Agronet
Keskusteluaiheet => Koneet, laitteet ja tekniikka => Aiheen aloitti: Metsaman - 03.05.15 - klo:16:59
-
Tänään tein jo talvella Minulta pyydellyn WIFI yhteyden vedenalais testin actionkameralle... tulokset yllätti Minut... taas.. :o
https://www.youtube.com/watch?v=23QlmFPA1SU
-
En muusta tiedä, mutta miehessä on poliitikkoainesta. Lontoon murre on yhtä korvaahivelevää kuin Ahti Karjalaisella aikoinaan... ;)
-
En muusta tiedä, mutta miehessä on poliitikkoainesta. Lontoon murre on yhtä korvaahivelevää kuin Ahti Karjalaisella aikoinaan... ;)
Eipä noita ääniä noissa vaaleissa tullut... enpä ollut kyllä ehdollakaan.. ::)
-
Laita nyt hyvä mies seuraavassa filmissä edes ehjät housut :-X :-X
-
Laita nyt hyvä mies seuraavassa filmissä edes ehjät housut :-X :-X
;D ;D ;D
Täytyy kuvaus asistenttia huomauttaa asiasta. ;)
-
On se hyvä ettei ollu ponttoonilaituria, oltais voitu saada myös underwater selostus :D
-
On se hyvä ettei ollu ponttoonilaituria, oltais voitu saada myös underwater selostus :D
Sähkötolppien päällä tuo on, tosin tuo kansi kellui nyt kun vesi on tosi ylhäällä, meinaatko ettei multa olis sekin selostus onnistunut.. ???
-
Hippunen taustatietoa:
Veden vaimennus radiosignaalille on riippuvainen käytetystä taajuudesta. Mitä pienempi taajuus, sitä paremmin onnistuu. WLAN-taajuudet ovat aivan liian korkeita, jonkinlaisia tuloksia saadaan riittävän matalilla taajuuksilla (alle 30 kHz). WLAN-taajuudet ovat tyypillisesti muutaman gigahertsin alueella eli noin 100 000 kertaa korkeammalla.
Vaimennus on tyypillisesti vedessä desibeleinä metrille luokkaa noin 0. 0173 √(f)
Arvo riippuu paljon veden puhtaudesta/suolaisuudesta ym.
Oman lisänsä soppaan tekee heijastuminen veden ja ilman rajapinnasta, tiheysero rajapinnassa on niin suuri että merkittävä osa lähetteestä saattaa heijastua takaisin alas. Jos tällainen yhteys halutaan rakentaa, sijoitetaan vastaanottoantennikin mielellään veteen. Pienillä taajuuksilla ilmassa olevan antennin koko muodostuu helposti ongelmaksi, vedessä muodostuva aallonpituus on onneksi erittäin paljon lyhyempi kuin ilmassa. Mitään neljännesaallon dipoleita ei rakenneta kun jo 30 kHz signaalin aallonpituus on luokkaa 10 km...
Harrastajan ainoa järkevä mahdollisuus on tuoda antenni pinnalle kaapelia pitkin, poijuun tms pinnalla pysyvään elementtiin. WLANilla, Bluetoothilla, ZigBeellä, GSM/3g/4g tms veden läpi ei ole toivoa, ne ovat kaikki liian suurilla taajuuksilla toimivia.
Erään projektin yhteydessä jouduin noita tutkimaan, siitä tämä informaatiopläjäys.
Pienet taajuudet taas eivät ole harrastuskäyttöön laillisia, niiden informaationvälityskyky on pieni, ja tarvittavat antennirakennelmat ilmassa ovat suurikokoisia. Sukellusvenesuurvalloilla on omat wirityksensä, mutta suuriin kaistanleveyksiin eivät nekään kykene. Kyseessä ovat erittäin alhaiset taajudet joiden antennitekniikka on kymmeniä kilometrejä pituudeltaan. Veden alla tuollainen antenni (pituus luokkaa 50 km) rakennetaan meren pohjaan, ja vastaanottoasema on todella suuri laitos maan päällä. Tuollaiset lähetteet ovat ilmeisesti oikeilla laitteilla vastaanotettavissa kaikkialla maan päällä, alla ja vedessä.
Helpompaa on nostaa/päästää antenni ylös lähelle pintaa jolloin voidaan käyttää helpommin hallittavia taajuuksia.
Housuihin en ota kantaa :-)
-
Hippunen taustatietoa:
Veden vaimennus radiosignaalille on riippuvainen käytetystä taajuudesta. Mitä pienempi taajuus, sitä paremmin onnistuu. WLAN-taajuudet ovat aivan liian korkeita, jonkinlaisia tuloksia saadaan riittävän matalilla taajuuksilla (alle 30 kHz). WLAN-taajuudet ovat tyypillisesti muutaman gigahertsin alueella eli noin 100 000 kertaa korkeammalla.
Vaimennus on tyypillisesti vedessä desibeleinä metrille luokkaa noin 0. 0173 √(f)
Arvo riippuu paljon veden puhtaudesta/suolaisuudesta ym.
Oman lisänsä soppaan tekee heijastuminen veden ja ilman rajapinnasta, tiheysero rajapinnassa on niin suuri että merkittävä osa lähetteestä saattaa heijastua takaisin alas. Jos tällainen yhteys halutaan rakentaa, sijoitetaan vastaanottoantennikin mielellään veteen. Pienillä taajuuksilla ilmassa olevan antennin koko muodostuu helposti ongelmaksi, vedessä muodostuva aallonpituus on onneksi erittäin paljon lyhyempi kuin ilmassa. Mitään neljännesaallon dipoleita ei rakenneta kun jo 30 kHz signaalin aallonpituus on luokkaa 10 km...
Harrastajan ainoa järkevä mahdollisuus on tuoda antenni pinnalle kaapelia pitkin, poijuun tms pinnalla pysyvään elementtiin. WLANilla, Bluetoothilla, ZigBeellä, GSM/3g/4g tms veden läpi ei ole toivoa, ne ovat kaikki liian suurilla taajuuksilla toimivia.
Erään projektin yhteydessä jouduin noita tutkimaan, siitä tämä informaatiopläjäys.
Pienet taajuudet taas eivät ole harrastuskäyttöön laillisia, niiden informaationvälityskyky on pieni, ja tarvittavat antennirakennelmat ilmassa ovat suurikokoisia. Sukellusvenesuurvalloilla on omat wirityksensä, mutta suuriin kaistanleveyksiin eivät nekään kykene. Kyseessä ovat erittäin alhaiset taajudet joiden antennitekniikka on kymmeniä kilometrejä pituudeltaan. Veden alla tuollainen antenni (pituus luokkaa 50 km) rakennetaan meren pohjaan, ja vastaanottoasema on todella suuri laitos maan päällä. Tuollaiset lähetteet ovat ilmeisesti oikeilla laitteilla vastaanotettavissa kaikkialla maan päällä, alla ja vedessä.
Helpompaa on nostaa/päästää antenni ylös lähelle pintaa jolloin voidaan käyttää helpommin hallittavia taajuuksia.
Housuihin en ota kantaa :-)
Mielenkiintoista tietoa, itselle kyllä yllätys että vaimenee noin totaalisesti kun avomaan testeissä pääsin lähes 200 metrin kantamaan... ???
Housujen kantamaa pitää testata seuraavaksi. ::)
-
Aikoinaan oli valtakunnan uutisissa juttua siitä, kun rekkakuskit asentaa kodinkoneita, kun tilaa koneen asennettuna netistä. Ei kaveri varmaan tienny joutuvansa kuvattavaksi, kun jalassa oli paskaset ja reikäset "valkoiset" sukat.
-
Aikoinaan oli valtakunnan uutisissa juttua siitä, kun rekkakuskit asentaa kodinkoneita, kun tilaa koneen asennettuna netistä. Ei kaveri varmaan tienny joutuvansa kuvattavaksi, kun jalassa oli paskaset ja reikäset "valkoiset" sukat.
Mitäpä tuo haitannee. ::)
-
juu aa riöli ö rankka jätkä. kut. lets rokkenroll ;)
-
juu aa riöli ö rankka jätkä. kut. lets rokkenroll ;)
Jees, tänk juu.. lets kou luke lato pallaa...
-
Hippunen taustatietoa:
Veden vaimennus radiosignaalille on riippuvainen käytetystä taajuudesta. Mitä pienempi taajuus, sitä paremmin onnistuu. WLAN-taajuudet ovat aivan liian korkeita, jonkinlaisia tuloksia saadaan riittävän matalilla taajuuksilla (alle 30 kHz). WLAN-taajuudet ovat tyypillisesti muutaman gigahertsin alueella eli noin 100 000 kertaa korkeammalla.
Vaimennus on tyypillisesti vedessä desibeleinä metrille luokkaa noin 0. 0173 √(f)
Arvo riippuu paljon veden puhtaudesta/suolaisuudesta ym.
Oman lisänsä soppaan tekee heijastuminen veden ja ilman rajapinnasta, tiheysero rajapinnassa on niin suuri että merkittävä osa lähetteestä saattaa heijastua takaisin alas. Jos tällainen yhteys halutaan rakentaa, sijoitetaan vastaanottoantennikin mielellään veteen. Pienillä taajuuksilla ilmassa olevan antennin koko muodostuu helposti ongelmaksi, vedessä muodostuva aallonpituus on onneksi erittäin paljon lyhyempi kuin ilmassa. Mitään neljännesaallon dipoleita ei rakenneta kun jo 30 kHz signaalin aallonpituus on luokkaa 10 km...
Harrastajan ainoa järkevä mahdollisuus on tuoda antenni pinnalle kaapelia pitkin, poijuun tms pinnalla pysyvään elementtiin. WLANilla, Bluetoothilla, ZigBeellä, GSM/3g/4g tms veden läpi ei ole toivoa, ne ovat kaikki liian suurilla taajuuksilla toimivia.
Erään projektin yhteydessä jouduin noita tutkimaan, siitä tämä informaatiopläjäys.
Pienet taajuudet taas eivät ole harrastuskäyttöön laillisia, niiden informaationvälityskyky on pieni, ja tarvittavat antennirakennelmat ilmassa ovat suurikokoisia. Sukellusvenesuurvalloilla on omat wirityksensä, mutta suuriin kaistanleveyksiin eivät nekään kykene. Kyseessä ovat erittäin alhaiset taajudet joiden antennitekniikka on kymmeniä kilometrejä pituudeltaan. Veden alla tuollainen antenni (pituus luokkaa 50 km) rakennetaan meren pohjaan, ja vastaanottoasema on todella suuri laitos maan päällä. Tuollaiset lähetteet ovat ilmeisesti oikeilla laitteilla vastaanotettavissa kaikkialla maan päällä, alla ja vedessä.
Helpompaa on nostaa/päästää antenni ylös lähelle pintaa jolloin voidaan käyttää helpommin hallittavia taajuuksia.
Housuihin en ota kantaa :-)
Onnistuisko tuo suunta-antennilla siten että tuo rajapintaheijastumisen saisi minimoitua? Ja sitten vielä lähetystehoa lisäämällä, mikä nyt on jo sitten sitä mäkkaiveri osastoa ja anarkiaa viestintävirastoa kohtaan.
Meinaan, jos on niin itsepäinen, ettei radiopoijua halua kelluttaa. ;D
-
Toinen vaihtoehto on tehdä tuohon vesitiiviiseen koteloon läpivienti AV kaapelille koska tuossa kamerassa on hdmi-out lähtö... ???
-
Onnistuisko tuo suunta-antennilla siten että tuo rajapintaheijastumisen saisi minimoitua? Ja sitten vielä lähetystehoa lisäämällä, mikä nyt on jo sitten sitä mäkkaiveri osastoa ja anarkiaa viestintävirastoa kohtaan.
Meinaan, jos on niin itsepäinen, ettei radiopoijua halua kelluttaa. ;D
En löytänyt nopeasti aiheesta käppyröitä kuin ilmasta veteen suunnassa. Niiden perusteella kulman vaikutus olisi loppujen lopuksi aika vähäinen kun pysytään kulmissa alle 30 astetta. Asiaan vaikuttaa lisäksi hyvin voimakkaasti lähetteen mahdollinen polarisaatio...
Suunta-antennilla voi olla enemmän merkitystä vain tehon keskittäjänä oikeaan suuntaan, vinosti pidemmän matkan vedessä kulkeva lähete vaimenee jo sen pidemmän matkankin vuoksi ilman heijastuksiankin.
Sitten normaali ilmaan suunniteltu antenni ei suoraan vedessä ole kai toiminnaltaan edes sinne päin, vaan se pitäisi suunnitella ja mitoittaa uusiksi aina sovitusta myöden. Jos antenni on taas vaikka kameran vesitiiviin kotelon ilmatilassa, tulee niitä rajapintoja jo kaksi suuntaansa, ilma-vesi ja vesi-ilma :-/ Ei ainakaan helpota tilannetta, vaikka kotelon mitat ovatkin mitättömän pieniä järkevän taajuusalueen aallonpituuteen verrattuna.
Minun osaamiseni ei riitä täsmälliseen teoreettiseen käsittelyyn. Optimitoteutukseen tarvitaan kokenut rf-osaaja...