Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Perussuomalainen porvari - 27.02.23 - klo:08:59
-
https://yle.fi/a/74-20015118
Miksi niin moni koulukiusattu löytää silti paikkansa yhteiskunnassa ja työelämässä?
Onko systeemi mätä, kun työssäkäyvät joutuvat omalla työllään elättämään myös kaikki laiskat paskakasat?
-
Tutkija on tainnut haukata isomman kokkareen sitä itteään.
-
Yritin löytää langan artikkelista. Nämä ovat aina samanlaisia juttuja: joko sosiaalihuollon leikkauspolitiikka on aiheuttanut syrjäytymistä tai sitten rahaa ei saa riittävästi hoitaakseen vakavan mentaaliesteen elämänsä kuntoonsaattamisessa.
Eli herkkä nuorimies, 10-12 - vuotiaana kiusattu ja alkanut lintsata koulusta. Erityisluokalle joutumista ei ole selvitetty mainintaa enempää. On huomattavaa, että yläasteella kiusaaminen ei jatkunut, mutta koulutodistus oli poissaolojen takia riittämätön minnekään alalle pyrkimiseen. Jossakin vaiheessa masennusta, laitoshoitoa, äidin hoivaa. Paniikkihäiriökin vaivaa.
Noin 14-15-vuotiaana yläasteen päättymisen aikoihin, kahdeksan vuotta artikkelin ikää aikaisemmin, siinä kohdassa meni jotakin pieleen. Päähenkilö epäonnistui hoidon hakemisessa ongelmiinsa, vaan jäi piehtaroimaan oireisiin, viitaten väärinkohteluunsa vuosia aikaisemmin. Psykologit ja ammattilaiset eivät kuulemma kuunnelleet vaan kirjasivat vain muistiinpanoja ? Esitän kolme kohtaa, jotka sisältävät hieman ristiriitaisuuksia:
1. Yläasteen aineet ja päästötodistuksen voi tenttiä täysin netissä, siellä kotokellarissa asuen.
Äiti lienee ylläpitänyt poikaansa, miksei kertonut tuosta mahdollisuudesta ? Yläaste siis meni lintsatessa, eikä opiskellessa.
2. 22-vuotiaana päähenkilö toimii kokemusasiantuntijana, pitää luentoja ja antaa neuvoja
ja mietintöjä siitä, millaista on kun ei saa aikaan mitään. Eli on kuitenkin jossakin määrin toimintakykyinen ?
3. Opiskeluyrityksissä tapahtuu paniikkihäiriön paluu, eikä opiskelu onnistu. Silti vaativien
nettipelien pelaaminen ja hallinta onnistuu.
Elämä selvästi on jäänyt jumiin tuohon lapsuuden kokemukseen. Esteitä, joita ei pysty ylittämään sen trauman takia, ei ole edes yritetty kiertää.
Kirjoitus ei oikeastaan perehtynyt 140 000 työelämästä kadonneen asiaan, vaan yksittäisen ihmisen koulukiusaamiskokemuksen ympärillä pyörimiseen. Pienen hetken kun masentuneen ulkokuoren alla näkyi kiivasta ja päättäväistä kuohuntaa, oli kiusaajan mediaopintojen sujuminen (oli stalkannut heitä netissä):
"Pahimmista kiusaajista yksi on hänen tietojensa mukaan opiskellut Daleriakin kiinnostavaa media-alaa.
– Se harmittaa saatanasti! muuten kohtelias ja korrekti nuori mies tokaisee."
Samanlaista jumiutumista voidaan nähdä esimerkiksi riitaisten avioerojen yhteydessä, jossa toinen osapuoli jää jumiin kostonhaluiseen katkeruuteensa.
-SS-
-
toimii kokemusasiantuntijana, pitää luentoja ja antaa neuvoja ja mietintöjä siitä, millaista on kun ei saa aikaan mitään.
-SS-
Tämä sopii hirmu hyvin moneen tälläkin palstalla toimivaan vaikuttajaan. ;D
-
voe v...u. oispa osannu tuonki hyötyntää! itelle sain kuulla kuin oon jyväjemmari.. ja porukka ei tienny et oon tissinkoittja.. ja siitä jäi hirmu raumat... ( en oon siellä käyny ) mut hyin menöö miulla ku vertaa kuin moni tuon aikananen on työttömyys eläkkeellä ja kituuttavat jonkin toimentulon varassa.. ite manaan nuita jatkuvia lisäveroja! yks jopa harrastaa kotterollaan viattomien autojen metästystä. miun punto jopa yks, mut nyt sälli sai kunnon opetuksen.....