Agronet
Keskusteluaiheet => Metsätalous => Aiheen aloitti: antti-x - 16.09.16 - klo:12:41
-
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/laiska-saa-palkan-mets%C3%A4taloudesta-1.161913
Alkaa vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta? Voi olla ettei nykyhinnoilla saa kyllä niitä rahoja korkoineen takaisin, mitkä tuollaiseen aukkoon ekan 20 vuoden aikana tuhlaa (tai "sijoittaa")? Ja 50 vuoden päästä voi myös tosiaan olla laatuhinnoittelu sahatavaralla sellainen, ettei mahdollisimman nopeasti tuotettu ole kovassa huudossa.
-
No juu.
Tietysti riippuu ihan valtavasti maaperätyypistä miten kannattavaa tuo "laiska metsänhoito" on. Jos itselle laskee tuntipalkkaa niin lähes kaikki metsässä työskentely on turhaa - työhän tehdään yleensä seuraavia sukupolvia tai metsäyhtiötä varten.
Itsestään syntyneen puuston taimiasteen harvennus on tarpeen jos haluaa kasvattaa mäntytukkia. Pieni pyörähtely raivurilla männyntaimien ympärillä palkitsee myöhemmin. Jokaikisen koivun, haavan tai pihlajan kellistäminen jo alkuvaiheessa on turhaa.
-
*** Toimii jotenkin suht karuilla mailla. Tuoreella kankaalla tuloksena voi olla mitä vaan. Joka paikkaanhan se jonkinlainen metsä nousee ajastaan.
-
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/laiska-saa-palkan-mets%C3%A4taloudesta-1.161913
Alkaa vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta? Voi olla ettei nykyhinnoilla saa kyllä niitä rahoja korkoineen takaisin, mitkä tuollaiseen aukkoon ekan 20 vuoden aikana tuhlaa (tai "sijoittaa")? Ja 50 vuoden päästä voi myös tosiaan olla laatuhinnoittelu sahatavaralla sellainen, ettei mahdollisimman nopeasti tuotettu ole kovassa huudossa.
Jos maapohjat ei ole ihan karuja, niin pienimmän riesan tie (ja monesti kustannustehokkain vaihtoehto) on tehokas ja tarkoituksenmukainen metsän uudistaminen (tarkoittaa monesti kallista kaivurilaikutusta+taimia) ja taimikon hoito ainakin kerran ensimmäisen 5-10 vuoden aikana. Kelanmies tykkäis että taimikossa pitäis käydä häristelemässä paljon useamminkin, mutta se ei ole loppujenlopuksi monestikaan kovin kustannustehokasta toimintaa ennenkuin metsä alkaa itse varjostamaan alta nousevaa risukkoa.
-
Lähdetään tilanteesta, että olet talvella hakkuuttanut aukon rehevälle maapohjalle. Oksat on kerätty ja kannot nostettu. Seuraavaksi paikka pitää laikuttaa tai mätästää. Lasku tehdystä työstä tulee sinulle.
Sitten istutetaan uudet taimet. Työstä ja taimista lasku lankeaa tietysti sinulle. 5–10 vuoden sisällä taimikko pitää raivata koivun ja muun roskapuun vesoista useampaan kertaan. Kuka maksaa taas?
Kun 20 vuotta on kulunut, on pystykarsinnan paikka männyissä. Maksajahan jo tiedetäänkin! Tässä vaiheessa sinulla on hyväkasvuinen nuori metsikkö, tosin täynnä paksuoksaista puuta josta ei koskaan tule hyvää sahatavaraa.
Luin tuon jutun näin jälkikäteen ja tuosta viimeisestä lauseesta olen erimieltä. Ensiharvennusikäistä nuorempi, hoidettu nuori mäntymetsä näyttää yleensä paksuoksaiselta ja "höystökasvuiselta" vaikka siitä tuleekin ajastaan ihan hyvää tukkimetsää. Toki jos puut alkavat olla yhtä leveitä kuin pitkiäkin, niin silloin ne kasvavat huonolaatuisiksi, mutta edelleenkään tuo ei ole metsänhoidon syytä, vaan kasvuolosuhteista johtuvaa.
Ja miksi ylipäänsä pitäisi uudistaa rehevä maapohja männylle ?
-
*** Toimii jotenkin suht karuilla mailla. Tuoreella kankaalla tuloksena voi olla mitä vaan. Joka paikkaanhan se jonkinlainen metsä nousee ajastaan.
Aika pitkälle noin. Kunhan sille rehevälle kasvupaikalle ei alussa tule sankka heinikko tai vadelmikko. Silloin koivujakin saa odottaa pitkään.
Mutta jos kannot on napsittu pois, niin kyllä siihen kohtuulisella lisävaivalla saa istutettuakin kun järkeään käyttää. Mahdollinen ojitustarve on sitten eri asia. Samoin tuon mäntyjen pystykarsinnan voi jättää kululistalta pois jos ollaan rehevällä paikalla. Ei sellaiselle mäntyjä pitäisi istuttaa.
Itsellä käynyt joskus mielessä saisiko rauduskoivikon aikaiseksi melkein samalla tavalla jos sopivassa paikassa olisi iso koivu ja vaikka vanhalla hankmolla rikkoisi vähän pintaa.
-
Kustannukset on mettähommissa lähteneet käsistä. Toisella teettäminen maksaa niin paljon, ettei siihen tahdo löytyä rahaa. Ihan sama ongelma kuin kaikkialla muuallakin. Jos haluaa ihmisen töihin, niin siitä pitää maksaa liikaa, omiin tuloihin nähden. Ei siis ihme, että metsänhoito hiipuu pikku hiljaa. Omatoimisella tekemisellä voi pyristellä vastaan, jos kyseiset hommat kiinnostaa. Monia ei.
-
rehevillä mailla täytyy uudistaminen tehdä heti, niin vatukot sun muut ei pääse niin pahasti valtaamaan. noita missä taimet on hukkunut/hukkuu heinikkoon näyttää olevan koko ajan enemmän.
-
Njaa-a. Vähän liian laiska, raivaussahaa on kiva ulkoiluttaa.
Meinasin kyllä vähän laiskistua ja suunnittelin josko tekisi seuraavat päätehakkuut suojuspuiksi.. pitää katsoa kuinka ostaja ajatukseen suhtautuu.
-
Missä SAS käskemään kosseja RAIVUULLE? - Eipä kannata totella... vain perkaus kannattaa.
-
Missä SAS käskemään kosseja RAIVUULLE? - Eipä kannata totella... vain perkaus kannattaa.
Uskottavuutensa rippeet menettänyt SAS loistaa poissaolollaan.
Sääasiat ottaa koville jopa vanhalla ihmisellä...
HUUTONAURUA!
-
*** Toimii jotenkin suht karuilla mailla. Tuoreella kankaalla tuloksena voi olla mitä vaan. Joka paikkaanhan se jonkinlainen metsä nousee ajastaan.
Aika pitkälle noin. Kunhan sille rehevälle kasvupaikalle ei alussa tule sankka heinikko tai vadelmikko. Silloin koivujakin saa odottaa pitkään.
Mutta jos kannot on napsittu pois, niin kyllä siihen kohtuulisella lisävaivalla saa istutettuakin kun järkeään käyttää. Mahdollinen ojitustarve on sitten eri asia. Samoin tuon mäntyjen pystykarsinnan voi jättää kululistalta pois jos ollaan rehevällä paikalla. Ei sellaiselle mäntyjä pitäisi istuttaa.
Itsellä käynyt joskus mielessä saisiko rauduskoivikon aikaiseksi melkein samalla tavalla jos sopivassa paikassa olisi iso koivu ja vaikka vanhalla hankmolla rikkoisi vähän pintaa.
Hienon rauduskoivikon saa kyllä aikaan muutamalla isolla koivulla ja vähän maata rapsuttamalla. Meillä laiskuus iski 30 000 taimen istutusurakan lopuksi, ja jätettiin 6ha uudistamatta kuuselle. Osa alasta oli kyllä äestetty, osalla kävin traktoria ruovittamassa ketjut päällä kesällä. Tämä oli muistaakseni 1988. Nyt on alueella komea ensiharvennettu koivikko.
Toinen kohde. Kuiva kangas. Samana vuonna istutettu männikkö. Ihan roskapuuta. Jos siitä pystykarsimalla ehkä saisikin 100 vuoden kuluttua asiallisen näköistä mäntytukkia, niin kyllä sahuri kiroaisi, kuinka surkeaa on se "arvokas" keskikappale. Täynnä isoja oksia. Päätimme odottaa vähän aikaa, ja hakataan suojuspuuasentoon. Sillä voisi saada aikaan ylitiheän taimikon, joka joskus voisi tuottaa laatupuutakin. Syy edelliseen lienee paahteinen paikka, jonne ei tullut sekaan juuri laisinkaan koivua. Kasvupaikka on kyllä selvästi männylle sopiva.
Muutenkin osin laiskuuden, osin protestiksi kuitupuun hinnoille, nyt aloitan metsien muuttamisen eri-ikäismetsiksi. Siis eräänlaista jatkuvaa kasvatusta. Toki paikoin vielä aukkojakin luultavasti kuuluu ohjelmaan, mutta vähemmän. Suomeen ollaan perustamassa niin paljon uutta kuidunjalostuskapasiteettia, ettei metsänomistajan takapuoli sitä enää kestä. Tästä esimerkkinä UPM laajennus Kuusankoskella aiheutti koivukuidun kysynnän voimakkaan kasvun alueella. Ja siitähän seurasi.... hintojen lasku! Markkinataloutta?
-
*** Toimii jotenkin suht karuilla mailla. Tuoreella kankaalla tuloksena voi olla mitä vaan. Joka paikkaanhan se jonkinlainen metsä nousee ajastaan.
Aika pitkälle noin. Kunhan sille rehevälle kasvupaikalle ei alussa tule sankka heinikko tai vadelmikko. Silloin koivujakin saa odottaa pitkään.
Mutta jos kannot on napsittu pois, niin kyllä siihen kohtuulisella lisävaivalla saa istutettuakin kun järkeään käyttää. Mahdollinen ojitustarve on sitten eri asia. Samoin tuon mäntyjen pystykarsinnan voi jättää kululistalta pois jos ollaan rehevällä paikalla. Ei sellaiselle mäntyjä pitäisi istuttaa.
Itsellä käynyt joskus mielessä saisiko rauduskoivikon aikaiseksi melkein samalla tavalla jos sopivassa paikassa olisi iso koivu ja vaikka vanhalla hankmolla rikkoisi vähän pintaa.
Hienon rauduskoivikon saa kyllä aikaan muutamalla isolla koivulla ja vähän maata rapsuttamalla. Meillä laiskuus iski 30 000 taimen istutusurakan lopuksi, ja jätettiin 6ha uudistamatta kuuselle. Osa alasta oli kyllä äestetty, osalla kävin traktoria ruovittamassa ketjut päällä kesällä. Tämä oli muistaakseni 1988. Nyt on alueella komea ensiharvennettu koivikko.
Toinen kohde. Kuiva kangas. Samana vuonna istutettu männikkö. Ihan roskapuuta. Jos siitä pystykarsimalla ehkä saisikin 100 vuoden kuluttua asiallisen näköistä mäntytukkia, niin kyllä sahuri kiroaisi, kuinka surkeaa on se "arvokas" keskikappale. Täynnä isoja oksia. Päätimme odottaa vähän aikaa, ja hakataan suojuspuuasentoon. Sillä voisi saada aikaan ylitiheän taimikon, joka joskus voisi tuottaa laatupuutakin. Syy edelliseen lienee paahteinen paikka, jonne ei tullut sekaan juuri laisinkaan koivua. Kasvupaikka on kyllä selvästi männylle sopiva.
Muutenkin osin laiskuuden, osin protestiksi kuitupuun hinnoille, nyt aloitan metsien muuttamisen eri-ikäismetsiksi. Siis eräänlaista jatkuvaa kasvatusta. Toki paikoin vielä aukkojakin luultavasti kuuluu ohjelmaan, mutta vähemmän. Suomeen ollaan perustamassa niin paljon uutta kuidunjalostuskapasiteettia, ettei metsänomistajan takapuoli sitä enää kestä. Tästä esimerkkinä UPM laajennus Kuusankoskella aiheutti koivukuidun kysynnän voimakkaan kasvun alueella. Ja siitähän seurasi.... hintojen lasku! Markkinataloutta?
uudistamisen vaikeus on siinä, ettei kenelläkään ole tietoa siitä, mitä aikanaan päätehakkuussa olisi kannattavinta hakata. Haavastakin tehtiin aikoinaan tulitikkuja. Ilmaston muutos ehtii vaikuttaa kasvuoloihin, sopiiko nykyiset kuuset ja männyt, tuhohyönteiset ja taudit yleistyvät?
Vähän samat ajatukset, pieniä aukkoja, luontaista uudistamista, poimintahakkuita. Tulos voisi olla pienemmällä touhulla parempaa, jos korjattavana olisi vain arvopuuta. Konetyön osalta tulee varmaan ongelmia, eikä tekijöitä helpolla löydy. Samoin markkinoille nämä pienet erät ovat myrkkyä ja korjuuvauriot hirvittää. Nyt tuntuu metsäyhtiöiden ylivalta puukaupoissa vahvistuvan, hallitus tukee tavoitteena 15 miljoonaa lisäkuutiota ja kartelli on nyt oikeuden päätöksellä laillistettu kauppatavaksi.
Nyt uudistetaan vielä istutuksilla, mutta taimien määrää vähennetään ja annetaan koivujen täyttää loput. Katsotaan miten onnistuu....
-
mutta jos istuttaa vähemmän mutta ei tingi muokkauksesta ja vierimetsät tuottavat luonnontaimia riittävästi lyhyelläkin aikavälillä.... onko se mennyt silloin metsään...? itellä alkaa nuo viimeeks istutetut olla jo kohta täysiä taimikoita vaikka ei ihan normia ostotaimia alalle tullutkaan... kivasti jopa mäntyä hakeutuu noihin aukkoihin kauempaakin... ja koivua tarttee noille mökkiläisille polttoon...
-
Missä SAS käskemään kosseja RAIVUULLE? - Eipä kannata totella... vain perkaus kannattaa.
Uskottavuutensa rippeet menettänyt SAS loistaa poissaolollaan.
Sääasiat ottaa koville jopa vanhalla ihmisellä...
HUUTONAURUA!
1) voi olla, että päinvastoin kuin sulla, hänen ei tarvitse etsiä sisältöä elämäänsä jostain tyhjäpäisestä agronetistä
2) voi olla, ettei hän ole kaltaisesi nettiaddikti
3) edelleenkin hän on ennustanut säätilat paremmin kuin sinä
HUUTOPIERUA!!!
-
Hankala noita puulajien menekkejä on etukäteen tietää, itse olen ainakin uudistanut pääsääntöisesti maapohjalle sopivimmalla puulajilla. Joskus olen jopa tervaleppää laittanut kun on ollut kosteaa hiesumaata, mutta siinä on jo ulkonäköseikkojakin vähintään toinen puoli. Sopivin puulaji yleensä myös kehittyy taimistoksi pienimmällä vaivalla ja mikäänhän ei ole komeampi näky kuin parhaassa kasvussa oleva varttunut taimikko. (no ehkä myös se päätehakkuukypsä tukkimetsä)