Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: Monimuu - 04.04.09 - klo:19:18
-
Propagandaa vähän.
Jos kotimaamme maatalous on todella näissä puissa, joita voimme lukea lehdestä harvase päivä. Investoinnit ovat liian suuria maksettavaksi tuotannolla, isäntäväki ajettu loppuun velka- ja työtaakan alla, mielenterveys hoidetaan pilleripurkilla tai lasipullolla.. ???
Yksikkökokojen kasvaessa tavallinen perheviljelmä muuttuu yritykseksi, jossa organisaatio vaatii henkilöstö,- liiketalous,-työnjohto,- ja suunnitteluhallintaa. Monialataitaja, joka hallitsee tilan toiminnan pellolta-purkkiin periaattella, kestää hillitöntä taloudellista painetta, vaihtuvia suhdanteita, byrokratia pompottelua.. :o
Evoluutio ihmisen kehityksessä on liian hidasta tähän oravanpyörään. Kuinka moni löytää sen kultaisen keskitien, luotettavan ja taitavan työntekijän, pitkämielisen elämänkumppanin ja osakeyhtiöön sopivan liikekumppanin?
Olisko fiksumpaa pistää pillit pussiin, ottaa omavaraisuuden varmistamiseksi lehmä, possu, pari kanaa ja pottumaa.. muuttaa uuneilla lämmitettävään mökkiin ja hommata hevonen kulkupeliksi? Tienata suolarahat vaikka naapurin navetassa lypsyllä, sillä välin kun sieltä isäntä käy lataamossa seuraavan kevään rypistyksiä varten?
Todellisuuden taju on hämärtymässä, kun loppuunajetulle maajussille/morsiammelle kolahtaa ensimmäinen karhulainen postiluukusta, ja se tungetaan piironkin laatikkoon (poissa silmistä, poissa mielestä), joka puolenvuoden kuluttua on niin täynnä vastaavaa tavaraa ettei mahdu enää kiinni.
Ettei vaan olis liikeideana mieletön keksintö perustaa pimahtaneille farmareille sijoituspaikka, jossa on muutama polkutraktori, puolenkymmentä kyyttöä paskanhajun takaamiseen, navetansuunnittelu ohjelmat huonekohtaisesti ja rakennuspalikkasarjat. Pienryhmätoimintana voitaisiin jalostaa paperinukkelehmiä tai suorittaa sijoitusneuvotteluja sätkäpapereilla. Liikuntaryhmässä ammuttaisiin vuoronperään ruotsalaisia ja virolaisia maitoautoja ja samalla tulisi sitten hoidettua se katkeroituneen suomalaisen maidontuottajan katkeraa mieltä.
Tiedä häntä.. :-\
Nyt lähden navetalle, laitan hännät riviin ja tuotan kotimaista maitoa.. ainakin tänä iltana vielä.
-
Propagandaa vähän.
Jos kotimaamme maatalous on todella näissä puissa, joita voimme lukea lehdestä harvase päivä. Investoinnit ovat liian suuria maksettavaksi tuotannolla, isäntäväki ajettu loppuun velka- ja työtaakan alla, mielenterveys hoidetaan pilleripurkilla tai lasipullolla.. ???
Yksikkökokojen kasvaessa tavallinen perheviljelmä muuttuu yritykseksi, jossa organisaatio vaatii henkilöstö,- liiketalous,-työnjohto,- ja suunnitteluhallintaa. Monialataitaja, joka hallitsee tilan toiminnan pellolta-purkkiin periaattella, kestää hillitöntä taloudellista painetta, vaihtuvia suhdanteita, byrokratia pompottelua.. :o
Evoluutio ihmisen kehityksessä on liian hidasta tähän oravanpyörään. Kuinka moni löytää sen kultaisen keskitien, luotettavan ja taitavan työntekijän, pitkämielisen elämänkumppanin ja osakeyhtiöön sopivan liikekumppanin?
Olisko fiksumpaa pistää pillit pussiin, ottaa omavaraisuuden varmistamiseksi lehmä, possu, pari kanaa ja pottumaa.. muuttaa uuneilla lämmitettävään mökkiin ja hommata hevonen kulkupeliksi? Tienata suolarahat vaikka naapurin navetassa lypsyllä, sillä välin kun sieltä isäntä käy lataamossa seuraavan kevään rypistyksiä varten?
Todellisuuden taju on hämärtymässä, kun loppuunajetulle maajussille/morsiammelle kolahtaa ensimmäinen karhulainen postiluukusta, ja se tungetaan piironkin laatikkoon (poissa silmistä, poissa mielestä), joka puolenvuoden kuluttua on niin täynnä vastaavaa tavaraa ettei mahdu enää kiinni.
Ettei vaan olis liikeideana mieletön keksintö perustaa pimahtaneille farmareille sijoituspaikka, jossa on muutama polkutraktori, puolenkymmentä kyyttöä paskanhajun takaamiseen, navetansuunnittelu ohjelmat huonekohtaisesti ja rakennuspalikkasarjat. Pienryhmätoimintana voitaisiin jalostaa paperinukkelehmiä tai suorittaa sijoitusneuvotteluja sätkäpapereilla. Liikuntaryhmässä ammuttaisiin vuoronperään ruotsalaisia ja virolaisia maitoautoja ja samalla tulisi sitten hoidettua se katkeroituneen suomalaisen maidontuottajan katkeraa mieltä.
Tiedä häntä.. :-\
Nyt lähden navetalle, laitan hännät riviin ja tuotan kotimaista maitoa.. ainakin tänä iltana vielä.
Toivottavasti jatkossa tuotat kotimaista maitoa , sitä tarvitaan . Veetin , Eemelin ja Auliksen fantasioista ei kannata murehtia .
-
pimahtaneet eetu ja veetu ei kyl lähde sun kyyttöjäsi lypsää :-*
-
Jenkeillä on sellainen sanonta, että pidä homma yksinkertaisena niin se toimii varmimmin ....
Ei liikaa härpäkkeitä, eikö turhia investointeja muutenkaan, ne vaan hämärtää sen perusbisneksen idean ....
-
Propagandaa vähän.
Jos kotimaamme maatalous on todella näissä puissa, joita voimme lukea lehdestä harvase päivä. Investoinnit ovat liian suuria maksettavaksi tuotannolla, isäntäväki ajettu loppuun velka- ja työtaakan alla, mielenterveys hoidetaan pilleripurkilla tai lasipullolla.. ???
Yksikkökokojen kasvaessa tavallinen perheviljelmä muuttuu yritykseksi, jossa organisaatio vaatii henkilöstö,- liiketalous,-työnjohto,- ja suunnitteluhallintaa. Monialataitaja, joka hallitsee tilan toiminnan pellolta-purkkiin periaattella, kestää hillitöntä taloudellista painetta, vaihtuvia suhdanteita, byrokratia pompottelua.. :o
Evoluutio ihmisen kehityksessä on liian hidasta tähän oravanpyörään. Kuinka moni löytää sen kultaisen keskitien, luotettavan ja taitavan työntekijän, pitkämielisen elämänkumppanin ja osakeyhtiöön sopivan liikekumppanin?
Olisko fiksumpaa pistää pillit pussiin, ottaa omavaraisuuden varmistamiseksi lehmä, possu, pari kanaa ja pottumaa.. muuttaa uuneilla lämmitettävään mökkiin ja hommata hevonen kulkupeliksi? Tienata suolarahat vaikka naapurin navetassa lypsyllä, sillä välin kun sieltä isäntä käy lataamossa seuraavan kevään rypistyksiä varten?
Todellisuuden taju on hämärtymässä, kun loppuunajetulle maajussille/morsiammelle kolahtaa ensimmäinen karhulainen postiluukusta, ja se tungetaan piironkin laatikkoon (poissa silmistä, poissa mielestä), joka puolenvuoden kuluttua on niin täynnä vastaavaa tavaraa ettei mahdu enää kiinni.
Ettei vaan olis liikeideana mieletön keksintö perustaa pimahtaneille farmareille sijoituspaikka, jossa on muutama polkutraktori, puolenkymmentä kyyttöä paskanhajun takaamiseen, navetansuunnittelu ohjelmat huonekohtaisesti ja rakennuspalikkasarjat. Pienryhmätoimintana voitaisiin jalostaa paperinukkelehmiä tai suorittaa sijoitusneuvotteluja sätkäpapereilla. Liikuntaryhmässä ammuttaisiin vuoronperään ruotsalaisia ja virolaisia maitoautoja ja samalla tulisi sitten hoidettua se katkeroituneen suomalaisen maidontuottajan katkeraa mieltä.
Tiedä häntä.. :-\
Nyt lähden navetalle, laitan hännät riviin ja tuotan kotimaista maitoa.. ainakin tänä iltana vielä.
Aika hyvä kommentti, tuolla alueella ne klikkaukset useimmin sattuu
-
Valtio on tainut rakentaa pankeille vahingossa riskittömän sijoituksen?
Valtio myöntää nykyään jo 70% kustannusarviosta valtiontakamaa korkotuki lainaa, jos tila ei pysty maksamaan lyhennyksiä niin tila vain nurin.
Valtio maksaa lainan ja pankki myy tilan eteenpäin uudelle omistajalle laina rahalla.
-
Valtio on tainut rakentaa pankeille vahingossa riskittömän sijoituksen?
Valtio myöntää nykyään jo 70% kustannusarviosta valtiontakamaa korkotuki lainaa, jos tila ei pysty maksamaan lyhennyksiä niin tila vain nurin.
Valtio maksaa lainan ja pankki myy tilan eteenpäin uudelle omistajalle laina rahalla.
Montakohan kokonaista tilaa on mennyt myyntiin maksuvaikeuksien takia, Eurostoliiton aikana? Tuskin montakaan, mutta loppuunpalamisen ja "v*tuttamisen takia varmaan enemmän ???
-
Valtio on tainut rakentaa pankeille vahingossa riskittömän sijoituksen?
Valtio myöntää nykyään jo 70% kustannusarviosta valtiontakamaa korkotuki lainaa, jos tila ei pysty maksamaan lyhennyksiä niin tila vain nurin.
Valtio maksaa lainan ja pankki myy tilan eteenpäin uudelle omistajalle laina rahalla.
Ei ole korkotukilainassa valtion takausta. Valtiontakausta täytyy hakea erikseen, mutta se maksaa. :)
-
;D Kyyttöjä juuri siksi, ettei kenenkään TARVITSE muistaa lypsää, vasikat hoitakoot sen maidon talteen..
Alkutaipaleella tässä suossa vasta ollaan, vielä ei olla nähty konkurssien ja loppuunpalamisten huippua, uskoisin. Lisääntyvissä määrin kuitenkin nähty jo kaikkia lieveilmiöitäkin.. heitteillejättöjä ja muuta sellaista.
Suuri on kaunista, EU:n politiikkaa.. vaan mennäkkö siihen mukaan vai jäädäkö rannalle katselemaan. Jossain on raja, ihmiselläkin, seuraava polvi olkoon viisaampaa tässäkin asiassa, tai sitten hullumpaa. ::) Jos nyt on kuitenkin investoinut aika hiljattain ja selviää maksuistaan, saa leipänsä ja on niin onnellinen, että elämää muutenkin jäljellä, niin eiköhän kannata halata itseään, eikä ihan pelkästä tekemisen riemusta haalia enemmän ja enemmän?
Työn tekemistä arvostan minäkin, mutta jos verisuoni katkeaa päästä pellonlaidalla kipristellessä viimeisillä voimillaan, on ihan sama laitetaanko jämät pahvipurkkiin vaiko tammiarkkuun.
Tänään, tänään kannattaa alkaa elämä työn ulkopuolellakin. Akka/ukko tai kaveri kainaloon, lähtekää ulos tai oikaskaa sohvan nurkkaan, pysähtykää hetkeksi ja huomatkaa elämän tärkeimmät asiat lähellänne!
Hyvää pääsiäisen odotusta! :)
-
Se on se managementti, joka rules tai sitten ei....
Se ei nyt vaan enää riitä, että osaa suorittaa.... lisävaateiksi ovat pukanneet mm. johtamis-, suunnittelu- ja oleellisen hahmottamis ja oleelliseen keskittymistaidot. Myös sosiaaliset ja verbaaliset taidot ovat kovaa valuuttaa, kun kuviot suurenee.
-
Se on se managementti, joka rules tai sitten ei....
Se ei nyt vaan enää riitä, että osaa suorittaa.... lisävaateiksi ovat pukanneet mm. johtamis-, suunnittelu- ja oleellisen hahmottamis ja oleelliseen keskittymistaidot. Myös sosiaaliset ja verbaaliset taidot ovat kovaa valuuttaa, kun kuviot suurenee.
uwc:eellä noit sosiaalisia ja verbaalisia taitoja riittää kun saarnaa naapureilleen koittavista lopun ajoista 8)
-
...samaa olen miettinyt minäkin tässä.
Kylmä tosiasia: On turha uhrata energiaansa sellaisten asioitten murehtimiseen, joille ei mitään voi. Toisaalta, minkä sitä ihmisluonteelle tekee, itselle tuo tosiasia tuottaa joskus vaikeuksia.
Samoin joskus pitäisi ihan rehellisesti myöntää, etteivät kaikki ongelmat johdu ulkopuolisista asioista. On helppo sysätä syy muualle, kasata palapeli ulkoisista ongelmista, kun kuitenkin eteenpäin pääsemiseen tarvittaisiin löytää itse ongelman alku. Joku voi suutahtaa tästä, mutta kyllä jotkut yliarvoivat itsensä, resunssinsa ja kykynsä tai puolisonsa. Sitten kun kaikki ei menekään hyvin, vikaa etsitään aina kaikkialta muulta paitsi itsestä. Kaikki teemme tätä enemmän tai vähemmän.
No. Kun jäin itse hommista pois, olin sitä mieltä, että soputuminen vallitseviin olosuhteisiin on ainoa vaihtoehto. Ja niin ajattelen edelleenkin, mutta siirtyminen suuriin tilakokoihin ei ole ainoa sopeutumisen muoto. Tämä on monelta jäänyt huomioimatta. Ja, jos EU:sta puhutaan, kuka oikeasti osaa sanoa, miten asiat olisivat nyt ilman EU:ta. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Voisi toki ajatella, että moni asia olisi nyt paremmin, jos eläisimme yhä aikaa kirves ja miekka ja maksaisimme ostoksemme oravannahoilla. Aika kulkee kuitenkin eteenpäin ja on aina tehnyt niin ja on aina löytynyt ihmisiä, jotka kaipaavat aikaan entiseen. Yhdellä osaalueella ei voi aika kuitenkaan pysähtyä, kun muu maailma menee eteenpäin.
Aikaan "isoisä" ei siis voi enää omaa yritystoimintaansa verrata, ei millään alalla. Ne, jotka yrittäjiä haluavat olla, löytävät kyllä omat tapansa ja keinonsa toteuttaa itseään. Joku laajentaa, joku erikoistuu, joku pärjää sillä mitä on jo. Katse pitää suunnata tähän päivään ja tulevaan, ei menneeseen.
Entä jos ei pärjääkään? Entä jos ei kykene pysymään mukana kilpailussa? Ei kykene laajentamaan, eikä erikoistumaan? Riittäisikö silloin se tulotaso, jolla on? En usko kokemani perusteella, että kaikki ihmiset haluavat epätoivoisesti rikastua, vaan saada toimeentulonsa ja tehdä työtä, josta pitää.
Entä jos siihenkään ei ole mahdollisuutta?
Maatalouden ulkopuolella löytyy tuhansia ja kymmeniätuhansia ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta riittävään toimeentuloon ja rakastamaansa työhön.
Vaikka haluan, kuten moni muukin, että suomalainen maatalous pysyy pystyssä, en usko että suojatyöpaikkoja tälläkään alalla kannattaa pitää. Jos ei pärjää, olisi ainakin mietittävä muitakin vaihtoehtoja. Mielenterveyttään ei kannata kenenkään uhrata.
Toivon kuitenkin, että suomalaisesta lihasta, kasviksesta, maidosta ja leivästä saisi palkan mahdollisimman moni tulevaisuudessakin ja toivon myös, että suomalainen kuluttaja heräisi käyttämään lähiruokaa.
Toisille käy hyvin, ja toisille huonosti. Niin maataloudessa, kuin muillakin aloilla.
-
Se on se managementti, joka rules tai sitten ei....
Se ei nyt vaan enää riitä, että osaa suorittaa.... lisävaateiksi ovat pukanneet mm. johtamis-, suunnittelu- ja oleellisen hahmottamis ja oleelliseen keskittymistaidot. Myös sosiaaliset ja verbaaliset taidot ovat kovaa valuuttaa, kun kuviot suurenee.
uwc:eellä noit sosiaalisia ja verbaalisia taitoja riittää kun saarnaa naapureilleen koittavista lopun ajoista 8)
Äpiläksen sontaluukusta ei naapuria kauemmas näy näy näy.... ;D
ja eiku suorittamaan eli TEKEMÄHÄN!!!......... täptäptäp. ;D
-
katotaas koska uwc joutuu protesti listoille ;D
-
katotaas koska uwc joutuu protesti listoille ;D
Odottavan aika on pitkääääääää. ;)
ja sekös apilasta v*tuttaa.
-
mikäs mua vituttais velatonta omil pääomilla nytkin tuotanto kasvaa :-*
-
Minä pahoin pelkään, että konkurssiaallon alkumainingeissa lähteevät ensin ne tilat jotka ovat investoineet erityisen raskaasti ihan lähivuosina, vähän liian optimistisin odotuksin. Tässä ryhmässä ovat ne tuottajat, joilla "mopo on jo karannut käsistä" ja ne aloittavat tai laajentaneet tilat, jotka ovat joutuneet haukkaamaan syystä tai toisesta hieman liian suuren riskikakun.
Seuraavassa sarjassa lähtee jalat alta niiltä, jotka nyt taiteilevat maksuvalmiuden rajamailla ja joutuvat syömään tuotannon kapasiteettia, kehityksen pysähtyessä rahanpuutteeseen. Näillä tiloilla nälkärajalla keikkuminen näkyy nyt jo itsensä loppuunpolttamisena, tuotantotilojen vähittäisessä rapistumisessa, sekä eläinten hyvinvointiin tehtävien satsausten puuttumisena. Nämä tilat kuolevat "kynttilän polttamiseen molemmista päistä."
Sinnittelemään jäävät tuottajat, ovat niitä inhorealisteja, joilla tilan hallinto on hanskassa ja tuotanto mitoitettu oikein arkipäivän sankaruudelle. Ehkäpä myös ne jotka ovat onnistuneet luomaan toimivaa joukkovoimaa yrityksensä taakse ja kasvattamaan tuotantoaan vastaamaan kokoluokaltaan EU:n toivomalle tasolle, kilpailemaan alemmilla tuotantokustannuksilla ja suurilla tuotantovolyymeilla. Minä uskon että maatalous säilyy kotimaassamme elinvoimaisena, mutta joutuu ruotimaan joukoistaan ne tekijät joilla on kykyä, ja motivaatiota tehdä ankarasti työtä, pysyä ajan hermolla ja taito jättää talouteensa riittäviä marginaaleja. Ehkä yhtenä selviytyjien ryhmänä mullasta nousevat vielä ne pienet, parjatut erikoistuneet tuottajat, joilla ei ole kovin paljoa tuloja, vaan eipä ole menojakaan. Myyvätpä he sitten lampaanlihaa, tai vaikkapa luomutuotteitaan.
Kotimainen elintarvike on kysyttyä tavaraa, viimeistään sitten kun maailmalla taas räjähtää joku isompi epidemia päälle, rajojen ollessa kuitenkin väistämättä katoamassa, saadaan olla tarkkoina ettemme me kuulu samaan epidemia-alueeseen. Ehkäpä pienen Suomen olisi hyvä kilpailla edelleen puhtaalla ja laadukkaalla tuotteella, jonka tuottaminen ei ole kuormittanut tai kuluttanut kohtuuttomasti luonnonvaroja? Teen päivittäisen leipäni isossa tuotantoyksikössä, ja silti mietin onko ihan oikeasti järkeä lähteä kilpailemaan eurooppalaisen tuotannon kanssa kasvattamalla loputtomasti yksikkökokoja? Tuotteesta saatava hinta kun lipuu koko ajan alemmas ja tapa jolla samasta artikkelista voi saada suuremman hinnan on tarjota jotain parempaa kuin naapurilla.
Jaaritteluahan tämä on ja varmaan kaikille jo märehdittyä tavaraa.. Nyt vaan kyllä on aika herätä, meikäläiset kun kolisee alas kovaa ja korkeelta.
Lopuksi haluan toivottaa jaksamista niille tuottajille, joiden elämäntyö on valumassa nyt viemäriin, pikkuhiljaa tai jo väistämättä. Elämä jatkuu, ihmisen arvo on sama seisoipa sitä sitten tuhannen lehmän edessä tai yhtä kuttua katselemassa. P**ka reissu, mutta tulipahan tehtyä!