Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: Veko77 - 22.11.07 - klo:11:51
-
Tilakaupan kauppahinta on 72% käyvästä arvosta.
Ostaja ja myyjä eivät ole sukulaisia keskenään.
Maitokiintiöiden hinnasta on vähennelty tukioikeuksien arvo, ja sen osuus maitokiintiöiden käyvästä arvosta on 47%, joka menee lahjaveron piiriin vaikka kuinka huojentelisi.
Miten on, haittaako yksittäisen omaisuusosan alimeno? Verotetaanko se erikseen lahjaverona, vaikka koko kaupassa kauppahinta on 72% käyvästä arvosta.
Paljonko lahjaveroa tulisi maksuun tuossa tapauksessa, jos kiintiöistä maksettaisiin 20100€ ja käypä arvo olisi 43700€?
-
Hae verottajalta ennakkopäätös. Maksaa hieman, mutta onpahan sitten varmuus mahdollisen veron suuruudesta.
Eiköhän verottaja käsittele koko kaupan yhtenä kokonaisuutena, josta se sitten laskee mahdolisen lahjan määrän. Vastaavasti saattaa tulla tuloveroseuraamuksia luopujalle. Tarkkana näissä pitää olla, miten eri omaisuusosat arvostaa. Spv-asiantuntijaa avuksi hakemaan myös. Paikallisessa ProAgrian toimistossa varmaan semmoinen on. Oman pankin johtaja ei ole hyvä konsultti.
-
Ventovieraiden kauppahinta on aina käypä arvo. Sukulaisilta niitä lahjaveroja peritään.
-
Mikä sitten on käypä arvo, miten se määritellään? Yleensä omaisuudella on nk. verotusarvo ja pitäsi sitten urkkia, millä kertoimlla se pitää kertoa, jotta ei kauppaa katsota lahjaksi. Ehkä kannattaa myös miettiä, ottaako vapaaehtoisesti hieman lahjaveroa, mutta jos on nk. ei-sukulaiskauppa, niin korkean veroprosentin takia ehkä ei tule kysymykseen.
Taitaa olla niin, että hintoihinsa tulee, tekee niin tai näin.
-
Käypä arvo on kaupassa toteutunut hinta. Ei verottaja yleensä epäile lahjanluonteista kauppaa muuten kuin sukulaisten ollessa kyseessä. Eli ventovieraiden välisissä kaupoissa ei mene lahjaveroa. Ei verottaja vaadi mitään tarjouskierroksia käyvän arvon selvittämiseksi.
-
Kaitpa tuossa edes jonkinlainen määritelmä pitää olla, mikä on käypä arvo. Muuten menee homma esim. perintöveron kiertämiseksi, kun kiinteä omaisuus myydään selvään alihintaan vieraalle henkilölle testamentamisen sijaan. Jos vaikka henkilö testamenttaa omasuutensa ei-sukulaiselle, on veroprosentti melkoisen korkea. On jopa tilanteita, että kannttaa kiinteän omaisuuden vastaanotosta, jos sen verotusarvo on epäsuhdassa käypään arvoon. Jos perijällä ei ole riihikuivaa rahaa, hän saattaa siis joutua myymään omaisuuden pois ja hädin tuskin saa verot maksuun.
-
Ei siihen sen kummenpaa määritelmää ole. Se on kaupoissa käytetty keskihinta. Jos tila myydään vieraalle, kyllä verottaja uskoo, että siitä ei olisi saanut sen enempää muillekaan myytäessä. Sukulaisten ollessa kyseessä sukulaisuussuhde saattaa vaikuttaa so*****un hintaan, joten silloin verottaja vertaa hintaa tilastoihin paljon herkemmin. Eri asia on sillin, jos kauppahinta on olematon. Silloin se tietysti katsotaan lahjaksi. Mutta esimerkin tapauksessa ei ollut kyse mistään lahjasta, koska hinta oli noinkin korkea. Ei tilat ole mitään apteekkitavaraa, jolle on tietty hinta olemassa. Aina se on arvio, joka voi heittää puoleen jos toiseen huomattavastikin.
-
Aloin ajattelemaan mikä on kiintiön käypä arvo? onko se keskiarvo vapaassa kaupassa, verottajan vuosittain määrittelemä kiintiön arvo, jota käytetään pääoma osuuden laskennassa vai käykö hallinnon hinta käyväksi arvoksi, eihän verottaja ole siitäkään mätkäissyt lahjaveroa.
-
Hallinnolle menevän puolikkaan käypä arvo on tietysti se, mitä hallinto siitä maksaa. Vapaasti markkinoitavan osan käypä arvo on se, mitä arvelet saadessasi myydessäsi sen. Verottajalle riittänee tuo hallinnon maksama hinta.
-
Jos hiukankin epäilet noita lahjaverohommia, niin hae ehdottomasti ennakkopäätös verottajalta. 250 e on pieni summa kunnon lahjaveron rinnalla..
-
tuossaha nuita tietoja http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=583;31871
http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=662;47368