Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Kobra - 04.12.08 - klo:16:54
-
MEISSÄ JOKKAESESSA ON PIENI NAUTA
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Rakkaat kanssavajeltajat! Kulkaahan kun nämä kevävvirtaokset alakovat aevan lempeinä puhallella, niin minnäe aattelin laskija tämän herkemmänpuolen itestäni kesälaetumilleTämän jokkaesen immeisen sisällä asuvan naotan.
Minä laajasti etiskelin , että missähän tuo oesi ruoho jo niin pitkällä, jotta siitä voesi vähä näökkästä. Huomasin tämän maaseuvun laajat laetumet. Minä se aattelin: vaen tuonne!!!Ammuu! Laetumella oli etempänä jonku verran muitaki nautoja. Pari lähtiki heti tulleen meikkää kohti. Ohtahan niillä oli puskuasennossa , ja mylyvimistäki kuulu. No minä aattelin , että pojat on poekija ja mylyvin vastaan. Pari lehemää (naiset älkää suuttuko se on tässä tarinassa arvonimi) kävi nuolasemassa meikkää, sekä supisivat keskennään, että komia poeka, kyllä sen kanssa voes........No tästä nämä toeset sonnit innostu mylyvimmään tosissaan. Oesikko mustankippeös iskeny? En välittäny tuosta sen kummemmin seorasin vaen kun sonnit lähti menemään taustalle, niihen lehemijen perässä. Ammuu! Kun ne peräpeilisä näöttivät, minulta pääsiki syvä huokaos. Kilipailijat olivatki härkiä, ei niillä ollut munaa!!!Mitäpä tässä meikällä hättää. Niin ko tiijättä härät joutuu vaen semmosiin toesarvossiin ajohommiin.
Kaikessa rauhassa vetäsin siinä parit Ruususen unet. Sitten yksi lehemä, nuori ja nätti, tuliki pussailemmaan. Herättävähän siitä oli , kun käsikirijoitus niin käskee.
Tottapuhhuin, panniikkija mulle iski päällensä. En oekein tienny mistä päästä alottas. Vilikuilin sinne muita naotoja kohen vaen nilloli omat kinkerit menossa. Niimpä minä aattelin outella sitä luontua joka sitä tikanpoekaaki puuhun ajjaa, vaen paskat! Ei sitä kuulunu ei näkyny.
Se lehemä kävi yhä päälle kuin höyryjyrä. Vitsit oli vähissä ja niitä vähijäkkää en muistanu. Kelasin siinä nipun historriiaa mielessäni, vaen ei ollu sielläkää apua ammennettavissa. Koetin muistella mitä isot pojat oli tämmösessä tilanteessa kertoneet tekeväsä, vaen jotenki oli muisti jumissa, enkä pystyny hahamottaan tilannetta.
Vae sillon kun hätä on suurin on apu lähellä. Laetumenperältä alaoko lähestyvä oekija rotusonni. Se minua ahistellu lehemä hyökkäsi heti sen gigolon kimppuun ja en jääny kattomaan niijen touhuja. Mulla ajatus toemi taas. Poestun kaekessa hilijasuuvessa ankijaan arkeen ja salapasin sen nautani taas sinne ommaan parteen.Ammuu!
-
TUKIJAESIJA
Näenä kaoheina aekoena, jolloin tukeja tarvitaan muuhunki kun huonojalakasen kaveriksi, huomasin selevän markkinaravon. Minähän perustin hetimiten tukiaseman jolla on valtijon tuki ja joka myö tukeja joka hättään. Tujet on mitotettu jokkaesen yksilöllisten ominaisuuksijen mukasesti.
Tutkijessani huomasin kuinka suuri epäsuhe onkaan eri tukijen suhteen, siksipä hommasin materijaalija jokaselle erikseen ja kaekille yhteisesti. Täällä pohojosessa ollaan erikoisasemassa nuihen tukijen suhteen. Helekutti, tukeja ja muita pönkkijä tarvitaan melekeen joka paekkaan!
Siksipä minä perustin helevatun hyvän bisneksen. Minä avasin tukikaopan(kilipaelija vijakralle!) Tuki on helevatun hyvä, kokoja on 30mm ylöspäen aena tuonne 300mm Raaka aene on halapaa ja valamistus on vähän niinko aotomaattinen!
Kaho, kun jätkä ei pääse ennen tujen ostoon ennenku on sahannu, yksilöllisten mittojensa mukasen pätkän salaojaputkesta? Helekutti kun kysyntä on ollu mahtavvaa.
Niinku tiijättä jokapaekkaan vaajitaan sitä joustova, mutta hallittua. Niinpä tämä tukiki joustaa vaen ei taetu! Niin ja vastaanotto on ylittäny sietokyvyn, tekkee kuulema niin hyyvää(seon sitä rypyläestä). ettei mittää rajjaa.
Oonha mie vähä naoreskellen kahtonu, ku jätkillä on hyvät luullot itestään? Pirru kun ostetaan aenae kaksinkertanen pittuus ja usko tae elä se 300mm on suosituin koko? Vaen sehän mulle passaa , kun rahhaa tullee, että enimpijä oon käöttäny pesän sytykkeinä. Vaen kehenuva sytykettä on Eoroseteli. Mikä lempo lie ku ei se syty muuten kun pittää ensin pensassa kastaa.
Ja elä se mittää? Saakutti panin tänä aamuna maenokseen pirruuttani(ei kae seollu tavallista putkia kummempaa) että myös LUOMUNA saatavana. Ite Sepelin Illuki oli innostunu asijjaan. Tuli ostaan oekein tukussa monta kieppijä, vaen väärämies kae minnoon sitä valistaan , että putki kuin putki?Ite kuki tulukoon aotuvvaaksi sillä omalla tujellaan.Oesko Illulla sitte ollu oma pisnes mielessä?
Oon kyllä suunnitellu laajentaa tätä pisnestä. Jos perustas haaraliikkeen tuohon naapurriin. Haaroja saa Virosta kuulemma meleko mukavasti. Niille oun kehitelly mielessäni kierätys systeemin. Vaehossa tuoreeseen haaraan tietty rahastan melekolaella? Kaoppa seon joka kannattaa!.
-
LEENUN POHJOISENREISSU.
Leenulla oli pallo hukassa. Epätoevosesti se etti sitä jokapaekasta. Jos sillä ei morraali oesi ollu niin korkijalla , niin seos kironnu saatapeetä.
Leenulla oli kuitenki morraali niin korkijalla, ettei yltäny siihen kuin pitkällä haravanvarrella.Ei aena silläkää.
Leenu ajatteli , että kyllä se pallo täötyy löytyvä. Ja koska Leenu oli huomannu, että pohojonen vei kaeken , viemisen arvosen .Palluva oli varminta ettiä pohojosesta.
Etelän immeiset joutu jonottaan leipäjonnoessa, ylipäevättyvä leipää ja vakkuumipakattuva naotanpalavilihhaa. Köyhyys on käsinkosketeltavaa ....ja silmiinpistävää. Siksipä puolet väjestöstä kuluki jo toenen silimä sokijana.
Leenu mietti , että tämä loppu nyt kyllä tähän , iliman vaeheita. Hän tarttasi tämänvuojen mallia olevan rättikattosaabin(sen Suomessa tehyn) Kävi ohimennen jonottamassa leipää leipäjonosta evvääksi. Aatellen , viisaasti kyllä, että on se paha jos evväät loppuu pohojosen reissulla.
Niinpä Leenu körötteli, keskiviivan tuntumassa, pohojosta kohti. Mitä pohojosemmaksi hän eteni, sen katkerammat juonteet tuli hänen kaoniille kasvoelleen ja käsi puristu nyrkkiin.
Sivistys meinasi karista, hänen tultuva Pohojanmaan lakkeuksille. Perkule! kuulu hänen tiukkaanpurtujen hampaijjen välistä. Arvasinhan, eihän täällä tartte jonottaa mittää. Ei oo etes aotojonoja. Eijoo postijonoja , ei kaoppajonoja, ei pensajonoja.Ei vaan älynny sitä, että miten sitä jonottaa, kun ei oo mihin jonottaa.Kaekki palaveluthan oli viety jo aekoja sitte.
Leenun katkeruus nousi yhä vaan kun huomasi,talojen pihhoella Mersuva ja Volovua ja Bemua.Leenulla vaen ei raksuttanu , että neoli vieraelijoijen aotoja. Ylleesä siellä piilossa katseilta oli se talon pirssi, ruostunu viimevuostuhannelta oleva Lata.,,,,,,,tae pappatunturi.
Vaen sitte se vasta riemu repesi kun Leenu ylitti Oulujojen. Leenulla kun on eppäeleväenen tuo luonne, niin kun näki poroja metissä, niineppäli että neki on naamijoetuja lypsylehemijä. aenaki merkitty EU:n papereihin , että tujet tullee.
Katkeruus nousi niin, ettei hän muistanu kavonnutta palluvaan.Hän pyssäötti Saabin , se rättikattosen, otti tikitaalisen kameran ja napsi valokuvija rikkaesta lehemänlypsäjistä. Niitä voe sitte näöttää muille etelän, köyhyyvenkurimukseen sortuneille "velijille".
Katkerruutta tuntijen Leenu teki U käännöksen. Sisu ei ennään riittäny kattuva sitä ylittevuotavvaa rikkaotta, joka levisi hänen silimijen etteen.. Kovin katkerana hän palasi köyhään etelään, jonottammaan jokapäevästä leipää.
''''''''''''''
-
Sota oli syttyä
VENÄJÄN Mustanmeren laivasto valmistautui hyökkäämään Abhasian rannikolle, josta kuului hirvittävää tulitusta. Hyökkäys peruttiin viime hetkellä, kun Athosin kaupungin viranomaiset ilmoittivat kyseen olevan perinteisistä häistä, joissa humalaiset vieraat piristivät perinteiseen tapaan tunnelmaa laukomalla pistooleitaan ilmaan.
Kauankohan kestääs ennenku sinivuokot olis pihalla hääjuhlassa
koto Suomessa kun, alkais purukka piristämään bileitä ::)
-
Sota oli syttyä
VENÄJÄN Mustanmeren laivasto valmistautui hyökkäämään Abhasian rannikolle, josta kuului hirvittävää tulitusta. Hyökkäys peruttiin viime hetkellä, kun Athosin kaupungin viranomaiset ilmoittivat kyseen olevan perinteisistä häistä, joissa humalaiset vieraat piristivät perinteiseen tapaan tunnelmaa laukomalla pistooleitaan ilmaan.
Kauankohan kestääs ennenku sinivuokot olis pihalla hääjuhlassa
koto Suomessa kun, alkais purukka piristämään bileitä ::)
Kokeillan ::)
-
Akseli Kartaani kirosi kohtalluuvaan. Voemanvälittäjän tehtävä ei oo kajehittava.Voemakas moottori(akka) pyöritti häntä miten tahtoe.Katkerana Akseli muisteli tappauksija kun oli joutunu tosi lujille. Kaekista pahinta oli pakitus. Silloen tuntuu, kuin nousisi perse eellä puuhun, tae muuhun vaekijaan paekkaan.
Sattupa sitte taas kerran , että Akka oli tavallista äkäsemmällä päällä. Ja se vaekutti heti Akselin hyvinvoentiin. Ääni falsetissa Akka kiliju että se on nyt Pääsijäeseksi tehtävä suursiivous. Akseli ei ollu niinkään ihastunu ajatuksesta. Mutta minkäs teet kun moottori vääntää.Suteja ottajen Kartaani välitti voeman kohteeseen.
Akseli koetti jumittaa joetaki niveliijään,muka ettei kuonnu hommaan. Akka kun sen huomasi, niin johan nivelet notkistu. Akseli riensi kuin parhaena päivinään suorittamaan tehtävää.
Mutta kuitenkin Akselin munaskuissa iti ajatus , että kerran tässä vielä otetaan revanssi.
Siinä hiki otsalla helmeillen Akseli puursi kaikella tarmolla. Väliin vilkaisten vahtia pitävään Akkaan , hän näennäisesti nöyränä suoritti annettua tehtävää.Kuitenkin jotain mutisten.
Äkkijä Akka hoksasi jotaki. Terävästi Akka hihkasee:-Akseli!!! Akseli on ensin ölövinä , niin kuin ei oesi kuullukkaa, jatkaen vessanpöntön pesua. Vain kun Akka oikein kilijasee korkeinpaan potenssiin ja siitäki yli, Akseli saapuu nivelet jäykkänä ja lyö asennon, johon Akka oli hänet jo aikojen alussa opettanut.
Akka kattoo silimät leimuten Akselin hoekkaan vartaloon, joka on mahan kohalla alakanu vähän turvota. Sitte Akka sanoo myrkkyä äänessään:- Joo, jos ei homma ala ilman sivuääniä kulkemaan, voi mennä koko kardaani uusiksi.
Akseli höpisi jottae rakkaasta ja erehyksestä. Vaen Akka tarttu Akselista kiinni ja pyöräötti sitä muutaman kerran. Ja niin Akselista tuli kelpo voimanvälittäjä, joka pyörii nöyrästi , sinnepäin kuin Akka käskee.Ja tasan senverran kuin moottori määrää.
-
SOHVIN HORMOONIT
Sohovi ihimetteli mielessään, jotta nyt puuttuu jottae elämästä. Suurella huolella se aamulypsyn aekana tutki persoonaasa, että missä se vika oekein on. Äijältäänki se kysy jotta , oonko minä niin ko tavallisesti.
Ukko mulijaotti, altakulumiisa ja urahti:- samallaenen pyryharakka ku ennenki.
Sohovi ei jaksanu oekein uskuva moeseen analyysiin vaen tutki tarkemmin viimme päevijen tapahtummia. Hän koetteli toesta hormooniijaan,ja vähä puristiki sallaa. Aenae on se puoli kunnossa. Alapäässä tuntu selevijä väristyksija. Sitte Sohovi lypsi parit lehemät ja jännäsi jotta uskaltassiko puristaa toestae hormoonija.Arveli jotta jos se toemii, niin missä se sitte vika on?
Ihanko se siellä?
Lypsy oli jo melekeen tehty , ja äijjäki jo lähteny kylän paariin kahavelle. Sohovi kun ei raskinu antaa. Niin sillon Sohovi päätti jotta nyt jos koskaan. Seoli se vasen hormooni joka oli vielä testaamata.
Sohovi reenasi sormijaan ja mallasi miten se äijjä puristellee. Sitte Sohovi otti tukevan otteen vasemmasta hormoonista, ja puristi sillae hellästi ensin, Vaen kun tulta ei tuntunu syttyvän , eikä kumin käry haessu, puristi niin jotta meinasi sormet mennä haalarikankaasta läpitte.
jatkuu
-
Vaen ei mittää !Nyt taes vika löytyvvä, tuumi Sohovi ja hiero hormoonija , oekein kierreotteella rytmikkäästi.
-Tässähän seoli vika siellä Matteirallaki. ilemanko ne kikolot näöttivä niin luotaantyöntäviltä.Sohovi istahti vasikkakarsinan riuvvun päälle ja yritti pistää mietintäkonneen käöntiin. Vaen helepommin sanottu kuin tehty. Koko konneisto oli tiltannu kuin tietokone.Ei minkäällaesta kehityskykystä ajatusta löytyny. Neoli vaen niitä tallennettuja toemintoja, Lehemänlypsyvä ja ruuvanlaettuva ja tiskaamista , pyykinpesuva.
Yksi käöttökeleponen ajatus kuitenkin löyty sieltä arkisen sekamelskan alta. Se oli tallentunu sillä Matteiran reissulla. Joo nyt lasi viinijä ja justiin, tae kaksi. Vaekka Sohovi ei juoppo oo niin etelänmatkalla pittää ottaa muutama lasi viinijä. Joku erehtyy vielä pitämään kantaasukkaana. eikä jonku periverijan syrijäkylän akkana.Ja se nostaa jo immaakua.
Juoksujalakaa Sohovi kiirehti sisälle, ja aokasi äijjän paarikaapin Eihän siellä viinijä ollu , vaen kelepaase konijakkiki, päätti Sohovi, ja heitti täyvven lasin hetulaan kakistelematta. Istahti navettahaalareissa siihen parraempaan nojatuoliin ja ootti vaekutuksija. Pikkusen poskija lämmitti, vaen eihän tässä poskija lämmitelty vaen hormoonija.
Kun vaekutus viipy, Sohovi heitti löylyä lissää, eli siis konijakkija ääntä kohti. Kursaelematta pullon suusta. ja pitkään. Aevan pohojia myöten.
Nyt tuntui jo siltä että molemmat hormoonit oli lämpimät. SOhovi mietti uskaltasko sen puristuskokkeen tehä. Vaen Sohovi on kova akka, se ei jätä mittää arvelun varraan. Eipä tarvii kun pikkasen hipasta, niin tuntu jotta renkaat sullaa alta ja akka jää tuuliajolle. No passasihan siinä naottija kevvään tulosta mahala virtasi ja terälehet kostu pienen satekuuron käydessä paekalla.
Äijjäki näötti saaneen paarilla kahavit selevitettyvä , koska näötti tulevan pirttijä kohti. Ohhoo mitenkä se näöttääki mahottoman komijalta. Tuohan pittääki kellistää alta aekayksikön. Tosin se yksikkö oli tunti, vaen se tässä ei niin olleellista ollukka. vae se jotta toemii!!!!!
-
JORMA JORTIKKA
Jorma Jortikka sattui matkoillaan ouvolle ovelle. Herkkänenänen mies kun on, hän raotti vähän ovea käytävään. Ohoo! ompas täälla paljon huoneita. Utelijas kun on astui käytävään.
-Eihän täällä vain haise, ihmetteli Jorma, vetäen vainua sieraimet isona.
Pari naista tuli käytävällä Jormaa vastaan. Jorma kätteli heidät silmää räpäyttämättä ja esitteli itsensä.
Sitten Jorma aukaisi jo yhden oven. Ovessa luki privat. Jorma kurkisti ovesta mutta räpsäytti sen äkkiä kiinni. Sillä huone oli täynnään paskasankoja, käötettyjä kortonkeja ja kaikkea saastaa.
Tukehtumaisillaan Jorma vetäsi henkeä ja päivitteli , että kaikkea sitä. Nostaa jo sormeaan varoittavasti. Hyi kaikkiaan .
Ei ennätä kuitenkaan enempää kun paikalle saapastelee Limbo Luuseri. Limbolla on suu tiukkana viivana, kun hän tervehtii Jormaa. Päätään pudistellen Limbo kertoo uutisia Kulttuurista. Kiroten hän kertoo että siellä kaksi *******tä hyppää korkeutta, rima heilahtaa joka kerta.
Minä itsekin limboilen. Pääsen jo kahdesta metristä ,eikä rima värähdäkkään.Hän kertoo ylpeänä.
Jorma tietysti ihaili moista mestarisuoritusta. Ja muutenkin siinä arvostelivat muitten suorituksia, ja kehuvat ittijään.
Siinä keskustellessa Veltto Venkula tuli varoituksensana huulilla. Kertoen Jormalle ja Limbolle jotta nyt olette tehneet majesteetti rikoksen , kun ootte häirinneet valtakunnallisen luomulannostehtaan paskanjauhajia.
Karu Tonki heitti herjan omasta ovestaan nauraen räkäsesti päälle. Kohta Karu tuli katumapäälle ja nuoli Jorman putipuhtaaksi ja antoi hänelle sädekehän. Limbolle hän sanoo, ettei se tiijä mittään.Kehottaa kuitenkin tutustumaan tilanteeseen.
Vara Kumi kutsuu poikia töihin tehtaaseen, koska Luomu on kovasti leviämässä. Ja lehmät vähenemässä VaraKumin vainotessa niitä bunkkeristaan. Joten paskaa tarvitaan, yhä enenevässä määrin...ja maetaanikaasua.
-
TESTO STERONI
Sepeteos istui talosa portaella, ihimetellen maaliman menuva. Kotijärven laeneet väläkähteli, mieltäsykähyttävän kaoniisti. Sepe mietti olotillaasa, että mihin tässä ollaan oekein tultu?.
Hormoonit, Testo Steroni etunenässä olivat häepynneet hutsun *****un! Sepe mietti asijaa huolestunneena, voesikko noeta ennään tavottaa.Sepe pisti asijan heti harkintaan.
Ensiksi kuitenki piti varmistaa minne päen hormoonit olivat pajenneet, liijallisen käötön takija. Sepellä kun on kokemusta kaekenlaesista kolloesta, hän systemaattisesti aatteli jotta parraaseen kolloon hormoonit on hakkeutunneet.Joten kaekenlaeset tikankolot ja kaeranreijjät hän hylykäsi heti. Tuskin hormooneilla niin pitkä muisti on, että oesivat muistaneet vuosikymmenijen takasija.
Sitte tuli mieleen Kyproksen kuumat yöt, YK- pataljoonassa. Siellä oli kyllä hyvijä koloja , mutta Sepen hormoonit rakastaa kotimaesija koloja, joten hylätä piti tummat ja kuumat kolot.
Sepe loe kaehoesan katseen ittäänpäen. Voe helekatti , oesikko nuo sinne? Mutta sitte Sepe raohottu, sillä tiesihän Sepe että ei huolita hormooneja sinne Venäjälle. Hormoonivirrat ovat Suomeenpäen.
Ihan nakuna siinä Sepe istu portaella , ja murheissaan katto kasvinkumppaniin. Jos mahollista, vielä murheellisempi oli kaveri. Tukka silimillä se kahteli kaehoesasti kotipihan kevväestä virkuvamista. Kaveri yritti ottaa jalat alleen ja nousta seisomaan, mutta eihän siitä helevettiijää tullu. Pikkanen kyynel vaen kimmelsi sen silimässä.
Jatkuu
-
Sepen ajatus välähysi jokkaeseen ilimansuuntaan. Johonki suuntaan seon lähettävä. Ettei hormoonit saa liijan suurta etumatkaa.
Umpimähkään Sepe valitti pohojosen, sillä Sepe aatteli että poronsarvilla oesi jottae tekemistä assiin kaa. Eikä kyllä väärin aatellukkaa.Sepe kun on systemaattinen ajattelija.Hän ei tee mittää päätöksija hättäelemällä.hän usseimmin ossuu oekijaan rakkoon.
Sillä ollessani aamulenkillä, vastaan juoksee ihimeen pitkäjono hormooneita.( Kova on ollu Sepellä mieskunto!) Testo Steroni(oesko italialaesperänen?) keolilla, muijjen nimijä en kysyny. Testo kyssyi minulta jotta oesikko minulla käöttyä heijjän palaveluksille.
Minä sannoen jotta mie oon siirtyny kemijalliseen malliin, mutta Taevalkoskella oesi käöttyä. Siellä kun on luomumiehijä, ja luonnonmukaset menetelmät käötössä.
Että siellä neon Sepe sun hormoonit. Voep olla että jos perille kerjijävät ja mielistyvät maesemaan , niin saatko ennään niitä yhteistyökykysiksi? Pitele kiirettä ja korijaa poes.
Vaekka toesaalta , pääset helepommalla, kun istut vaen siellä portaella ja kattelet näkymää sinne kevväeselle järvelle, mustellen aekoja jolloen hormoonit eivät pyrkinneet pakkoon, käötön vähhäesyyven vuoksi.
-
KUTINA VAGINA
Kutina Vagina (myöh:KV)on maahanmuuttaja.Kuitenkin jo soppeutunu Suomeen ja suomalaisiin. Omaksunu kaekki täällä ilimenevät erinomasuuvet, kuten tämä vappaaseksi.
KV. tunsi nimesä mukasesti monenlaesija tuntemuksija , monenlaesissa paekossa. Kuuman italijan tyttöjä kun oli, niin Hurija Hormonija (HH)oli vaekka muillekki jakkaa.Mutta Italijan tiukat morraalisäännöt kieltivät kaeken haoskan.
KV On kaonis ja kurvikas , joten vieheet on kunnossa, kuhan pikkusen vilikaottaa.
Oli muuvan lauvantaeilta, kun KV tunsi niin mahotonta kutinaa. Hän arvasi että HH oli lähteny liikenteeseen. Vanahasta muistista KV tiesi , että sillon oli turhaa heittäytyvä ölöviksi jos HH:lla oli jottae saamisija.
KV sipasi punnaa kumpiinki huuliin, tirskaotteli monenlaesija hajusteita ja suihkeita vähä joka paekkaan. Pisti mahollisimman vähä vaatetta yllesä ja ei kun menoksi.
Jostae ihimeen syystä KV oli valinnu asunpaekakseen maaseuvun. Ja kaopunkiin pääsy tiesi joukkoliikenteen käöttämistä.Tämmösestä viivyttelystä HH ei tykänny.
Maltilliset hormoonit oli säelötty kahteen nahkapussiin , kieltämättä sopivaan paekkaan. Kun taasen HH:lla oli asemapaekka keskustassa. Asunto HH:lla oliki kieltämättä suojasassa paekassa, joskus ovelta kurkistellen se katto maesemaa ,ja näötti kieltään kaekellaesille sissäänpyrkijölle .
Vaen kuten sanottu KV oli lähössä, HH:n käskystä kaopungin sykkeeseen. KV hakkeotu tanssipaekkaan. Maltillisetki tuntuvat harkittevan jonkillasta joukkoessiintymistä , mutta HH oli hurijana.
Uhkarohkijasti se meinasi tanssin aekana teettää KV:llä arvaamattomija tempovija liikkeitä .Onneksi maltilliset saevat sen tässä vaeheessa estetyksi.
HH. aktivoetui niin illanaekana, että se aokasi yksiösä ovenki sepposelälleen , antaakseen vilivoettavijen ilimavirtaosten raekastaa huoneoston perille asti.
Kerkisi siinä vielä pesasta parketitki, mutta oli hurahtaa itekki pesuveen mukana.
Illan päätteeksi HH. vei KV:n vääjäämättä vaakaasentoon.Onnesta kyynelehtijen HH kuhtu
Teston kahaville. KV tunsi jotta hormonit eripuolilla kehuva , olivat viimmenki vapaotunneet italijan tiukkapiposuuvesta , ja hengittivät Suomen vappaeta tuulija.
-
Kutina Vagina tuo kuvan kaunis paluumuuttaja , oli mietteissään. Hän mietti taakse jäänyttä elämänsä mutkaistapolkua.
Mutkainen se kyllä Kutinalla oli ollutkin. Esimerkiksi hän oli käynyt Italiassa uskonnollisissa työtehtävissä kaksi kokonaista viikkoa. Siellä hän oli huomannut, että maailmaa on aika pitkästi , joka suuntaan.
Kun Kutina lähti Italiaan oli hänen porvarillinen nimensä arkisesti Anna Mulle. Italiaan päästyään hän kuitenkin oitis muutti nimensä kansainvälisempään suuntaan. Kutina ilmensi hänen rauhattomia jalkojaan, nilkkoja kutisi jatkuvasti,niitten raapimisella oli aina tramaattiset seuraamukset.Hänen teki mieli nauraa ja itkeä yhtäaikaa.
Muutenkin teki häijyä, joka tuntui mahdottoman mukavalle.
Nyt siinä miettiessään, Kutina muisteli kaiholla niitä aikoja , jolloin nimensä kuullessaan. oli helppo sanoa EI. Mutta nyt kun kuului sana Kutina , se oli kuin käsky kaikille kutinasoluille kutinaa tuntui joka paikassa. Se oli ihanaa tuskaa, jonka vallassa oli pirullista olla , mutta jonka vallasta hän ei myöskään halunnut irrottautua. Kutinan kauniit tummat silmät kastuivat kyynelistä ja punattu suu hymyili kaunista mutta, ah niin viettelevää hymyä.
Siinä istuessaan kissa tulee hieromaan itseään hänen vasenta nilkkaansa vasten ja kutina kiipeää pitkin hänen säärtään, tavoittaen kaikki kutinalle altiit paikat.Katselin tätä kaikkea kärpäsenä katossa.
Kutinan vallassa , Kutina etsi katseellaan millä raaputtaa paikkojaan , huomaa kärpäslätkän ja tietysti minut. Linttanana nyt tätä raporttia kirjoitan. Henki kuitenkin jotenkin säilyi.
-
KOKOUS
Väki oli kokkoontunu yhteisen pyörijänpöyvvän ääreen.Tunnelma oli käsinkosketeltava, jopa tuoksutkin toivat mieleen , että oli kevään suuri juhla, tässä ja nyt. Mieto sillinhaju kertoi myös osaltaan, että mahlat olivat , pitkän jähmeyden jälkeen,taas virtauksillaan sulostuttamassa ihmisen vaellusta.
Muuan savolaenen korottaa ääntään. Hän on huutanut itsensä puheenjohtajaksi. Savolaisella lupsakkuudella ja samalla ilkikurisuudella hän kysyy:
-Tietääkö porukka,missä hinnassa liha pyörii? Ja onko tarjonta riittävää? Heino varmaan voi, vasta päämestoilla käyneenä, meitä valistaa?
- Tuota! Minä en muista palijo mittää, vaen aenaki mulle tarijottiin aevan ilimatteeksi. Yliikäsestä oesi saanu jopa kylykijäesijä. Kokonaesen sillitynnyrin.Vaen kun Kosto pukkaa näen kevväällä majetta, en lankennu kiusaokseen.
Savolaenen luo katseesa naesiin.
-Entäpä nämä riiputetun lihan ystävät.Mikä siellä on markkinatilanne? Sohovi se tietää, Matteiralla varmasti tullu sisärengas paekattuva, sillä uuvenaekasella menetelmällä?
-Joo , paekattiin monneen otteeseen, vaen vuotaa vaen. Ei oo nämä nykymenetelmät mistää kotosi.Kyllä ennen kun paestamalla pantiin paekka kiinni. Siinä savu nousi korvistaki. Ja piti varmasti. Vaen se saattaa tämmönen vanaha akka ajjaa tyhyjälläki kumilla. Miten nuo nuoret akat?
-No Leenu, annappa markkinakatsaus puolestasi.Savolaenen kiirehtii.
- Minä oon mielistyny hevosenlihhaan, varsinki makkarana.Raville kun lähtee ja makkaraa purasee, niin
vauhti riittää , mutta tukea makkara vaatisi , etelässäkin. Kerta täällä on niin palijo enempi makkaran syöjia.
-No mitenkäs Kutina? Savolainen huolehtii.
- Minulla on vain mielessä se Heinon suuri ja karvanen, Heinon jalakojen välissä. Olen haaveillut että meidän mieskin saisi sellaisen! Vaen kun meijän mies ei metästä.
- No lihatilannehan on hallinnassa, Savolainen sanoo, -itse aion turvautua ulkolaiseen.Jopa venäläistä olen harkinnut Sopivasti maustettuna,hapankaalin kanssa maistuu hyvälle.
----
Kysynnän ja tarjonnan, lihapuolella ollessa noin tasapainossa, lienee parasta etten järkytä markkinoita ja tyydyn aivan nurkumatta Viron Pottuun!!!!
-
LORVISTELUA:
Koska minnoon tässä huomannu , että tämä maalima on meleko kuollu kirrijaen, tässä Nettimaaliman puutarhassa, niin pittää teille kertuva suuresta kulttuuripersoonasta, josta oesi mallija monelle, sammoelle korkeuksille pyrkivälle. Kuitenki täötyy varottaa heikkopäesijä "typistystaeteilijoeta", yrittämästäkää. Sillä onhan tuttu asija , että huipulla tuulee.Heino Lorvi on taeteilija joka tietää taeteesta kaeken tietämisen arvosen.Runo on herkässä ja bohheemielämä on kuin häntä varten suunniteltu.Eihän Heino mittää oo julukassu, kun Heinon tuotanto on oekijaa kuvvaosta kaekenlaeseta ,ihimisen elämässä tapahtuvasta .Koska kustannustoemittajat eivät paskantärkeyvvessään hyvän päälle älyvä, Heino on tyytyny toestaeseksi, panneotummaan vaen tuohon taeteilijan makijaan elämään.
Lorvi on ussein miettiny tätä taeteitten ja kirijallisuuven tillaa Suomessa. Kaohukseen hän on huomannu , että julukastavvaa kirijallisuutta ei ennään valitte lukijat, vaen harvat hienoehin oppeihin hurahtanneet risuparrat. Kaekki lukukeleponen kirijallisuus alakaa olla kiven alla , jos ei tyyvy vanahojen mestarijen tuotantoon. Heino Lorvi tietää , että nykyäänkin tapahtuu ihan oekijasti monenlaesta tapahtummaa, mutta sellaesesta kertovat kirijottajat ovat kaohistus muka asianantuntijoille !
jat.
-
Heino on semmonen pienenlaenen mutta meleko levijä miehenröpi. Kalijamaha on kasvanu yli äöräetten. Heino tykkää kalijasta...ja naesista.Mahasta hän ei tykkää, vaen minkä tuolle voe.
Tokihan Heino on vaemonki ottanu, aevan papineessä.Ja aevan kirkkohäät on pijetty. Lapsijaki oli alussa yritetty. Vaen nuorikko oli ämpsyvä sorttija, niin eihän homma millää voenu johtaa lapseen asti. Täkin alla pimijässä ja joutuin. Seki kitinän kansa , että käö kipijästi....selekään.
Heino ei oo pahanlaenen katumaan tekosiijaan( ku niitä on vähänlaesen) mutta tuota naemistaan hän muisti katkerasti katuva.Eipä menny kauvvaakaa kun Heino alako vallata sillanpää asemija , vappaelta naesmarkkinoelta, ja ihan joltisellaki menestyksellä.
Heino on runnoelija myös sisimmiltään. Hän ei ulukosiin seikkoehin palijo kahto. Riittää kun seoralaenen haesee naeselta ja että sillä on sääliväenen ja antavaenen luonne.
Rahakkaeta rouvvia HL arvostaa ylikaeken. Rouvat ei niinkää HL:ää, mutta kun on vanaha ja rikas niin ei aota olla nirso.
Ohan Heinolla aotoki.Pieni ja vanaha, nuorempi kuitenki kuin Heino.Monija seikkaeluja Heino kokkee Pösösä kanssa.Millon se jättää tielle, millon muuten vaen kronaa.
Katsastaakkihan se Pösö piti.Sen takija Heino vietti monta unetonta yötä.....ja päevää. Kaekenlaesta filunkija hän yritti tehä, summuuttakseen katastusmiehen silimijä.
-
Koettipa sitte se tuomijonpäevä, jolloen Heino seiso käjet vapisten katastuskonttorin tiskin ääressä.
-Jokohan tuo saastemittaos on suoritettu, kyssyy katastaja.
-Voe veikkonen, montahi kertaa. Vuosi siitä taetaa olla ku viimmeksi.
-No eijoes niin tarkasti tarvinnu sanoa, katastaja vähän nakkaa.
- Seon sitte kaksisattaamarkkaa, katastaja jatkaa.
-Kaksisattaa????.Helekutti koko romu oo niin arvokas. Taijannii ajjaa iliman katastamatta.
-Joudumme silloin ottamaan kilvet poes.
-Vaen ne joutaaki, takkaahan tuo putosi jo aekapäevijä, eikä kukkaa oo kyselly.....en minäkää. Ei palijo näö kulukuun vaekuttavan.Joo kyllä minä taijjan katastella Pösyvä itekseni , pirtin lasista, näötästää jotta tullee palijo halavemmaksi.
---
Heino Lorvia vaevasi helevetinmoenen kiihko.Se ei antanna raohaa, ei päevällä ei yöllä.Koska oli kevät , niin arvata saattaa mistä oli kyse?
Heinon tietonen minä , koetti kyllä järjen kanssa vakkuuttaa asijan mielettömyyttä. Heinossa asuva runnoelija, halusi kuitenkin totteottaa sitä, mitä sissäenen voema käski.
Ussein kesken päeväaskareijjen (makkoelun )Heino teki tarkotuksella kiekan pihamaalla, nähäkseen etes villaukselta kaepuusakohteen. Sanelma loe kummastuneita katseita äijän edesottamuksiin. Mutta ei osannut arvata asijan oekijjaa laetaa. Mieli kuummana ja raohattomana Heino yritti ajatella vaekka vaemuva saonan laoteilla, mutta eihän se antanna minkäällaesta tulosta.
-
Illalla Heino keksi kaekenlaesija muita toemija , ettei tarvinnu Sanelman valavoessa mennä avijovuoteeseen. Heino yritteli raplata tietsikkaa, mutta ei pystyny keskittymmään siihenkää. Aena mieleen nousi tuo suurien unelmijen ja haaveijjen kohte.
Häjissään ja unohtaakseen hän turvaotu Alakon tuotteisiin.(viinaa juuvaan että muisti menis)Mutta se anto vaen entistäki kovemman säpinän Heinon sisukalluihin!Estojahan se viina poestaa Ja Heino näkiki että raja-aeta talojen välillä oli kaatunu.Aenaki yksi este oli poes.
Heino soetti kännyllä kaverille ja kyseli, onko asijassa mieltä väärää? Kaverilla jota tahtoo katteuvenpiru vaevata, tietysti yllyttää, siksi kae että Heinon perhe hajoasi.
- Heittää perskele koppaelemasta. Heino kun ei oekein luota kaverin solitaarisuuteen, hän soettaa vielä toiselle kaverille . Sieltä tietysti kans yllytettään ,että totta kae. Heinolla on nyt vaekija tilanne. Hetkellisessä mielenhäerijössä, tae oliko viinan vaekutusta Heino meinaa kysyä vielä vaimolta. Mutta onneksi vaemo sattuu olemaan ompeluseorossa.
Heino tarkkaelee ittijään. Tarkalla seorannalla hän seoraa, mitä alakerrassa tapahtuu.Ja huomattuvaan varmat merkit hän tormovvaa kohti suurta unelmaasa. Heino on jo raja-aitaa ylittämässä , kun mieleen tulee, jotta lompsa jäe toestenhousujen taskuun. Tuskaesena Heino huommaa , jotta se voe olla virheliikku jos takaesin pallaa.Jos vaekka mennee tunnelma pilalle.Ja muuttuu akaksi.
-
Heino pelkää kovin sukupuolenvaihtumista,sillä "...akka tiellä kääntyköön"....Heino meinaa jo tormata iliman rahhaa kaepuunsa kohteen luo , mutta huomaa sitte , ettei tiellä olekaan, joten aivan miehenä hän voi maksua varten, palata lompakon hakuun.
Niinpä Heino noutaa lompsan ja kattoo onko vaajittu viisisatanen lompsassa. Tallessa on. Niinku ulijas hirvas, Heino, astuu joustavin askelin naapuriin Leski-Tyynen pakinoelle. Hitto ! ajattellee Heino kun ujot nakkaa päälle. Oesi se pullo tullu mukkaan oesi sillä muutaman eston särkeny.
Siinä Heino punasena jaahaa ja ähkii kommunoentikykkyysä tullutta katkosta, mutta Leski-Tyyne huomaa miehen tukalan tilan. Lempijästi hän hymmyilee, ja sannoo: No se naapuri sitteki tuli? Oliko vaimo kovin vastaan? Heino rykäsee ja sannoo: Eipä tuo ollunna kotona. Vaen niin päätin jotta saatava on! Leski -Tyyne sanoo - lyö raha pöytään, niin tehhään kaopat. Ähisten Heino kaevaa lompakon esille ja sannoo : Tässä on raha, kaevetaan vaen vehe essiin.Leski -Tyyne ottaa rahan ja alkaa pukeja takkija päälle, samalla ihmetellen: En kyllä ymmärrä Miksi sun pittää se Pappa-Tunturi saaha, vaekka on aotokin. Heino vastaa: Se tuo kevä saa ihimeitä aekaan.
-
Heino Lorvi tunsi sielussaan maaliman tuskaa. Hän tunsi että hänet oli työnnetty syrijäraeteelle. Kaverit ei ennään morijestanu. Akka ei antanu , eikä olemattomat lapsetkaa sanoneet isäksi.
Tuskan hiki peitti Heinon kuukasvoja. Hän kampesi suuren kalijamahan keinustuolista ylös ja aeko lähtijä huoriin. Piru ku ei kotona saa niin pannaan rahan voemalla, aatteli Heino.
Heino pyyhkäsi pölyt kalijustaan ja pisti vanahan Koevistolaesen karvareohkan päähän , huopatossut jalakaan, pitkän, isävaenajan susiturkin ja koerannahka kinttaat kätteen ja pösön keola kohti itärajjaa.
Heino ku ei ollu , ekareissulla niin hän tiesi missä huorria takkuu varmasti on. Paekka oli Kuusamon kaopunkin syrijäkavulla. Jossa oli venäläesen lihan alennusmyynti.
Heinon kieli lippoe ja housun etumus pullotti , ja kiire oli muutenki.Kuten me vanahasta muistetaan niin Heino on hättäenen näessä asijoessa. Nyt varsinnii kun oli puolivuotta siitä kun oli viimmeksi astunu pellonlaetaa. Sehän tässä ei tietysti niin olleellinen seikka oo. Mutta ne Heinon ajatukset on niin aelahtelevaeset.
-
Heino tarrasi ensimmäeseen *****an jonka silimiisä sae. Esihehkutus piti pistää välittömästi päälle.
Heino hengästy miettijessään kukkaesketon tuoksuva ja sen kastehelemijä. Heino kun on niin haaveiluun taepuvaenen niin sillä alakoki taepuva kaekki. Seki repsahti aevan alaspäen .Mutta Heino hymmyili *****lle, Heino laosui *****lle kaoneimman runosa, ja kattoe unelmoevasti kaokaesuuteen, hänen kuukasvoellaan oli aotuvas hymy.
***** inusi rahhaa, vaen Heino oli niin menestyksen lummoessa , kun oli saanu yhen vappaaehtosen kuuntelijan, että oli täösin unohtanu minkä vuoksi oli kaopunkiin tullu.Onnesta sekasin Heino toekkaroe seinistä tukija hakijen.
Se ***** oli ummikko venakko, eikä ymmärtäny Heinon puheesta mittää(Siksi muuten kuunteli sen runonki)Akka oli alasti ja se yritti työntää riemurieskaa Heinon etteen, mutta korkijakulttuuri oli sokassu Heinon , eikä hän maallisista välittäny.
Kuukasvot räötyneenä typerään hymmyyn ja käjet kohotettuna, Heino poestui *****n luota ,suuntana juluma itäraja, ehkä joskus tavotamma HEINON kun saamma lämpöhaalarin päälle.
Pölijännäkösenä virnuillen Heino juoksee kohti itäraijjaa. Lunta on paksusti, vaen se eijoo Heinolle mikkää este, haaste paremminki. Huopatossuista kuuluu vaen suhina ja suusta naorunhihityksijä, mutta muuten tilanne on aevan normaali. Paetti se että pakolaesvirta on kääntyny Venäjälle. Sillä pakolaenenhan Heino nyt oli. Hän pakeni kovvaa markkinatalloutta, ja oli menossa ettimään Tottuutta.
Heino pisti tossua toesen etteen, niin että meinasi kompastua, mutta selevisi siitä kuitenki pienin vaorijoen. Yhä Heinon hyväntahtosilla kuukasvoella hehkui runnoelijan typerä , tunteita kuvastava hempijä hymy.
-
Rajalle saavuttuuvaan Heino teki törkijän rajaloukkausen .Hän sano rajapaalulle : Luulekko olevasi suuriki tappi, seisot siinä niinku suuriki molo. Raja ei välittäny Heinon loukkauksesta tippaakaa, se seiso siinä vaen kuin suuriki molo, olihan se tottunut loukkauksiin , sotijen jäläkeen päevittäen.
Heino eteni rajalinijan yli. Eikä hänen tarvinnut paljon edetä Karijalan korvessa ,kun hänen etessään oli alaston Totuus. Heino oli luullu aena että Tottuus oesi urospuolinen, mutta ei,
naenen seoli. Pirkuleen kurvikas. Ja vieheet oli runsaen mitoen oekeilla paekoella. Heino tiesi että Tottutta ei voe kiertää, siksi hän käveli suoraan Tottuutta kohti.
Heino katto Tottuutta suoraan silimiin, ja huomasi vasemmassa hieman karsastusta. Heino aatteli että se on vaen pikantti lisä pieni virhe muuten virheettömmään naeseen.
Ja eihän Heino oesi Heino jos se oesi noen vaen ohittanu alastoman naesen. Ehheeeeei! Heino muisti äkkijä minkä vuoksi oekijastaan on liikenteessä. Heino vetasi siinä ns. viikseen . Heinon tuntijen siinä.
-
ei kauan nokka tohissu, eikä mäntä liikkunu.
Heinon mieleen tuli , että isot pojat oli sanoneet , että Tottuus on Tarua ihimeellisempi. Heino ei osannu asijaan ottaa kantaa kun ei ollu koskaa Tarua naenu.
Nyt kun Heino oli tappaotunu tunnoelleen, kotimaan kaepuu yllätti hänet täysin.Kaehon kyyneleet vallui pitkin lihavija poskija, kun Heino muisti rakasta kotimaata ja siellä olevija rakkaetaan. Olihan Heino kokenu kuinka karvasta oli leipä vieraan maan.....aenaki riemurieska.
Siinä vatuloijjessaan Heino näkkee lumessa suuret jalanjälijet. Heino kahtoo jäläkijen suuntaa, mutta ne loppuu lyhyveen. Heino kaevaa taskustaan pähkinän ja alakaa sitä purra. Ja se aottaa. Heino hoksaa , että Valhe siinä on taas taevaltanu, sillä olihan hän kuullut jotta ....lyhyvet on Valheen jäljet....
Kotimaan kaepuu yllätti Heinon , niin totaalisesti. Että kaepuunkyynelien virratessa pitkin kasvoja lumi suli laajalta alalta. Vae johtuko se siitäkää? Maa oli alakanu polttaa Heinon tossujen alla , että tossut savusivat. Se oli viuhahtus , kun Heino palasi takaisin isiensä maahan, ja samantien Pösön rattiin
Jälleen Suomen tiellä hän veti kurvat suoriksi, ja laetto siitä tielaetokselle laskun.Kotona akkaki oli laohtunu ja ikävissään anto......ruokaa kovija kokeneelle miehelle. Lapsetki sanoevat jälleen Isäksi. Kotona oli toestaeseksi kaekki hyvin.
-
STRESSILOMA !
1.
Suuren näppylähansikas yrityksen projektivastaava Tuomo oli loman tarpeessa. Siispä hän aikoi heittää vaihteen vapaalle.
Koska oli loman onnistumisen kannalta tärkeää, että kaikki mahdolliset vastoinkäymiset eliminoitaisiin ennakkoon, niin Tuomo valmistautui lomalle perusteellisesti.
Suurissa lehti-ilmoituksissa hän oli nähnyt monenlaisia houkutuksia ja mainoksia, hän otti myös kestävyysnäkökohdat huomioon.
Koska matka tulisi olemaan rankka Tuomo päätyi dopinkiin.Hän otti pitkän kuurin "Himohäss" nimistä vahvennetta, sillä hän tiesi että vain vahva kunto voi antaa parhaan lomanautinnon. Raskaassa päivätyössään hän oli täysin loppuunpalanut ,polttamalla kynttiläänsä kummastakin päästä.
Näppylähanskojentoimitukset oli oleellinen osa hänen työssään. Hän osti hanskoja Kiinasta pienellä rahalla ja möi Suomen isokenkäisille , eritarkoituksiin, suurella rahalla. Varsinkin erikoismallit jotka olivat suunniteltu naisen korvikkeeksi, oli erittäin kysyttyjä.
Tuomo oli myös projektivastaavana, suuren globaalinyhtiön rahoittamassa projektissa joka tutki myllynkivien sielunelämää, niiden halua esiintyä parittain , sekä niiden käsittämätöntä halua hakeutua päällekkäin.
-
Kuuluipa projektiin, tutkimus siitäkin, lisääntyvätkö myllynkivet ja miten. Tuomo itse on vahvasti avioliitossa ja tietää kyllä miten ihminen sukuaan jatkaa.
Mutta tähänastisissa tutkimuksissa , myllynkivillä ei näytä olevan menetelmät samansuuntaisia, suurissa ja tarkoissa tutkimuksissa Tuomo on päätynyt jo sellaiseenkin päätelmään, että ne olisi sisäsiittoisia.
Ennen kuin Tuomo lähti hän halusi järjestää MK -projektin hyviin käsiin. Tiedotus ja kaikkinainen toiminta jätettiin minun vastuulle. Mahdollisiin velan ja maksujen perintöihin oli Aulis, Tuomon mielestä sopiva. Alussa Auliksella homma ei ollut ns. hanskassa, mutta kun olin sapluunan väännellyt rautalangasta hän alkoi oppia.
" Hanskalaskun rahoitushan ei tietysti meijän ongelma ole. Sehän on meille aivan sama miten kukin laskunsa hoitaa. Tarkoitin lähinnä , että sinä Aulis huolehdit rahavirtojen ohjailusta. Kuten tiedetään, Herrat mieluiten nostavat palkkaansa ja käyttävät rahat huoriin ja muuhun riettaaseen elämään.
Se Aulis on sinun vastuulla , että rojekti jatkuu, konsa vastaava saapuu taas paikalleen. -Pidä huoli että asiakas ei pääse livahtamaan vaimonsa hameen alle piiloon kun menet rahoja hakemaan. Sillä varmaa on, että hakematta ne ei tule? Rahaahan on maa täynnään, mutta se on väärien miesten takana. Sellaisten jotka eivät osaa arvostaa todellisia elämänarvoja."
-
Älysihän Aulis sen viimein ja lisäksi Aulis aikoi viedä Liukastusvoiteita ilmaiseksi onnistuneen perinnän palkkioksi, mutta nuhdesaarnan jälkeen siitäkin päästiin sopimukseen, kovalla opetuksella:
"- Poika, poika. sillon ollaan aivan vikaraiteilla jos annetaan Herroille lahjuksia. Ei muuta kun öljylle korkein mahdollinen hinta. Jos ei maksua kuulu niin laitetaan gorillat pakkoperimään. Mitä siitä, jos joku luu katkeaakin? Muista Aulis! tässä projektissa ulospäin ei anneta mitään ilman, kaikella on mahdottomat hinnat. Sensiaan vastaanotetaan kaikenlaisia tukirahoja, hyvärunkoisia huoria, lahjoituksia ,ym. Ne kuitenkin pitää olla aitoja. Piraattituotteet ei kelpaa. Onneksi tupolevit ei startanneet ja jäi ne väärennökset sinne Venäjälle. Jos yrität rahaasioissa vilunkia,se ei onnistu. Sehän on selvä välistäveto? Ja siitä vastaava on äkäisenä jos sellaisia vetoja ilmenee. Ja asiat pitää olla koko ajan sydämenasioita niitä ei voi jättää sivuraiteille. "
-
Noin väliaikatiedotuksena Tuomon (vastaava) alppileiriltä on tihkunut hälyyttäviä uutisia. ¨
Kahdenlaesia! Sekä hyviä että huonoja. Ensin tietysti pitää kertoa ne hyvät. Paremmin kestää sitte ne huonot.
No niin Tuomo on PUHTAILLA(välineet puhtaat) menetelmillä saanut himolupiinin nousemaan uuteen ME:een. Tavallisesti epäluotettavat tahot vakuuttavat luotettavasti, että Halonen on myöntäny Tuomolle himotouppaajanmitallin. Olipa antanu vielä jonkinlaisen optijon , jotta kylässä vois käydä, ennenkuin arvot laskee. Tässäpä ne hyvät uutiset olikin!
Murtuneena kuulin sitte iltapäivällä murheellisen uutisen, Nämä saakutin samat lähteet laittoivat erikoistiedotuksen(Vaekken ole edes valmentaja, johtajasta puhumatta?) minulle vaatimattomalle pyöritysneuvokselle???? -
Suorastaan raivostuttavan pottumaisella tavalla tehtiin tyhjäksi koko MK-rojekti! Ja syyteltiin kieroilusta ja salailusta, vaikka kaikki asiaanliittyvä on ollu näytillä Ja syyn varmaankin arvaatte? Tuomo oli kärähtänyt!!!
-
Suuressa yllätystestissä Tuomon kusesta oli löytyny suuria määriä "himohäss" nimistä vahvistajaa. Aine vaikuttaa kestävyyteen ja iskunpituuteen. B-näyte oli otettu kielenalta josta oli saatu positiivisiä merkkejä kalansyönnistä?
Näin vaikeasti on asiat. Joutuu kysymään miten käy projektin jos Tuomo määrätään vaikkapa 2kk toimintakieltoon? Hurrit urkkii valppaana ja onpa norskitki jo käyneet tutkimassa mahdollisuuksia. Onneksi minulla on tuota Bussin asearsenaalia senverran jotta hurri pyörtyy ja norskilla tulee äitiä ikävä!
Tämä tiedotus minun oli pakko antaa näin median välityksellä, tiedotustilasuutta en ehtiny järjestään jo asian arkaluontoisuuden vuoksi. Vain täällä siitä ei kuule muut kuin asiaan vihkiytyneet, tosi karpaasit.
Nyt viimeisen tiedotuksen mukaan tämä vastaava on kyrvähtänyt ja pahasti. Tuomo oli siellä korkiassa hotellissa , erehtynyt naisille leveilemään, jotta dopingissa löytyy, että eiköhän lähetä. Se akka oliki sattunut olemaan norski ja seoli ilmoittanut poliisille.
Poliisi oli tehnyt ns, tupatarkastuksen ja oli löytäny laukun joka sisälsi valtavan määrän käytettyjä "himohässiä"sisältäneitä pusseja ja ruiskuja sekä suurenmäärän käyttämätöntä arsenaalia.
Tuomo oli tietysti sanonu että en ole syyllinen!Oli sanonut ,että tuntematon lääkärintakkipäällä ollut jätkä oli materiaalin hälle tuonut. Hällä ei yhtää ollu tietoa laukun sisällöstä.
-
Poliisit oli nauraneet ,että tuntematon mies on heille kovin tuttu, joka jutussa siihen törmää.
Poliisit olivat lähestyneet käsirautojen kanssa Tuomoa, mutta epätoivon hetkellä ihmimisen aivot työskentelee korkeapaineella. Niin Tuomonkin (vaekka ei uskoisi?) Tuomo oli kääntynyt ja hypännyt suuren ikkunaruutun läpi (katsonut toemintaelokuvia?) tuntemattomaan.
Kuten kerroin hotelli oli korkea, sekin kerros josta Tuomo hyppäsi, oli vallan seitsemästoista! Projektin kannalta katsottuna , asialla olisi voinut olla vakavat seuraukset.
Kaikeksi onneksi siellä alhaalla oli hotellin uimaallas, ja sinne Tuomo sukelsi ja syvälle.
Olotila ei kuitenkaa tuntunut hyvällä. Jo parin minuutin päästä piti nousta pintaan. Niin kuin huomataan nyt on Tuomo kusessa? (tutkimusten mukaan uimaaltaiden vedestä 55% on kusta, hyi, hyi jätkät, lirauttaa kyllä naisetkin.)
Veden kestävällä Nokialasella Tuomo mulle tämän tiedotteen lähetti. Pyyteli vielä Aulista hommaamaan rahaa sinne Sveitsinpankkiin(eurot ei vielä kelpaa) tai sitten suoraan jonkun *****n tilille.
---
Kuten suurta sääliä tuntien muistamme, Sankarimme(Tuomo) jäi sinne uima-(kusi)altaaseen ihmettelemään. mistä se piika pissii??? (selityksenä: Tuomo on nuorimies, eikä ole piikoja tavannu, niin on kuulopuheiden varassa!)
-
Koska se asia ei ollut niin relevantti, hän työnsi sen ajatustensa sivuraiteelle ja alkoi keskittyä päivänpolttavaan asiaan. Hän loi epätoivoisen katseen altaan reunalle.
Yksi sinitakki on heittämässä sinistä takkiaan ja kiinnittää kellukkeita käsivarsiinsa, joka viittaa siihen että kundi ei ole uimataitonen.
Tuomolla juoksee silmien ohitse, koko eletty elämä ensimmäisestä tissinimaisusta viimeseen panoon... joka tapahtui Sveitsinpankin tiskillä. Partnerina oli vanhanpuoleinen hyvälihainen toista sukupuolta oleva henkilö.
Maksuvälineenä käytettiin MK-projektin tukimarkkoja, (Siitä vielä puhútaan) runsaanlaisesti.
Tuomo ei meinaa millään päästä eroon tuosta panosta, mutta hätkähtäen herää veenloiskahdukseen kun sinitakki(joka on rannalla) hyppää veteen... ja huutaa apua!!!
Rannalle jäänyt kaveri vetää revolverin ja ampuu pari varotuslaukausta, että paluuta ei ole. Viimein avunhuudot vaimenee, vedessä oleva sinitakki on vetäissyt vettä (kusta) henkeen, mutta se ei juuri erotu hänen päässään virtaavan nesteen koostumuksesta Joten se vain jonkuverran laajentaa jeparin ahtaita ajatuksia(doping)
-
Tuomo on välillä sukeltanut ja käynyt katsomassa onko hänellä itsellään housut jalassa? Sitä hän ei muuten näe, kun on kurkkuaan myöten kusessa. Kauhukseen hän huomaa että jalassa ovat pelkät halvat boxerit?
Ne oli vielä kutistunneet, että perhekalleudet riippui polvissa(Tuomolla tuli mieleen, onko hänellä kenties juuria Kuusamossa?)
Taasen Tuomo vilkaisee rannalle, johon on kerääntynyt paljon naisia, hurraamaan jeparin hädälle. Tuomoa naiset eivät ole vielä huomanneet!
Pakokauhuissaan Tuomo etsii näkyykö missään tunnelia. Hän oli kuullut , että tunnelin päässä näkyy aina valoa. Mitään tunneliin viittaavaakaan ei ollut näkyvissä.
Jepari oli jollain ihmekonstilla tullut jo paljon lähemmäksi. Naisten ilmeinen ryntäys altaan toisellepuolen sai Tuomon käpäliin liikettä,:
Muutamalla vedolla hän oli altaan reunassa, josta hän pomppasi kuin katapultin -ja pakokauhun heittämänä pois kusesta.
Mutta vaikka hän nousi altaasta , oli hän edelleen kusessa. Mutta sitä hän ei ehtinyt miettimään.
Verenhimoisesti ulvova akkalauma oli jo loppusuoralla ryntäämässä hänen kimppuun, olivat kai huomanneet ne Kuusamolaiset kulkuset?
-
Niinkuin kaikki tietää, kun hätä on suurin(Tuomolla se oli sitäki suurempi?) sillon vitsit on vähissä.
Tuomo vaikka on hauska mies, huomasi tämän karmean asian ja lähti, vitsiä kertomatta juoksemaan, minkä kiristävät poxerit myötä antoivat. Tuomo huomasi , että ei tule hommasta helvettiäkään.
Akat alkoivat jo tavottaa. Mutta housut rajoittivat askeleenpituutta, ja vaikka "himohässiä" oli melkein pelkästään, mikä suonissa liikkui, niin nyt siitä ei apua ollut.
Tuomo vilkaisi taakseen ja huomasi että akat ovat jo kymmenen metrin päässä. Tuomo teki sen ainoan tempun minkä pystyi ja millä tiesi olevan vaikutusta.
Hän tempaisi housut jaloistaan ja viskasi ne akkalaumaa kohti. Kamala kiljunta synty kun akat ryntäsi housujen kimppuun. Ja koska housuja oli vain yhdet, niin eihän niiden repiminen tyydyttänyt. Akat alkoi repiä kamalan kiihkon vallassa vaatteita toistensa päältä. Ja kohta alaston akkaarmeija ryntäsi alastoman Tuomon perään.
Mutta kun Tuomo huomasi mitä takana oli tapahtunut, "himohässi" alkoi vaikuttaa ja juoksussa oli ilmeisiä vaikeuksia.Tuomo muisti, että hyökkäys on paras puolustus.
-
Siihen loppui juoksu! Liinat kiinni! Ja hän pyörähtää päin akkalaumaa , ase tanassa. Jostae syvältä kurkusta kuuluu kiimaisen urosleijonan murinaa. Ja kuin ,sananmukaisesti pyyhkäisten naiset kääntyvät juoksemaan ... pakoon.
Tuomo ei seuraa, sanoo vain kaverilleen lyhyen komennon" riippumaan!".
Sitten Tuomo rauhoittelee itseään. Miettii seuraavaa siirtoa.
Tilanne oli paha. Alastomana ja rahattomana, hän katseli ympärilleen ja kuunteli korvatarkkana, kuuluuko pelastavanenkelin siipien havinaa.
Ja kuinka ollakkaan viehättävä neitonen, saapuu katua pitkin, katse kuin naulittuna Tuomon kuusamolaisiin. Sitten hän avoimesti kuiskaa: -
- Kuusamosta ? ...oletan? Tuomo vähän hämmästyy ja myontää jonkin juuren sinnekinpäin yltävän. Nainen sanoo:
- Olen alantutkijoita, siksi asia kiinnostaa. Ei muuten!
Tuomo on kahden vaiheilla , lyöttäytyäkkö naisen seuraan, vai jatkaakko epätoivoista pakoaan joka voisi viedä altaasta ... todennäköisesti Siperiaan,
Tuomo oli kuullut kunniotettavalta oppi-isältään viisauden ... Siperia opettaa... Ja koska Tuomo oli nyt opin tarpeessa hän valitsi viimeksi mainitun vaehtoehdon.
Oli hyinen pakkaspäivä ja kulkusten kilistessä Tuomo suuntasi kohti koillista. Ilman evästä , rahatta sekä vailla rihmankiertämää, mutta vahva usko siihen , että huomispäivä kaiken muuttaa voi.
-
Hiki valuen Tuomo tolvaa kohti itärajaa. Hanki on lyönyt rikki jalkojen ihon. Veriset jäljet jää jälkeen, vain mitään vaaraa, pienestä vuotamisesta ei ollut.
Olihan himolupiini yli 200. Ja kova verenpaene. Vauhti oli helvetin kova, jalat polki lunta kuin Vieskerillä. Innostuksenpuuskassa Tuomo ajatteli:-Vois vaekka ohimennessään tehdä MK-tutkimusta, mutta luopui ajatuksesta kun huomasi, että kiviä ei hänellä matkassa ollut.
Oli tullu jo kaunis kuutamoyö .Tuomolla on rinnassaan suuri tuska. kun joutuu jättämään rakkaan kotimaan, mutta mitäpä ei uhraa tulevaisuudensa hyväksi.
Sudet ulvoo hänen kintereillään, säpsähtäen Tuomo muistaa... jos susia pakenee, tulee karhu vastaan.
Tuomo panikoi siinä vähän aikaa, mutta helpottuen huomaa, karhujen olevan talviunilla. Tuomo vetäisee viitosen silmään(aluksi vähän koskee) Mutta vauhti kovenee ja hukat jää.
Rajalinja ohittuu yhdessä hujauksessa.Suuri aava lumilakeus on Tuomolla silmien edessä. Yks` kaks`hän huomaa lumessa suuret jalanjäljet? Mutta niitä on vain kolme?
Tuomo on ymmällä, kuka tästä on kulkenut, mistä tullut ja minne mennyt? Sitten oivaltaa tosiasian, kun muistaa, ...lyhyet on Valheen jäljet? Valhehhan siitä on pinkonut!
-
Tuomo ei anna pikku seikkojen rasittaa aivokapasiteettiaan. Vaan uhraa muutaman hetken Mk-rojektille, mutta huomaa sen tässä tilanteessa tarpeettomaksi ja tallentaa ajatuksen tulevaa käyttöä varten.
Yht´äkkiä taivaanrannalla nousee näkyviin suuri tumma möhkäle. Se suurenee aivan silmissä; Tuomon silmässä!! Kun hän saapuu lähemmäksi hän huomaa tulleensa suuren tynnörivaraston luo.
Tuomo jarruttaa ja huomaa tynnyrivarastonvartian kiertävän, omaa vartiopolkuaan varaston ympäri... alasti???
Tuomo pysäyttää miehen kysyen :-mitä mies? Mies lyö asennon (lähetyssaarnaajan!) ja esittäytyy:
-Olen Jaska Maitopoika, suoritan elämäntehtävääni, tynnyreittenvartijana. Joka tästä käy saa kaiken toivon heittää, jos suoriutuu tehtävästä. Tehtävä on valita kolme(3) tyhjää tynnyriä, tuhansien joukosta.
Tuomo katsoo ällikällä lyötynä Jaskaa. sanoo sitten:
-Pölijäkönääoot? Minähän en edes yritä, happane tänne tynnyreittesi kanssa , minä olen tullut opiskelemaan.
Jaska purskahtaa itkuun ja alkaa hakkaamaan kolmea erillään olevaa tynnöriä vihoissaan. Ja tosiaan kolina on valtavaa. Jaska huutaa hulluna:
-
-Oonhan sanonu jumalauta, tyhjät kolisee eniten! Asianvakuudeksi käy välillä iskemässä muita tynnyreitä, mutta kuuluu vaen pieni tusahus! Milläkö Jaska hakkaa? No sillä mikä on kädenulottuvilla, aina mukana? Ja se on suuri.
Tuomo on jo kaukana tuntralla, kun äkkiä huomaa hylätyn Volgan muutaman vaivaiskoivun alla.
Tuomolla iskee ilonen asia mieleen. Olihan hän kuullut :....Volga vie perille???
Tuomo istahtaa autoon ja odottaa koska lähdetään? Mutta auto ei liiku mihinkään .Tuomo jo noituu, että johan on perkele, mutta melkein välittömästi tuntee ahaa-elämyksen.
Asian täytyy olla siten että :NYT OLLAAN JO PERILLÄ.´Innosta uhkuen hän etsii mitä on lähtenyt etsimään?
Sen hän tietää että Oppi ei ojaa kaiva. Ja koska ojia ei lähistöllä näy, pelkkää lumista tuntraa, on täysi mahdollisuus että oppimistilanne on lähellä?
Äkkiä Tuomo kokee kuin valaistuksen! Kaikki tuntuu niin ihmeen helpolta. Silmien editse lipuu EU lomakkeet, ja niissä ei näytä olevan mitään vaikeuksia.
Hän täyttää ne tuosta suitsait ja huomaa tukien kaksinkertaistuneen,tukien maximointiohjelmalla.
Suuria lukuja hän mielessään käsittelee, kuin alaluokanlaskuja. Tuomo huomaa -Ei oppi ojaan vienyt ja alkaa rakennella palaamismahdollisuuksia.
-
Mutta miten? kaukana Siperiassa, alastomana. Vain muisto rakkaasta kotimaasta pitää hänet lämpimänä. Tuomo muistaa lauseen ...lentäen olisit perillä... mutta hänhän on perillä?Volgan viemänä. Joten lento täytyy hylätä...
Kovassa pakkasessa munasillaan , alkoi olo tuntua jäykistävältä. Kotimaan muistokin alkoi hiipua ja kylmyys ravisteli hänen kehoaan.
Pahimpaan hätään Tuomo rakensi iglun ajatellen...oma katto päänpäällä, tekee onnelliseksi.?
Tuskasta hikoillen Tuomo viettää lepohetken jäisellä vuoteella , mutta huoli tulevaisuudesta saa hänet levottomaksi.
Painajaiset ahdistaa Tuomoa ja suurin ponnituksin hän saa niistä voiton.
Kampailusta palkinnon saatuaan, Tuomo päättää hylätä oman matalan majansa ja lähteä kulkemaan kohti tuntematonta.
Koska hän oli lykännyt vapaalle , hänellä ei ollut enään viitonen silmässä, joten hän saattoi tutkia maisemaa kauas, kahdella silmällä.
-
Jossain kaukana horisontissa oli rakas kotimaa ja siellä yritys, joka varmaan tottumattoman tilapäisjohdon ohjauksessa on kohta vaikeuksissa.
Mutta nyt ei ollut aika sellaisia surra. Tuomo luo katseensa taivaalle ja huomaa raskaitten pilvien peittävän auringon. Tuomolla ei ole mitään tietoa ilmansuunnista, hän on ns. pyörällä päästään.
Hän pyörii kuin väkkärä , eikä tiedä mikä nyt neuvoksi.
Kun hätä on suurin...se helpottuu kun käy paskalla! Tuomo ilahtuen toteaa:- Hyvä kuitenkin kun hätä ei ole kädessä. Tuomo käykin tarpeella kuusen juurella, jonka kasvaminen tuntralla kovin Tuomoa hämmästyttää.
Hädän hellitettyä hän vaipuu systemaattiseen ajatteluun.Hänellä on mielessä, että kiskot vie eteenpäin?
:Suuressa innostuksen puuskassa hän kauhoo lunta käsillään varmistuakseen onko rautatie kenties hyvinkin lähellä?
Mutta pettymys seuraa toistaan. Tuomon alkaa vallata epätoivo.Sitten hän toteaa, väliäkö hällä ..liike on tärkeintä. Kiivaasti hän naputtelee lähtötelineet ja laukausta odottamatta , syöksyy matkaan, onneksi "himohäss" on pitkävaikutteista laatua.
-
Kilometrit vaihtuu peninkulmiksi, kun Tuomo porhaltaa yli kunnaiten ja mäkien. Pikkuhiljaa alkaa maisemat vaihtua. Lumenpaksuus alkaa ohentua ja matkan rasittavuus vähenee. Toivorikkaana Tuomo kuikkii taivaalle, mutta näkee vain tummat pilvet, jotka lupaa sadetta.
Maisemat ovat yhä yhtätoikkoisia. Yhtään ihmisasumusta ei ole näkyvissä. Tuomo menee kuin maantiekiitäjä, tunti toisensa jälkeen.
Viimein Tuomoa alkaa epäilyttää, onko suunta sittenkin väärä. Lumi on jo vähentynyt, että on jo suuria pälviä ja ohitettavien jokien jäät ovat tekemässä lähtöään.
Nälkäkin Tuomoa alkaa vaivata .Tuomolla tulee mieleen.. olet sitä mitä syöt?
Tuomo ajattelee olisippa tuossa susi, empimättä sen söisin. Sudenvaistolla olisi helppoa löytää rakkaaseen Suomeen. Mutta mistä tähän susia , yht´äkkiä?
Tuomo yritti sudenulvontaakin , kutsuakseen hukkia paikalle, mutta epäonnistuu surkeasti, kun kurkusta tulee vain vienoa piipitystä. ....
Tuomo pysähtyy ja katselee ympärilleen. Viimeiset peninkulmat ovat olleet jo miellyttävää, ja helppoa taivallusta. Metsä oli havupuuvaltaista, ja olipa Tuomo saanut nauttia jo virkistävästä vesisateestakin.
-
Aurinko pysytteli itsepintaisesti pilviverhon takana., eikä Tuomo tiennyt missä mennään? Ainoastaan silloin kun hän liikutti jalkojaan, hän tiesi , että mennään eteenpäin.
Tuomo ihmetteli, mitenvoi olla mahdollista , että on niin laajasti asumatonta maata.Mieleen tuli kuitenkin vanhan runoilijan sanat.....on suuri sun rantas autius?
Sen jälkeen hän ei enää ihmetellyt.Hän huomasi, että joku muukin oli saman tunteen kokenut.
Tuomo pyöräytti muutaman kyynelen , ikäänkuin menneen muistoksi, ja alkoi suunnitella miten eteenpäin?
Edessäpäin oli suuri joki, Tuomo ajatteli sen olevan luonnollinen este joka jo aikojen alussa on suunniteltu juuri tätä hetkeä varten.
Kuitenkin Tuomo on sellaisia miehiä , että esteet, korkeimmatkaan eivät häntä pidättele. Kuten olemme huomanneet hänen jalanliike on hirmuinen. Ja kuin hiekkatietä juosten Tuomo ylittää joen, kuivin munin. Jalat iskee vedenpintaan kuin hanhenräpylät, ja taas kerran Tuomo huomaa "himohässin" valtavan vaikutuksen.
-
Äkkiä Tuomo ajattelee naisia ja ajattelee omaa alastomuuttaan. Suuren paineenalaisena hänen aivonsa on ylikuormitettuna, eikä hän tiedä itkeäkkö vai nauraa.
Tuomo muistaa että nauru pitentää ikää, siksipä hän alkaakin nauraa katketakseen. Sillä Tuomosta on alkanut tuntua , että elämä voi loppua hyvinkin äkkiä.
Hohotellen Tuomo jatkaa matkaansa , mutta nyt tarkasti ympäristöään seuraten , ja tarkasti yksityiskohdat huomioon ottaen.
Tuomo saapuu valtavan kuusen luo, heti hänellä tulee mieleen että nyt täytyy päästä ylimmälle oksalle. Kovin elävasti Tuomolla oli mielessä jo koulussa opittu opetus. - mä oksalla ylimmällä nään Harjulan seljänteen......
Vaikka Tuomolla ei ole haisuakaan missä tämmöinen Harjulanselänne on, hän haluaa moisen ihmeen nähdä, ja sitten ainakin tietää sitten mihinpäin lähteä.
Munat verillä Tuomo pääsee kuusen .ylimmälleoksalle, hätäisesti se kannattaa , mutta Tuomo on tottunut myös tappioihin.
Sitten Tuomo luo pistävän katseensa, neulanterävänä edessäoleviin maisemiin.Hämmästyksekseen hän huomaa olevansa kaiken keskipisteessä, sillä katsoo hän minnepäin tahansa hän huomaa näkevänsä suunnilleen yhtä kauas.