img/t/00837/13621429.t.jpg
No en nyt käsitä paljonko kilpailukovuuteen vaikuttaa parin vuoden ikäisen ponssen vaihtaminen uuteen skorppiooniin, voisitko kertoa?
Tuollakin alalla voi menestyä koneistuksesta riippumatta. Tuliterät koneet ja monta ketjua eivät ole mikään elinehto yrittäjälle.
-
Ponssella ja joensuun jontikan tehtaalla menee ainakin hyvin ???
Noh, Ehkä yrittäjyyde karu arki katteide pienuudel ja kilpailukovuudel tulee sullekki tutuks jos et rupee pohjose menestyväx tissikoittajaks isunjalanjäljil
http://aijaa.com/img/t/00837/13621429.t.jpg
No en nyt käsitä paljonko kilpailukovuuteen vaikuttaa parin vuoden ikäisen ponssen vaihtaminen uuteen skorppiooniin, voisitko kertoa?
Tuollakin alalla voi menestyä koneistuksesta riippumatta. Tuliterät koneet ja monta ketjua eivät ole mikään elinehto yrittäjälle.
Isojen firmojen hommiin kun lähtee niin tarjouskilvassa pisteytetään myös kalusto ja jos sulla on vanha kalusto niin pisteet laskee vaikka kuinka tarjoisit reippaasti alle yhden kertoimilla...
-
Naapurikunnasta aloitti reilut puolenkyt vuotta sitten alasajonsa metsäkoneurakointifirma, joka urakoi 2000 luvun molemmin puolin paljon Storaensolle ja oli suurista hakkuumääristä huolimatta laaduntekijänä kovassa maineessa. Kalustona 3 hyvin ajantasalla olevaa JD/ponsse moto/ajokoneketjua, kaivinkone, kuorma-autoritilä siirtoihin. Oma huoltohalli ja logiikka sekä talous hyvässä kunnossa. Yrittäjän pojat neljänkympin molemmin puolin. Eikö kuulosta melko ideaaliselta tilanteelta ?
Mut silti pojat päätti että firmassa pannaan pillit pussiin ja mennään eri hommiin. Ittellä ainakin herätti ajatuksia ja juttelin toisen pojan kanssa kun hän oli minulla hankintaleimikoita harventamassa. Hältä sain sen käsityksen että toimintaympäristö on nykyisin melko ahdistava ja yrittäjyydestä meni maku ja mielenkiinto.
Pointtina minulla on se, että kyseessä olis ollut mielestäni metsäkonealalla harvinainen ideaalitilanne jatkaa toimintaa, mutta silti ei vaan kiinnostanut.
Omat kokemukset on sen suuntaisia, että siinä vaiheessa kun tuli tämä pääurakoitsija malli, joka sitten työllistää aliurakoitsijoita, niin se alkoi harventaa joukkoa nimenomaan aliurakointipuolella. Moni ei tykännyt siitä, että ei tee suoraan hommia yhtiölle, vaan välissä on pääurakoitsija.
Harvennuspuolella parhaiten menestyvät ns. pelle pelottomat, jotka pystyvät ajamaan vanhemmalla kalustolla ja osaavat laittaa omat koneensa. Tämä malli ei sitten suurille yhtiöille käy, mutta moni yrittäjä tietää mitä tekee. Viime talvena juttelin omalla leimikolla motokuskiyrittäjän kanssa ja hänkin jutteli puolivakavissaan, että metsäpalveluyrittäjänä raivaussahan kanssa tienasi saman kuin tämän koneen kanssa. Kummassakin hommassa on kuitenkin ollut puolensa.
Suoranaiseen yrittäjäkatoon en kuitenkaan usko. Syynä on se, että nettikone pullistelee edullista kalustoa ja isännät alkavat hommailla omaa kalustoa. Saa pidettyä omat nurkat kunnossa ja voi harjoittaa pienimuotoista urakointia omilla ehdoillaan. Sama juttu kuin telakaivinkoneiden kanssa. Pikku hiljaa jokaisella omansa.
mutta miks näin käy, nythän ei ole asialla ahneet ammattiyhdistyksen työntekijät vaan hyveelliset, isänmaalliset, yhteisen edun oman edun edelle laittavat, lojaalit ja vastuulliset yrittäjät, luulis nyt noitten saavan jaettua leimikot tasapuolsesti vai onko terminaattori puhunut hölynpölyä.... tässähän on nyt vielä sekin etu että kaikkein tyhmimmät yhtiön konttorista töitä johtavat teoreetikot putoaa pois, hommat on ammattilaisten käsissä:o :o :o :o
Työnteosta pörssiyhtiöille kannattaa pysyä kaukana.
-
Naapurikunnasta aloitti reilut puolenkyt vuotta sitten alasajonsa metsäkoneurakointifirma, joka urakoi 2000 luvun molemmin puolin paljon Storaensolle ja oli suurista hakkuumääristä huolimatta laaduntekijänä kovassa maineessa. Kalustona 3 hyvin ajantasalla olevaa JD/ponsse moto/ajokoneketjua, kaivinkone, kuorma-autoritilä siirtoihin. Oma huoltohalli ja logiikka sekä talous hyvässä kunnossa. Yrittäjän pojat neljänkympin molemmin puolin. Eikö kuulosta melko ideaaliselta tilanteelta ?
Mut silti pojat päätti että firmassa pannaan pillit pussiin ja mennään eri hommiin. Ittellä ainakin herätti ajatuksia ja juttelin toisen pojan kanssa kun hän oli minulla hankintaleimikoita harventamassa. Hältä sain sen käsityksen että toimintaympäristö on nykyisin melko ahdistava ja yrittäjyydestä meni maku ja mielenkiinto.
Pointtina minulla on se, että kyseessä olis ollut mielestäni metsäkonealalla harvinainen ideaalitilanne jatkaa toimintaa, mutta silti ei vaan kiinnostanut.
Omat kokemukset on sen suuntaisia, että siinä vaiheessa kun tuli tämä pääurakoitsija malli, joka sitten työllistää aliurakoitsijoita, niin se alkoi harventaa joukkoa nimenomaan aliurakointipuolella. Moni ei tykännyt siitä, että ei tee suoraan hommia yhtiölle, vaan välissä on pääurakoitsija.
Harvennuspuolella parhaiten menestyvät ns. pelle pelottomat, jotka pystyvät ajamaan vanhemmalla kalustolla ja osaavat laittaa omat koneensa. Tämä malli ei sitten suurille yhtiöille käy, mutta moni yrittäjä tietää mitä tekee. Viime talvena juttelin omalla leimikolla motokuskiyrittäjän kanssa ja hänkin jutteli puolivakavissaan, että metsäpalveluyrittäjänä raivaussahan kanssa tienasi saman kuin tämän koneen kanssa. Kummassakin hommassa on kuitenkin ollut puolensa.
Suoranaiseen yrittäjäkatoon en kuitenkaan usko. Syynä on se, että nettikone pullistelee edullista kalustoa ja isännät alkavat hommailla omaa kalustoa. Saa pidettyä omat nurkat kunnossa ja voi harjoittaa pienimuotoista urakointia omilla ehdoillaan. Sama juttu kuin telakaivinkoneiden kanssa. Pikku hiljaa jokaisella omansa.
mutta miks näin käy, nythän ei ole asialla ahneet ammattiyhdistyksen työntekijät vaan hyveelliset, isänmaalliset, yhteisen edun oman edun edelle laittavat, lojaalit ja vastuulliset yrittäjät, luulis nyt noitten saavan jaettua leimikot tasapuolsesti vai onko terminaattori puhunut hölynpölyä.... tässähän on nyt vielä sekin etu että kaikkein tyhmimmät yhtiön konttorista töitä johtavat teoreetikot putoaa pois, hommat on ammattilaisten käsissä:o :o :o :o
Työnteosta pörssiyhtiöille kannattaa pysyä kaukana.
[/quote
Varsinkin tienhoidossa on järki hävinnyt, kun veromaksajien rahoilla elätetään ensin jotain mummoa kultakäädyissä Helsingin espalla ja sen jälkeen jääneillä rahoilla yritetää hoitaa tiestöä.
Mulls ois melkosen valmis malli alemman elyn valvoman tieverkon hoitoon. Siinä joka ainoa euro jäis maakuntaan eikä yksikään pörssi yhtiö pääsis jaolle.
-
Isojen firmojen hommiin kun lähtee niin tarjouskilvassa pisteytetään myös kalusto ja jos sulla on vanha kalusto niin pisteet laskee vaikka kuinka tarjoisit reippaasti alle yhden kertoimilla...
Niitä renkejäkään saa pian töihin jos ei ole Korpijounia tarjota alle...